Paska peli. Jokerit vei ensimmäisen erän, mutta maaleja ei tehty kuin yksi. Metropolit lämäsi ylivoimalla yläkulmaan. Nämä pitäisi maalivahdin ottaa.
Toinen erä oli tasaisempi, mutta silti niukasti jokerimerkkinen. Lepistö lämäsi Mäen 100-0 -aloitusvoiton jälkeen yläkulmaan. Heinonen oli syystäkin vihainen itselleen maalin jälkeen. Kolmas erä vaikutti ajoittainen summaskiekolta. Järkyttävää surffailua molemmin puolin. Ihan yhtä hyvin olisi voinut lähteä kotiin.
Nelosketju Laine-Mäki-Koivisto oli todella pirteä ensimmäisessä erässä ja oikeastaan koko ottelun ajan. Blues-jäähyistä taisi ainakin kolme tulla tätä ketjua vastaan ja enemmänkin olisi voinut antaa.
Jortikan peluuttamista en kyllä oikein ymmärrä: nelonen oli ottelun kahdessa ensimmäisessä vaihdossaan saanut Blues-päätyyn mallikkaan pyörityksen, muiden ketjujen peli oli vähän sitä sun tätä. Kun kolmosketju pelasi ylipitkän vaihdon, hypättiin peluutuksessa nelosen yli suoraan "ykkösketjuun". Nelosen hankkimat ylivoimat tuhlaili pääasiassa Pakaslahden ketju, Metropolitin ketju pelaili sitten loput.
Teemu Laine pelaa liigauransa parasta peliä, mutta maaliin kiekko ei suostu menemään millään. Tänäänkin Laine pelasi itsensä pariin kertaan avopaikkaan, mutta maaliin asti ei kiekkoa kuitenkaan saanut. Kun saa aikaan tuollaisen määrän maalintekotilanteita, on maalienkin pakko jossain vaiheessa tulla. Tsemppiä Teemu!
Erotuomari Rönnin linja oli pahasti hukassa. Välillä jäähylle lähdettiin naurettavista hipaisuista, välillä sai tilanteen ulkopuolella koukkia aivan miten tahtoi. Esimerkiksi Bluesin ainokaista maalia edelsi Calounin keskialueella tekemä kylmänviileä kiekottoman pelaajan (Warriner) koukkaaminen.
Huvittavin mäkelä-wannaben tuomio oli Turusen kymppi: Rönn vihelsi pelin poikki Bluesin rangaistuksen merkiksi, vaikka kiekko oli Valtteri Filppulalla maalin edessä. Turunen ja toinen jokeripelaaja ryntäsivät Rönnin eteen protestoimaan (täysin aiheesta), eikä tuomarin ego kestänyt tätä. Toisaalta jokainen Turusen jäähyaitiossa viettämä minuutti on pois hänen jääajastaan...
Jan Latvala oli tänään jokeripakan huonoin pelaaja. Ylivoimalla hukkasi kiekon viivassa pari-kolme kertaa, vaikkei vastustaja ollut edes lähellä, puolustuspäässä ei saanut ketään kuriin missään tilanteessa. Jos Latvalasta kaavailtiin puolustuksen kiekollista johtajaa, täytyisi tuota kaavailua nyt miettiä uudestaan.
Tomek Valtonen pelaa edelleen todella hyvin, vaikkei yksin (vielä) ratkaisuihin pystykään. Laukaukset lähtevät terävästi ja tarkasti. Pakaslahden ketjusta puuttuu selvästi taitoa; vaikka ketju pelaakin periaatteessa hyvin, ei ratkaisupaikkoja oikein synny. Mitään suurta ketjurulettia tuskin tarvitsee pyöritellä, Pakaslahden ja Filppulan paikkaa voisi esimerkiksi yrittää vaihtaa.
Sami Lepistön kiekollinen peli on aika huikeaa katsottavaa. Itseluottamus on (liiankin?) kohdallaan, taitoa piisaa ja kädet ovat pehmeät. Puolustuspäässä kevyt runko ja heikohko sijoittuminen vaivaavat vielä, mutta on helppo ennustaa NHL-varausta ensi kesänä ja ruusuista tulevaisuutta jommalla kummalla puolen atlanttia.
Olli Malmivaara on nykyään aika hyvä puolustaja. Liike on aivan eri tasoa kuin viime kaudella, samoin tilannekovuus.
Blues-pelaajista Joni Töykkälä oli hyvä. Tukosta yritin seurata, mutten häntä kentällä juurikaan huomannut. Caloun filmaili ahkerasti ja pari kertaa naruttikin Rönnin viheltämään. Ylipäätään Blues oli todella hampaaton. Taitaa maajoukkuetauko tosiaan tulla tarpeeseen...