Jatkoajan tupakkilakkolaiset

[Nick Neim]

Aikalailla 6 viikkoa savutonta tuli täyteen, mutta hieman hämmästyneenä tässä on tupakointi tullut nyt parina yönä uniin. Siinä mielessä tätä hämmästelen, kun mitään isoa houkutusta ei ole hereillä ollessa ollut ja lopettaminen mennyt jälleen yllättävänkin leppoisasti. Edellisilläkään lopettamiskerroilla ei tupakka uniin tullut, joten uuden ja jännän äärellä siinä mielessä.

Alkujaan kirjoittelin, ettei nikotiinipussit ole mun juttu, mutta jokusia nikotiinipusseja menee tällä hetkellä päivässä. Tuollainen kaupasta saatava 4 euron kiekko kestää tällä hetkellä kuitenkin n. 4-5 päivää, joten hyvällä tiellä ollaan. Eiköhän nekin siitä kohta jää kokonaan tosiaan pois, kun ei niistä sellaista samanlaista koukkua ole onneksi tullut.

 

[peterra]

Edit. Älkää menkö lakkoon, lakko on väliaikaista, lopettakaa kokonaan. On hyvä tehdä alitajunnalle selväksi oikeat päämäärät

Tässä on iso pointti.

On hyvä tehdä selväksi päässään oikea termistö. Lakkoilu tarkoittaa sitä, että on tupakoimatta, mutta aikoo vakaasti harkiten palata tupakoimaan uudestaan. Lakothan loppuvat. Pelkästään sanan lakko tarkoittaa mentaalisesti paljon, koska silloin ovi tupakalle jää raolleen.

Kuten hyvin totesit, niin nikotiinia ei voi hallita. Ajatus siitä, että nikotiinia kuluttamalla pääsee eroon nikotiinista, niin minulle se on ainakin ollut joka kerta ns. tuplavaikeaa noin. Ja edelleen, en tuomitse ketään, koska pelkohan se on aina siellä esteenä. Nikotiini saa meidät ihmiset näkemään niin väärin, ettemme kestä sitä todellisuutta, jossa nikotiini on kaikkien suoritustemme pohjalla.

Suoritustaso juuri missään ei tipahda tupakoinnin lopettamiseen jälkeen, vaan käy itse asiassa monessa juuri vastapäin. Tupakoinnin lopettamisella on myös paljon dynaamisia vaikutuksia, joita ei huomaa: energiaa vapautuu uudenlaiseen käyttöön ja kun energia vapautuu, sitä on ihmisen pakko tuhlata johonkin. Itse olen esimerkiksi tämän vuoden ollut mukana partiossa. Partio on ollut tupakoijalle sellaista "pakollista pahaa", jossa olet käynyt tunnin kallisarvoista vapaa-aikaa roikkumassa kerran viikkoon. Meni kauan ymmärtää, että se tuntui uhraukselta, koska uhrasin niitä lyhyitä tunteja päivästäni, jolloin sain kotona polttaa rauhassa.

Kun lopetin, niin nopeasti huomaa, kuinka sitä nauttiikaan lenkkeilystä ja kuinka kova tarve onkaan saada pyörä toimimaan. Dynaamisia vaikutuksia on lisäksi se, ettei tarvitse juosta kaupassa koko ajan ja kun et juokse kaupassa, niin kummasti jää kaikki ylimääräinen hömpötys (karkit ja herkut) hankkimatta.

Tässä neljännellä viikolla on itse hyvä nostaa esille se, että minulla menee koko ajan paremmin. Tupakalle ei ole takaovea auki, mutta edelleen siellä on ne muutamat pahat. Olen huomannut, että minulle lähes vaikein hetki tupakoimatta on se, kun pääsen töistä kotiin. Tuo tunne kestää joitakin minuutteja, ja siinä joudun taistelemaan. Mieli tarjoilee siinä ajatusta, että "no eihän se yksi aski mitään haittaa", kun kuitenkin haluat vähän hengähtää ja nauttia työpäivän jälkeen. Kyllä se haittaa.

 

[Useful Idiot]

Alkujaan kirjoittelin, ettei nikotiinipussit ole mun juttu, mutta jokusia nikotiinipusseja menee tällä hetkellä päivässä. Tuollainen kaupasta saatava 4 euron kiekko kestää tällä hetkellä kuitenkin n. 4-5 päivää, joten hyvällä tiellä ollaan. Eiköhän nekin siitä kohta jää kokonaan tosiaan pois, kun ei niistä sellaista samanlaista koukkua ole onneksi tullut.

Siis saako näitä pusseja ihan normaalisti eri kaupoista jostain kassalta? Multa on mennyt koko nikotiinipussit täysin ohitse ja nuo kuulostaa siltä, että voisi ainakin alkuun toimia. Nim. lopettamista pohtiva.

 

[Nick Neim]

Siis saako näitä pusseja ihan normaalisti eri kaupoista jostain kassalta? Multa on mennyt koko nikotiinipussit täysin ohitse ja nuo kuulostaa siltä, että voisi ainakin alkuun toimia. Nim. lopettamista pohtiva.

Jep. Lähimarketeista nykyään saa ja halutessaan tosiaan aika vahvaakin tavaraa, ainakin tällaiselle nuuskallekin tottumattomalle. En ole nuuskan suhteen mikään asiantuntija ja vielä vähemmän nikotiinipussien, mutta sellainen merkki kuin Karu ja niiltä joko Halla tai Viima ollut nyt käytössä. Halla on sellainen vihreä kiekko jossa nikotiinia ei ole hirveästi, tässä Viimassa näyttää olevan 10 mg / pussi nikotiinia kun kiekko tuossa vieressä on.

Löytyy vieläkin vahvempi versio samalta merkiltä (Routa? tai jokin vastaava), ja siinä sitten nikotiinia olikin jo joku 14 mg / pussi. Kaverilta tuollaista kokeilin, mutta oli liikaa meikäläiselle ja se saa jäädä hyllyyn. Hieman riippuen onko hyllyssä tavaraa on noiden kahden välillä tullut vaihdeltua, aika usein tuntuu tuo Viima ainakin olevan loppu.

Tosiaan vähän hölmistyneenä itsekin tuosta kuulin kun oli mennyt jotenkin täysin ohi tuo muutos. Kassalla kun kyselee nikotiinipussien perään, niin tuollainen pikkuinen K-market lyö käteen A4-listan täynnä eri vaihtoehtoja, eli valinnanvaraa kyllä riittää, mutta ilmeisesti kysyntä on suurta, kauppiaan mukaan tietyt tuotemerkit menevät hetkessä loppuun.

Suosittelen kyllä ainakin kokeilemaan, jos röökin lopettamista pohtii.

 

[peterra]

Kuukauden päiväthän siitä alkaa olla, tai itse asiassa melko lailla menee juuri tänään tasan kuukauteen, kun päätin viimeisen kerran lopettaa tupakoinnin. Pahoittelen yleisölle, että tässä ketjussa meikäläisen jorinat toistuvat lähes samanlaisella kaavalla, mutta käytännössä ketjun merkitys itselleni on ihan valtava toipumisen välineenä.

Kolmas viikko helvettiä
En tiedä, onko kyseessä ns. opittu ahdistus, mutta meikäläiselle ei oikein missään lopetuskerrassa ole istunut kolmoset. Kolmas päivä, kolmas viikko, kolmas kuukausi jne. Kolmannella viikolla minulle iski useita kertoja, useana eri päivänä, ns. aktiivinen tupakankaipuu. Puhun itse tupakan kaipuusta tässä kohtaa mieluummin kuin tupakanhimosta, koska himon koen lähes fyysiseksi kokemukseksi, kun taas kaipuu on taustalla haalistuva tunne jostakin puuttuvasta.

Tupakankaipuu oli niin kova joinakin päivinä, etten uskaltanut käydä kaupassa, koska mieleni antoi minulle ns. jatkuvasti soivalla levyllä ajatuskatkelmaa "yhden voit polttaa", joka on tunnetusti päihderiippuvaisen alakulon alkamispäivä. Nämä tuntemukset kyllä päivän edetessä katosivat, mutta siinä hetkessä, kun tuollainen pääsee valloilleen, niin täytyy kyllä istua ja hengittää syvään.

Vapaus
Kun olen tällainen tupakoinnin sarjalopettaja, aito kokemusasiantuntija, lopettamisesta, niin minua kiinnostaa jokaisen lopetuskerran tietynlainen ainutlaatuisuus. Jos ajattelen menneisyyttä, niin olen lopettanut tupakoinnin euforisesti vuonna 2012, jolloin muistan päätöksen olleen täysin impulsiivinen. Muistan vieläkin, kuinka istuin sohvalla ja katsoin telkkaria, kun päätin, että eiköhän tämä ollut tässä. Tuolloin lopettaminen oli sellaista euforiaa alusta loppuun: olin niin ylpeä itsestäni, ettei koko asia edes mietityttänyt minua.

Kun olen viimeisen kahden vuoden aikana lopettanut nyt tupakoinnin kolmesti, niin lienee selvää, että väistämättäkin lähestyn viimeistä lopetuskertaani. Jokainen näistä kolmesta lopettamisesta on ollut hieman erilainen, mutta on niissä ikävä kyllä ollut myös yhteistä.

Vapauden käsite on tupakoijalle todella vaikea nieltävä: vaikka näkee itsessään ja ympärillään sen kaiken hyvän, jota tupakoimattomuudesta ihan heti itselle seuraa, niin kuitenkaan sitä ei suostu hyväksymään aivan suoraksi tupakoinnin lopettamisen seuraukseksi.

Tulevia haasteita
Vannon lopettamisessa kontrollin ja halun nimeen. Erilaisiin tilanteisiin kannattaa mielestäni varautua. Minulla on muutama iso haaste tulossa nyt 1,5 kuukauden aikana ja olen alkanut jo etukäteen miettiä, miten nämä hoidan parhaiten. Tiedän, että kaikissa näissä on suuri repsahduspotentiaali, joten yritän tiedostaa riskit jo etukäteen.

Ensi viikolla on ystävän juhlapäivä, johon liittyy pidennetty viikonloppu Pirkanmaalla. Mökkeilyä, saunomista, alkoholia ja todennäköisesti huomattava määrä iloisia viihdekäyttäjiä nikotiinin osalta. Minä en halua vaihtaa tätä alkanutta tupakoimattomuuttani uudestaan nikotiiniin, joten olen ajatellut suoraan kertoa, että minä en edes pyydettäessä tarvitse näitä. Riskit kasvavat, jos juopuu.

Nykyiset työkaverit järjestävät minulle läksiäiset toukokuun lopussa, jossa pääsen harjoittelemaan täysin samaa ja ystävän häät järjestävät kesäkuun alussa vielä lisäksi samanlaisen kokemuksen. Elämähän ei voi loppua näihin haasteisiin ja ne ovat kaikki upeita tapahtumia, joista haluaa nauttia, mutta ilman nikotiinia kiitos.

Kestävää onnea
Jokaisella on omat syynsä, miksi tupakoinnista haluaa eroon (tai ylipäätään nikotiinista), mutta omaksi kestosuosikikseni on muodostunut kyky rauhoittua. Tiedän, että nikotiinin hinta minulle on rauhattomuus. Minulla on jatkuvasti väsynyt ja yliaktiivinen olo, kun poltan. Huume vie mennessään mielen niin nopeasti, etten edes tajua sitä.

Ihaninta tässä kaikessa on ollut se kiireen täydellinen häviäminen omasta elämästäni. Aikaa on, ja voin käyttää sitä itselleni mielekkäillä tavoilla, mutta minun elämäni ei enää muodostu odotuksesta. En odota työpäivän jälkeen, koska pääsen kotiin polttamaan. Voin pyöriä harrastuksissani ilman huolta eikä minun tarvitse aikataululla ystäviä sen mukaan, koska pääsen tupakoimaan.

Kaikki tämä on niin lähellä, että tupakoijan on vaikea muistaa sitä. Saati sitten ymmärtää, kuinka kokonaisvaltaisesti tuo tapa häiritsee elämää.