Viiden vuoden takainen unelmatrilleri! Länsirannikon perinteinen Daavid vastaan Goljat?! Tunteet kuohuvat, kauden kohokohta!?
No jaa, Mestiksen alemman keskiluokan kohtaaminen, molemmat pudotuspeliviivan alla neljässä pisteessä. Entinen ylpeä Sport miljoonaveloissa ja Kotkanpesässä 375 katsojaa. Mutta ehkä kuitenkin pitkästä aikaa Kotkilla jonkinlainen orastava potentiaali vähän onnistuneempaan alkukauteen. Forssa-voiton jälkeen olisi hyvä yrittää kaataa Sport, vaikka vanha Sportin-kiusaaja Väkiparta onkin pois riveistä.
Olin jo nähnyt kolmisenkymmentä Ukin peliä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun yläpuolellani selosti vaasalainen radioääni aforismeineen "Jääkiekko on viisikkopeliä, jne".
Pelin alussa ei paljon muuta sattunutkaan, kunnes Kotkat keksi ottaa pari jäähyä ja onnistuihan Håkaninpoika Hjerpe eli Kristian sohaisemaan ruuhkasta reboundin joidenkin pitkätukkakammoisten ukilaisäijien kiusaksi.
Tämän jälkeen Suominen epäonnistui läpiajossa ja Smulter viimeisteli omansa erittäin viileästi. Tässä kai oli pelin kulminaatiopiste, jos yrittää jotain viisasta sanoa. Ekan erän loppu oli hillitöntä Sport-myllyä (torjunnat erässä 19-4), kiitos Jokelan, ettei tullut lisää lunta tupaan.
Sitäkin kirkkaampi väläys oli sitten isäntien terhakkaimman ketjun Suominen-Kaupinsalo-Häätylä väsäämä vastahyökkäyskavennys, Häätylä viimeisteli suoraan Kaupinsalon hienosta lättysyötöstä.
Toisen erän alussa Kotkille sattui TÄYSIN SURREALISTINEN VAIHTO-/MERKKAUSVIRHE. Älkää kysykö luonnollista selitystä sille, miksi KAKSI Sportin pelaajaa lähti punaviivan takaa kentän etummaisina pelaajina luistelemaan kohti Kotka-maalia kenenkään estelemättä! Vanhanen ei suvainnut erehtyä, 1-3.
Ja siinähän se pelin estetiikka noin suurin piirtein olikin.
Kotkat yrittivät kolmen ylivoiman aikana kavennusta, mutta maali ei ollut järin lähellä. Ylivoimapeli Kotkilla ei ole yleensä kuulunut vahvoihin puoliin sitten akselin Väkiparta-Neuvonen loiston päivien - ei eilenkään.
Viimeiseen erään Kotkat kyllä tuli yritteliäämmällä ilmeellä, vai vetikö Sport vain puolustusta alemmas. Kuitenkin Sportille riitti rutiinipuolustus, kontrolloidulla pelillä ja paremmalla syöttö- ja viisikko-osaamisella Vaasaan menivät ansaitut pisteet.
Jää-Kotkien paras oli - taas kerran, ikävä kyllä - Antti Jokela. Sinikypärä Kaupinsalo oli kyllä yritteliäs, harvapa olisi osannut ennustaa tälle entiselle neloskentän miehelle kuuden pelin jälkeen pistesaldoja 5+1. Salonen ja Hagelberg aloittelivat pirteästi, mutta hiipuivat. Kivenmäki taisi olla jo "Du gamla"-tunnelmissa, Skellefteå kutsuu pian. Pakiston parhaat olivat Pietsalo ja Tammelin.
Sport-pelaajia ei kotikannattaja niin tarkkaan katsellut, mutta ainakin Luomala ja Hällfors tsemppasivat hyvin.
Nähdyn perusteella veikkaan Sportia ainakin sarjan puolivälin tuntumaan, Kotkien kannattajilla taas jatkunee jännittävä piirileikki karsintaviivan katveessa.
Reissu kyllä kannatti tehdä, sillä kun peli oli päättynyt, aloin jutella varsin viisaan tuntuisesti Kotkien pelaajia analysoineen tuiki tuntemattoman katsojan kanssa. Ja hänhän olikin legendaarinen Kotkafani! Olimme monesta asiasta samanmielisiä, mitä nyt minä kaipasin enemmän Alasaarelaa, hän Myllymaata.
Kotkafanilla oli "maalaistöitä", joten hän delegoi minulle tällaisen taannehtivan otteluraportin teon (pieni puolustelu hatarahkolle otteelle).
Plussaksi on myös laskettava uusittu ja lämmin pubinurkkaus, jonka seiniä koristivat kiinnostavat lehtileikkeet kultaiselta kaudelta 1995-96. Ensin pubia etsiessä tosin pelkäsimme, että Jää-Kotkat oli ulottanut "Irti Huumeista"-linjansa sinänsä loogisesti myös alkoholiin, olisi siinä ollut Turun faniosastolle shokkia kerrakseen...
Iso miinus oli sen sijaan pelin yleisömäärä, lauantaipeli ja vain 375 silmäparia! Vaikka Mestiksen ja UJK-Sportin hohdokkaimmat päivät eivät liene nyt käsillä, olisi odottanut vähän isompia lukuja.
Toivon vain, että kyse oli vain futiksen Saksa-Suomi-televisioinnista eikä niinkään TPS-Jokerit-pelistä tai ukilaisten kyllästymisestä Jää-Kotkien aina vaikeaan taipaleeseen.