John Kordic, r.i.p.
<BR>
<BR>Monet ovat varmasti kuulleet nyt jo uransa lopettaneesta Dan Kordicista.
<BR>Hänen kuollut isoveljensä John on legenda pohjois-amerikassa.
<BR>Tässä teille tällä kertaa hänen tarina...
<BR>
<BR>John oli nuorena poikana Edmontonin lähellä kasvaessaan lahjakas
<BR>kiekollinen puolustaja, joka pystyi myös ajoittain pitämään itsestään
<BR>huolen ilman hanskojakin, mutta kahden ensimmäisen juniorikauden
<BR>pisteet 25 & 59 pojoa puolustajalle jolla oli päälle 200-minuuttia
<BR>oli kova suoritus ja John oli jopa joukkueensa kapteenikin,
<BR>ja pääsi kokeilemaan neljän ottelun verran AHL:ssäkin toisen
<BR>juniorikautensa päätteeksi, sillä hän oli Montrealin 4.kierroksen varaus
<BR>vuonna 1983.
<BR>
<BR>Jossain vaiheessa junioriuran ja farmiliiga/nhl-uran \"vaihteessa\" hän muuttui
<BR>niin jäällä kuin kentän ulkopuolellakin. Viimeisellä juniorikaudella John oli
<BR>tehnyt 23 maalia, nyt ainoat mitä hän minnekään upotti yhtäkkiä, olivat nyrkit
<BR>muiden naamaan. Ennen hän oli maanläheinen ja huolehtivainen ihminen,
<BR>mutta jokin meni vikaan.
<BR>
<BR>Epäiltiin että häntä painostettiin tappelemaan, ja hän saikin huomiota AHL:ssä
<BR>ja keväällä \'86 hän oli Montrealin vakiokokoonpanossa, nyrkkiensä ansiosta,
<BR>pelilliset ominaisuudet olivat jo jääneet varjoon. Hän kuitenkin juhli Stanley-cupin
<BR>voittoa myöhemmin keväällä, mutta hän oli myös ottanut tulokaskaudellaan mittaa
<BR>NHL:n muista kovista pojista kuten Jay Miller, George McPhee, Tim Hunter,
<BR>Dave Brown jne.
<BR>
<BR>John huomasi että vaikka hän tappelisi kuinka paljon, se ei välttämättä riittäisi,
<BR>voimaa pitäisi saada mutta mistä hän saisi aikaa harjoitteluun? Ei mistään.
<BR>Hän alkoi käyttämään steroideja...
<BR>
<BR>John ei olisi halunnut kuitenkaan vain tapella, hän tiesi että hän oli NHL:ssä
<BR>nyrkkiensä ansiosta, mutta hänen perhettään ja etenkin hänen isäänsä hänen
<BR>tappelunsa vaivasivat ja ne tulehduttivatkin isän ja pojan välit. Joskus John
<BR>nähtiin pukuhuoneessa pelin jälkeen itkemässä kun hän oli puhunut isänsä
<BR>kanssa puhelimessa. Hän rakasti yleisön huomiota tappeluista, hän itse jopa
<BR>välillä nautti tappelemisesta, mutta syvällä sisimmässään häntä kaivoi kun
<BR>hänen isänsä Ivan ei hyväksynyt poikansa urakehitystä.
<BR>
<BR>Montrealin fanit rakastivat Kordicia, aina ennen peliä tai tappelua he huusivat
<BR>\"KOR-DIC KOR-DIC\". Johnista oli lyhyessä ajassa tullut yksi pelätyimmistä
<BR>tappelijoista, (vaikkakin joidenkin tappelijoiden mukaan John oli tehokas kun hän
<BR>löi paljon, vaikkakaan hänen iskunsa eivät olleet kaikkein murhaavimpia).
<BR>
<BR>Yhden kesän aikana John nosti steroideilla painoaan yli 15kiloa, hän kasvoi silmissä
<BR>ja hänen joukkuetoveri alkoivat jo huolestua hänestä.
<BR>
<BR>Valmentajakin alkoi vain käyttämään Johnia jäällä muutaman minuutin ottelussa,
<BR>hänelle ei edes annettu mahdollisuutta pelata, ja syöksykierre kasvoi koko ajan,
<BR>John itse koetti saada tilanteen ajoittain muuttumaan mutta hänet oli jo ns.
<BR>\"leimattu\" tappelijaksi.
<BR>
<BR>Masennuksissaan ja itsetunto alhaalla hän kokeili ensimmäisen kerran huumeita,
<BR>kokaiinia. Alkoholin runsas käyttö oli hänelle jo entuudestaan tuttua, ja
<BR>hengatessaan erinäisissä klubeissa joissa myös alamaailman ihmisiä oli,
<BR>hän luisui aina vain syvemmälle. Hän hankki lisää lihasta ja voimaa, mutta
<BR>kunto heikkeni koko ajan, ja harjoituksia alkoi jäämään väliin yhä useammin.
<BR>
<BR>Pat Burns, entinen poliisi, huomasi että kaikki ei ole kohdallaan ja että
<BR>Johnista oli tullut pikkuhiljaa ongelma. Sitten tapahtui harvinaisuus,
<BR>Canadiens ja Leafs tekivät kaupat, Kordic Torontoon ja Russ Courtnall
<BR>Montrealiin. Olisiko tässä ollut Johnille uusi tilaisuus?
<BR>
<BR>Ei ollut. Välit perheeseen ja ystäviin olivat tulehtuneet ja John alkoi
<BR>käyttämään yhä enemmän huumeita ja likaisempia otteita jäällä. Hän sai
<BR>mm. 10-ottelun pelikiellon murrettuaan mikkihiiren kokoisen Keith Actonin nenän
<BR>mailallaan. Tuon pelikiellon aikana Kordicia ei paljon treeneissä näkynyt,
<BR>vaan baareissa ja huonossa seurassa. Välillä, kun hänen joukkuetoverinsa
<BR>löysivät hänet jostain baarista, ja koettivat auttaa, Kordic hakkasi heidät
<BR>armotta ja jatkoi matkaansa.
<BR>
<BR>Lehdissäkin alkoi liikkua jo juttuja Johnin elämän menosta, mutta John
<BR>itse koetti antaa julkisuuteen kuvan jossa hän hyväksyi tilanteen, toteamalla:
<BR>\"In the beginning it didn\'t bother me so much but in the end it starts to bother you. You want to play and you want to contribute more than fisticuffs and stuff like that. But like they say everyone has a role and you have to accept it and thats been the tough part for me right now...to accept my role.\"
<BR>Rivien välistä voi tuossakin jo lukea aika paljon...
<BR>
<BR>Hänen isänsä kuoli vuonna 1989, ja Johnia vaivasi aina vain enemmän että hän
<BR>ei koskaan saanut mahdollisuutta sopia isänsä kanssa asioita. Hänestä tuli monien
<BR>eri huumeiden sekakäyttäjä, hän oli ihmisraunio. Pelejäkin alkoi jo jäädä väliin
<BR>ja kahdesti hän ainakin tiettävästi oli pyytänyt Leafsien johdolta etukäteen palkanmaksua.
<BR>Hieman isänsä kuoleman jälkeen John oli rikkonut kannettavan matkapuhelimensa
<BR>(nuo vanhat isot laatikot) erään tummaihoisen huumediilerin päähän eräässä
<BR>yökerhossa.
<BR>
<BR>Joukkuetoveri Gary Leeman vikitteli Al Iafraten ex-vaimoa...John hakkasi Leemanin pariin
<BR>otteeseen koska Iafrate oli hänen parhaita ystäviään.
<BR>
<BR>Johnin sekoilut olivat jo tarpeeksi Leafsille ja hänet myytiin varausvuoroa vastaan Washingtoniin
<BR>jossa hän seitsemässä pelissä otti huikeat 101-jäähyminuuttia ja kahdesti hän oli pelikiellossa
<BR>aineiden väärinkäytön takia ja hän sai potkut.
<BR>
<BR>Aika ajoin, hän kärsi myös hallusinaatioista ja vainoharhasta, ja kerran ennen peliä
<BR>hänet oli Manhattinilta poimittu putkaan talteen, hän oli alastomana lymyillyt puistoissa ja
<BR>piikittänyt itseään ja hänet saatiin kiinni. Noidankehää ei voitu enää pysäyttää...
<BR>
<BR>John oli ilman työpaikkaa mutta Quebec Nordiques antoi hänelle tilaisuuden,
<BR>jos hän kävisi säännöllisesti huumetesteissä.
<BR>
<BR>Hän sai kämppäkaverikeen Bryan Fogartyn, miehen jolla oli myös rikkonainen tausta,
<BR>enemmänkin tosin alkoholin kuin huumeiden kanssa (Fogarty oli Pelicansin testissä ennen
<BR>kauden 00-01 alkua mutta viina veti enemmän kuin kiekko ja hän sai mennä).
<BR>
<BR>19. peliä, 0+2 ja 115-jäähyminuuttia myöhemmin John oli pelannut uransa loppuun.
<BR>Samana vuonna 91-92 hänen veljensä Dan pelasi tulokaskauttaan Philadelphiassa.
<BR>Ennen niin läheinen veli oli nyt kateellinen veljelleen, joka oli saanut paikan liigassa
<BR>myös pelillisten ansioiden takia, mutta myös hieman nyrkkien.
<BR>
<BR>John päätti haastaa veljensä tappeluun...
<BR>
<BR>Kihlatulleen Nancylle John uhosi ennen peliä Flyersia vastaan \"potkin tuota pientä
<BR>paskaa kuin tyhjää vaan, mitä hän oikein luulee olevansa?\", ja kun Nancy häntä
<BR>rauhoitteli, John murtui itkemään ja kertoi kuinka hän todellisuudessa rakasti
<BR>veljeään ja oli kateellinen hänen saavutuksilleen.
<BR>
<BR>Pelissä John koetti töniä Dania ja puhuikin hänen kanssaan pitkään. Flyersin silloinen
<BR>poliisi Dave Brown tuli väliin. Ja heti aloituksen jälkeen John sai elämänsä kyydin
<BR>Dave Brownilta, ja John oli häpäisty kaikkien nähden.
<BR>
<BR>Seuraavan kesän John vietti alkoholia, huumeita ja steroideja käyttäen, ja koetti
<BR>Edmontonin farmijoukkueen training-campille. Kohtalo oli päättänyt kuitenkin
<BR>toisin.
<BR>
<BR>Eräässä farmiliigan pelissä John tappeli Richie Walcottia vastaan ja pieksi tämän
<BR>oikein kunnolla.Walcott pelästyi kun Kordic tuli yhtäkkiä hänen joukkueensa pukuhuoneeseen, Walcott luuli että Kordic haluaisi jatkaa tappelemista. Näin ei ollut. \"Minä näytän
<BR>sinulle mitä teit väärin tappelussa\", tämä episodi oli nopeasti legendaarinen.
<BR>
<BR>John oli kaiketi pahoinpidellyt Nancya ja saanut muutaman päivän lähestymiskiellon.
<BR>Huumepäissään John lähti vaeltamaan etsien huumeita. Hän saapui omalle
<BR>hotellilleen yöllä verisenä ja hakattuna, hän oli ilmeisesti saanut muistutuksia
<BR>veloistaan huumepomoille. Höyryissään hän kävi riehumaan hotellissa ja poliisit
<BR>kutsuttiin paikalle. Yhdeksän poliisia tarvittiin taltuttamaan hänet, mutta hän oli jo kuollut.
<BR>
<BR>Seuraava kuvaus on todellakin järkyttävä, antaa kuvan ihmisrauniosta joka John
<BR>Kordic oli:
<BR>A teammate saw him injecting a large syringe full of steroids into his butt one day, and asked, \"Aren\'t you hurting yourself, buddy?\". Kordic replied, \"I\'m not afraid to die\". He was expecting to get called up by the Edmonton Oilers, but the Oilers passed on him. The end of the season came and went, and the phone hadn\'t rung. He called Oiler GM Glen Sather a liar, and went back to Quebec City for the summer to hang out with Nancy.
<BR>Dan Kordic lopetti uransa pari vuotta sitten ja siirtyi tuomariksi. Hänestäkin
<BR>oli tullut vain ja ainoastaan tappelija, ja hän ei sitä halunnut.
<BR>
<BR>Tätä kirjoittaessa on katseltu Dan Kordic collectionia John Kordic #27 Leafs-paita päällä,
<BR>toivottavasti tarina oli mielenkiintoinen!
<BR>
<BR>[addsig]
<BR>
<BR>Monet ovat varmasti kuulleet nyt jo uransa lopettaneesta Dan Kordicista.
<BR>Hänen kuollut isoveljensä John on legenda pohjois-amerikassa.
<BR>Tässä teille tällä kertaa hänen tarina...
<BR>
<BR>John oli nuorena poikana Edmontonin lähellä kasvaessaan lahjakas
<BR>kiekollinen puolustaja, joka pystyi myös ajoittain pitämään itsestään
<BR>huolen ilman hanskojakin, mutta kahden ensimmäisen juniorikauden
<BR>pisteet 25 & 59 pojoa puolustajalle jolla oli päälle 200-minuuttia
<BR>oli kova suoritus ja John oli jopa joukkueensa kapteenikin,
<BR>ja pääsi kokeilemaan neljän ottelun verran AHL:ssäkin toisen
<BR>juniorikautensa päätteeksi, sillä hän oli Montrealin 4.kierroksen varaus
<BR>vuonna 1983.
<BR>
<BR>Jossain vaiheessa junioriuran ja farmiliiga/nhl-uran \"vaihteessa\" hän muuttui
<BR>niin jäällä kuin kentän ulkopuolellakin. Viimeisellä juniorikaudella John oli
<BR>tehnyt 23 maalia, nyt ainoat mitä hän minnekään upotti yhtäkkiä, olivat nyrkit
<BR>muiden naamaan. Ennen hän oli maanläheinen ja huolehtivainen ihminen,
<BR>mutta jokin meni vikaan.
<BR>
<BR>Epäiltiin että häntä painostettiin tappelemaan, ja hän saikin huomiota AHL:ssä
<BR>ja keväällä \'86 hän oli Montrealin vakiokokoonpanossa, nyrkkiensä ansiosta,
<BR>pelilliset ominaisuudet olivat jo jääneet varjoon. Hän kuitenkin juhli Stanley-cupin
<BR>voittoa myöhemmin keväällä, mutta hän oli myös ottanut tulokaskaudellaan mittaa
<BR>NHL:n muista kovista pojista kuten Jay Miller, George McPhee, Tim Hunter,
<BR>Dave Brown jne.
<BR>
<BR>John huomasi että vaikka hän tappelisi kuinka paljon, se ei välttämättä riittäisi,
<BR>voimaa pitäisi saada mutta mistä hän saisi aikaa harjoitteluun? Ei mistään.
<BR>Hän alkoi käyttämään steroideja...
<BR>
<BR>John ei olisi halunnut kuitenkaan vain tapella, hän tiesi että hän oli NHL:ssä
<BR>nyrkkiensä ansiosta, mutta hänen perhettään ja etenkin hänen isäänsä hänen
<BR>tappelunsa vaivasivat ja ne tulehduttivatkin isän ja pojan välit. Joskus John
<BR>nähtiin pukuhuoneessa pelin jälkeen itkemässä kun hän oli puhunut isänsä
<BR>kanssa puhelimessa. Hän rakasti yleisön huomiota tappeluista, hän itse jopa
<BR>välillä nautti tappelemisesta, mutta syvällä sisimmässään häntä kaivoi kun
<BR>hänen isänsä Ivan ei hyväksynyt poikansa urakehitystä.
<BR>
<BR>Montrealin fanit rakastivat Kordicia, aina ennen peliä tai tappelua he huusivat
<BR>\"KOR-DIC KOR-DIC\". Johnista oli lyhyessä ajassa tullut yksi pelätyimmistä
<BR>tappelijoista, (vaikkakin joidenkin tappelijoiden mukaan John oli tehokas kun hän
<BR>löi paljon, vaikkakaan hänen iskunsa eivät olleet kaikkein murhaavimpia).
<BR>
<BR>Yhden kesän aikana John nosti steroideilla painoaan yli 15kiloa, hän kasvoi silmissä
<BR>ja hänen joukkuetoveri alkoivat jo huolestua hänestä.
<BR>
<BR>Valmentajakin alkoi vain käyttämään Johnia jäällä muutaman minuutin ottelussa,
<BR>hänelle ei edes annettu mahdollisuutta pelata, ja syöksykierre kasvoi koko ajan,
<BR>John itse koetti saada tilanteen ajoittain muuttumaan mutta hänet oli jo ns.
<BR>\"leimattu\" tappelijaksi.
<BR>
<BR>Masennuksissaan ja itsetunto alhaalla hän kokeili ensimmäisen kerran huumeita,
<BR>kokaiinia. Alkoholin runsas käyttö oli hänelle jo entuudestaan tuttua, ja
<BR>hengatessaan erinäisissä klubeissa joissa myös alamaailman ihmisiä oli,
<BR>hän luisui aina vain syvemmälle. Hän hankki lisää lihasta ja voimaa, mutta
<BR>kunto heikkeni koko ajan, ja harjoituksia alkoi jäämään väliin yhä useammin.
<BR>
<BR>Pat Burns, entinen poliisi, huomasi että kaikki ei ole kohdallaan ja että
<BR>Johnista oli tullut pikkuhiljaa ongelma. Sitten tapahtui harvinaisuus,
<BR>Canadiens ja Leafs tekivät kaupat, Kordic Torontoon ja Russ Courtnall
<BR>Montrealiin. Olisiko tässä ollut Johnille uusi tilaisuus?
<BR>
<BR>Ei ollut. Välit perheeseen ja ystäviin olivat tulehtuneet ja John alkoi
<BR>käyttämään yhä enemmän huumeita ja likaisempia otteita jäällä. Hän sai
<BR>mm. 10-ottelun pelikiellon murrettuaan mikkihiiren kokoisen Keith Actonin nenän
<BR>mailallaan. Tuon pelikiellon aikana Kordicia ei paljon treeneissä näkynyt,
<BR>vaan baareissa ja huonossa seurassa. Välillä, kun hänen joukkuetoverinsa
<BR>löysivät hänet jostain baarista, ja koettivat auttaa, Kordic hakkasi heidät
<BR>armotta ja jatkoi matkaansa.
<BR>
<BR>Lehdissäkin alkoi liikkua jo juttuja Johnin elämän menosta, mutta John
<BR>itse koetti antaa julkisuuteen kuvan jossa hän hyväksyi tilanteen, toteamalla:
<BR>\"In the beginning it didn\'t bother me so much but in the end it starts to bother you. You want to play and you want to contribute more than fisticuffs and stuff like that. But like they say everyone has a role and you have to accept it and thats been the tough part for me right now...to accept my role.\"
<BR>Rivien välistä voi tuossakin jo lukea aika paljon...
<BR>
<BR>Hänen isänsä kuoli vuonna 1989, ja Johnia vaivasi aina vain enemmän että hän
<BR>ei koskaan saanut mahdollisuutta sopia isänsä kanssa asioita. Hänestä tuli monien
<BR>eri huumeiden sekakäyttäjä, hän oli ihmisraunio. Pelejäkin alkoi jo jäädä väliin
<BR>ja kahdesti hän ainakin tiettävästi oli pyytänyt Leafsien johdolta etukäteen palkanmaksua.
<BR>Hieman isänsä kuoleman jälkeen John oli rikkonut kannettavan matkapuhelimensa
<BR>(nuo vanhat isot laatikot) erään tummaihoisen huumediilerin päähän eräässä
<BR>yökerhossa.
<BR>
<BR>Joukkuetoveri Gary Leeman vikitteli Al Iafraten ex-vaimoa...John hakkasi Leemanin pariin
<BR>otteeseen koska Iafrate oli hänen parhaita ystäviään.
<BR>
<BR>Johnin sekoilut olivat jo tarpeeksi Leafsille ja hänet myytiin varausvuoroa vastaan Washingtoniin
<BR>jossa hän seitsemässä pelissä otti huikeat 101-jäähyminuuttia ja kahdesti hän oli pelikiellossa
<BR>aineiden väärinkäytön takia ja hän sai potkut.
<BR>
<BR>Aika ajoin, hän kärsi myös hallusinaatioista ja vainoharhasta, ja kerran ennen peliä
<BR>hänet oli Manhattinilta poimittu putkaan talteen, hän oli alastomana lymyillyt puistoissa ja
<BR>piikittänyt itseään ja hänet saatiin kiinni. Noidankehää ei voitu enää pysäyttää...
<BR>
<BR>John oli ilman työpaikkaa mutta Quebec Nordiques antoi hänelle tilaisuuden,
<BR>jos hän kävisi säännöllisesti huumetesteissä.
<BR>
<BR>Hän sai kämppäkaverikeen Bryan Fogartyn, miehen jolla oli myös rikkonainen tausta,
<BR>enemmänkin tosin alkoholin kuin huumeiden kanssa (Fogarty oli Pelicansin testissä ennen
<BR>kauden 00-01 alkua mutta viina veti enemmän kuin kiekko ja hän sai mennä).
<BR>
<BR>19. peliä, 0+2 ja 115-jäähyminuuttia myöhemmin John oli pelannut uransa loppuun.
<BR>Samana vuonna 91-92 hänen veljensä Dan pelasi tulokaskauttaan Philadelphiassa.
<BR>Ennen niin läheinen veli oli nyt kateellinen veljelleen, joka oli saanut paikan liigassa
<BR>myös pelillisten ansioiden takia, mutta myös hieman nyrkkien.
<BR>
<BR>John päätti haastaa veljensä tappeluun...
<BR>
<BR>Kihlatulleen Nancylle John uhosi ennen peliä Flyersia vastaan \"potkin tuota pientä
<BR>paskaa kuin tyhjää vaan, mitä hän oikein luulee olevansa?\", ja kun Nancy häntä
<BR>rauhoitteli, John murtui itkemään ja kertoi kuinka hän todellisuudessa rakasti
<BR>veljeään ja oli kateellinen hänen saavutuksilleen.
<BR>
<BR>Pelissä John koetti töniä Dania ja puhuikin hänen kanssaan pitkään. Flyersin silloinen
<BR>poliisi Dave Brown tuli väliin. Ja heti aloituksen jälkeen John sai elämänsä kyydin
<BR>Dave Brownilta, ja John oli häpäisty kaikkien nähden.
<BR>
<BR>Seuraavan kesän John vietti alkoholia, huumeita ja steroideja käyttäen, ja koetti
<BR>Edmontonin farmijoukkueen training-campille. Kohtalo oli päättänyt kuitenkin
<BR>toisin.
<BR>
<BR>Eräässä farmiliigan pelissä John tappeli Richie Walcottia vastaan ja pieksi tämän
<BR>oikein kunnolla.Walcott pelästyi kun Kordic tuli yhtäkkiä hänen joukkueensa pukuhuoneeseen, Walcott luuli että Kordic haluaisi jatkaa tappelemista. Näin ei ollut. \"Minä näytän
<BR>sinulle mitä teit väärin tappelussa\", tämä episodi oli nopeasti legendaarinen.
<BR>
<BR>John oli kaiketi pahoinpidellyt Nancya ja saanut muutaman päivän lähestymiskiellon.
<BR>Huumepäissään John lähti vaeltamaan etsien huumeita. Hän saapui omalle
<BR>hotellilleen yöllä verisenä ja hakattuna, hän oli ilmeisesti saanut muistutuksia
<BR>veloistaan huumepomoille. Höyryissään hän kävi riehumaan hotellissa ja poliisit
<BR>kutsuttiin paikalle. Yhdeksän poliisia tarvittiin taltuttamaan hänet, mutta hän oli jo kuollut.
<BR>
<BR>Seuraava kuvaus on todellakin järkyttävä, antaa kuvan ihmisrauniosta joka John
<BR>Kordic oli:
<BR>A teammate saw him injecting a large syringe full of steroids into his butt one day, and asked, \"Aren\'t you hurting yourself, buddy?\". Kordic replied, \"I\'m not afraid to die\". He was expecting to get called up by the Edmonton Oilers, but the Oilers passed on him. The end of the season came and went, and the phone hadn\'t rung. He called Oiler GM Glen Sather a liar, and went back to Quebec City for the summer to hang out with Nancy.
<BR>Dan Kordic lopetti uransa pari vuotta sitten ja siirtyi tuomariksi. Hänestäkin
<BR>oli tullut vain ja ainoastaan tappelija, ja hän ei sitä halunnut.
<BR>
<BR>Tätä kirjoittaessa on katseltu Dan Kordic collectionia John Kordic #27 Leafs-paita päällä,
<BR>toivottavasti tarina oli mielenkiintoinen!
<BR>
<BR>[addsig]