Ikuisuuskysymys. Ruudun taklaus Jagriin oli tasan samanlainen, pelin sisällä pelaajaan, joka on aivan pelitilanteen takiakin huonossa asennossa, eikä ole valmis taklaukseen. Taisi olla Jokelan vauhti vähän kovempi kuin Ruudulla. Taklauksen tekninen puhtaus ei ole minua niinkään kiinnosta seikka vaan vastustajan kunnioittaminen kirjoittamattomana sääntönä.
Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että minkälaiseksi katsotaan taklaajan vastuu. Minun mielestäni taklaajan vastuu ulottuu myös sääntökirjan ulkopuolelle. Selkätaklaukset, polvitaklaukset ja ryntäykset ovat säännöissä pelaajien terveyden takia. Aivan samalla tapaa kirjoittamattomissa säännöissä pitäisi olla jokaisella pelaajalla ettei juuri laukaissutta pelaajaa vedetä täydellisesti puun takaa päin. Se on aitoa vastustajan kunnioittamista.
Taklattavalla on vastuunsa. NHL:ssä peli on sen verran fyysisempää, että pelaajat ovat varmasti keskimäärin paremmin valmiita taklausten vastaanottamiseen kuin liigassa. Mutta väitän, että joka tapauksessa aina pelissä tulee tilanteita, joissa taklattava on vain yksinkertaisesti valmistautumaton taklaukseen. Vaikkapa selkätaklaus on esimerkki tästä, se lukee sääntökirjassakin. Mutta miten on sitten laita vaikkapa laidan vieressä kamppailutilanteessa jo valmiiksi olevan pelaajan tai juuri laukaisseen hyökkääjän? Vahingon ja tahallisen vahingoittamisyrityksen raja voi olla joskus häilyvä, varmasti. Hidastuksesta me voimme sitten arvuutella käänsikö taklattava selkänsä juuri ennen taklausta vai oliko pää alhaalla jo hyvissä ajoin. Vahinkoja sattuu ja tulee sattumaan jatkossakin, mutta vastustajan kunnioittamisella voidaan välttää tällaisia tilanteita.
Tässähän on kysymys myös siitä, minkälaiseksi mieltää taklauksen tarkoituksen. Joku katsoo, että kun vastustaja on huonossa asennossa, on vastustajalla oikeus sääntöjen mukaan puhtaalla taklauksella käyttää tilaisuus hyväkseen. Ymmärrän tämän ajatusketjun, se on samanlainen kuin nyrkkeilyssä, jossa vastustajan tahallinen vahingoittaminen kuuluu ikäänkuin pelin sisällä sen luonteeseen.
Itse en kuitenkaan tätä voi hyväksyä, siksi en seuraa ammattilaisnyrkkeilyäkään. Minusta jääkiekko on ja sen pitää olla rehti taitopeli, johon kuuluvat olennaisena osana fyysiset kaksinkamppailut. Mutta vastustajan tahallinen vahingoittaminen ei voi olla hyväksyttävää, kuten se ei ole esimerkiksi jalkapallossakaan. Höpöhöpöä on myös väittää, että tuo ensinmainittu ajattelutapa vain olisi jääkiekon luonne samalla tapaa kuin ammattilaisnyrkkeilynkin. Jääkiekossa tavoite on tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja, ei tyrmätä tätä.
Tuomari tuomitsee tietysti sääntöjen mukaan. Seurausten mukaan ei pitäisi ikinä tuomita, mutta selvät puun takaa ajot voi minun puolestani tuomarikin ottaa pois. Tammisen kommentit oikein ajoitetusta taklauksesta ja vastustajan kunnioittamisesta samaan hengenvetoon olivat täydellistä ristiinpuhumista. Menee samaan kastiin kuin sen hokeminen, että Toivola olisi tajunnut 60 minuutin paineen autuuden.
