Mitäs me olemme yleisesti mieltä jääkiekon mahdollisuuksista toimia nykyistä enemmän isoja massoja liikuttavana lajina, tai edes maltillisemmasta harrastajamäärän kasvattamisesta?
Oma näkökulmani tässä nyt erityisesti lapset ja nuoret, ja taustalla huoli lasten vähenevästä aktiivisuudesta.
Kilpajunioriryhmät toki omalta osaltaan nuorisoa liikuttavat. Kilpajunioripuolella toisaalta käsittääkseni harrastajamäärät ovat olleet jonkin aikaa laskussa, enkä muutenkaan tiedä, onko varsinainen joukkuetoiminta kuinka realistisesti keskiössä, kun pyritään saamaan vähemmän aktiivisia lapsia liikkeelle.
Toisaalta SJL:n strategioissa on pitkään puhuttu esim. "jääkiekkoperheen monipuolisesta kasvattamisesta", ja tässä yhteydessä harrastepuolesta esim. Easy Hockeyn ja erilaisten pipolätkäviritysten muodossa. Harrasteryhmiä onkin jonkin verran olemassa, ja siellä varmasti olisi jonkin verran potentiaalia kasvullekin.
Ulkojäillähän porukkaa tietysti pyörii, mutta epäilen, että monet näistä vapaan kentän luistelijoista pysyvät mielellään kaukana seuratoiminnasta ja lajiliitoista. Tämä ei tavallaan haittaa nimenomaan yleisestä aktiivisuusnäkökulmasta, kun siellä kuitenkin liikkeellä jo ollaan. Liitto toki varmaan harrastepassirahat näistäkin pelureista mielellään keräisi ja määrällisesti nämä harrastajiksi raportoisi.
Ehkä kuitenkin siis kaikista eniten kiinnostaa, onko lajilla potentiaalia houkutella ihan uusia luistelijoita ja pelureita toiminnan piiriin. Onko tämä realismia? Onko kenelläkään tiedossa mitään käynnissä olevia konkreettisia toimia, miten lisää porukkaa saataisiin luistimille? Varmaan harrastamisen Suomen mallissa on jotain potentiaalia. Toisaalta, tämä malli sopii joihinkin muihin lajeihin verrattuna jonkin verran huonommin jääkiekkoon heti, jos suorituspaikat eivät ole ihan koulun pihapiirissä.
Mitäs ajatuksia tämä lajiväessä herättää? Pitääkö meidän jatkossa keskittyä siihen, että pienenevä harrastajamassa saataisiin nimenomaan pelaamaan kilpaa, vai onko pelaajamäärän kasvattaminen erilaisten kevyempien ryhmien kautta toivottavaa?
Oma näkökulmani tässä nyt erityisesti lapset ja nuoret, ja taustalla huoli lasten vähenevästä aktiivisuudesta.
Kilpajunioriryhmät toki omalta osaltaan nuorisoa liikuttavat. Kilpajunioripuolella toisaalta käsittääkseni harrastajamäärät ovat olleet jonkin aikaa laskussa, enkä muutenkaan tiedä, onko varsinainen joukkuetoiminta kuinka realistisesti keskiössä, kun pyritään saamaan vähemmän aktiivisia lapsia liikkeelle.
Toisaalta SJL:n strategioissa on pitkään puhuttu esim. "jääkiekkoperheen monipuolisesta kasvattamisesta", ja tässä yhteydessä harrastepuolesta esim. Easy Hockeyn ja erilaisten pipolätkäviritysten muodossa. Harrasteryhmiä onkin jonkin verran olemassa, ja siellä varmasti olisi jonkin verran potentiaalia kasvullekin.
Ulkojäillähän porukkaa tietysti pyörii, mutta epäilen, että monet näistä vapaan kentän luistelijoista pysyvät mielellään kaukana seuratoiminnasta ja lajiliitoista. Tämä ei tavallaan haittaa nimenomaan yleisestä aktiivisuusnäkökulmasta, kun siellä kuitenkin liikkeellä jo ollaan. Liitto toki varmaan harrastepassirahat näistäkin pelureista mielellään keräisi ja määrällisesti nämä harrastajiksi raportoisi.
Ehkä kuitenkin siis kaikista eniten kiinnostaa, onko lajilla potentiaalia houkutella ihan uusia luistelijoita ja pelureita toiminnan piiriin. Onko tämä realismia? Onko kenelläkään tiedossa mitään käynnissä olevia konkreettisia toimia, miten lisää porukkaa saataisiin luistimille? Varmaan harrastamisen Suomen mallissa on jotain potentiaalia. Toisaalta, tämä malli sopii joihinkin muihin lajeihin verrattuna jonkin verran huonommin jääkiekkoon heti, jos suorituspaikat eivät ole ihan koulun pihapiirissä.
Mitäs ajatuksia tämä lajiväessä herättää? Pitääkö meidän jatkossa keskittyä siihen, että pienenevä harrastajamassa saataisiin nimenomaan pelaamaan kilpaa, vai onko pelaajamäärän kasvattaminen erilaisten kevyempien ryhmien kautta toivottavaa?