Jatkotarina: 30 pientä kiikaripoikaa (Eikä yksikään tehnyt 20 pistettä)

Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Varastan @Majoneesi otsikon. Tarinaa kohti tarunhohtoisia lukemia voivat kirjoittajat vapaasti jatkaa. Raportoin ja ignooraan jokaisen ydinpommiin, asteroidiin tai muuhun exodukseen päättyvän kappaleen.
_________________________________________

30 pientä kiikaripoikaa
Eikä yksikään tehnyt 20 pistettä

Kirjoittanut Jatkoajan kierrätyskeskus
Omistettu Yleisradion teksti-tv:n sivulle 236
___________

Prologi

On sunnuntai 16.12.2007. Yhdeksänvuotias Janne herää oulunsalolaisen pientalon toisessa kerroksessa herätyskellon soittoon kello 8.00. Hän herää joka päivä juuri tuohon aikaan. Syy paljastuu hänen ikäisekseen hyvin pedantista aamurutiinistaan; joka aamu hän kävelee huoneestaan olohuoneeseen ja käynnistää television. Hänen vasen kätensä hieroo silmistään rähmää pois oikean kätensä hakiessa kaukosäätimestä yhtä nappia. Nappia, jonka symbolina on suorakaide, jonka sisään on piirretty kolme vaakasuuntaista viivaa.

Päättäväisesti Janne ojentaa kaukosäädintä tiukassa otteessaan pitävän kätensä kohti televisiota ja painaa nappulaa. Samassa ikään kuin koko maailma avautuisi hänen edessään. Innostuneesti hän näppäilee numerot 2 - 3 - 5. Numerot vilistävät television ylälaidassa. 600... 700... 100... Lopulta numerot pysähtyvät ja eteen avautuu sivu, joka näyttää olevan järjestysnumeroltaan 1/4. Kyllä, voi pojat! Viime yönä NHL:ssa pelattiin 13 ottelun kierros. Tämä tarkastus tehdään joka päivä kello 08.00, koska San Jose Sharksin kotipelit päättyvät yleensä viimeistään silloin.

Ensimmäisellä sivulla näkyy tuloksia:

Columbus Blue Jackets - Boston Bruins 0-2
Vihreällä lukevat nimet Reich ja Sturm, mutta vaaleansininen merkintä "Nokelainen 0+1" nostaa hymynkareet Jannen kasvoille. Sohvapöydällä hänellä on valmiina A5-kokoinen kiiltopaperikantinen muistivihko sekä teroitettu keltainen Tiimarin myymä kuusikulmainen lyijykynä. Janne kirjoittaa vihkoon muistiin "0+1".

Seuraava tulos:
Chicago Blackhawks - Buffalo Sabres 1-3
Vaaleansinisellä tekstillä on jälleen merkintä, tällä kertaa siinä lukee "Lydman 0+1". Muistivihkosta vedetään yli "0+1" ja sen alle kirjataan merkintä "0+2".

Nashville Predators - Colorado Avalanche 1-3
Tämän tuloksen Janne ohittaa rutiininomaisesti, sillä kummankaan joukkueen pelaavasta kokoonpanosta ei löydy suomalaisia. "Ehkä jonain päivänä näistäkin saadaan suomalaistehoja", haaveilee Janne.

Florida Panthers - Detroit Red Wings 2-5
O.Jokinen 1+0
Filppula 1+0
Muistikirjassa lukee nyt 2+2. Jannen innostus on suunnaton. Ennen kuin teksti-tv:n alasivuksi ehtii vaihtua 2/4, Janne huikkaa yläkertaan:" Iskä, iskä! Tulehan kahtomaan! Nyt se kakskymmentä pistettä tullee!" Yläkerrasta kuuluu vaimea murahdus.

Samassa vastaanottimen näyttöön ilmestyy lisää tuloksia:

Vancouver Canucks - Edmonton Oilers 1-2
Salo ja Pitkänen jäivät tällä kertaa pisteittä. Kylmä hiki alkaa kertyä Jannen otsalle.

Minnesota Wild - Los Angeles Kings 2-1
Ei suomalaisia.

Toronto Maple Leafs - Montreal Canadiens 1-4
Koivu 2+0
Toivonkipinä alkaa taas välkehtiä Jannen silmissä. 4+2 kirjataan muistivihkoon.

Phoenix Coyotes - New Jersey Devils 4-1
N.Kapanen 0+1
"Hyvä Kapanen, kyllä meillä on vielä mahdollisuus. 4+3 on hyvä tässä vaiheessa", Janne analysoi kuiskaten televisiolle. Yläkerrasta kuuluu kaapinovien avaamisen ja sulkemisen ääniä sekä epärytmisiä askeleita.

Sivu vaihtuu! 3/4! Nyt tarvitaan onnistumisia!

Pittsburgh Penguins - New York Islanders 3-2
Bergenheim 0+1
Atlanta Trashers - Ottawa Senators 3-7
Carolina Hurricanes - Philadelphia Flyers 6-5

"Ei ei, nyt näyttää pahalta. Sami ja Lasse, nolla plus nolla. Miksi?" Epäusko valtaa Jannen. Portaikon suunnalta kuuluu voimistuvaa ääntä tohveleiden osuessa lattiaan.

Sivu 4/4

Dallas Stars - San Jose Sharks 4-2
Miettinen 1+0
Washington Capitals - Tampa Bay Lightning 3-2

Jannen isä astuu hyväntuulisena olohuoneeseen, mutta hänen ilmeensä muuttuu ymmärtäväiseksi heti, kun hänen ja Jannen katseet kohtaavat. Vapisevin käsin Janne nostaa muistivihkonsa johon on alleviivattu merkintä "5+4". Jannen isän silmäkulmaan vierähtää kyynel ja hän halaa voimakkaasti tyhjyyteen katsovaa poikaansa.

Silloin Janne kuiskaa isänsä korvaan päättäväisesti, mutta ääni väristen: "Iskä. Mie menen Änäriin ja sitten me tehhään se 20 pistettä."

__________________________________

Luku 1

On vuosi 2021...
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
BTW. Jokainen Nuclear assaultin kappale alkaa ydinpommeista, että saako sitä linkata tänne?
 
Viimeksi muokattu:

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
...Janne istuu Prudential Centerin vaihtoaitiossa, kotijoukkueen punamustat pelitamineet niskassaan. On käynnissä peli Colorado Avalanchea vastaan, peli on ehtinyt jo kolmanteen erään ja New Jersey Devils on 2-1 takaa-ajoasemassa. Janne hengittää raskaasti edellisen vaihdon jäljiltä, peli oli jälleen pyörinyt lähinnä omassa päässä kunnes Dougie Hamilton oli viimein saanut kiekon alueelta ulos, ja Jimmy Vesey kävi tökkäämässä sen päätyyn ilman pitkää kiekkoa. "Saatana sentään, kiikarit taulussa menty taas tämäkin peli", Janne pohtii, ja samalla havahtuu seuraamaan peliä tarkemmin: Coloradon Mikko Rantanen on taas kentällä.

Janne katsoo, kuinka Cale Makar tuo kiekon Devilsin alueelle, syöttää kulmaan Gabriel Landeskogille - "Vittu Mikko on ihan vapaana maalilla, syötä sille!" Janne ajattelee päässään - ja sinne Landeskog kiekon toimittaakin. Mikko pääsee ohjaamaan kiekon vaarallisesta paikasta maalia päin, mutta Mackenzie Blackwood saa kuin ihmeen kaupalla heilautettua päätään sen verran, että kiekko osuu miehen maskiin ja kimpoaa päätyverkkoihin. Janne lyö turhautuneena mailalla laitaan ja huutaa kirosanoja. Ei vieläkään suomalaistehoja tähän peliin! "Yeah, god damn, how did he lost his man like that" Jannen vierellä istuva P.K. Subban kommentoi, ja Jannen takana apuvalmentaja Mark Recchi huutaa naama punaisena kentällä olijoille, pelikuviot olivat menneet aivan päin helvettiä edellisessä tilanteessa.

"Mark, give me the pad", Janne sanoo Recchille, ja Mark ojentaakin hänelle padin johon on viime erätauolla piirtänyt hyökkäyskuvioitaan. Janne on tutkivinaan kiemuroita tarkasti, kunnes huomaa että Recchi ei enää kyttää ja vierellä oleva Subbankin korjaa varusteitaan. Janne menee äkkiä internettiin, menee Ylen teksti-tv sivulle 235, ja katsastaa äkkiä tilanteen. "Ei oo totta.. pelkkää sinistä väriä.. siis eikö Dallasissakaan kukaan... no Carolinassa varmaan.. ei vittu ne on nollilla. Lassi Thomson, perkele sentään, sieltä tullut 0+1, mutta siis muut on pelkkiä kiikaripoikia.. no eipä tässä nyt oikein voi alkaa arvostelee ku itekin vedän kiikareilla.."

"What do you think Janne", kuuluu ääni selän takaa. Janne laittaa äkkiä teksti-tv:n kiinni ja avaa Recchin käppyrät. "Yeah, looks good, I just wanted to check one thing" Janne kommentoi ja ojentaa padin takaisin apuvalmentajalleen. "Ei jumalauta, melkein täysi kierros ja Thomsonia lukuunottamatta kenelläkään ei vielä pisteen pistettä", Janne ajattelee, sylkäisee ja suoristaa selkänsä. Nyt pitää vittu itse näyttää mallia. "LETS GO GUYS LETS GO" Janne huomaa huutavansa ääneen itselleen ja muille suomalaisille.

"Janne, you go next", joku kommentoi Jannen takaa; se on päävalmentaja Lindy Ruff. Janne on ihmeissään, vastahan hän oli ollut kentällä oman ketjunsa kanssa, mutta nyt jostain syystä Lindy pisti hänet heti uudestaan jäälle. Janne nousee ylös ja hyppää kaukaloon, sivukorvalla hän kuulee kuinka valmentajat puhuvat jotain hyvästä reaktiosta ja taktisesta silmästä, let's give the boy a chance, kai ne hänestä puhuivat.

Janne kumartuu oman pään aloitukseen, Devils voittaa sen ja saa kiekon tuotua Coloradon alueelle. Prudential Centerin yleisö lähtee rytmikkääseen taputukseen, kun Devils saa pyörityksen päälle. Jack Hughes syöttää kiekon Jannelle, Janne suojaa ja lähettää nopean syötön maalin eteen Tomas Tatarille. Tatar ei saa mailaansa väliin, kiekko ajautuu laidan kautta viivaan Subbanille. Subban laukoo, ja kiekko painuu ohi maskissa olevan Darcy Kuemperin. "JEE SAATANA VITTU SE ON SYÖTTÖPISTE, KIIKARIT VITTUUN" Janne karjuu innoissaan ja syöksyy halaamaan Subbania. Devilsin pelaajien juhliessa maalia, Coloradon pelaajat kuitenkin protestoivat maalia, ja tuomarit menevät videotarkastukseen. Jannekin katsahtaa tilanteen jumbotronilta, ei saatana, oliko muka Tatar siinä maalivahdin alueella, en menis sanomaan.. ei vittu jos siihen menee syöttöpiste.. ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen tuomarit laittavat kypärät takaisin päähänsä, ja tulevat jäälle sanomaan tuomionsa: "NO GOAL, GOALIE INTERFERENCE".

Janne paiskoo juomapullonsa vaihtoaition lattiaan, repii kypäränsäkin päästä ja heittää sen jäälle. "YOU FUCKING BLIND PUSSY, I KILL YOU" Janne kirkuu falsetissa tuomareiden suuntaan. Hamilton ja Nico Hischier yrittävät saada Jannen istumaan, ja jopa Lindy itse yrittää rauhoitella Jannea, mutta se on turhaa. "You, you're out!" sanoo tuomari, ja passittaa Jannen pukukoppiin käytösrangaistus niskassaan. "HAISTA VITTU SAATANAN APINA, KUSIPÄÄ! VITTU SE OLI MAALI JA MULLE SYÖTTÖ!!!!" Janne karjuu vielä suomeksi, ennen kuin lähtee mailatelineen matkallaan kaataen kohti pukukoppia. "It's OK Janne, it's OK", varamaalivahti Jonathan Bernier rauhoittelee ja taputtaa Jannea olalle. "Good job Janne", Mark vielä lausuu ja alkaa huutamaan muille "LOOK AT THIS FUCKING GUY, LOOK AT HIS ENERGY, I WANT THE SAME FROM YOU PIECES OF SHIT!"

Janne lampsii pukuhuoneeseen, heittää hanskansa pitkin lattioita ja kaivaa heti repustaan kännykkänsä esiin. Safari auki, ja teksti-tv sivu 235 päälle. Loppupelin ajan Janne päivittää teksti-tv:tä, oman pelinsä lopun Janne katsoo sentään pukuhuoneen televisiosta, kun Devils hakee ratkaisua ilman maalivahtia. Rantanen on kentällä johtoa puolustamassa, mutta ei saa syöttöpistettä Nathan MacKinnonin tyhjiin tekemään pelin ratkaisumaaliin. "FUCK FUCK FUCK FUCK" Janne kirkuu ja kaataa pukuhuoneen roskiksen. "It's OK Janne, next game, we will do better. We fucking have to", kommentoi joku, Janne ei ole edes huomannut teksti-tv:tä tuijottaessaan että pukukoppiin on tullut ennen aikojaan myös Mason Geertsen, ilmeisesti tappelun takia.

Loppujengi valuu kiukkuisena koppiin, joku huomioi lattialle kaadetun roskiksen ja Mason mainitsee että Janne kävi täälläkin vielä vitun kuumana, se on hyvä äijä hei. Lyhyen loppupalaverin, suihkun ja hieronnan jälkeen Janne tarkistaa vielä teksti-tv:stä tilanteen, ja epäuskoisena kääntää sivulle 236. "Yksi, kaksi, kolme..." Janne laskee tarkasti, "...Thomson yli, Donskoillekin yks maali sentään.. 27, 28..", Janne laskee, ja lukee sitten vielä oman ja Mikon nimen sivulta, "29.. kolmekymmentä. Kolme-saatanan-kymmentä. Ei jumalauta, 1+1 yhteensä vain, ja kolmekymmentä kiikaripoikaa! Eihän näin paskasti edes voi mennä!" Janne pistää päänsä takakenoon, ja huutaa suoraa huutoa turhautuneisuuttaan. "Man, that kid has some spunk", pukukoppiin vielä jäänyt Lindy Ruff kommentoi Recchille, "let's put him to first line next game, we need his energy, this team has to wake up somehow!"

Valmennuksen suunnitelmista autuaan tietämätön Janne ottaa reppunsa ja lampsii hallin parkkipaikalle autoaan kohti. "Ensi pelissä, perkele, ensi pelissä se 20 pistettä räpsähtää, ja minä teen niistä viisi!"
 
Suosikkijoukkue
Manchester United, Bruceola
...Välipäivän aamu. Janne tassuttelee keittiöön väsynein askelin. Kyljessä on muutama kivulias mustelma muistona Ryan Murrayn taklauksesta, ei silti mitään sellaista kipua mikä vaikuttaisi Jannen peliin. Tuleva Nashville-ottelu hiipii jo kohti Jannen alitajuntaa mutta ei riko miehen aamurutiinia. Kahvinkeitin jauhamaan automaattisesti pavut poroiksi ja kahvi valumaan, mikään ei rauhoita Jannea aamuisin teksti-tv:n lisäksi yhtä hyvin kuin vastajauhetun kahvipavun tuoksu.

Janne avaa teksti-tv:n puhelimestaan vaikka tietää, että viime yönä on pelattu vain kolme ottelua. Tampa-Philadelphia ei herätä Jannen kiinnostusta "Rasse kiikaille, kuinkas muuten saatana" Janne miettii. Dallas Edmonton sen sijaan sykähdyttää Jannea ennakkoon ja hän naurahtaa hiljaa huomatessaan pienen aamuerektion, kun Joel Kiviranta on kerännyt kauden toisen syöttöpisteensä. Lisäksi Miro, Pulju ja Roope Hintz ovat tehneet oman osansa, mikä saa hymynkareen huulille. Calgary Chicago ei odotetusti tuo vihkoon täydennystä Henrik Borgströmin ollessa ainut suomalainen kenttäpelaaja.

Janne vilkaisee sykekelloaan. "Perkele mähän sovin sen haastattelun johonkin Hoffrenin paskapodariin" ja syöksyy kannettavalle tietokoneelle. Janne aukaisee Teams-puhelun ja ottaa huulilleen ensikulauksen brasilialaista erikoispaahtoa. "Toivottavasti se runkku ei kysy kiikareista" Janne miettii ja aloittaa Hoffrenin ja Tourun kanssa haastattelun Total NHL-forever podcastiin. Pakollinen velvollisuus, mikä on vain hoidettava pois alta ennen huomisen päivän isoa ottelua, jolloin vastassa on toinen yhtä pakkomielteinen Oulunsalon kasvatti...
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
...Kierros oli lopulta aika laimea. Matsissa tuli taas turpiin ja omat tehot, 0+0 – pakko tsekata suomi.fi onko sotu enää voimassa. Mikke sentään teki yhden, taas. Olihan se hieno hetki, sille toki arkipäivää. Hitto miksei se voinu tehä vaikka 2+2?? Hine, Miro, Kappy: normi-ilta ja ykkönen kakskolmekutosen riville. Missä tulituki, missä multipointsit? Rane, Jolle, Länki jr., Arsi, mitä ihmettä? Donskoikin hiihtelee nelosketjussa 0+7 koko kaudella, vaikkei tietty itelläkään paremmin mee.

Ensi yönä voisi olla saumoja, samaten viikon päästä. Mutta ei tästä tule mitään, kun Pate ja Sasha on loukissa. Siihen asti kun ne tulee takaisin, se on melko sama mitenkä pelaa. Janne kiskoo päälleen beigen, helmoista hieman virttyneen poplaritakin, peittää päälakensa ruutukuvioisen newsboy-capin ja astuu Jerseyn sumuiseen, tummenevaan iltaan Prudential Centerin edustalle. Hän kävelee Broad streetin ja nelosen kulmalle, vilkaisee olkansa yli ja vinkkaa taksin.

Taksikuski tunnistaa oitis kuka on kyseessä. Janne ei sano mitään, ja kääntää katseensa ulos sivuikkunasta. "Voi vittu, aja nyt vaan äläkä puhu mitään", hän miettii. Mutta eihän se niin mene. Siinä päälle kuudenkympin oleva kuski, näyttää vähän Danny DeVitolta, kuikuilee Jannen suuntaan taustapeilistä ja totta kai avaa suunsa. "You know I've seen some hawkey in my days and do know my Devils, son." Ei helvetti... "Ok, that's great to hear. You know I'm kind of b..." "Yeah, I saw you guys takin' it from the Preds last night." Peripohjalainen vitutuskäyrä alkaa vähitellen nousta kohti sinänsä varsin siistinä pidetyn casual-luokan taksin kattoverhoilua.

Janne yrittää vielä kääntää puheenaihetta, koska tämä äijä ei selvästi tajua, että kannattaisi lopettaa. "Can't win 'em all you know, but the weather's be..." "Damn right, son. Whether you win or lose don't mean jack. But I don't think you guys are ever getting the ole' 20 pointer if you and Lamikou aren't contributing." Janne potkaisee selkänojaa: "You know what, FUCK YOU! Stop the fucking car right fucking now!" Janne heittää takapenkille sata taalaa ja paiskaa taksinoven selälleen niin, että oven saranat naksahtavat kovaäänisesti. Janne heittää kenkänsä pois paikalta kiihdyttävän taksin perään huutaen samalla fuckia ja piece of shittiä. Seuraavassa hetkessä hän istuu kadunvarressa puistonpenkillä kasvot kohti hiljalleen kylmettyviä varpaitaan. Hengityksen hieman tasaaannuttua Janne soittaa Mark Recchille...
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
...Janne sulkee puhelimen, hengähtää, jää vielä hetkeksi puistonpenkille istumaan, ja lähtee sitten kävelemään ei-minnekään. "Nyt on pallo laitettu pyörimään, katsotaan mihin se riittää", Janne pohdiskelee käyskennellessään pitkin katuja. Se Danny DeViton näköinen taksikuski oli saanut Jannen päähän ajatuksen, ja nyt se ajatus oli viety Recchin kautta New Jersey Devilsin johtoportaan huipulle asti. Nyt ei auta kuin odottaa.

Seuraavana aamuna Janne herää painajaiseen täysin sinisestä teksti-tv:n sivusta 235, ja kauhun mielestään karistaakseen avaa heti puhelimen ja menee lukemaan uutiset. "DEVILS-CANUCKS-RANGERS IN 3-WAY MEGADEAL; Has Tom Fitzgerald lost his mind?" huutaa lööpit, ja Janne huomaa vetävänsä kunnon fistbump-tuuletukset! Hänen viestinsä oli kuin olikin mennyt perille GM:lle asti! Uutiset kertoo Devilsin lähettäneen entisen ykkösvarauksensa Jack Hughesin Vancouveriin, ja saavansa sieltä paluupostissa Elias Pettersonin, ja heti sen jälkeen Devils on treidannut samaisen Pettersonin NY Rangersiin. Janne oli vakuuttanut Recchin siitä, että Devils teki valtavan virheen varatessaan Jack Hughesin ennen Kaapo Kakkoa, ja kertoi miten sen asian voisi nyt hänen laskelmiensa mukaan korjata. "Yeah, I hate that weak-ass fairy", Recchi oli kommentoinut Hughesista, "I see what we can do. Maybe this is a way to fix the mistake." Ja nyt tosiaan Devilsiin matkaa sitten Pettersonin vaihtopalasena Kaapo Kakko.

Se nyt oli tosin Jannen suunnitelmassa vain pieni mitätön detalji, suurin saavutus koko siirtosaagassa oli huomaamattomana vaihtopalikkana kaiken maailman varausvuorojen sun muiden jämäpelaajien seassa Devilsiin myös siirtynyt Juho Lammikko. "Jumalauta, itsekin aina katson tarkasti miten Dallasissa ja Carolinassa on mennyt, ja muissa jengeissä joissa pelaa paljon suomalaisia. Jos haluan todella vaikuttaa 20 pisteen rikkomiseen, minä tarvitsen myös suomalaisia ketjukavereita, ja kukapa olisikaan parempi kuin Juho "0+4" Lammikko?" Sen jälkeen Janne huomasi keksivänsä ainakin 195 parempaa vaihtoehtoa, mutta Juho Lammikon nimen se taksikuski oli jostain syystä maininnut, sen täytyi olla viesti teksti-tv:n jumalilta! Ja nyt se oli totta; Juho ja samalla myös sitten kaikkien kiikaripoikien isä ja poika Kaapo Kakko olivat matkalla New Jerseyn suuntaan!

Kaapo saapuikin hyvissä ajoin Prudential Centren päiväharjoituksiin, Kaapo oli ottanut pelitamineensa kassiin ja matkannut metrolla ja bussilla paikan päälle. "Hel.. hel.. hellou, ai äm Kaapou Khakkhou.." Kaapo änkytti hermostuneesti Devilsin pukukoppiin astuessaan ja näytti alkavan hetkenä minä hyvänsä hyperventiloimaan. "Ai äm sori thät ai exist, änd sori thät juu mast nau plei vit mii", hän pyyteli alkutekijöiksi häpeissään anteeksi koko Devilsin joukkueelta. "..OK, well, theres your spot", sanoi Lindy Ruff ja opasti Kaapon omalle paikalleen pukukopissa. "Ou nou nou, ai dount disöörv thät, I kän gou tu toilet and cheins mai giör teer. Ai äm sori thät ai äm sou bääd, ai gou nau övei, sori sori evribadi" Kaapo änkytti naama punaisena ja raahasi pelitamineensa vessaan ja lukittautui sinne. Oven takaa alkoi kuulua vaimeaa nyyhkytystä. "What the fuck was that?" kuiskasi Lindy Recchiltä, Mark vaan kohautti olkiaan.

Yhtäkkiä käytävältä alkoi kuulua Daruden Sandstorm. Treeneihin valmistautuvat pelaajat katsoivat käytävälle kummissaan, ja pian sieltä pelmahtikin pukukoppiin savukoneiden tykittämän savun läpi kaksi vaaleansinisiin pukuihin pukeutunutta torvensoittajaa, jotka soittivat Nokia tunen. Sen jälkeen pukukoppiin asteli neljän kantajan kantama, Leijona-vaakunoin ja Sauna-Timon kasvoin koristeltu kantotuoli. Kantotuolin ovet avautuivat, ja sieltä astui pukukopin lattialle aurinkolasit päässään leveästi hymyilevä Juho Lammikko kultamitali kaulassaan. Juho oli värjännyt hiuksensa vaaleansiniseksi, mikä jo itsessään näytti oudolta, mutta vielä oudompaa oli että miehen leveä hymy paljasti myös miehen vaaleansinisiksi värjätyt hampaat. "Juho Lammikko on saapunut!" Juho huusi selvällä suomen kielellä. Juho otti aurinkolasit päästään ja heitti ne pukukopin nurkkaan, otti rintataskustaan uudet aurinkolasit ja asetti ne silmilleen, ja asteli rehvakkaasti keskellä pukukoppia sijaitsevalle valtaistuimelle istumaan.

"I meant to ask, what the hell is that thing.." Lindy kysyi Recchiltä valtaistuinta osoittaen, "Eh, yes, erm, the finance guys called me this morning and apparently this.." Mark katseli papereitaan, "Jyyhö Lämikhöö, I believe that is his name, had some pretty weird demands in his contract, we missed those in the progress of getting the Hughes-Pettersson-Kakko deal through.. one demand is that he must have a throne in the locker room, so.. that is why.." Recchi selitteli olkiaan kohautellen.

Juho istuskeli valtaistuimellaan, kantajat heiluttivat hänelle palmunlehtiä ja syöttivät miehelle turkinpippureita ja mämmiä. "Jaska, tule tänne!" Juho viittilöi Jannen suuntaan. Janne meni Juhon luokse, Juho otti aurinkolasit silmiltään, heitti ne selkänsä taakse ja tarjosi kättään Jannen suudeltavaksi. "Öh.. tota.. mitä vittua sä teet?" Janne kysyi Juholta. "HEI! KUINKA MONTA MAAILMANMESTARUUTTA SULLA ON?" Juho kysyi painokkaasti kaulassaan roikkuvaa kultamitaliaan heilutellen - vessasta kuului pieni hento huikkaus "mulla on yksi.. anteeks.." - "JUHO LAMMIKKO ON MAAILMANMESTARI, joten.." Juho rauhottui, "Juho Lammikko saa myös maailmanmestarin kohtelua. Reilu peli, hei Jaakko! Sitä vaan Juho Lammikko tahtoi sulle sanoa, että rauhoitu, nyt me tehdään se 20 pistettä, tää oli sulta hyvä suunnitelma."

Yksi kantajista antoi Juholle kultatarjottimella uudet aurinkolasit, jotka Juho otti ja asetti silmilleen. "No niin, hei koutsi, ketä vastaan me tänään pelataan?" Juho kysyi suomeksi vieressä mailatelinettä halliin vievältä huoltajalta. "What?" vastasi huoltaja. "Ei meillä oo tänään matsia, nää on päivätreenit - " ehti Janne vastata, kunnes Juho yhtäkkiä nosti kätensä, hiljensi Jannen ja koko pukukopin, ja huusi NOLLA PLUS NELJÄ! Kantajat kiiruhtivat nostamaan kantotuolin kantoon, ja Juho asteli sinne sisälle. "Mihin sä nyt meet?" kysyi Janne. "Jalmari hei, lahjattomat treenaa, maailmanmestarit ei!" leveää vaaleansinistä hymyä hymyilevä Juho huusi kantotuolin ikkunasta luu ulkona, heitti aurinkolasit naamaltaan pukukopin lattialle, otti povitaskustaan uudet, asetti ne silmilleen, ja heilautti kättään. Daruden Sandstorm alkoi jytistä, savukoneet pelmauttivat savua pukukoppiin, ja kantajat kantoivat Juho Lammikon ulos pukuhuoneesta.

"OK then.. erm.. yeah, that.. that was Jyhöy. You will see he has some.. erm.. requirements that we must contractually oblige - one of them is that he does not have to participate in trainings.. so.. yeah." Recchi yritti selventää kummastusta täynnä olevalle Devils-pukukopille.

P.K. Subban oli nostanut yhdet Lammikon heittämät aurinkolasit, ja katseli niitä "It says ROY-BON in these? What the fuck is this shit then?" Recchi vain kohautti olkiaan, "Apparantly we have to supply him with genuine Chinese pirate sunglasses, 200 pairs per day. It is also written in his contract." Subban pyöritteli päätään.

"OK, but hey, let's go guys! We will meet Jyhöy in game day anyway, and.. where is that other guy.. Khaabou?" Ruff kysäisi. "Aim hiör, sori." Kakko huikkasi vessan ovelta. "OK, so these two are now our new team mates. Come on out from there, Kappo, we got some training to do!"

Ja niin Devilsin pelaajat lähtivät jääharjoituksiin, paitsi Juho Lammikko, joka matkusti jo vaaleansinisellä, Leijona-vaakunoin ja Jorma Uotisen kasvoin koristellulla helikopterilla Manhattanilla sijaitsevaan kattohuoneistoonsa. Kaapo Kakko haki Jannesta turvaa, ja teki kaikki harjoitukset täydellä intensiteetillä, pyysi silti anteeksi huonoa asennettaan ja suoritustaan, keräsi treenien jälkeen kaikki kiekot ja jäi pelitamineet päällään vielä luuttuamaan vaihtoaitioita ja pyyhkimään laitoja puhtaiksi. "Tuutko suihkuun?" kysäisi Janne, "Eeeei en minä ansaitse juoksevaa vettä, minä siivoan koko hallin ja jään sitten tänne vaihtopenkin alle nukkumaan, pesen itseni sitten lattiapesuvedellä ennen nukkumaan menoa. Anteeksi että jouduit puhumaan minulle!" Kaapo änkytti hädissään.

"Mitähän vittua tästä tulee," Janne tuumi itsekseen, jätti Kaapon hinkkaamaan kiekon jälkiä plekseistä, ja astui vahingossa yksien Lammikolta lentäneiden Roy-Bonien päälle. Recchi katsahti Jannea ilmeellä, josta pystyi lukemaan epäuskoa, raivoa, hämmennystä ja myös jostain syystä jonkinlaista arvostusta ja seksuaalista kiihottumistakin. Janne nielaisi, ja asteli parkkipaikan suuntaan. "Mitähän vittua tästä tulee.."
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
..."Mitä vittua Juho? Hei, meillä on parin tunnin päästä Sharkseja vastaan. Mitä? Ei. En mä nyt, hei, en mä voi nyt lähtee mihkään vitun kilpikonnasukellusretkelle. Eikä todellakaan nyt lähetä minnekään Manhattanin yöhön. Ai PeeKoo lupas tulla pelin jälkeen hakeen? Kopterilla? No mut jos lupaat tulla pelaan tänään, toi Recchi heittää mut muuten Uticaan. Ja en oo edelleenkään Jani va-. Miten niin vasta 15. päivä? Sielä on tännäänki Florida, Dallas, Nashville ja Carolina. Eikun tuut ny, Kaapokin mukana, tehhään hyvät pinnat kato. Työnnä nyt se maailmanmes... Hei mitä sä ryystät siel-"

"Yeah, mr. Ruff, I think, erm, Jyhöy will be out today..."
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Oli Suomen itsenäisyyspäivän jälkeinen aamu. Janne oli viettänyt edellisen illan yksin kotonaan isoon Suomen lippuun kääriytyneenä, katsonut Tuntematon Sotilas -leffan kaikki 3 versiota putkeen, ja sen jälkeen kaivanut kaapistaan esiin vanhat ruutuvihkonsa, ja kansiot joihin Janne oli teini-ikäisenä laminoinut teksti-tv:n nettisivuilta tulostettuja parhaiden kierroksien printtejä. "Selänne 2+2, O.Jokinen 0+2, Numminen 0+2.." Janne oli lukenut papereitaan. Onneksi ne oli laminoitu, paperin pinnalle tipahdelleet kyyneleet eivät päässeet sotkemaan Jannen kallisarvioisia aarteita.

Pelit olivat menneet päin persettä. New Jerseyn vieraskiertue Minnesotan ja Winnipegin vieraaksi oli tuonut Jannen ja kauhusta tutisevan Kaapon tilille vain pelkkiä kiikarimerkintöjä - niin, ja joukkuekin oli toki molemmat matsit hävinnyt, vaikkei sillä nyt ollut Jannelle yhtään mitään merkitystä. Juhoa ei ollut reissulla nähty, ellei sitten mukaan lasketa hänestä 1:1-suhteessa teetettyä pronssipatsasta, joka kuulemma on sopimuksen mukaan pakko ottaa vaihtoaitioon Juhon tilalle, jos ei Juhoa itseään huvita pelata. Huoltajat olivat yrittäneet keksiä voisiko sitä hyödyntää vaikka jonkinlaisena kuivaustelineenä, mutta ei siitä ollut siihenkään.

"Jaaha, tänään on kuuden matsin kierros vain, Dallas ja Colorado pelaavat sentään, mutta muuten ei hirveästi suomalaisia ole tulossa.." Janne pohdiskeli aamukahvilla teksti-tv:n sivun 237 alasivulta 3/3 seuraavien päivien otteluohjelmaa tutkien. "No, oli mikä oli, teksti-tv on saatava vihreäksi! Miljoonat ja taas miljoonat suomalaiset odottavat sitä, minäkin odotan sitä!" New Jerseylläkin oli tänään kotipeli, Ottawaa vastaan. "Tuleekohan Juho tällä kertaa mestoille, ja vittu kun se yks saatanan tutiseva hiiri lopettaisi sen vitun anteeksipyytelynsä.." Janne mietiskeli.

Janne ja muut vetivät aamujäät, ja olivat Prudential Centren pukukopissa vetämässä pelikamoja niskaan ennen illan matsia, kun yhtäkkiä käytävältä alkoi kuulua Daruden Sandstorm. Nokia tunea soittavat torvensoittajat pelmahtivat ensiksi savupilven sisältä pukukoppiin, ja sen jälkeen tuli perässä kantotuoli - tällä kertaa Leijona-vaakunoin ja Jasper Pääkkösen kasvoin koristeltuna - ja kantotuolin ikkunasta leveästi hymyilevä Juho Lammikko vaaleansinisine hampaineen huusi "JUHO LAMMIKKO ON SAAPUNUT!"

"Oh shit, that fucker showed up" huokaisi Lindy, "Well I guess we have to put him in the roster, I don't even want to know what reads in his contract in case I would healthy scratch him.. Janne, you, you are the reason for all this fucking nonsense, so you will play with that joker. And take that trembling baby with you as well, that Khabbo or something, you guys are the 4th line."

Juho otti aurinkolasit silmiltään, heitti ne Mark Recchiä päin, ja asteli kohti valtaistuintaan. Yllään Juholla oli valtavan suuri susiturkki, jonka rintataskusta hän kaivoi uudet aurinkolasit, asetti ne silmilleen, ja antoi sitten susiturkkinsa valahtaa lattialle. Sen alla Juholla ei ollut kaulassa roikkuvan kultamitalinsa lisäksi vaatteita laisinkaan. Juhon rintaan oli tatuoitu valtavan suurella fontilla "0+4", Janne ei tiennyt kumpi hämmästytti häntä enemmän, tatuointi vai Juhon vaaleansinisiksi värjätyt munakarvat.

Juho napsautti sormiaan, ja hänen lakeijansa kiiruhtivat pukemaan Juhon päälle pelitamineita. "What the fuck is that", kysyi Lindy Ruff osoittaen Juhon käteen tuotua täyskultaista mailaa, "or don't fucking even tell me.. is he going to play with those on?" Lindy seuraavaksi kysäisi Mark Recchiltä ja osoitti Juhon kypärän alla olevia aurinkolaseja. "Well.. yes.. and.. there is also one another thing.." Recchi mietti kuinka sanoisi sanottavansa, mutta siinä samassa kaksi Juhon lakeijaa oli jo kiinnittänyt hänen peliasunsa päälle puettavan vaaleansinisen viitan. Myös Juhon MM-kultamitali roikkui yhä hänen kaulassaan, Devilsin pelipaidan päällä. "Fuck it. I don't even care anymore", Lindy puuskaisi väsyneenä ja heitti kädessään olevat paperit ilmaan.

Lammikon sopimuksessa luki, että niissä kotiotteluissa joissa Juho pelaa, hän menee ensimmäisenä jäälle, ja muu joukkue saa tulla vasta 3 minuutin päästä. Niinpä koko muu Devilsin kokoonpano seisoi jonossa pukukoppikäytävällä, kun Juho asteli Daruden Sandstormin tahdissa vaaleansininen viitta hulmuten ja yleisölle morjenstellen jäälle. Juho kaatui samantien naamalleen, ja nousi sitten kultaiseen mailaansa nojaten ylös, ja alkoi horjuvasti töksähdellen liikkumaan jäällä, samalla koko ajan leveästi hymyillen ja yleisölle vilkutellen. "Can that fucker even skate?" kysäisi P.K. Subban Jannelta. Janne ei tiennyt mitä sanoa, joten hän ei sanonut mitään.

Alkulämpöjen jälkeen joukkueet kokoontuivat vaihtoaitioidensa eteen. Janne talutti Juhoa käsikynkässä, jotta sen saisi nopeammin jäältä pois. "OK, so we start with Tomas and..." aloitti Lindy Ruff, kunnes Juho otti kypärän päästään ja nosti kätensä pystyyn. "Odotas viiksivallu nyt hetki, hommahan on sillee että Juho Lammikon ketju aloittaa. Lukasepas kuule vaan sitä sopimuspaperia, jos osaat", leveästi virnuileva Juho keskeytti suomen kielellä, ja heitti aurinkolasit päästään vaihtoaitioon. Janne tulkkasi nopeasti, Lindyn hartiat lysähtivät, ja hän nosti kätensä ylös. "Do what the fuck you want.." hän mumisi vielä kääntyessään kohti Mark Recchiä, joka kohautteli anteeksipyytelevästi olkiaan. Juho hymyili, laittoi lakeijan kultatarjottimella tuomat uudet Roy-Bonit naamalleen, pisti kypärän päähänsä, ja lähti konkkaamaan kohti keskiympyrää.

Ja niin Juho Lammikon johtama nelosketju, laitureinaan Janne Kuokkanen ja Kaapo Kakko astelivat ottelun ensimmäiseen aloitukseen. Kaapokin oli jostain kaivautunut esiin, tai kai se oli jossain muun joukkueen mukana koko ajan ollutkin, mutta kyyristellyt tutisevana piilossaan. Juho töksähteli kohti keskiympyrää viittoineen ja kultamitaleineen, vilkutteli yleisölle, otti kypäränsä ja aurinkolasit pois, heitti lasit päätuomarille ja kaivoi housujensa sisältä uudet aurinkolasit silmilleen ennen kun laittoi kypärän takaisin päähänsä. "No niin jampat, mennääns tekee se 20 pistettä sitten! Muistakaa että Juho Lammiko on maailmanmestari ja Juho Lammikko on tehnyt 0+4 ennenkin, teidän tarvii vaan hiihdellä Juho Lammikon perässä ni kaikki sujuu. Sinäkin Kasperi siinä" Juho katsahti Kakkoon päin, "Rauhotu ja ota Juho Lammikosta mallia, ehkä sustakin tulee joskus vielä maailmanmestari!"

"Me oltiin samassa jengissä.." Kaapo inisi hiljaa, mutta katsahti sitten Juhoa, ja kuin salamaniskussa hänen olemuksensa muuttui tutisevasta mätisäkistä jämäkäksi ja itsevarmaksi ykköskierroksen varaukseksi. "Me oltiin samassa jengissä! ME!" Kaapo sanoi kovempaa, ja alkoi sitten huutamaan sylki suusta roiskuen "MINÄ! ME! JOKERIT! LOIRI SANOO VITTU!" Juho nyökytteli ja virnisti leveästi, Janne ei tiennyt mitä sanoa, joten hän ei sanonut mitään.

Kun kiekko sitten putosi jäähän, seuraavaksi jäähän putosi Juho Lammikko. Hän nimittäin horjahti aloituksen jälkeen nelinkontin keskiympyrään koska menetti heti tasapainonsa. Juhon kultainen maila kuitenkin vahingossa tökkäsi kiekon kohti Kakkoa, joka lähti valtavalla mailankäsittelyllä ja luisteluvoimalla pujottelemaan Ottawan pelaajien ympäri. "JANNE! JOS HALUUT PIZZAA, MEE PIZZERIAAN!" Kaapo huusi, kynäsi yhden Ottawan pakeista kolme kertaa putkeen, harhautti vielä maalivahdinkin polvilleen ja syötti sitten maalin kulmalle luistelleelle Jannelle riipaisevan kauniin lättysyötön, joka Jannen oli helppo putata tyhjään maaliin. "JEE KIIKARIT VITTUUN SAATANA!!!" Janne huusi riemuissaan syöksyessään Kaapon syleilyyn. "ME OLLAAN SANKAREITA KAIKKI KUN OIKEIN SILMIN KATSOTAAN!" Kaapo huusi takaisin. Matkalla vaihtoaitioon yläfemmoja antamaan Kaapo ja Janne kävivät vielä hakemassa keskiympyrästä viittaansa sotkeutuneen Juho Lammikon mukaansa, joka vaaleansinistä pepsodent-hymyään hymyillen yhä vaan heilutteli katsomoon, otti kypärän päästään, heitti aurinkolasinsa laidan toiselle puolelle juhliville faneille, ja kaivoi tällä kertaa Subbanin housuista uudet lasit kasvoilleen.

Vaihtoaitioon päästyään Juho meni valmentajien penkille seisomaan, ja vilkutteli ympäriinsä yleisölle toisella kädellä kaulastaan roikkuvaa kultamitaliaan esitellen. Kaapo oli ilmeisesti mennyt jonkinlaiseen psykoosiin ja huusi suoraa huutoa "ME OLLAAN NUORISO, ME OLLAAN TULEVAISUUS! MEIDÄN POJAT! BONGAA MATSITSETTI HEI TSYGÄFÄGÄRI! VALINTATALON KASSISSA ON TALOUS VATUPASSISSA!" ja muita keksimiään mainos- ja iskulauseita. Lindy ja Mark katsoivat toisiaan pöllämystyneinä.

"And the first goal for the NEW JERSEY DEVILS! Goal scorer JAAAAAAAAANNNIIII KJUOKKAUNÄÄÄN, assisted by KHAAPOU KHAKKOU and... JYHÖY LÄMIKHÖÖÖ!" Devilsin kuuluttaja venytti, ja kylmät väreet ravistelivat Jannen koko ruumista: Se oli 1+2 samantien, ja Janne näki jo sielunsa silmin miten teksti-tv:n sivulla 235 lukisi 01 Kuokkanen (Kakko, Lammikko)

"Mitä tästä vielä seuraa", Janne ajatteli silmät täynnä ilonkyyneleitä. Kaapo huusi jotain sekavaa matsikarkeista ja parkeista, ja Juhon lakeijat syöttivät hänelle mämmiä. Janne huomasi vasta nyt, että yksi lakeijoista oli itse asiassa Janne Ahonen, joka lapioi mämmiä Juhon suuhun omalla maailman kalleimmalla löylykauhallaan, ja mämmiropposta pitelevä lakeija taas oli Juha Mieto itse. "Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Nytkö, nytkö se tulee! Tästä se lähtee, 20 pistettä, ja minä olen mukana?!!" Janne ei kyennyt enää pidättelemään itkuaan. Juha Mieto näytti Jannelle hyväksyvästi peukkua.
 
Viimeksi muokattu:

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Janne havahtui itkunsa keskellä huomaamaan, että peli oli edennyt jo lähelle ensimmäisen erän puoliväliä, eikä Janne, Juho Lammikko ja Kaapo olleet käyneet maalinsa jälkeen kentällä lainkaan. Sen sijaan Juho edelleen seisoskeli valmentajien penkillä ja heilutteli katsojille, välillä heittäen käyttämänsä Roy-Bonin piraattiaurinkolasit katsomoon ja ottamalla lakeijan - jonka Janne vasta nyt huomasi olevan Mika Häkkinen - pitelemältä kultatarjottimelta uudet. Janne Ahosen, Juha Miedon ja Mika Häkkisen lisäksi ainakin Jari Litmanen ja Tero Pitkämäki näyttivät olevan myös mukana Juho Lammikon lakeija-armeijassa, ja hyörivät minkä kerkesivät Devilsin vaihtoaitiossa Juhoa palvellen.

"Coach, when are we going again", Janne kysäisi Lindy Ruffilta. "Well, it is not up to me, it is up to him" Lindy puuskaisi kyllästyneenä ja osoitti peukalollaan vierellään patsastelevaa Juho Lammikkoa, "He chooses when his line goes on ice, according to his contract.. you and Khabbo stay on bench until that." Janne vilkaisi kultamitaliaan yleisölle esittelevää Juhoa, ja sitten vierellään penkillä istuskelevaa Kaapo Kakkoa. Kaapo oli hieman rauhoittunut, mutta mumisi yhä lasittunein katsein erilaisia iskulauseita ja heijasi itseään edestakaisin.

"Okei jätkät, mennääns taas. SEURATKAA JUHO LAMMIKKOA!" Juho Lammikko yhtäkkiä lausui, ja pomppasi yhdellä loikalla valmentajan penkiltä viitta hulmuten kaukalon laidalle, ja siitä suoraan jäälle. Luistinten jymähtäessä jäähän Lammikko veti samantien valtavat lipat ja löi päänsä kovaa jäähän. Hammassuojat, toinen hanska, aurinkolasien toinen linssi ja kultamitali lensivät ties minne, ja Lammikko jäi X-asennossa makaamaan jäälle. Yleisö kohahti, mutta sitten Lammikko nosti päätään ja alkoi jäällä maaten yksilinssisine aurinkolaseineen vilkuttelemaan leveästi hymyillen yleisölle. Yleisö nousi seisomaan ja antoi Lammikolle valtavat aplodit!

Samalla peli kuitenkin oli yhä käynnissä, ja Recchin komennosta Devilsin vaihtopenkiltä revittiin siitä ohi luistellut Jimmy Vesey äkkiä vaihtoaitioon, jottei Devils saisi jäähyä kuudella pelaamisesta. Lammikko makoili yhä keskialueella, Janne hyppäsi jäälle vaihtoon tulevan Dawson Mercerin tilalle ja syöksyi äkkiä puolustusalueelle, Ottawa oli rakentelemassa pyöritystä huomattuaan että he olivat päässeet ikään kuin ylivoimalle Lammikon hypättyä jäälle makaamaan. Janne pääsikin takakarvaamaan Brady Tkachukilta kiekon pois, ja huitaisi sen vain paniikissa laidan kautta ulos alueelta. Kiekko ponnahti laidan kautta jäällä nyt istuvan Juho Lammikon kultaiseen mailaan, ja kimposi siitä kohti Ottawan päätyä. Kaapo Kakko oli myös tullut jäälle, haki kiekon, riplasi koko Ottawan viisikon aivan solmuun ja teki sitten vielä vittuillaakseen ilmaveivillä maalin edestä maalin.

"MEIBI ITS MEIBELIIN!! SYÖKÄÄ KANAA!! SALUDO - PASKAA KAHVIA, HAISTAKAA VITTU!" Kakko tuuletteli raivoisasti. Lindy Ruff ja Mark Recchi toljottivat vaihtoaitiossa suu auki. P.K. Subban nauroi vedet silmissä, Nico Hischier kusi housuunsa. Janne laski äkkiä päässään, että kiekko oli mennyt Kakolle hänen ja myös Lammikon mailan kautta. Janne kävi vielä vimmaisesti varmistamassa tuomareille, että näittehän, kiekko osui Lammikonkin mailaan, syöttöpiste kuuluu siis minun lisäkseni myös hänelle, ja se tarkottaisi sitä että teksti-tv:lle piirtyisi kohta Kakko (Lammikko, Kuokkanen) ja 20 pisteestä olisi enää 14 jäljellä! Kaapo ja Janne kävivät taluttamassa keskiympyrän tienoilla viittaansa sotkeutuneen Juho Lammikon mukaansa ja toivat hänet vilkuttelemaan vaihtoaitioon. Dougie Hamilton oli käynyt hakemassa Juhon kultamitalin tälle takaisin, Juho kiitti häntä viskaamalla Dougielle yksilinssiset aurinkolasinsa ja ottamalla Mika Häkkisen tarjottimelta uudet ehjät Roy-Bonit silmilleen.

"Ei jumalauta, 6 pistettä jo, ja peli on vasta ekassa erässä" Janne mietti tohkeissaan, "käynpä tsekkaamassa mitkä tilanteet muualla on.." Janne päätti ja otti katatoonisessa tilassa vaihtoaitiossa yhä suu auki seisovan Recchin kädestä iPadin. Janne oli juuri menossa teksti-tv:n sivuille, kun yhtäkkiä yksi Juho Lammikon lakeijoista riuhtaisi iPadin Jannen käsistä pois! "Nyt et vittu mene jinxaamaan tätä!" Teemu Selänne tiuskaisi kiukkuisena, "Etkö sä tajua mitään??? Sä et todellakaan ala ennakkoon fiilistelemään sitä 20 pistettä, tai kaikki menee perseelteen!! Ja et todellakaan pelin aikana kattele yhtään mitä muissa peleissä käy, se tarkistetaan sitten pelin jälkeen! Eikö sulle oo kukaan mitään opettanut saatana!" Selänne tiuski kiukkuisena, ja harjasi samalla Juho Lammikon vaaleansinisiä hiuksia hiusharjalla. Kaapo nyökytti vieressä, ja sanoi "II, EI, SPOORTS, its in tö geim." Janne nyökkäsi, ja jäi penkille odottamaan koska Juho Lammikko seuraavan kerran suvaitsisi hypätä jäälle.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Mikkelin Jukurit oli kotiutunut puoliltapäivin pikkujouluristeilyltä Tallinnaan. Seuraava peli oli vasta ylihuomenna torstaina HIFK:ta vastaan, joten joukkueella oli hyvin aikaa tutustua pääkaupungin nähtävyyksiin.

Päävalmentaja Olli Jokiselle risteily oli ollut hyvin raskas. Joutui pari päivää katselemaan, kun parikymppiset rehupuntit, mitälie piipposia ja töppösiä, ryystivät jotain kossupattereita ja kuolasivat ympäripäissään keski-ikäisten kouvolatukkaisten eestiläistarjoiliden perään. Ryytyneen Panthers-legendan uurtuneet silmäpussit kuitenkin kirkastuivat ja ryhti suoristui, kun hän näki satamaterminaalin edessä odottavan valkoisen limusiinin sekä kaksi tuttua hahmoa. Apukuljettajan oveen nojaili vaaleanpunaisessa Versacen pikeepaidassa Hannu Pikkarainen, jonka olemus oli huolitellun ruskettunut. Hänen rannettaan komisti Ulysse Nardinin timanttiupotuksin koristeltu 24 karaatin kultakehyksinen kello. Paidasta oli avattuna kaikki napit, kaulukset oli nostettu ylös ja leveästi virnistävien hampaiden väliin puristui halkaisijaltaan 2,4 cm paksu kuubalainen sikari.

Kuljettajan puolelta Ollille kättään heilutteli iloisesti vanha tuttu, Vesa Toskala, yllään Hannu Jortikan kultainen pikkutakki sekä Puman harmaat collegehousut. Ripein askelin Vesa heitti Ollin matkalaukun takakonttiin ja Hank ohjasi vanhan kuomansa matkustamon puolelle. Olli ehti istuutua oven viereen selkä menosuuntaan, kun Ed Belfour ojensi hänelle pullon vuoden 1959 Dom Perignonia. Matkaseurueeseen kuuluivat heidän lisäkseen Darius Kasparaitis, Jaromir Jagr, Kimi Räikkönen, Alexei Jeremenko jr., Kimmo Timonen sekä Vesku Loiri. Olli aikoikin välittömästi kysyä "Kimeltä", että mitä helvettiä Vesku täällä tekee. Kysymys kuitenkin keskeytyi epämääräiseen örinään josta oli tunnistettavissa sanat "Lappi" ja "kesä".

Matkaisäntä Hank jakoi kaikille matkustajille Roy-Bonit, jonka jälkeen kertoi seuraavan pysähdyksen olevan osoitteessa Mannerheimintie 16. "Haetaan Ville ja Rudi Apollosta kyytiin", oli selitys tälle pysähdykselle. Ja totta vie, siellä Ville Peltonen ja paidatom Jarkko Ruutu jo odottivatkin kyytiään.

Seuraavaksi matkaa jatkettiin Malmin lentokentälle, josta edettiin helikopterikuljetuksin Heathrow'n lentokentällä. Siellä saattueemme hyppäsi yksityislennolle kohti Newarkia. Newarkin lentokentällä Lou Lamoriello oli ottamassa vastaan arvovaltaisia vieraita, ja leikattuaan Jagrille särmän hiusrajan niskaan, ohjasi hän joukkion kohti Prudential Centreä.

Areenalle päästessään Olli alkoi olla jo aikamoisessa pöllyssä. Hankia ei ollut näkynyt Apollon jälkeen. Ville ja Ed lähtivät taksilla johonkin heti, kun oltiin päästy Prudentialin pihaan. Sitten Ollilla menikin hetkeksi filmi poikki ja hän havahtui seuraavan kerran kuullessaan kenttäkuuluttajan kuuluttavan: "The Devils second goal! Scored by number 24, Khäppou Kääägou!" Samassa edessä olevan pleksin yli lensi korkeassa kaaressa muoviset aurinkolasit pudoten Kimin kaljatuoppiin läikyttäen kisajuomaa ympäriinsä.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
"Mennään nyt jo hei kentälle taas!" Janne tiuski penkillä seisovalle Juholle, joka oli keskittynyt vilkuttelemaan yleisölle Devilsin toisen maalin jälkeen. "Juho Lammikko menee, kun Juho Lammikko menee", leveästi hymyilevä Juho sanoi, ja heitti taas yhdet Roy-Bonit silmiltään katsomoon. Jannea syyhytti päästä takaisin jäälle kartuttamaan suomalaisten pistepörssiä, mutta Juho oli keskittynyt enemmän kultamitalinsa esittelyyn ja yleisön ottamiseen. Vähän aikaa sitten Janne oli huomannut yksien lasien lentäneen erään gorillapukuisen katsojan oluttuoppiin, ja se oli riemastuttanut vieressä istunutta kummalliseen kultaiseen puvuntakkiin pukeutunutta katsojaa. Kaikki oli niin vitun outoa. Pukukoppikäytävältä oli hetki sitten kantautunut huhu, että jostain syystä Florida Panthers -paitoihin pukeutunut kaksikko olisi hyökännyt Prudential Centren edustalla paloauton kimppuun.

Ensimmäinen erä päättyi, ja Janne, Juho ja Kaapo eivät enää sen aikana jäällä käyneet. Pukukoppiin kävellessään Janne oli kuulevinaan katsomosta, kuinka jostain syystä hyvinkin möreä ääni olisi laulanut Daruden Sandstormia, Kaapo mumisi samaan aikaan jotain Loirista ja vitusta. Juho asteli vaihtoaitiosta pukukoppikäytävällä odottaneeseen kantotuoliin, joka oli koristeltu Leijona-vaakunoin ja Mauri Pekkarisen kasvokuvin, ja Juho kannettiin Daruden Sandstormin tahdissa ja savukoneen pöllytessä muiden Devils-pelaajien mukana pukukoppiin. Lindy Ruff asettui makaamaan x-asennossa pukukopin lattialle, Recchi jotain änkytti että jatkakaa samaan malliin, pelaajat lähinnä katselivat valtaistuimellaan istuvaa Juho Lammikkoa jolle Jari Litmanen tarjoili karjalanpiirakoita. Teemu Selänne vahti silmä kovana Jannea, jottei tämä kaiva kännykkää esille ja mene katsomaan teksti-tv:stä miten muissa peleissä on pelattu.

"Juho, mennäänhän me nyt ens erään taas pelaamaan? Me on tehty jo kuus pistettä, mutta voitais tehdä enemmänkin! Tuntuu että kaikki onnistuu tänään!" Janne vetosi Juhoon, jota Tero Pitkämäki hulmutteli Suomen lipulla. Juho heitti Roy-Bonit silmiltään Jannea päin, otti Mika Häkkisen kultatarjottimelta uudet silmilleen, ja sanoi: "Rauhotu Torvald, Juho Lammikko menee, kun Juho Lammikko menee. Luuletko että tämmösiä voitetaan hätäilemällä?" Juho kysyi ja näytti kaulassaan roikkuvaa kultamitalia. Janne istahti tuskastuneena takaisin penkilleen.

Toisen erän alkaessa Juho jäi vielä pukukoppiin syömään karjalanpiirakoita, ja vaihtoaitioon kiikutettiin hänen tilalleen Juhon pronssinen patsas. Janne kihisi kiukusta, tähänkö tämä nyt sitten kaatuu. Janne ja Kaapo istuivat Juhon pronssisen patsaan vieressä vaihtoaitiossa, kun peli jatkui. Prudential Centren yleisö kohisi, kun he huomasivat ettei heidän uusi suuri suosikkinsa, se siniviittainen friikki joka ei osaa mitään, ei tullutkaan vaihtoaitioon vilkuttelemaan. Pian yleisöstä alkoikin kantautua rytmikäs "JYYHÖY, JYYHÖY" huuto. Janne huomasi että se gorillapukuinen ja kultatakkinen katsoja porukkoineen näytti pitävän kovinta meteliä, joku saatanan kaljupää siellä villitsi yleisöä ilman paitaakin, ja erittäin taitavasti Jaromir Jagrin näköiseksi meikattu henkilö siellä myös oli mukana.

Ja sitten, Devilsin Hischierin jouduttua jäähylle korkeasta mailasta, ja Ottawan valmistautuessa ylivoimapeliin, Prudential Centrestä sammui yhtäkkiä kaikki valot. Yleisön JYYHÖY-huudot vaihtuivat hetkeksi hämmentyneeseen ölinään, kunnes kaiuttimista alkoi kuulua möreä-ääninen TIDIDIDII, TIDIDIDIDII Daruden Sandstormin tahtiin. Sitten valot napsahtivat takaisin päälle, Janne huomasi että jostain saatanan syystä Vesa-Matti Loiri oli kuuluttajan kopissa tididittämässä Sandstormia mikrofoniin, ja keskiympyrään oli ilmestynyt Leijona-vaakunoin ja Sipe Santapukin kasvoin koristeltu kantotuoli, josta jäälle astui leveästi hymyilevä Juho Lammikko. Yleisö räjähti, Juhon lakeijat kantoivat kantotuolin pois jäältä, ja Juho konkkasi yleisölle vilkutellen Devilsin päätyä kohti, valmiina aloittamaan alivoimapelin.

"What the fuck.. well, fuck it, Jänne, Khaubou, go there with that god damn clown. Yeah Mark I fucking know there is then three attackers, thank you, just throw one d-man there with them, I don't give a fuck!" Lindy puuskahti tuskaisena, ja niin Janne ja valtavaan vimmaan itsensä taas psyykannut Kaapo luistelivat jäälle Juhon kaveriksi alivoimaa pelaamaan. Toimitsija-aitioissa oli kova kuhina, kaikki yrittivät muistella onko koskaan ennen alivoimaa pelattu kolmella hyökkääjällä ja yhdellä puolustajalla, mutta nyt sellainenkin tilanne sitten nähtiin.

Linjatuomari tiputti kiekon jäähän, Lammikko ei edes yrittänyt voittaa aloitusta vaan heitti Roy-Bonit vastapuolen aloittajaa kohti ja kaivoi linjatuomarin housuista uudet lasit kypäränsä alle. Ottawa pelasi kiekon viivalle, josta Chabot laukoi sen lujaa kohti maalia. Kiekko kimposi kuitenkin Kuokkasen mailasta suoraan Juho Lammikon hampaisiin. Vaaleansiniset hampaat lentelivät pitkin jäätä, Juho lysähti kasaan kuin ammuttuna, ja yleisö kohahti kauhuissaan. Kaapo ei kuitenkaan asiaa noteerannut, vaan haki verisen kiekon Juhon sykkyrällä makaavan hahmon vierestä, luisteli Chabot ja Tkachuk niskassaan kohti Ottawan maalia ja laukoi kiekon heti siniviivan jälkeen 286 km/h vauhdilla maaliin, läpi Anton Forsbergin räpylän. "TÄNÄÄN OSTETAAN, HALVAN MAUKASTA LAKRITSAA!" Kaapo kirkui falsetillaan, Janne meni heti puhumaan tuomareille että näittehän, kiekko pelattiin Kaapolle minun ja Juho Lammikon kautta, joten meille kuuluu syöttöpisteet, ja niin teksti-tv:lle ilmestyi jälleen uusi, ihana, vihreä tekstirivi Kakko (Lammikko, Kuokkanen)

Yleisö pysyi kuitenkin hiljaa, ainoastaan Kaapon kimeällä äänellä kirkumat mainoslauseet kaikuivat Prudential Centressä. Kaikki katselivat huolestuneena jäähän vajonnutta Juho Lammikkoa, jonka vaaleansinisistä hampaista oli arviolta puolet jäljellä suussa, loput lojuivat pitkin jäätä. Juhon lakeijat juoksivat Leijona-vaakunoin ja Mauno Koiviston kasvokuvin koristellun kantotuolin kanssa hakemaan Juhon jäältä pois. Jukka Keskisalo ja Janne Ahonen auttoivat Juhon jäästä ylös, Juho läväytti kasvoilleen leveän, hampaattoman hymyn, heitti Roy-Bonit päästään selkänsä taakse ja vilkutti yleisölle ennen kuin astui kantotuoliinsa. Yleisö räjähti valtavaan kakofoniaan, JYYYHÖYY-huudot yltyivät korviasärkeviksi. Yhtäkkiä laidan yli jäälle hyppäsi joku hahmo, joka lähti hoipertelemaan kohti Devilsin vaihtoaitiota. "Onko tuo Olli Jokinen?" kysyi Janne Kaapolta. Kaapo ei vastannut, vaan huusi "SÄÄT VAIHTELEE, WECKMAN PYSYY". Janne katsoi itse tarkemmin, ja kyllä se tosiaan oli Olli Jokinen, joka vaikutti olevan aivan tajuttomassa kännissä. Silmät seisoi Ollin päässä, kasvoilla oli harittava hymy, ja kun Olli pääsi Devilsin vaihtoaition reunalle, hän oksensi laidan yli.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös