En oikeasti käy fine dining -ravintoloissa kahdesti päivässä, mutta eilen kävin, kun olin isänpäivälahjaksi hotellissa nauttimassa hiljaisuudesta - sitä kun ei muuten ole oikein koskaan tarjolla. Lounaaksi oli tuo Toppa ja illalliseksi sitten Ravintola Karppi Punavuorenkatu 3:ssa aivan Fredrikintorin kupeessa.
Ensinnäkin on sanottava, että tästä on todella vaikea kirjoittaa oikein minkäänlaista johtopäätöstä ilman, että tulee väkisinkin olemaan itsensä ja mielipiteidensä kanssa ristiriidassa. Kaikki käymäni ravintolat mukaan lukien Karppi on yksi monisyisimmistä, makujensa puolesta erikoisimmista ja vaikeimmin tulkittavista sekä yllättävimmistä, johon olen törmännyt.
Sali on melko pieni, mutta selkeä. Valaistus on tunnelmallinen, ja japanilaisuus huokuu oikeastaan kaikesta; seinien koristeista, verhoiluista, pöytien kirsikkapuukoristeista, valaisimista jne. Karpin konsepti on modernia japanilais-aasialaista ruokaa Eurooppa-twistillä. Annokset ovat nimistään lähtien kekseliäitä, niissä yhdistellään makuja yllättävillä tavoilla, ja ne on esitetty menu-vihkosessa hauskalla tavalla piirroksin.
Palvelu oli juuri niin ystävällistä ja huolellista kuin vain japanilaisilta voisi stereotyyppisesti olettaakin. Sain aika hienoa syväluotausta mm. saken erilaisiin valmistustapoihin ja ylipäätään erilaisiin japanilaisiin fermentointityyleihin ja -perinteisiin. Btw, kun fermentoinnissa mennään tarpeeksi syvälle, makujen monimutkaisuus (ja eurooppalaisesta näkökulmasta epätavallisuus) saattavat olla erittäin vaikeita "ymmärtää". Itse lukeudun joissain tapauksissa näihin tyyppeihin.
Otin menukokonaisuuden, johon lisäsin jälkkärin (jostain syystä se ei kuulu itse menuun) sekä sake-parituksen. Niin, ja alkuun aperitiiviksi White Negronin (oli erinomainen).
Keittiön tervehdyksenä oli sieni-lohen mäti- ja sipuli-valkosipuli-emulsiolla ja kurkulla täytetyt "bite-a-bit' -croustadit. Todella hyvä aloitus. Tämän ja ensimmäisen alkuruoan kanssa oli tarjolla sama sake; hyvin kevyt ja ymmärrettävä tapaus, melko vähäinen hiivamaisuus ja maltilliset aromit.
Ensimmäinen alkuruoka oli "Diving scallop", eli kampasimpukka-tataki, jonka seurana oli vaikka ja mitä: kookos-hiiva-kastiketta, tuhkaöljyä, paahdettua luumupyrettä, korianteriöljyä, aivan paperinohuita mustajuurisipsejä ja kuivattuja roseepippureita punajuuri-dashissa. Tämä oli todellinen taidonnäyte (kuva alla): kampasimpukka onnistui olemaan annoksen tähti - se maistui tuossa eniten - mutta taustalla tapahtui jatkuvasti paljon: pippurit poksuivat suussa, luumupyree toi makeutta, korianteriöljy aromaattisuutta, tuhka karvautta ja kookoskastike aivan herkullisen umamin. Annos oli hyvin pieni, vain yksi kampasimpukka, ja ainoa virhe olikin, että näitä olisi halunnut syödä useamman.
Seuraavaksi oli tarjolla ankan rintaa fermentoiduista pavuista tehdyssä kastikkeessa sekä minttupestoa, limeruohoöljyä ja pikkelöityjä sinapinsiemeniä. Tässä annoksessa maut eivät mielestäni olleet tasapainossa: vain suolalla ja pippurilla maustettu ankka oli maultaan hyvin herkkä (ja valitettavasti hieman liian kypsä, ainakin omaan makuuni), kun taas kastike oli varsin voimakas. Kastikkeessa toistuvat voimakkaat ja "tummat" maut, joten ankan rooliksi jäi vain tekstuuri. Kastike oli toki niin herkullinen, että pyysin leipää jotta saisin loputkin syödyksi.
Ankan seurana oli hieman voimakkaampi sake; kirkas, mutta varsin hiivainen ja melko hapan tapaus. Ei ollut oma suosikkini. Oma suomalainen suuni olisi halunnut tuon viilennettynä, mutta se tarjoiltiin taskulämpimänä. Peiliin katsomisen paikka, mutta tämä ei tosiaan auennut ollenkaan.
Tämän jälkeen pöytään tuotiin annos, jota ei ollut menussa, eli kukkakaalia kahdella tapaa, "Cauli-brain". Tämä oli aivan suurhuikea suoritus: rapeaksi paistettua kukkakaalia aasialaisessa ruskeassa kastikkeessa, daikon-retikkaa täydellisen happamaksi pikkelöitynä ja aivan tajuttoman ihana kukkakaaliemulsio, joka oli maustettu japanilaisella sitruunalla, sitruunaruoholla ja limellä. Päällä vielä furikake, eli eräänlainen leväsilppu. Jälkimmäisen olisi voinut jättää poiskin - ei tuonut annokseen oikein muuta kuin ulkonäöllisesti - mutta tuo emulsio oli aivan jäätävän hyvää. Kyselin reseptiä, sain vastaukseksi kohteliasta hihitystä.
Tämän ja seuraavan annoksen kanssa oli sake, jota tarjoilijakin luonnehti sanalla "funky". Se oli suodattamaton, kahdesti fermentoitu hiivapommi, joka oli kaikkien paikallaolijoiden yllätykseksi illan paras. Paljon aromeita, juuri sopiva makeus ja sellaista makusekoilua, josta itse pidän. Hyvin erikoinen, mutta oikealla tavalla.
Pääruokana olikin sitten reilu annos ramenia. Todella pehmeää poroa vartaissa, vielä pehmeämpää porsaskakkua ja poro-liemi, jossa oli mausteena erittäin voimakasta japanilaista kalakastiketta. Tämä vei kielen lopullisesti mennessään. Komponenteiltaan yksinkertaisin, mutta makumaailmaltaan tasapainoisin ja herkullisin annos. Ylivoimaisesti paras ramen, jonka olen syönyt.
Jälkkäri olikin sitten jotain ihan muuta. Vai miltä kuulostaa sipulijäätelö, paistetut riisinuudelit, kookos-ponzu-kastike, kirsikkaruohohyytelö ja japanilainen punapippuri? Tämä ei ollut suosikkini. Sipulijäätelö oli vähintään erikoinen (todellisuudessa jopa ikävä), kastike oli ihan ok, hyytelö ei maistunut millekään ja punapippuri erottui aivan liikaa. Nuudelitkin toimivat vain rapeana elementtinä. Lopulta päällimmäiseksi jäin vain ylikypsän sipulin sokereilla korostettu makeus.
Mitä tästä sitten sanoisi? Ensinnäkin suosittelen, mutta tietyin varauksin: kannattaa miettiä tilaako jälkkäriä ja toisaalta, ovatko omat makureseptorit siinä asennossa, että pystyy nauttimaan hyvin monimutkaisista makumaailmoista ja aromeista. Kuten sanottu, osa tämän ravintolan makujen kerroksellisuuksista menee varmasti yli hilseen, jos ei ole tottunut sellaiseen. Sama juttu saken suhteen: itse tilaisin jatkossa listalta mieluummin viinejä.
Kuten sanottu, oma johtopäätökseni on ristiriitainen: Karpissa on makuja enemmän kuin pystyy laskemaan ja yllätyksiä tulee oikealta ja vasemmalta, mutta silti on hyvin vahva fiilis, että tämä on nyt koettu. Se, että maut ovat niin voimakkaasti kerroksellisia tekee niiden syömisestä paitsi hauskaa ja nautinnollista, myös jollain tavalla kuluttavaa: tällaisen ruoan parissa ei pysty rentouttamaan suutaan, ja toisaalta kun makuja on noin paljon, jossain vaiheessa käy niin, etteivät ne osu keskenään yksiin. Silloin on seurauksena riitasointumainen fiilis.
Kokemuksena 9/10
Ruoka 3/10 - 10/10
Tarjoilu 9/10
Suosittelenko? Kyllä. Menenkö uudestaan? Never say never.
Ensinnäkin on sanottava, että tästä on todella vaikea kirjoittaa oikein minkäänlaista johtopäätöstä ilman, että tulee väkisinkin olemaan itsensä ja mielipiteidensä kanssa ristiriidassa. Kaikki käymäni ravintolat mukaan lukien Karppi on yksi monisyisimmistä, makujensa puolesta erikoisimmista ja vaikeimmin tulkittavista sekä yllättävimmistä, johon olen törmännyt.
Sali on melko pieni, mutta selkeä. Valaistus on tunnelmallinen, ja japanilaisuus huokuu oikeastaan kaikesta; seinien koristeista, verhoiluista, pöytien kirsikkapuukoristeista, valaisimista jne. Karpin konsepti on modernia japanilais-aasialaista ruokaa Eurooppa-twistillä. Annokset ovat nimistään lähtien kekseliäitä, niissä yhdistellään makuja yllättävillä tavoilla, ja ne on esitetty menu-vihkosessa hauskalla tavalla piirroksin.
Palvelu oli juuri niin ystävällistä ja huolellista kuin vain japanilaisilta voisi stereotyyppisesti olettaakin. Sain aika hienoa syväluotausta mm. saken erilaisiin valmistustapoihin ja ylipäätään erilaisiin japanilaisiin fermentointityyleihin ja -perinteisiin. Btw, kun fermentoinnissa mennään tarpeeksi syvälle, makujen monimutkaisuus (ja eurooppalaisesta näkökulmasta epätavallisuus) saattavat olla erittäin vaikeita "ymmärtää". Itse lukeudun joissain tapauksissa näihin tyyppeihin.
Otin menukokonaisuuden, johon lisäsin jälkkärin (jostain syystä se ei kuulu itse menuun) sekä sake-parituksen. Niin, ja alkuun aperitiiviksi White Negronin (oli erinomainen).
Keittiön tervehdyksenä oli sieni-lohen mäti- ja sipuli-valkosipuli-emulsiolla ja kurkulla täytetyt "bite-a-bit' -croustadit. Todella hyvä aloitus. Tämän ja ensimmäisen alkuruoan kanssa oli tarjolla sama sake; hyvin kevyt ja ymmärrettävä tapaus, melko vähäinen hiivamaisuus ja maltilliset aromit.
Ensimmäinen alkuruoka oli "Diving scallop", eli kampasimpukka-tataki, jonka seurana oli vaikka ja mitä: kookos-hiiva-kastiketta, tuhkaöljyä, paahdettua luumupyrettä, korianteriöljyä, aivan paperinohuita mustajuurisipsejä ja kuivattuja roseepippureita punajuuri-dashissa. Tämä oli todellinen taidonnäyte (kuva alla): kampasimpukka onnistui olemaan annoksen tähti - se maistui tuossa eniten - mutta taustalla tapahtui jatkuvasti paljon: pippurit poksuivat suussa, luumupyree toi makeutta, korianteriöljy aromaattisuutta, tuhka karvautta ja kookoskastike aivan herkullisen umamin. Annos oli hyvin pieni, vain yksi kampasimpukka, ja ainoa virhe olikin, että näitä olisi halunnut syödä useamman.
Seuraavaksi oli tarjolla ankan rintaa fermentoiduista pavuista tehdyssä kastikkeessa sekä minttupestoa, limeruohoöljyä ja pikkelöityjä sinapinsiemeniä. Tässä annoksessa maut eivät mielestäni olleet tasapainossa: vain suolalla ja pippurilla maustettu ankka oli maultaan hyvin herkkä (ja valitettavasti hieman liian kypsä, ainakin omaan makuuni), kun taas kastike oli varsin voimakas. Kastikkeessa toistuvat voimakkaat ja "tummat" maut, joten ankan rooliksi jäi vain tekstuuri. Kastike oli toki niin herkullinen, että pyysin leipää jotta saisin loputkin syödyksi.
Ankan seurana oli hieman voimakkaampi sake; kirkas, mutta varsin hiivainen ja melko hapan tapaus. Ei ollut oma suosikkini. Oma suomalainen suuni olisi halunnut tuon viilennettynä, mutta se tarjoiltiin taskulämpimänä. Peiliin katsomisen paikka, mutta tämä ei tosiaan auennut ollenkaan.
Tämän jälkeen pöytään tuotiin annos, jota ei ollut menussa, eli kukkakaalia kahdella tapaa, "Cauli-brain". Tämä oli aivan suurhuikea suoritus: rapeaksi paistettua kukkakaalia aasialaisessa ruskeassa kastikkeessa, daikon-retikkaa täydellisen happamaksi pikkelöitynä ja aivan tajuttoman ihana kukkakaaliemulsio, joka oli maustettu japanilaisella sitruunalla, sitruunaruoholla ja limellä. Päällä vielä furikake, eli eräänlainen leväsilppu. Jälkimmäisen olisi voinut jättää poiskin - ei tuonut annokseen oikein muuta kuin ulkonäöllisesti - mutta tuo emulsio oli aivan jäätävän hyvää. Kyselin reseptiä, sain vastaukseksi kohteliasta hihitystä.
Tämän ja seuraavan annoksen kanssa oli sake, jota tarjoilijakin luonnehti sanalla "funky". Se oli suodattamaton, kahdesti fermentoitu hiivapommi, joka oli kaikkien paikallaolijoiden yllätykseksi illan paras. Paljon aromeita, juuri sopiva makeus ja sellaista makusekoilua, josta itse pidän. Hyvin erikoinen, mutta oikealla tavalla.
Pääruokana olikin sitten reilu annos ramenia. Todella pehmeää poroa vartaissa, vielä pehmeämpää porsaskakkua ja poro-liemi, jossa oli mausteena erittäin voimakasta japanilaista kalakastiketta. Tämä vei kielen lopullisesti mennessään. Komponenteiltaan yksinkertaisin, mutta makumaailmaltaan tasapainoisin ja herkullisin annos. Ylivoimaisesti paras ramen, jonka olen syönyt.
Jälkkäri olikin sitten jotain ihan muuta. Vai miltä kuulostaa sipulijäätelö, paistetut riisinuudelit, kookos-ponzu-kastike, kirsikkaruohohyytelö ja japanilainen punapippuri? Tämä ei ollut suosikkini. Sipulijäätelö oli vähintään erikoinen (todellisuudessa jopa ikävä), kastike oli ihan ok, hyytelö ei maistunut millekään ja punapippuri erottui aivan liikaa. Nuudelitkin toimivat vain rapeana elementtinä. Lopulta päällimmäiseksi jäin vain ylikypsän sipulin sokereilla korostettu makeus.
Mitä tästä sitten sanoisi? Ensinnäkin suosittelen, mutta tietyin varauksin: kannattaa miettiä tilaako jälkkäriä ja toisaalta, ovatko omat makureseptorit siinä asennossa, että pystyy nauttimaan hyvin monimutkaisista makumaailmoista ja aromeista. Kuten sanottu, osa tämän ravintolan makujen kerroksellisuuksista menee varmasti yli hilseen, jos ei ole tottunut sellaiseen. Sama juttu saken suhteen: itse tilaisin jatkossa listalta mieluummin viinejä.
Kuten sanottu, oma johtopäätökseni on ristiriitainen: Karpissa on makuja enemmän kuin pystyy laskemaan ja yllätyksiä tulee oikealta ja vasemmalta, mutta silti on hyvin vahva fiilis, että tämä on nyt koettu. Se, että maut ovat niin voimakkaasti kerroksellisia tekee niiden syömisestä paitsi hauskaa ja nautinnollista, myös jollain tavalla kuluttavaa: tällaisen ruoan parissa ei pysty rentouttamaan suutaan, ja toisaalta kun makuja on noin paljon, jossain vaiheessa käy niin, etteivät ne osu keskenään yksiin. Silloin on seurauksena riitasointumainen fiilis.
Kokemuksena 9/10
Ruoka 3/10 - 10/10
Tarjoilu 9/10
Suosittelenko? Kyllä. Menenkö uudestaan? Never say never.