Niin, tuo Hämptonin linnan ympäristö tuli sangen tutuksi armeija-aikoina, ja vaikka sitä räkäistä kasarmirakennusta lukuunottamatta kivan näköinen seutu olikin, hohkaavat nämä sanat edelleen päässäni: "Suoritamme polkupyörämarssin, reittiä: tämä paikka-hikisilta-aulanko-blaablaablaa-tykkitie". Siinä lähestyy itku simmua karskimmallakin jääkärillä.
Itse Hämeenlinnan keskusta taas on ihan luvalla sanoen, ruma. Siellä ei ole juuri mitään noiden tyypillisien 50-80-luvuilla rakennettujen kerrostalojen lisäksi, ei ainoatakaan persoonallista rakennusta linnan lisäksi. Mutta muuten toki, kuten sanottua, ihan sympaattinen pikkukylä.
Jos tästä nyt Espoosta jotain pitää sanoa, niin enpä ole juuri missään nähnyt niin kaunista rannikkoseutua, kuin Länsiväylän eteläpuoli. Länsiväylän suunnalta kun vilkaisee merelle poutaisena kesäpäivänä, näkee sen sinisen meren ja taivaan, purjeveneet ja jossain kaukaisuudessa puksuttavat ruotsinlaivat... ah, se on sitä Espoota, josta minä pidän. Toki tämä kaupunkisuunnittelu täällä haja-asutuksen luvatussa kaupungissa on hiukan... no, retuperällä. Osittain ainakin.
Mutta se siitä. Kahtellaan otsikon jannua, mihin siirtyy.