Viime vuoden äänestyksessä jätin albumit kokonaan rankkaamatta, kun silloisissa tutumisen kohteena olleissa levyissä ei ollut sellaisia joista olisi saanut oikeasti järkevän listan aikaiseksi. Tähän päivään tullessa sinne olisi löytynyt ainakin selkeä ykkönen ja biisilistaan olisi tullut muutoksia. Nämä musiikkitouhut vaan menevät aina tähän tyyliin, että suurimpaan osaan levyistä tulee tutustuttua jälkikäteen.
Tälle vuodelle suoritan nyt levyjen listauksen, vaikka vähän hataralla pohjalla tälläkin kertaa mennään. Kaksi ensinnä mainittua levyä on tullut koluttua todella tarkasti läpi. Mahtavaa, että kaksi kautta aikain suurinta suosikkiani saivat julkaistua uudet albumit, jotka ovat vielä laadukkaat. Niiden jälkeen tuleekin sitten vähän ongelmallisempaa; Olen hommannut muutamat tämän vuoden levyt, jotka eivät ole pahemmin sytyttäneet (ainakaan kokonaisuutena). Täytänkin listan loppuosan ensivaikutelmien perusteella. Eli olen nuo levyt kuunnellut muutamaan otteeseen läpi tutustumismielessä, mutta en ole vielä niitä hyllyyn hankkinut ja täten todelliseen testiin pistänyt, vaikka sinne hyllyyn ne tulevat kyllä selkeän laadukkuutensa vuoksi vielä päätymään.
Vuoden albumi 1: Megadeth - Dystopia
Megadeth ja etenkin 2000-luvun tuotantonsa on ollut viimeisen 5 vuoden aikana todella kovalla toistolla. Laatu on pysynyt Mustainen joukoilla kovana, vaikka välillä on tullut heikompia levyjä *köh* Super Collider *köh*. Nyt osuttiin sitten käytännössä napakymppiin. Dystopia ei kalpene biisimateriaaliltaan kyllä kauhean monelle Megadethin levylle. Ja se on Megadethin laadulla paljon sanottu se. Miehistönvaihdoksetkin osuivat tällä kertaa nappiin, vaikka olisihan se Rust In Peace -kokoonpano ollut vielä hienompaa nähdä yhdessä (R.I.P. Menza).
Kirjoitin tästä levystä vajaa vuosi sitten vähän yksityiskohtaisemman tarkastelun eräälle toiselle foorumille.
Vuoden albumi 2: Metallica - Hardwired... To Self-Destruct
Metallicaa rakastetaan ja Metallicaa vihataan. Minä rakastan. Tiedostan kuitenkin myös bändin ongelmat 2000-luvulla ja näihin suhteutettuna olen äärimmäisen tyytyväinen tähän albumiin. Fillereitä on levylle päätynyt, mutta niin on päätynyt myös ässäbiisejä tyyliin Now That We're Dead ja Atlas, Rise!. Megadeth vetää nyt kuitenkin pidemmän korren vanhasta taisteluparistaan paremman levykokonaisuuden ansiosta.
Tästäkin on tarjolla vähän pidempi raapustus.
Vuoden albumi 3: Zakk Wylde - Book Of Shadows II
Black Label Societyn hempeämmät kappaleet ovat aina maistuneet minulle, kun taasen se rokimpi meno ei ole niin iskenyt - Fire It Up on oikeastaan ainut semmoinen menevämpi biisi, joka BLS:ltä on kunnolla maistunut, mutta enpä ole heidän tuotantoon paria levyä tarkemmin tutustunutkaan. Book Of Shadows II on käytännössä levyllisen verran BLS hempeilyä vieläkin herkemmällä otteella, joten ei ole ihme että tämä kelpaa.
Vuoden albumi 4: Sixx: A.M. - Prayers For The Damned
Vuoden albumi 5: Sixx: A.M. - Prayers For The Blessed
En ymmärrä miten Sixx: A.M. ei ole isompi bändi. Mutta enpä ymmärrä oikein mitään muutakaan nykyisessä musiikkimaailmassa. Todella tarttuvaa nyky-hard rockkia, jossa vähintään joka toinen biisi tuntuu olevan potentiaalinen hitti. Peukkua siitä, että saivat oikeasti julkaistua kaksi levyä yhden vuoden aikana. Aika moni bändi on uhonnut vastaavanlaisia, mutta todella harva sen saa lopulta aikaiseksi.
-----
Vuoden biisi 1: Megadeth - Dystopia
Super Collider -läpsyttelyn jälkeen voi todeta Megadethin päässeen jälleen takaisin siihen mitä se tekee parhaiten. Todella mahtava kertsi ja Loureiro soittaa kaiken maailman Broderickit suohon. Vähän Hangar 18 -tunnelmaa, mutta ei mitenkään häiritsevästi.
Vuoden biisi 2: Metallica - Now That We're Dead
Simppeliä hard rock -Metallicaa. ...And Justice For Allin miljoonan riffin palapelit ovat mielestäni parhautta, mutta kun nyky-Metallicalta semmoiset tekeleet menevät Death Magneticin perusteella vähän jämäriffilaarin puolelle, niin tervehdin todella ilolla tämmöistä simppeliä ja groovaavaa biisiä, mistä on poistettu kaikki turha.
Vuoden biisi 3: Bon Jovi - Scars On This Guitar
Hyllystä löytyy koko Bon Jovin tuotanto. Yksi DVD ja pari kokoelmaa uupuu, jos nyt sinkut unohdetaan. Uusinta levyä en ole kuitenkaan hankkinut, sillä siitä julkaistut ensimmäiset biisinäytteet olivat todella tylsiä ja en saanut niistä mitään irti. Tämä kappale tuli vastaan joskus myöhemmin ja osoittaa sen, että kyllä Jonilta edelleen lähtee, mutta saisi pitäytyä ihan rehellisissä balladeissa, tai pyytäisi Richien takaisin tekemään kanssaan niitä rokkaavampia paloja. Eiköhän se levykin tule joskus hyllyyn hommattua, kun halvalla vastaan tulee.
Vuoden biisi 4: Steel Panther - Anything Goes
Eipä tällä Steel Pantherin tuotannossa kauhean korkealle mennä, mutta tällaista hyvän fiiliksen meininkiä (ihan jos ajatellaan musiikkia ilman sanoituksiakin) ei oikein mikään muu orkesteri tarjoa tänä päivänä.
Vuoden biisi 5: Anthrax - Breathing Lightning
Tässä on todella komea kertosäe, jollaista ei tyylillisesti heti Anthraxilta odottaisi.