Jospa minä sitten jo aloitan..
... mukaan saa tietenkin vieläkin ilmoittautua...
Tarina alkaa...
Tavallista tylsempi perjantai-ilta
Mitään erikoista ei olisi tapahtunut, jos he olisivat menneet elokuviin, niinkuin tarkoitus alunperin oli. Mutta he olivat päättäneet, että perjantai-iltana voisi tehdä jotakin räväkämpääkin, kuin istua pimeässä tuijottamassa Bruce Willisin hikistä naamataulua valkokankaalta.
Niinpä he, 17-vuotiaat Columbuksen lukion "toivottomat tapaukset", Alex ja Leo istuivat Alexin Chverolet Camarossa ja ryystivät kumpikin olutta Coorsin värikkäistä tölkeistä. Camaro oli pysäköity pääkadun varrella olevan huoltoaseman pihalle siten, että pojilla oli esteetön näkymä kadulle joka suuntaan. Auton radiosta pauhasi vanha 50-luvun rock and roll, ohjelma oli jokin legendaarisen Wolfman Jackin juontama uusinta menneiltä vuosilta. Leo ei niin hirveästi tykännyt vanhasta rokista, mutta hän ei protestoinut mitään, koska autohan sentään oli Alexin. Ja Alex sai toki päättää millaista musiikkia tänä iltana kuuneltaisiin.
Leo röyhtäisi ja heitti tölkin sivuikkunasta pihalle.
- Voihan vitelius, että minä olen pitkästynyt. Eihän tässä perkeleen tuppukylässä tapahdu mitään, Leo sanoi.
- Mies puhuu vähän, mutta mies puhuu asiaa, Alex vastasi.
Pojat katsoivat hetken toisiaan, sitten Alex käänsi virta-avainta ja Camaron iso moottori jyrähti eloon. Auto oli 15-vuotta vanha ruosteinen ja kuhmuinen rumilus, mutta sillä pääsi pisteestä A pisteeseen B, ja se riitti pojille.
Alex painoi kaasupoljinta ja Camaro ampaisi huoltiksen pihasta kadulle takarenkaat ulvoen.
- Tässä onnettomassa takapajulassa ei varmaan kukaan edes huomaisi, jos tänne laskeutuisi kirkuvan punainen lentävä lautanen, meinaan että sen verran sumeassa unessa täällä eletään, sanoi Leo.
- Jep, minä ainakin häippäsen heti lukion jälkeen johonkin isompaan kaupunkiin, minä en jumalauta jää tänne palvomaan isän huoltiksen bensaletkuja, vastasi Alex.
Pojat olivat edenneet noin parikymmentä kilometriä pitkin pimeää valtatietä, kun auton ajovaloissa näkyi tien vierellä jolkotteleva koira. Se oli jokin pienikokoinen, sekarotuinen piski jolla oli niitein koristeltu kaulapanta.
- Stop tykkänään! Pysähdy! Mä sain kuningasajatuksen, Leo huusi.
Alex mulkaisi viereisellä penkillä istuvaa kaveriaan, jonka silmät olivat naulittuna auton edessä näkyvään koiraan. Koira oli nyt käynyt istumaan ja se tuijotti vetisin silmin auton valoihin.
- Mitä vitun älytöntä sä nyt keksit? Alex kysyi.
.... no niin... ja nimim. "Lapa" jatkaa...
