Jatkoajan muusikot

  • 4 494
  • 23

chubster

Jäsen
Ei löytyny pikaisella etsinnällä tällaista ketjua. Eli siis löytyykö jatkoajasta soitto/laulumiehiä tai naisia?

Itselleni musiikki on ollut ja on yhä todella tärkeä ja rakas harrastus. Useita bändiprojekteja on ollut/on yhä, tosin tällä hetkellä hieman hiljaisempaa sillä rintamalla. Keikkailtua on tullut varmaan n. 100-150 keikan verran pääosin Suomessa.

Musiikkityylit itsellä soittohommissa menee rokin puolella.

Soittohommia tullut harrastettua rumpujen parissa about jotain 12 vuotta. On tullut toimittua opettajanakin tässä hommassa.

Basso taittuu myös ja kitaroita omistan muutaman joita tulee päivittäin soiteltua.

Seuraava aluevaltaus on piano jota opiskelen soittamaan.

Tänne vaan kertoilemaan omista soittohommista ja kokemuksista!
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Tervehdys täältä tähän ketjuun. Reilu 10 vuotta takana dj-uraa konemusiikin parissa, josta viimeiset n. 6 vuotta olen myös duunannut omaa musaa, ja julkaisuja kansainvälisillä labeleilla on tullut n. 10 plakkariin. Nykyään ehkä vähän jäänyt tuo homma taka-alalle, kun ikää on tullut, ja nyt olen taas pitkästä aikaa palannut bändikuvioihin chill-out -projektin parissa.

Soittimista taittuu koskettimet parhaiten, mutta kitara, basso ja rummut jotenkuten ja joskus aikoinaan tuli käytyä musiikkiopiston verran viulua pääaineena, tosin siihen kapistukseen ole varmaan viiteentoista vuoteen koskenut. Rehellisesti sanottuna olen nykyään äärettömän huono soittamaan soittimia, kitarasta pitäisi saada ainakin sellainen "leirinuotiotaso" hanskaan kyllä tässä jossain vaiheessa.

Kotoa löytyy tällä hetkellä ammattilaistason (konemusa)studio ja jonkunlainen kasa midikiippareita, erilaisia kontrollereita, mikkejä, kitara jne. Jonkun verran olen duunannut kaupallista musaa mainoksiin ja joihinkin leffaprojekteihin, tarkoitus olisi mahdollisesti laajentaa tuota tekemistä tulevaisuudessa.
 

shineman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HaMu -12
Jatsiahan minä olisin aina halunnu soittaa..

Takana melkosen pitkä ura eräässä semi- (tai edes vähän) tunnetussa poppibändissä. Tai sanottaisiinko jopa rokkibändiksi, omaa musiikkia jokatapauksessa. Ei viiti tässä nyt liian tarkkaan kuvailla ettei kukaan laske 1+1, mutta valtakunnallista radiosoittoakin on saatu maistella ja jopa telkussa on oltu haastateltavana bänditouhujen tiimoilta.

Lisäksi historiassa humppaa joitakin vuosia (mm. smork) ja nykyään kuvioissa yksi näitä ns. bilebändejä. Tällä coverbändillä ollaan kierretty maat ja mannut aikalailla tarkkaan. Viimeisen noin 7 vuoden aikana on menty sellaista 40-60 keikkaa/vuosi tahdilla. Hienoja ja ei niin hienoja paikkoja ja ihmisiä on Suomenmaa pullollaan.

Kotoa löytyy puoliakustinen keppi, bassonreuhka, vanhat urut ja neljä rumpusettiä. Taman Grandstareilla lähinnä mennään, silloin kun rummutellaan. Yleensä vaan laulellaan ja juodaan..

Tämmöistä historiaa täällä. Hyvä ketju ihmisille, joille "Oikotuulet" herättää lämpimiä tuntemuksia.
 
Suosikkijoukkue
HIFK ja brändin juojat. NP#35.
Jatsiahan minä olisin aina halunnu soittaa..

Takana melkosen pitkä ura eräässä semi- (tai edes vähän) tunnetussa poppibändissä. Tai sanottaisiinko jopa rokkibändiksi, omaa musiikkia jokatapauksessa. Ei viiti tässä nyt liian tarkkaan kuvailla ettei kukaan laske 1+1, mutta valtakunnallista radiosoittoakin on saatu maistella ja jopa telkussa on oltu haastateltavana bänditouhujen tiimoilta.

Lisäksi historiassa humppaa joitakin vuosia (mm. smork) ja nykyään kuvioissa yksi näitä ns. bilebändejä. Tällä coverbändillä ollaan kierretty maat ja mannut aikalailla tarkkaan. Viimeisen noin 7 vuoden aikana on menty sellaista 40-60 keikkaa/vuosi tahdilla. Hienoja ja ei niin hienoja paikkoja ja ihmisiä on Suomenmaa pullollaan.

Kotoa löytyy puoliakustinen keppi, bassonreuhka, vanhat urut ja neljä rumpusettiä. Taman Grandstareilla lähinnä mennään, silloin kun rummutellaan. Yleensä vaan laulellaan ja juodaan..

Tämmöistä historiaa täällä. Hyvä ketju ihmisille, joille "Oikotuulet" herättää lämpimiä tuntemuksia.

Shinemanin kanssa suhteellisen samanlainen musiikki CV. 90-luvun puolivälissä tuli koluttua bändin kanssa ne likaisetkin nurkat (ja Carilloa juotiin litra tolkulla). Joskus oli joku jopa katsomassa keikkoja ja kyllähän bändin tuotantoa löytyy ihan kaupallisen yhtiön tuottamana.
Basso pääasiallisena soittimena (Ibanez/Hartke-linjalla), mutta vanhemmiten olen jättänyt turhan rekvisiitan pois ja auon päätäni bilebändissä. No ollaan me kitaristin kanssa väännetty bändeissä yhdessä jo niin kauan (yli 20 vuotta), että ei kai tuosta eroonkaan pääse.
Ensi kesänäkin olisi yksi hääkeikka, kun poika menee naimisiin. Pitäisköhän treenata? No joo amatöörit treenaa ;)

Oikotuulet on kyllä ihan ykköstuotos. "Onko teillä kasvisvaihtoehtoa" "MITÄ?!?" Itseasiassa meidän manageri ei nähnyt Liimiksessä mitään vitsiä. Hahhah.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Meikäläinen on tulkinnasta riippuen entinen tai nykyinen amatöörimuusikko. Nykyisin ehkä enemmänkin amatöörimusiikkivaikuttaja. Ikinä en ole ollut mitenkään musikaalinen ihminen. Rytmitajuni on ollut melko heikko, kuten jokainen minun kanssani joskus tanssinut on saanut karvaasti kokea. Lauluääntäkään ei hirveästi ole... tai no, lauluääni on kyllä kantava, kiitos musikaalisen, kuorossakin laulavan isäukon... mutta sävelkorva on sitten heikompi, äidiltä saatujen geenien takia. Noh, musiikista olen kuitenkin aina tykännyt, ja kiitos erinomaisten opettajien ja opetusresurssien, olen lähes koko pienen ikäni päässyt soittamaan erilaisissa kokoonpanoissa. Matematiikkapäästäkin on ollut kovasti hyötyä niin koskettimien, kitaran kuin basson soiton opettelun yhteydessä.

Kaveriporukalla tuli aikanaan pistettyä ihan omaksi iloksi joskus 15 vuotta sitten pystyyn pienimuotoinen bändi. Alkuun soittelimme omaksi iloksemme erilaisia covereita, mutta sittemmin aloimme vakavammin tehdä omaakin musiikkia. Itse soitin tuossa kokoonpanossa koskettimia. Muutama demo-EP tuli väsäiltyä 2000-luvun puolivälin tienoilla, ja kyllä ne ihan mukavia arvosteluja saivat osakseen, vaikka ne olivatkin järjestäin melko nopeasti (1 viikonloppu) nauhoitettuja. Kehuja tuli etenkin siitä, että musiikkia tehtiin omista lähtökohdista, eikä varsinaisesti pyritty matkimaan ketään tunnettua artistia. Noh, kyllä nuo perinteiset Ismo Alangot ja CMX:t aika usein löydettiin innoittajiksi, eikä tuo toki mikään ihme ollut, niitähän meidän porukasta jokainen oli kuunnellut pienen ikänsä.

Sitten muutama vuosi sitten vihdoin tärppäsi, kun eräs suomalainen palkittu tuottaja pyysi demojen perusteella meidät tekemään nauhoituksia ihan ilmaiseksi. Noista sessioista sitten syntyikin kokopitkä, jolle ruvettiin etsimään julkaisijaa. Noiden sessioiden aikana alkoi kuitenkin tulla hiljalleen selväksi, että jossain tulee aina ihmisellä rajat vastaan, ja meikäläinen alkoi olla aika lähellä niitä. Sain kyllä vedettyä sessiot läpi, mutta melkoista taistelua se välillä oli. Jatkoin kuitenkin vielä reilun vuoden koskettimien takana, mutta koko ajan tuntui, että aika ei riitä täysipainoiseen harjoitteluun, ja toisaalta ilman harjoittelua alan olla riippakivi tuossa touhussa. Niinpä sitten lopulta päätettiin, että minä hyppään koskettimien takaa pois, ja jatkan yhtyeessä tekstittäjänä (tai toisena tekstittäjänä, koska päälaulaja väsää myös osan teksteistä), sekä muuten jonkinlaisena organisaattorina tms. Muutuin siis soittavasta jäsenestä sanoittavaksi jäseneksi.

Sitten reilu vuosi sitten levylle löytyi vihdoin julkaisija. Ja ihan isosta levy-yhtiöstä. Nyt on ensimmäinen single julkaistu, toinen tulee pihalle alkuvuodesta ja kokopitkä sitten keväällä. Näillä levyillä olen vieläkin soittajana mukana, joten levytyssopimuksessa komeilee luonnollisesti myös meikäläisen nimikirjoitus. Tässä mielessä voisin ehkä jossain määrin sopia vielä muusikko-kategoriaan. Toisaalta, koska en hillu keikoilla, enkä ole koskenut koskettimiin yli vuoteen, musiikkivaikuttaja olisi ehkä parempi titteli. No joo, huumori sinänsä. Huumori sinänsä.

Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. En joudu roudaamaan, en valvomaan myöhään keikoilla, enkä juoksemaan bänditreeneissä. Voin hoitaa oman tonttini - eli tekstien teon, ja yhteydenpidon levy-yhtiön suuntaan - kotona sohvalla maaten. Toisaalta en ehkä enää osaa niin iloita tuosta levydiilistä, kuin mitä olisin aktiivisena soittajana iloinnut. Ehkä myös aika on tehnyt tehtävänsä, sillä yli kolmekymppisenä tajuaa jo, ettei tuo touhu olekaan niin upeaa, kuin mitä joskus parikymppisenä junnuna luuli. Etenkään silloin, jos sitä yrittää tehdä edes jokseenkin ammattimaisesti. Kokonaisuutena kaikki on kuitenkin hyvin, ja toivon toki poikien lyövän itsensä paremmin läpi... oma lehmäkin on toki ojassa Teosto- ja Gramex-korvausten saannin vuoksi. :)

Se pitää toki vielä loppuun sanoa, että kyllähän se ihan kivalta tuntui kuulla ensimmäistä kertaa omaa tuotantoa soivan valtakunnallisessa radiolähetyksessä... eikä kyse ollut siitä ns. paskalistasta. Noh, enemmänkin sitä soittoa olisi toki saanut tulla.
 

Fordél

Jäsen
Mulla ei ole samanlaista puoliammattilaistaustaa musiikkialalla kuin joillain tuntuu olevan. Oon harrastanut musiikkia eri soittimien rämpyttämisen muodossa ylä-asteelta lähtien. Joitain bändivirityksiäkin on ollut ja joitain biisejä on tullut tehtyä. Tavoitteet on aina olleet hyvin matalalla. Suurin haave on ollut päästä äänittelemään omia biisejä studioon ja tehdä omakustanne. No se tuli tehtyä tossa joitain vuosia sitten. Laatu oli sitä demotasoa, mutta kelpasi mulle.

Nyt on taas syttymässä pikku hiljaa palo musiikkiin. Tekisi mieli vääntää taas jotain biisejä, mutta selkeesti eri genren juttuja kuin viimeksi. Jotain sellaista simppeliä Tom Petty -juttua. No täytyy katsoa jahka kitaran varteen tarttuessa saisi jotain aikaa. Kenties täytyy lähteä ostamaan akustistakin.

Ongelma näiden juttujen toteuttamisessa on vain se, että itte ei ole laulumiehiä eikä sellaista oikein löydy lähipiiristäkään. Soitannat saisi siis nauhalle, mutta laulujen kanssa voi olla vaikeempaa.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Onhan tuota tullut soiteltua enemmän tai vähemmän (yleensä vähemmän) aktiivisesti jo peruskouluajoista lähtien. Sähkökitara on siis instrumenttini. Kamarunkkareille tiedoksi, että kitaroita löytyy kaksi Mayonesin valmistamaa kaunotarta ja vahvistusasioissa palvelee mallikkaasti Hughes&Kettnerin 100W Duotone -nuppi Peaveyn 6505 -kaapin kera.

Soitan Hiittenvare- ja Sotaleski -nimisissä bändeissä, joista molemmat kallistuvat raskaampaan tyylisuuntaan, ensin mainitun liikkuessa hieman bläkimmillä vesillä, Sotalesken taas ollessa "perinteisempää" ja ehkä vähän punk-vivahteista räimettä. Jos joku haluaa käydä kuuntelemassa, niin alla linkkejä.

Hiittenvare
Sotaleski
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
HIFK ja brändin juojat. NP#35.
Missähän päin Jatkoaikaa oli se loistava kirjoitus viikonlopun keikkamatkasta? Oli ihan loistavaa tykistystä siinä tekstissä. Aika kultaa muistot ja siinä tekstissä oli niin paljon tuttua.
Noh. Parikymppisenä jaksaa painaa ja nyt noihinkin muistoihin pystyy ottamaan tiettyä rentoutta (tai sitten Carillo on polttanut aivot). Jos joku löytää, niin voisi linkittää sen tähänkin ketjuun.

BTW. On ollut loistavaa, kun YLE Teema on lähettänyt uudelleen noita Suomirock-dokumentteja. Ei siellä ole helppoa ole ollut kuuluisammillakaan Lutakoita, Torvia, Jokereita ja Lallintaloja kiertäneille
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Suosikkijoukkue
HIFK ja brändin juojat. NP#35.
Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Vitsiä pukkaa, part 2...

Tässähän tämä. Vitsiketjusta löytyy, vaikka taitaisi sopia paremmin johonkin elämän realiteetteja-osastolle.

Niinpä ja shinemanhan se siinä tykittää mallikkaasti. Pitäisikö näitä legendaarisia keikkamatkamuistoja laittaa ihan omaan (tai tähän) ketjuun? Täältäkin varmaan löytyy tarinoita. Shinemanin veto on kyllä melko tyhjentävä.

On nää vaan niin hienoja!
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Niinpä ja shinemanhan se siinä tykittää mallikkaasti. Pitäisikö näitä legendaarisia keikkamatkamuistoja laittaa ihan omaan (tai tähän) ketjuun? Täältäkin varmaan löytyy tarinoita. Shinemanin veto on kyllä melko tyhjentävä.

On nää vaan niin hienoja!

Ilman muuta tarinoita kehiin, tässähän on loistava ketjukin valmiina. Itse en millään mittarilla pysty itseäni kutsumaan muusikoksi, mutta monet ystäväni pyörivät noissa touhuissa ja tarinat on kieltämättä aika huvittavia välillä. On siinä kiertelyssä oma hohtonsa, vaikka se kyllä vaatii ihan omanlaisensa ihmisrodun.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tässähän tämä. Vitsiketjusta löytyy, vaikka taitaisi sopia paremmin johonkin elämän realiteetteja-osastolle.

Näinpä. Hauska tarina, ei siinä mitään. Ja kyllä tuossa aika paljon on totuuden siementäkin mukana. Harva aloitteleva tai jopa puoliammattilainen bändikään tosin omistaa keikkamyyjää, joten todennäköisesti keikat joita saa itse myytyä, osuvat viikolle, ja ne menevät joko lippuriskillä tai korkeintaan matkakorvauksilla...

... näin ollen käteen ei jää mitään muuta kuin hauska ja legendaarinen kokemus muiden joukossa... ja siitäkin joutuu maksamaan. Ja ehkä se kokemus ei ole edes niin hauska, tai välttämättä legendaarinenkaan, mutta kokemus kuitenkin.

Olen minäkin joskus ollut soittamassa muutaman sadan kilometrin päässä melkein tyhjälle salille... ja niin ovat monet isotkin artistit. Ei siinä, aina kannattaa muistaa se, että siellä pienenkin yleisön joukossa saattaakin olla joku musiikkivaikuttaja, joka saattaa jopa digata siitä, että bändi revitteli täysillä, vaikka yleisöä ei ollutkaan, ja paikka oli muutenkin persiistä. Meillä kävi aikanaan vähän samalla tavalla. Ei estänyt levydiiliä. Pikemminkin edesauttoi sitä.
 

Anselm Raato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ajetaan Valtralla, Seattle Kraken
Rummut löytyy kotoa tuosta 15km päästä.

Vuoden 68 Pearlit. Hemmetin kiva setti soitella ja mukavan pehmoset saundit irtoaa. Pelteinä Sabianin HH:ta ja AA:ta.

Erinäisissä kokoonpanoissa vaikutan, mutta vain yksi tekee ns. "kunnolla" keikkoja. Tää on näitä coverbilebändejä ja häitä jne. No soittaminen on kivaa ja pääasia että saa soittaa!

Häistä muuten saa hyvin rahaa ;)
 

Joe Plop

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Jossain noin vuoden takaisessa Soundissa oli juttu muutaman Suomalaisen heavy-bändin kiertueesta suuressa Ameritiikassa jossa tehtiin 53 keikkaa 55 päivässä. Muistaakseni Swallow The Sunin rumpali Hahto totesi että sitä tahtia ei yksinkertaisesti jaksa ellei soittamiseen ole aivan järkyttävä intohimo. Pelkän glamourin takia mukana roikkuvat jäävät jo aika aikaisessa vaiheessa pois kyydistä...

Mutta ketjun aiheeseen... Reilu 30 vuotta ole opetellut soittamaan kitaraa enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Nuorempana oli muutamia projekteja muttei mitään isompaa. Muutaman viime vuoden soitin parikymmentä keikkaa eräässä tribuutti-bändissa ja sillä olikin varsin hyviä keikkoja isoillakin lavoilla. Mm. kerran isoilla Harrikka-festareilla Molly Hatchetin jälkeen illan viimeisenä vetona... Se oli varsin muistorikas kokemus. Homma jäi omien aikataulu ongelmien takia. Tuonlaistakaan homma ei viitsi tehdä "puolivaloilla" joten jos ei ole aikaa renata niin parempi keskittyä muihin hommiin... Kitaroita löytyy 4 kpl kaapista...

Viimeisen keikan viimeinen piisi oli muuten Peer Güntin I don't wanna be a rock'n roll star...
 
Suosikkijoukkue
HIFK ja brändin juojat. NP#35.
Jossain noin vuoden takaisessa Soundissa oli juttu muutaman Suomalaisen heavy-bändin kiertueesta suuressa Ameritiikassa jossa tehtiin 53 keikkaa 55 päivässä. Muistaakseni Swallow The Sunin rumpali Hahto totesi että sitä tahtia ei yksinkertaisesti jaksa ellei soittamiseen ole aivan järkyttävä intohimo. Pelkän glamourin takia mukana roikkuvat jäävät jo aika aikaisessa vaiheessa pois kyydistä...

Ja lopullisesti homman tappaa se, että ne on ns."artisti maksaa keikan". Kukaan ei jaksa/pysty siihen rahalliseen uhraukseen loputtomiin.
Amerikan kiertueet pieniltä hevibändeiltä on kyllä suurin myytti mitä Suomalaisesta rockbisneksestä löytyy. Kävinkö itse siellä kokeilemassa? No en! Onko siellä kavereita käynyt? No totta mooses. Tulos=fleda-Matikaisella=helvetisti persnettoa.

Lopputulos=nothing. Jenkeissä on itsessään jo niin paljon bändejä liikkeellä, että Suomalaisen pitää jo suunnilleen pitää jonkun murhajuhlan lavalla, että se hillybilly siellä tiskillä edes huomaisi, että lavalla on bändi.

Anteeksi vuodatukseni, mutta totuus on. Jos et herätä kiinnostusta kotimaassa, niin kiinnostuksesi Jenkeissä on siihen verrattuna ameeban luokkaa.
 

Jari66

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Ukraina
En nyt ihan muusikoksi uskalla itseäni kutsua, mutta kolmisenkymmentä vuotta jonkinlaisia kitaroita on mukana kulkenut.

Ensimmäinen kitara oli isoveljeni puusta väkertämä. Kieliä siinä ei ollut, mutta c -kasetilta soi taustanauhana Jimi Hendrixiä siinä määrin suurella voluumilla, ettei se menoa haitannut.

Myöhemmin on tullut hankittua kiellellisiäkin kitaroita. Nykyisin ajan ja tilankin puutteessta johtuen olohuonetta koristaa enää japsistrato ja yksi akustinen.

Kaikennäköisiä nuottejakin on tullut keräiltyä kohtuullinen määrä. Lähimpänä sydäntä on ollut Satrianin tuotanto.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
No muusikkohan se miekin sitte....

Tai en tietenkään oikea, sillä pakko sitä on palkkatyötäkin tehdä nälänhädän torjumiseksi (vaikkei aito muusikko tietysti syö mitään)... Mutta kyllä me bändin kanssa keikkaillaan, jota kompensoidaan vähemmällä treenaamisella. Kyllä tuosta touhusta jotain rahaakin tulee (kaikkeen paskaan ne ihmiset rahoja tuhlaavatkin...), mutta se ei ole homman pointti, vaan soittaminen ja muu siihen liittyvä rimpuilu, joka on itselle lähinnä terapiaa ja elämäntapa. Jotenkin olen pystynyt yhdistämään duunin ja soittohommat ja virtaa on vielä riittänyt, kun koko ajan ollaan eteenpäin menty.

Sen verran on siunattu sävelkorvalla, että teen bändin biisit ja komppaan varsinaista soolokitaristia. Joskus laulaa luikautan, mutta varsinaisesti ne hommat ollaan vieritetty bändin huonoimman lauluäänen (minkä lauluäänen...) omaavan harteille, kuten asiaan kuuluu.

Olen kiitollinen, ettei tätä tarvitse tehdä henkensä pitimiksi, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. On tullut tavattua niin mahtavia persoonia matkan varrella, maailmalla isojakin nimiä ja sitten vähemmän kuuluisia mutta yhtä kaikki upeita sieluja, että elämä olisi huomattavan paljon tylsempää ilman soittamisesta saatuja kokemuksia.
 

Mälkiä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilmoitetaan lähiviikkoina
En edes ihmettelisi, vaikka olisin jatkoajan ainut klassinen muusikko. Niissä piireissä kun törmää aika harvoin jääkiekkoa seuraaviin ihmisiin.

Soitin on viulu ja tavoitteena on ammattilaisuus, siitäkin huolimatta, että itse ammattilaisten mielestä se ei järkevää tai kannattavaa ole.
 

HJL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Katso Pallo, Vancouver Cancouver
En edes ihmettelisi, vaikka olisin jatkoajan ainut klassinen muusikko. Niissä piireissä kun törmää aika harvoin jääkiekkoa seuraaviin ihmisiin.

Soitin on viulu ja tavoitteena on ammattilaisuus, siitäkin huolimatta, että itse ammattilaisten mielestä se ei järkevää tai kannattavaa ole.

Ex-klassinen soittaja ilmoittautuu. En toki laske itseäni vieläkään varsinaisesti muusikoksi, mutta pieniä lisätuloja pianon ja urkujen rääkkäämisellä on tullut vuosien varrella ansaittua.

Viime aikoina on tullut palattua takaisin klassisen pariin, johtuen varmaan siitä, että homma jäi jotenkin kesken. Piti kokeilla, onko minusta vielä siihen.

Jos siis nimimerkki TheRimpula haluat oikeasti ammattilaiseksi, anna palaa! Töitä se vaatii, mutta vitut siitä.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Oma "muusikonura" alkoi joskus 6-vuotiaana kun äiti vei pianotunneille, mutta vasta nyt täysi-ikäisenä on oppinut arvostamaan tuota soittamista oikein kunnolla. Parhaiten taittuu siis koskettimet ja myös kitara, jota olen opetellut enimmäkseen lukiossa. Omasta kaapistani löytyvät tällä hetkellä koskettimet (Korg), banjo (Harley Benton), akustinen kitara (Gibson) ja sähkökitara (Flying Finn).

Tällä hetkellä opiskelen siis lukiossa ja kaveriporukalla on myös perustettu puoliaktiivinen bändi, jonka kanssa on tehty vähän kevyempää rock-musiikkia. Soittelen bändissä pääosin koskettimia, koska en nyt ole mikään varsinainen kitaravirtuoosi. Hieman helpommat kitarariffit kuitenkin menee pienen harjoittelun jälkeen ihan kiitettävästi. Kitaraa tuleekin enimmäkseen soiteltua pikkusysterin kanssa, joka on erinomainen pianisti, sellisti ja laulaja. Lähinnä siis vedetään yksinkertaisia kappaleita, joissa minä soitan kitaraa ja sisko laulaa/soittaa pianoa. Ohjelmistoon kuuluvat tällä hetkellä mm. muutamia Eppu Normaalin kappaleita, John Fogertyn "Have you ever seen the rain", sekä Egotrippin "Matkustaja". Uutena tuttavuutena olemme myös harjoitelleet Slashin kappaletta "I Hold on", mikä vaatii tietenkin melkoista soveltamista, koska meillä ei ole käytössä bassoa tai rumpuja. Ihan hyvältä nuo amatöörituotokset kuitenkin kuulostavat (ainakin omasta mielestäni), kun niitä tehdään vain omaksi iloksi.

Seuraavana listalla onkin sitten rumpujen soittamisen opettelu, sillä oma motoriikkani ei ole koskaan riittänyt beat- ja peruskomppia vaikeampiin rytmeihin, mutta kovalla harjoittelulla tuokin kai korjautuu.
 

shineman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HaMu -12
Olen kiitollinen, ettei tätä tarvitse tehdä henkensä pitimiksi, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. On tullut tavattua niin mahtavia persoonia matkan varrella, maailmalla isojakin nimiä ja sitten vähemmän kuuluisia mutta yhtä kaikki upeita sieluja, että elämä olisi huomattavan paljon tylsempää ilman soittamisesta saatuja kokemuksia.

Amen! Nimen omaan tuota henkistä pääomaa on karttunut ihan älyttömästi. Vaikea kuvitella toista alaa, jossa pääsee menemään kavereiden kanssa, näkemään joka kylän ja kaupungin (yö)elämää, tapaamaan hauskoja tyyppejä, saa pitää oikeasti hauskaa työpaikalla ja jopa pienessä simassa oleminen silloin tällöin työaikana on ihan ok. Ja tuosta vielä maksetaankin, välillä jopa hyvin. Olemme etuoikeutettuja!

Meikäläisellä tulossa mm. tulevana viikonloppuna "isot" keikat isoissa paikoissa, näitä on odoteltu tässä koko alkukesä kieli pitkällä, mutta ei nyt paljasteta tämän enempää..

rokrok
 

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nostellaas vanhaa ketjua ylös. Yritin löytää soittimien taitajien ketjua, ja täältähän tämä löytyi. Mitä @Moderaattorit on mieltä, kuuluisiko ketju Vapaalle Puolelle?

Itse viehätyin lapsuudessani niin kovasti rokin ja hevin kitarariffeihin ja sooloihin, että ostin kesätyörahoillani itselleni kitaran. Sitä tulikin soiteltua vajaa 15 vuotta, kunnes soittaminen unohtui. Nyt vuosuen jälkeen noin puoli vuotta sitten kaivoin jenkeistä tuodun Schecterin naftaliinista ja voi pojat kun on taas uutta virtaa täynnä tähän touhuun. Oon fiilistellyt Metallicaa, Iron Maidenia, Eaglesia, Jimi Hendrixiä ja kumppaneita ja into sen kun kasvaa. Yllättävän nopeasti tuon oppi uudestaan, kun pohjatyöt on kunnossa.

Kaapista löytyy myös Stratocaster, mutta oon aina tykästynyt Schecteriin.

Nyt ois tarkotus etsiä vähän rumpalia ja basistia treenaamaan ja ehkä pikku keikkoja tehdä joskus jonnekkin, jos intoa riittää. Ja laulajaa.
 
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
Ei löytyny pikaisella etsinnällä tällaista ketjua. Eli siis löytyykö jatkoajasta soitto/laulumiehiä tai naisia?

Itselleni musiikki on ollut ja on yhä todella tärkeä ja rakas harrastus. Useita bändiprojekteja on ollut/on yhä, tosin tällä hetkellä hieman hiljaisempaa sillä rintamalla. Keikkailtua on tullut varmaan n. 100-150 keikan verran pääosin Suomessa.

Musiikkityylit itsellä soittohommissa menee rokin puolella.

Soittohommia tullut harrastettua rumpujen parissa about jotain 12 vuotta. On tullut toimittua opettajanakin tässä hommassa.

Basso taittuu myös ja kitaroita omistan muutaman joita tulee päivittäin soiteltua.

Seuraava aluevaltaus on piano jota opiskelen soittamaan.

Tänne vaan kertoilemaan omista soittohommista ja kokemuksista!
Mites Chubsterin pianon soitto tätä nykyä sujuu? Ja miten olet pianon soittoa opiskellut, omatoimisesti vai opetuksessa? Kysyn, koska sain itse sukulaisiltani vanhat urut ja olisi jopa kiinnostusta alkaa opettelemaan soittamista. Löytyykö nykyään jotain hyviä appeja, joiden avulla saisi homman alulle?
 

chubster

Jäsen
Mites Chubsterin pianon soitto tätä nykyä sujuu? Ja miten olet pianon soittoa opiskellut, omatoimisesti vai opetuksessa? Kysyn, koska sain itse sukulaisiltani vanhat urut ja olisi jopa kiinnostusta alkaa opettelemaan soittamista. Löytyykö nykyään jotain hyviä appeja, joiden avulla saisi homman alulle?

Nyt pistit pahan. Edelleen mennään tismalleen samassa tilanteessa kuin tuolloinkin. Eli mitään ei ole tapahtunut varsinaisesti. Youtubesta olen vähän opiskellut ja perussointuja osaan kaivella esiin.

Kitara ja bassohommat sen sijaan ottaneet tuulta alleen enemmän ja viime kesä meni suomessa ja euroopassa festari ja klubilavoilla rönyten.

Nyt ollut koko syksyn/talven jonkinlainen ähky ettei ole jaksanut inspiroida mikään soitin/soittaminen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös