Helminen
Helminen on vaikea tapaus käsiteltäväksi. Toisaalta mies pelaa ajoittain erittäin hyvin, toisaalta ihan paskasti. En olisi antanut viimeisestäkään pelistä tähtiä Raipelle. Noin tolkuttomalla minuuttimäärällä, josta vielä erittäin paljon ylivoimaminuutteja, ei pisteen puolikastakaan. Okei, aina voidaan mennä sen taakse, että kaverit ei saa sisään, mutta ei se voi yksin selittää. Omiakin ratkaisuja pitää "tähtisentterillä" olla. Raipen peliä leimaa, etenkin ylivoimalla, seisoskelu. Siis koko kenttä seisoo, koska Raipe hautoo. Silloin kun ylivoima saadaan pyörimään vastustajan päädyssä, Raipe seisoo oikean B-pisteen päällä ja jakaa syöttöä vuoroin päädyssä olevalle oikealle laiturille ja vuoroin oikealle pakille ja nämä yleensä takaisin Raipelle. Sitten kun nämä syötöt on loppuunkäytetty, Raipe yrittää utopistista puolenvaihtoa ja siinä onkin jo alivoimapelaaja katkaisemassa.
Raipe edustaa tyylipuhtaimmillaan vanhanaikaista ylivoiman pelaamista, joka on liian staattista ja puolustavalle joukkueelle liian helposti ennakoitavaa. Montako ylivoimamaalia Raipen kenttä teki kisoissa? Varsinkaan tärkeissä peleissä.
Minä haluaisin, että myös maajoukkueessa kehitettäisiin ylivoimapeliä liikkuvampaan suuntaan. Pelaajat vaihtelisivat paikkoja ja yrittäisivät näin liikkumisellaan rikkoa alivoimaneliötä. Ylösen kenttä oli tässä selvästi raipeja edellä. Askel vielä liikuvampaan suuntaan olisi teletappiketju, mutta sen ei annettu yrittää. Ratkaisupeleissä teletapit saivat ylipäätään niin vähän peliaikaa, että pojat olivat lähinnä jäässä.
Raipe ei mitenkään kisoissa pettänyt, etenkään odotuksiin nähden, mutta ei kyllä ollut saamaansa peliaikaan suhteutettuna myöskään minkäänlaisen erikoismaininnan arvoinen. Paitsi huikean maaottelurajan saavuttamisen osalta, mikä onkin todella suuren hatunnoston arvoinen suoritus.
