Mainos

Jatkoajan kuvataiteilijat

  • 4 379
  • 17

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Kirjoittajille ja valokuvauksen harrastajille on omat ketjunsa avattu, nyt on hetki avata piirtämisen, maalauksen sun muun taiteilun harrastajille omansa. Ei tarvitse olla ammattitaiteilija tai edes taitava harrastaja, kunhan on kiinnostusta tekemiseen tai katsomiseen. Tiedän kyllä että meitä on täällä, en ole yksin, rohkeasti vaan.

Tuolla itsetuntoketjussa tuli aiheesta avauduttua kun oli kaiken itseruoskinnan seassa puhe harjoittelusta ja lahjakkuudesta, siellä sitten sanainen arkku auki ja puhe omasta lahjakkuuden ja harjoittelun suhteesta. Pienimuotoista lahjakkuutta omaan tähän lajiin, piirtämiseen, maalaamiseen. En ole suunnattoman taitava tai lahjakas kynän pyörittelijä, joskus nuorena kloppina piirreltiin mulkosilmäisiä väkäleukaisia karmeita karikatyyrejä paperit täyteen, koulukirjoissakin niitä esiintyi mitä hurjimmissa tapahtumissa, yleensä niissä veri lensi ja kaulat katkeili. Harraste jäi jostain syystä pitkäksi ajaksi unholaan mikä näin jälkeenpäin hieman harmittaakin. Viimeisimmät viitisen vuotta on piirrelty enemmän ja vähemmän, tullut käytyä jopa kansaopiston piirustuskurssilla, aloittelijoille suunnatulla, innostava opettaja sai kipinän sytytettyä ja tällä tiellä ollaan. Opettaja sen silloin sanoikin että tässä lajissa huomaa edistymisensä hyvin helposti ja se kehitys on nopeaa. Huomaa sen itsekin, kun on ollut tapana säästää noita täyteen piirreltyjä lehtiöitä ja niissä on joissain päiväyksiä merkattuna, muutaman vuoden takaisista kuvista tähän päivään on ihan mukava ero, saatikka sitten ensimmäisistä mitä on tullut säästettyä. En hyväksi piirtäjäksi itseäni voi sanoa mutta joskus onnistuu jopa niin että voi nimmarinsa alle laittaa. Olen hyvinkin kriittinen oman kädenjäljen suhteen, en kovin mieluusti pistä julkiseen näyttöön muita kuin hyvin onnistuneita töitä, Facebook ja DeviantArt saa toimia kanavina mihin niitä laitan.

Välineistä.

Kiekkoilijalla on mieluisat luistimet, mailan jäykkyydet ja lavan profiilit mielensä mukaan. Itsekin huomannut mikä väline käteen käy. Pieni välinehifisti herää aina ajoittain, erilaista piirustukamaa on kerääntynyt, kyniä, hiiliä, siveltimiä, pastelliliituja, muunlaisia liituja, musteteriä, mustetta... Koskaan tiedä mitä sitä tarvitsee, on hyvä olla olemassa valmiiksi. Omat suosikit on lyijykynät eri kovuuksilla ja muste ohuella musteterällä piirrettynä. Musteella piirtämisessä erityisesti kiehtoo se ettei voi enää korjata jos tulee virhe, virhe häivytetään tekemällä lisää virheitä. Akvarellien kanssa värkätessä tajunnut vähän alusta miten niillä kuva muodostuu, se onkin pirullinen hallittava mutta tuo oman hupinsa. Niihin kun yhdistää vaikka tuon musteen, saadaan näppärästi alkeellista sekatekniikaa aikaan. Paperi ei saa olla liian ohutta ja sileää, vähän karheampi paperi on mieluisaa, väline jättää mukavamman jäljen. Luonnosteluun, kokeiluun ja suttailuun kelpaa halvempikin kun sitä kuluu. Muuten sitten mennään välineen ehdoilla, akvarelli tarvitsee erilaisen paperin kuin pastelliliitu tai hiili. Hinta ja laatu kulkee käsi kädessä niin välineiden kuin papereiden kyseessä ollen, taidetarvikeliikkeiden ja kirjakauppojen alelaaria kannattaa vilkaista, voi tehdä löytöjä. Tämä on halpa harrastus aloittaa ja edetä pitkälle, kunhan vaan uskaltaa aloittaa.

Paremmiltaan voi ottaa aina oppia, matkiminen on jopa suotavaa ja hyvin opettavaa. Tällä harrasteella saan jotain aikaiseksi, en välttämättä muiden mutta omaksi iloksi. Voi sanoa että on itse tehnyt tuon, vaikkakin se kriittisyys nostaa päätään ja alkaa pohtimaan että tuonkin voisi paremmin toteuttaa. Tyvestä puuhun noustaan ja muut kliseet, oma rima kannattaa nostaa korkealle mutta ei niin ylös että ali pääsee kumartumatta. Eikä tässä lajissa tule koskaan liian hyväksi, rajat ei tule vastaan koska niitä ei ole. Tässä puuhassa on tekijällä etu puolellaan, katsoja ei tiedä onko kuvassa virheitä eikä niitä tarvitse kertoa. Varmasti on suuret mestaritkin kiroillut kun on lipsahtanut joku moka tauluun mutta katsojat vaan ihailee että onpahan komea Mona Lisan hymy, Leonardo repinyt partaansa että perkeles kun ei ole juuri sitä mihin pyrin.

Omassa piirtämisessä ei ole paras hetki se kun huomaa työnsä tulleen valmiiksi, ainahan niissä on jotain korjailtavaa. Kun on aikansa vääntänyt jonkin aiheen parissa, ei avaudu eikä lopullista ideaa saa selvitettyä, viimein kun palanen loksahtaa kohdilleen, lamppu syttyy pään päällä, noin kun sen tekee niin heti on parempi. Se voi olla niinkin yksinkertainen juttu kuin yhden viivan vetäminen eri tavalla, enemmän mutkaa tai eri paikkaan, kuva muuttuu tyystin. Voisin kuvitella kun säveltäjä saa oikean sävelen oikeaan paikkaan tai kirjailija lauseeseen oikean rakenteen ja sanat sopiviin paikkoihin, niin tunne on sama. Se on kuin tekisi maalin, pieni riemun hetki, voi taputtaa itseään selkään ja sitten jatketaan työntekoa.

Mun mielestä tämä on aika hieno laji.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Hieno ketjunavaus!

En ole koskaan uskaltanut itseäni kutsua taiteilijasieluksi, tai edes taiteelliseksi, vaikka moni muu on toista väittänyt. Eikä asiaa helpota sekään, että en halua ottaa itselleni titteliä mitä en ole opiskellut. Eli taiteilijoiksikin valmistutaan. Mikä ei tietysti mittaa ihmisen taitoja välttämättä mitenkään ja itseoppineitakin on maailma pullollaan. En kuitenkaan ole mitenkään ammatikseni taiteillut, joten taiteilija en ole.

No, se siitä jaarittelusta.

Väittäisin olevani varsin hyvä hahmottelija, eli piirtämisen lahjoja eittämättä on. Miksei maalaamisenkin, mutta piirtämisessä olen aina ollut ehkä vähän vahvempi silti. Opiskellut olen sekä opistotasolla kuvataidetta, että Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa graafista suunnittelua. Ammattikorkeassakin 3D-visualisointia, joka ei nyt silti loppujen lopuksi ollut ehkä kaikkein sydäntä lähinnä oleva. Onpahan kuitenkin sieltäkin kokemusta ja jotain taitoja. Kaikkea noita voi yhdistää halutessaan.

Näkisin, että olen itse juuri vähän sitä tyyppiä, jolla on lahjoja, mutta joka on laiskotellut harjoittelussa ja tekemisessä liikaa. Tässä on ollut kausia, jolloin en ole piirtänyt tai maalannut oikein mitään. Nyt tässä hiljaittain olen ruvennut taas taitoja vähän harjaannuttamaan. Olen nyt vihdoin lähtenyt n. 10 vuotta päässä pyörinyttä projektia, eli sarjakuva-albumia (mahd. useamman albumin pituinen stoori) viemään eteenpäin ja tuo on siinäkin mielessä vänkä projekti, että siinä joutuu siirtymään tietyiltä omilta mukavuusalueilta ulos, koska joutuu hahmoja esittämään eri kuvakulmista ja myös erilaisissa asennoissa. Piirtäessään yksittäistä kuvaa sitä helposti tulee tehtyä tuttuja poseerauksia, mitkä sujuu. Sarjakuvassa joutuu ihan uudella tavalla miettimään kuvakulmia, millä saa oikeaa dramaattisuutta esiin ja tosiaan piirtelemään hahmoja ties millaisissa asetelmissa. Hyödyllistä, sanoisin. Samalla huomaa, että ihmisen anatomian piirtämisessä on runsaasti petrattavaa. Toki en mitään fotorealismia haekaan, vaan tyyliteltyä, mutta yhtä kaikki. Tietyt säännöt tulisi olla hanskassa.

On tässä muitakin piirros- ja maalaussuunitelmia olemassa, tarkoitus olisi tänä vuonna toteuttaa. Vesivärimaalauksia lähinnä, vaikka toki akryyli- ja öljyvärimaalauksestakin pidän. Jälkimmäinen varsinkin vaatisi vaan melkein oman työhuoneen. Kotona ei viitsi maalata, koska se haju mikä värien ja tärpätin kanssa touhutessa syntyy on turhan häiritsevä. Akryylit nyt voisi ehkä vielä jotenkin soveltua kotioloihinkin. Pidän kuitenkin hurjasti akvarelleista ja siitä tyylistä maalata.

Tässä nyt ensialkuun vähän tarinaa omista taustoistani ja touhuistani. Tosiaan, hyvä ketju. Toiv. useempi muukin taiteilija tai "taiteilija" astuu ulos kaapistaan.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Ihminen - tuo aiheista vaikein. Kissan osaan piirtää niin että sen kissaksi tunnistaa mutta ihmisolento, voi herranen aika sentään. Kasvot osaan auttavasti piirtää, mittasuhteet saan kohdilleen, kasvot on viisi silmää leveät, silmien väli yksi silmän leveys ja näin edespäin, suoraan edestä sujuu mutta pienikin pään kääntö tuottaa pulmia. Mitat ja anatomia on vaikeaa, vai pitäisikö nykymuodin mukaisesti sanoa haastavaa. Kuvakulmat onkin mielenkiintoinen juttu, ne tutut ja turvalliset jutut olisi itse kullekin mukava hylätä, sitä vaan tuppaa jämähtämään kaavoihinsa. Paperi on edelleen halpaa ja kyniä saa uusia, rohkeaa kokeilua.

Edelleen toimiva ohje elävän elämän perspektiivin ja kuvakulmien vaikeuksien helpottamiseksi, pistää toisen silmän kiinni ja katsoo vaan piirtokäden silmällä. Joissain jutuissa se toimii vallan mainiosti
 

Muhkea

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, NHL:n suomalaiset
Enpä tiedä kuinka suuri taiteilijasielu olen, mutta piirtämisestä olen aina tykännyt ja säbääkin pelatessa tulee usein kikkailtua pari tyyppiä kahville ja sitten menetettyä pallo kolmannelle.

Piirtämisharrastus tosin viime vuosina on sillä tavalla vähentynyt, että harvakseltaan tulee mitään piirreltyä. Voisi kai tässä joskus piirrustella jotain ja sitten laittaa vaikka tänne taiteellisempien arvosteltavaksi...

Edit: Piirtelin puolisen tuntia ja otin sitten kännykällä kuvan, joten kuvanlaatu ei todellakaan ihmetytä kauneudellaan. Lisäksi joutui vielä pienentää kuvaa aikas paljon, koska liitetiedostot eivät tykkää suuresta koosta.
 

Liitteet

  • luonnostelu.jpg
    luonnostelu.jpg
    91,3 KB · kertaa luettu: 826
Viimeksi muokattu:

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Mikke rohkeasti pelin avasi, otan syötön vastaan. Viime aikoina olen siskolle piirrellyt ja maalaillut puita, tämä on lyijykynätyö, akvarellipaperin takapuolelle. Maalaus meni vituiksi niin käytetään iso paperi muuten hyödyksi. Tämä ei ole vielä valmis mutta hyvällä tolalla muuten. Aikaa en osaa tarkasti sanoa, tekeminen on semmoisia että välillä tulee tehtyä pidempiä rupeamia ja välillä muutamat varjot ja viivat paikoilleen. Tuossa ei varjostukset pahemmin näy kun piti lisätä kuvan valoisuutta. Mutta tämmöisiä tulee nyt värkkäiltyä, akvarelleilla, musteella ja lyijykynillä.

Puupiirros
Linkin takaa avautuu piirros puista.
 

Tuusa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Voisi sanoa, että ketju minun makuun..

Aina on kynä pysynyt jotenkin kätösissä. Nyt kuitenkin vanhempana tuo piirtämisen kipinä on iskenyt oikein kunnolla. Lyijykynä on välineenä lähes poikkeuksetta "oikeissa" piirustuksissa. Puuvärit taasen "pilakuvissa", joita on omasta suosikkijoukkueesta ja sen pelaajista tullutkin tehtyä melkoinen määrä, arvatenkin pari sataa kuvaa pelkästään tämän kauden aikana. Noitten kuvien idea lähti muutamasta piirroksesta Jukureiden leikekirjaan, nyt niitä on sitten tullutkin tehtyä lähes joka pelistä..

Piirtäminen on todellakin "verissä" tällä hetkellä ainakin. Lähes päivittäin tulee jotain töherryksiä tehtyä, omaksi iloksi ja ajankuluksi, muitten "harmiksi". Onpa joku erehtynyt jopa hankkimaan tekeleitäni omalle seinälleen.

Laitetaan suosikkiaiheesta yksi malliksi.. tuon tyylisiä on tullut tehtyä paljon. Jostain syystä tuo aihe kiehtoo.

Yksi Jukuri-kuva.

Lyijykynällä Tipu
 

Liitteet

  • Kuva004.jpg
    Kuva004.jpg
    38,5 KB · kertaa luettu: 706

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Piirtäjän blokki menossa, idea olisi mutta ei tuherruksista huolimatta tahdo avautua, luonnostelu onnistuu mutta ne lopulliset viivat ja vedot on hukassa. Isompaa ja parempaa paperia ei viitsi tuhlata ennen kuin alkaa sujumaan. Tämä on aika tutun tuntuinen ongelma kun yhtä ja samaa aihetta aikansa tekee, meikäläisellä nämä puut nyt ollut työn alla, tuppaa jämähtämään tutulle raiteelle eikä uutta lähestymistapaa tunnu löytyvän. Tyhjän paperin kammoa ei sentään ole, kyllä se sieltä löytyy ja sitten taas hampaita naurattaa.

Aiheen vaihto hetkesi on hyvä ratkaisu, piirtelisi vaikka kahvikuppeja.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Vähän off-topic, mutta voisitko Koirapoika pyytää modeja vaihtamaan ketjun nimeksi "Jatkoajan kuvataitelijasielut", sillä taitelijiasieluja täällä on vaikka kuinka paljon, ja kuvataide vain pieni siivu kaikesta taiteesta. Toki parhain Koirapoika ilmoitti avausviestissään, että kyseessä ei ole kirjoittamiseen tai valokuvaamiseen liittyvä ketju. Taiteeseen kuuluu ainakin täällä tiiviisti myös musiikki.

Hyvä ehdotus ja välitetty eteenpäin. En tietenkään herkkänä sieluna malttanut olla vääntämättä uuden ketjun nimitoivetta hieman eri muotoon :)

EDIT: Sehän sujui ripeästi, ylläpitokin on ihminen!
 
Viimeksi muokattu:

Tuusa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Lintuja on aina mielenkiintoista piirtää.. kevät tulossa, niin pääskyset lenteli esille.
 

Liitteet

  • vaihe II.JPG
    vaihe II.JPG
    25,8 KB · kertaa luettu: 627

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Kyllä pääskysiksi tunnistaa ja vaivatta. Linnut on hankalia meikäläiselle, ei ne sulat tahdo onnistua. Palstalainen Nokkikselle tuli värkättyä yhdenlainen lintu, realistisuuteen en edes pyrkinyt kun ei niistä tullut mieluisia, pitää vetää reippaasti mahdottoman puolelle: Liekkikukko.

Ja sitten kun niihin puihin kyllästyi eikä homma edennyt, aiemmin aatteissa ollut aihe otettiin käsittelyyn. Sugar skull. Ensimmäinen yritys, eiköhän sekin tuosta ala paranemaan kun muutamia vääntää. Puuttuu runsaasti roipetta, vielä pitäisi värkkäillä kukkia, kalloon koristetta ja väriä lisää. Asettelun avuksi piirreltyjä ruudukoitakin näkyy jos tarkkaan katsoo.

Linkit vie Aijaa.com sivustolle ja kuviin.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Jaahas, kissan häntää nosteltava vaihteeksi. Nyt on siirrytty taas vaihteeksi japsityylisiin karppeihin. Oikein klassinen viime hetken töpeksintä sattui tässä kuvassa. Meinasin ensin jos eri sävyistä harmaata saisi aikaan kalan ja veden ympärille, menihän se aikansa hyvin mutta sitten herpaantui ja kalan pään yläpuoli meni ihan vituiksi, liikaa sekä vettä että väriä, eikä onnistunut korjausyritykset. Sitten kuningasidea että musteella koko ympäristö mustaksi, yrittäen häivyttää harmaaksi noiden oikealla puolella olevien vesien sekaan, eipä onnistunut kuten kuvasta näkyy. Voisihan harjoituksen vuoksi kalan ja veden viimeistellä vaikka ei tuosta enää kunnon työtä saa, jääköön ympäristökin epätasaisen mustaksi. Oppiahan tästä tuli taas kantapään kautta, ihan normaalia tässä lajissa.

Tästä epäonnistumisesta kiivastuneena rimaa korkeammalle ja uutta karppia tulille, paljon enemmän pilattavaa kamaa paperille. Luonnos seuraavasta uhrista, vaatii vielä hieman hiomista ja säätämistä ennen kuin alkaa väriä lisäämään. Väreistä ei vielä muuta arviota kuin puritaanisesti oranssinpunainen kala, veteen voisi testata jopa harmaata niin saisi näppärän kontrastin kalan värin kanssa. Viivat ei näy kovin hyvin kun tuppaan tekemään nämä akvarellitöiden luonnokset himmeällä jäljellä, tätäkin olen vielä säätänyt että saisi edes jotain viivaa näkyviin. Eihän pienet määrät luonnostelun jälkiä haittaa, tuo parhaillaan ryhtiä maalaukseen, sopivissa kohdin niillä saa mukavan ääriviivan työhön.

Näiden suttujen paperin koko on 26cm x 48cm, sen olen huomannut miten vaikeammaksi homma muuttuu kun paperin koko kasvaa. Voi vaan arvailla miten vaikeaa onkaan kun ruvetaan liikkumaan metreissä mitattavien töiden parissa. Siinä pitää olla sommittelut ja perspektiivit kohdallaan.

Piirtimet suihkimaan ja kuvaa näytille, arvon palstalaiset.

Linkeissä kuvia piirrellyistä kaloista.
 

Crazy Diamond

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins & Winnipeg Jets
Koirapojan viillot paperissa on minun makuuni. Laittelen sitten, kun kotia menen, kuvia ja alustuksia minun muutamista tekeleistäni.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Välinehivelijä teki kerrankin hyvän hankinnan ja ihmettelen miksen aiemmin ole samaan hairahtunut. Tullut käytettyä kohtalaisia synteettisiä siveltimiä ja ei niin kohtalaisia luonnonkarvaisia. Nyt kerrankin raaskin tuhlata hurjat 7€ näädänkarvaiseen Rowneyn valmistamaan akvarellisiveltimeen, pieni numero 3. En noita isoja yhtenäisiä väripintoja suuremmin harrasta, niin tällä on mukava tehdä pienempää näperrystä ja värin levittelyynkin riittää. Halvahko mutta hyvä, pitää väriä ja vettä ihan eri malliin kuin synteettiset. Sen verran on oppinut että asiallisiin välineisiin kannattaa hieman satsata, hyvät pelit kestää hyvin hoidettuina pitkään ja niillä on mukavampi työskennellä. Huippulaatuiset vehkeet saakin jäädä heille ketkä niitä osaa kunnolla käyttää, niiden hintalappuja katsellessa alkaa pyörryttää.
 

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Sen verran on oppinut että asiallisiin välineisiin kannattaa hieman satsata, hyvät pelit kestää hyvin hoidettuina pitkään ja niillä on mukavampi työskennellä. .
Niin totta - itse löysin hyvät vesivärit alelaarista, ja jälki on todella paljon parempaa kun niillä, jotka joskus koulusta sain. Ikävä puoli vaan se, että kun nuo kuluvat loppuun, ei ne koulun värit enää kelpaa, vaan joudun ostamaan niitä kalliimpia jatkossakin.

Ehkä min'kin jotain uskallan postata, sekatekniikoita yleensä käytän - tässä on käytetty vesivärejä ja lyijyyniä.
http://fc07.deviantart.net/fs70/i/2010/280/9/5/skull01_by_testanimal-d309sre.jpg
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Niin totta - itse löysin hyvät vesivärit alelaarista, ja jälki on todella paljon parempaa kun niillä, jotka joskus koulusta sain. Ikävä puoli vaan se, että kun nuo kuluvat loppuun, ei ne koulun värit enää kelpaa, vaan joudun ostamaan niitä kalliimpia jatkossakin.

Ehkä min'kin jotain uskallan postata, sekatekniikoita yleensä käytän - tässä on käytetty vesivärejä ja lyijyyniä.
http://fc07.deviantart.net/fs70/i/2010/280/9/5/skull01_by_testanimal-d309sre.jpg

Hyvännäköinen kallohan siinä. Olen itsekin kokeillut mutta symmetria on pirullisen vaikeaa, en noin hyvään kykene lähellekkään. Ja samaan hengenvetoon kehun Tuusan Jukurin.

Jaa näitä todella laadukkaita pahvilätkään liimattuja pompannapin kokoisia peitevärejä? Niillä normaalille kopiopaperille sotkettuna saakin intonsa laannutettua hyvin nopeaan tahtiin. Osta irtonappeja jos mahdollista, ei ne kappaleelta kauheasti maksa, riippuen täysin laadusta. Kalliit maksaa ihan helvetisti ja asialliset harrastelijavärit pari euroa kipale. Yhtälailla kuin värejä, eri papereita kannattaa kokeilla. Pitäisi itse ottaa kokeeksi sileää akvarellipaperia kun alelaarissa oli, olen tykästynyt tuommoiseen karkeampaan kun ei tuo "käsiala" niin järin herkkää ole. Ihan mielenkiinnosta miten sellainen toimisi ja siksi kun välineitä ei ole koskaan liikaa :)

Oma karppimaalaus alkaa olemaan loppusuoralla, jos nyt olisi mokailematta loppumetreillä. En ole aikaa mittaillut, tulee tehtyä aina pätkittäin. Puolisen tuntia ja siitä eteenpäin, tuppaa tuo ajantaju katoamaan jos innostuu ja sivellin lentää sujuvasti. Muuallekin kuin seinään.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Tohtii sanoa että onnistui ihan kohtalaisesti, mutta ilman kritiikkiä ei kehitystä tapahdu. Kukat meni vähän ketuilleen, liian reippaalla värillä tuli tehtyä. Oikeampi tapa olisi ollut tehdä vähän kerrallaan, kerroksittain lisäillä väriä mutta nyt on myöhäistä korjata, ensi kerralla sitten. Varmaan tuota tapojeni mukaan tulee säädettyä vielä vähän, lisäillään jotain väriä johonkin ja pilataan koko suuri vaiva. Jos jotain muuta kuin kaloja vaihteeksi, käy kuitenkin niin ettei mitään synny ja sitten on taas karppi tulilla. Kokoahan tällä oli se 36 x 48, ei 26 x 48 kuten erheellisesti aiemmin väitin.

Karppi väreissä. Livenähän huonokin taide on aina paremman näköistä kuin kuvissa, hohhoh.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Seuraava kokeilu. Ei tuo oikean näköinen pääkallo ole vahvinta alaa, pitää tehdä jotain muuta millä voi peittää puutteet taidoissa. Tämä on vielä pahasti kesken, hieman harmaata väriä saanut pintaansa ja avuksi piirrellyt viivat näkyy, kumitellaan pois aikanaan. Harmaata ja mustaa tulisi vielä lisää, värien kanssa punainen & keltainen liekkeihin jos hyvältä tuntuu, muuten mennään tummilla sävyillä. Tulee itselleen otettua useasti dokumenttia muistoksi työn etenemisestä, luonnosteluista ja lopullisesta työstä jos se ei jää omiin käsiin.

Nuppi tulessa. Ei näy kovin häävisti mutta jos tuosta tolkun saa. Kuvan koko tällä hetkellä 22x18, lisäväri levittää hieman. Paperi Canson Montval 300g, akvarellipaperi.

EDIT: Se kuva meni vituiksi kun värejä lisäilin, ei onnistunut. Otetaan opiksi tämäkin työ, seuraavalla kerralla sitten.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös