Tässäkin tapauksessa taitaa puhua kokemuksen syvä rintaääni. Kuten palstan ylälaidalla selvästi mainostetaan, keskustelua käydään kuitenkin hyvän maun rajoissa.
Hyvän maun käsite on täysin abstrakti. Ilman alkeellistakaan eri määritelmää se tarjoaa mitä parahultaisimman perusteen toimia vaikkapa fasistisen vallankäytön lyömäaseena. Mitä on hyvä ja huono maku? Miten määritellään hyvän ja huonon maun raja?
On tietysti aivan totta, että eläimeen sekaantuminen on laajasti vallalla olevan käsityksen mukaisesti toimintaa, johon suhtaudutaan torjuvasti, tai paremminkin jyrkän kielteisesti. Voimassa olevan Suomen lainsäädännön mukaan eläimeen sekaantuminen ei kuitenkaan ole rikos, kuten
@Käyttäjänimetön edellä jo totesi, joskaan yhteiskunta ei varsinaisesti rohkaise jäseniään eläinseksiin. Zoofilia on arka puheenaihe. Eläimiin sekaantumista tapahtuu tästä huolimatta. Pitääkö asiasta vaieta totaalisesti? Ovatko lehmänlempijät kenties vuonna 2116 kuin vuoden 2016 homoseksuaaleja, joita nykypäivän suvaitsevainen enemmistö ja media paijaavat minkä ehtivät? Onko nimimerkki
@Turha Kaukalo ollut aikaansa liikaa edellä?
Täällä on kaikenlaisia nais- ja miesasiaketjuja sekä muitakin ketjuja, joissa on keskusteltu esimerkiksi seksikokemuksista. Samoin masturbaatiolle pyhitetty mällärit-ketju löytyy, eikä sitäkään ole lukittu. Ihmisen sukupuolinen käyttäytyminen on toki mitä luonnollisin asia, ja parasta ollakin, sillä sen ansiosta me itse kukin olemme olemassa ja kirjoitamme tänne. Palstahistorian perusteella voidaan joka tapauksessa todeta, että seksuaalitoiminnoista keskusteleminen ei ole ollut ainakaan täysin kiellettyä. Ilmeisesti jotkut seksuaalisuuden muodot edustavat "hyvää makua", kun taas toiset ja täysin lailliset muodot saavat "huonon maun" leimamerkin.
Miten lienee tietyissä piireissä suositun BDSM:n laita? Sehän näytti valtavirtaistuneen kaiken maailman parturikampaajien ja sairaanhoitajien arkisanastoon sen yhden taannoisen kirjan ja elokuvan perusteella. Ehkä se on jonkinmoista "hyvää makua" tuosta päätellen, joten ehkei sadomasokistisen ketjun avaamisesta saisi ikuista ketjunavauskieltoa. Mene ja tiedä.
Sen sijaan muutama vuosi sitten tilanne oli se, että ainakin erilaisten esineiden sovittaminen rectumiin edusti "huonoa makua", vaikka ei siitäkään häkki heilahda maan lakien mukaan. Toki ymmärrän, ettei "huono maku" ole yhtä kuin lainvastaisuus, ja kaikki laillinen ei välttämättä edusta "hyvää makua". Tässä palataankin väistämättä määrittelemiseen tarpeeseen. Ei edusta hyvää hallintotapaa, jos "hyvän maun" tulkinta perustuu puhtaaseen mieli- ja harvainvaltaan.
Vaan ei ole häkki heilahtanut myöskään performanssitaiteilija Pentti-Otto Koskiselle, joka tuli takavuosina tunnetuksi performanssistaan nimeltä Perseveraatio. Tässä eräänlaista jumittumista symboloivassa teoksessa alaston Koskinen työnteli peukaloaan peräsuoleensa niin kauan, kunnes veri valui. Samalla Koskinen toisteli ikään kuin jumittuneesti tiettyjä ei-merkityksellisiä ääniä. Perseveraatiota on esitetty julkisessa tilassa, ja Koskisen performanssista on käyty keskustelua useissakin perinteisissä ja digitaalisissa medioissa. Aivan vapaasti, ilman keskustelukieltoja ja keskustelijoiden osallistumisoikeuksiin käyviä rajoituksia. Asiassa auttanee, että Perseveraatio ymmärretään taiteen kontekstissa. Sen sijaan zoofilialle ei näytä löytyvän oikein minkäänlaista kontekstin tapaista keskustelun uomaksi.