Niin, olempa tässä vuosien ja vuosikymmenten varrella asioita sillä silmällä tukiessani tullut siihen tulokseen, että kaikista maailman kansalaisista ja muista asukeista juuri jääkiekkoilijat ansaitsevat todellisen kunniapullamössökansalaisen arvonimen.
Tai sanotaan nyt, että suurin osa em. tahoista ansaitsee ko. arvonimen, koska ainahan joukossa on rintamakarkureita ja muita poikkeavuuksia.
Homman nimihän tässä em. asiassa on se, että jääkiekkoilijat jos ketkä pääsevät luvattoman helpolla elämässään kaikesta muusta, paitsi itse jääkiekon peluusta ja siihen ihan välittömästi liittyvistä askareista, kuten luistimen nauhojen sitomisesta ja pukeutumisesta.
Aloitetaanpa vaikka ihan kronologisesti tutkimaan jääkiekkoilijan elämää, niin tyhmempikin tajuaa, kuinka ällistyttävän helppoa on olla jääkääkkäilijä.
Jääkiekkoilija tietysti syntyy niinkuin muutkin ihmiset, joskin useimmiten alkuvuodesta ja sektiolla, koska on niin saatanan iso lapsi jo syntyessään.
Sektiolla syntyminenhän on tunnetusti ihmistaimelle helpompaa, koska ei tarvitse tumpata itseään ahtaasta lantioluiden kujasta pääkuori rutisten, vaan pääsee ikäänkuin isoista paraatiovista maailmaan.
Alkuvuodesta syntyminen on muutenkin mukavampaa, koska silloin on valoisampaa ja siten vähemmän alttiinpi sairastua jo lapsena masennukseen tahi viherkaihiin. Muutenkin alkuvuonna syntyneet ovat etulyöntiasemassa, koska he ovat luonnollisesti ikäryhmänsä kookkaimpia ja saavuttavat mopo-, moottoripyörä-, ja baari-iän muita rassukoita aikaisemmin.
Kun jääkiekkoilija pääsee kouluun, hänen ei tarvitse panostaa pätkääkään opiskeluun, vaan lähinnä möykkäämiseen, rökälehtimiseen ja pienempiensä kiusaamiseen. Opettajakunta antaa lätkänpelaajille erivapauden porsastella muita vapaammin sillä perusteella, että he ovat jääkiekkoilijoita.
Oppivelvollisuuden suoritettuaan lätkänpelaajan ei tunnetusti tarvitse enään tehdä mitään koulutukseen liittyvää, koska hänhän on jääkiekkoilija.
Armeijaanhan lätkänpelaaja tosin joutuu, joka tosin tarkoittaa lähinnä sitä, että hän lorvii kasarmin käytävillä 6 kuukautta verkkareissa ja kusiluistimissa, ellei nyt satu olemaan harjoitusvapaalla.
Naisten metsästämiseenkään lätkänpelaajan ei tarvitse itse panostaa, koska kaikenmaailman kimalaiset, tavarantyrkyttäjät ja muut homssantuusat tulevat itse ihan kotiovelle saakka ja pesää heruu vaikkei edes pyydä.
Kaikenlisäksi kaikki em. naisenpuolet ovat niitä kauneimpia, hyväperseisimpiä ja isohinkkisimpiä, joskin myös tyhjäpäisempiä.
Tästä porukasta onkin sitten hyvä poimia joku onnekas kestopyykkäriksi ja pastankeittäjäksi sekä pari vaihtuvaa orkkukarusellia, mikäli tämän tyyppistä vaihtelua sattuu kaipaamaan.
Rumimpia tortuntarjoajia voi ajankulukseen vaikka villitä toistensa kimppuun ja sitten verhojen raosta kuiruilla, kuinka em. slutkut ottavat toisistaan mittaan patiolla.
Itse jääkiekkoon liittyvät oheistoiminnotkin sujuvat kuin vettä vaan. Nuorena poikana isi kuskaa harkkoihin ja äiti laittaa ruuat ja märät varusteet kuivumaan ja pesukoneeseen.
Myöhemmällä iällä joukkueen huoltaja tai muija pesee pyykit ja laittaa ruuat . Itse joutuu tosin ajamaan seuran järjestämästä ja muijan siivoamasta kämpästä seuran järjestämällä autolla hallille joukkueen huoltajan passattavaksi. Jos joku homma tökkii, niin ei muutakuin soittamaan seuran järjestämällä puhelimella agentille, joka hoitaa homman vaikka keskellä jouluyötä.
Lätkäuran jälkeenkään lätkänpelaajan ei tarvitse juuri muuta tehdä, kuin antaa muijan vaihtua nuorempaan ja alkaa kokopäiväisesti lorvailemaan tai tekemään jotain muuta, mikä liittyy jotenkin hallilla tahi golffikentällä notkumiseen ja paskanjauhamiseen.
Asian tässä valossa ja näillä perusteilla päädynkin alleviivaten kysymään, että voitteko muka väittää, että joku muu taho pääsisi näin luvattoman helpolla elämästään?
Ma kusun vaan.
Täältä tähän
Tai sanotaan nyt, että suurin osa em. tahoista ansaitsee ko. arvonimen, koska ainahan joukossa on rintamakarkureita ja muita poikkeavuuksia.
Homman nimihän tässä em. asiassa on se, että jääkiekkoilijat jos ketkä pääsevät luvattoman helpolla elämässään kaikesta muusta, paitsi itse jääkiekon peluusta ja siihen ihan välittömästi liittyvistä askareista, kuten luistimen nauhojen sitomisesta ja pukeutumisesta.
Aloitetaanpa vaikka ihan kronologisesti tutkimaan jääkiekkoilijan elämää, niin tyhmempikin tajuaa, kuinka ällistyttävän helppoa on olla jääkääkkäilijä.
Jääkiekkoilija tietysti syntyy niinkuin muutkin ihmiset, joskin useimmiten alkuvuodesta ja sektiolla, koska on niin saatanan iso lapsi jo syntyessään.
Sektiolla syntyminenhän on tunnetusti ihmistaimelle helpompaa, koska ei tarvitse tumpata itseään ahtaasta lantioluiden kujasta pääkuori rutisten, vaan pääsee ikäänkuin isoista paraatiovista maailmaan.
Alkuvuodesta syntyminen on muutenkin mukavampaa, koska silloin on valoisampaa ja siten vähemmän alttiinpi sairastua jo lapsena masennukseen tahi viherkaihiin. Muutenkin alkuvuonna syntyneet ovat etulyöntiasemassa, koska he ovat luonnollisesti ikäryhmänsä kookkaimpia ja saavuttavat mopo-, moottoripyörä-, ja baari-iän muita rassukoita aikaisemmin.
Kun jääkiekkoilija pääsee kouluun, hänen ei tarvitse panostaa pätkääkään opiskeluun, vaan lähinnä möykkäämiseen, rökälehtimiseen ja pienempiensä kiusaamiseen. Opettajakunta antaa lätkänpelaajille erivapauden porsastella muita vapaammin sillä perusteella, että he ovat jääkiekkoilijoita.
Oppivelvollisuuden suoritettuaan lätkänpelaajan ei tunnetusti tarvitse enään tehdä mitään koulutukseen liittyvää, koska hänhän on jääkiekkoilija.
Armeijaanhan lätkänpelaaja tosin joutuu, joka tosin tarkoittaa lähinnä sitä, että hän lorvii kasarmin käytävillä 6 kuukautta verkkareissa ja kusiluistimissa, ellei nyt satu olemaan harjoitusvapaalla.
Naisten metsästämiseenkään lätkänpelaajan ei tarvitse itse panostaa, koska kaikenmaailman kimalaiset, tavarantyrkyttäjät ja muut homssantuusat tulevat itse ihan kotiovelle saakka ja pesää heruu vaikkei edes pyydä.
Kaikenlisäksi kaikki em. naisenpuolet ovat niitä kauneimpia, hyväperseisimpiä ja isohinkkisimpiä, joskin myös tyhjäpäisempiä.
Tästä porukasta onkin sitten hyvä poimia joku onnekas kestopyykkäriksi ja pastankeittäjäksi sekä pari vaihtuvaa orkkukarusellia, mikäli tämän tyyppistä vaihtelua sattuu kaipaamaan.
Rumimpia tortuntarjoajia voi ajankulukseen vaikka villitä toistensa kimppuun ja sitten verhojen raosta kuiruilla, kuinka em. slutkut ottavat toisistaan mittaan patiolla.
Itse jääkiekkoon liittyvät oheistoiminnotkin sujuvat kuin vettä vaan. Nuorena poikana isi kuskaa harkkoihin ja äiti laittaa ruuat ja märät varusteet kuivumaan ja pesukoneeseen.
Myöhemmällä iällä joukkueen huoltaja tai muija pesee pyykit ja laittaa ruuat . Itse joutuu tosin ajamaan seuran järjestämästä ja muijan siivoamasta kämpästä seuran järjestämällä autolla hallille joukkueen huoltajan passattavaksi. Jos joku homma tökkii, niin ei muutakuin soittamaan seuran järjestämällä puhelimella agentille, joka hoitaa homman vaikka keskellä jouluyötä.
Lätkäuran jälkeenkään lätkänpelaajan ei tarvitse juuri muuta tehdä, kuin antaa muijan vaihtua nuorempaan ja alkaa kokopäiväisesti lorvailemaan tai tekemään jotain muuta, mikä liittyy jotenkin hallilla tahi golffikentällä notkumiseen ja paskanjauhamiseen.
Asian tässä valossa ja näillä perusteilla päädynkin alleviivaten kysymään, että voitteko muka väittää, että joku muu taho pääsisi näin luvattoman helpolla elämästään?
Ma kusun vaan.
Täältä tähän
Viimeksi muokattu: