Itsemurha

  • 283 594
  • 757

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Opiskelenkin töiden ohessa tällä hetkellä kokemusasiantuntijaksi ja haluun auttaa huonossa tilanteessa olevia ihmisiä tuomalla omaa tarinaa ja kokemuksia nähtäväksi.

Minua kiinnostaisi tietää tästä vähän enemmän, vaikka nyt en sinällään ole oikea ihminen välttämättä opastamaan ketään tulevaisuudessakaan. Mutta että miten tämä tapahtuu ja millaista se opiskelu on? Ihan vaan tollain pääpiirteittäin :)
 

Gostisbehere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia City of Brotherly Love
Tänään iski kovaa masennus päälle aamulla. Siinä minä seisoin kylpyhuoneessa partaveitsi valtimon päällä. Katsoin vielä kerran peiliin ja suljin silmäni. Vielä viimeinen henkäys ennen kuin kaikki on ohi. Siihen pisteen loppui minun rohkeus tänään. Menin lämpöiseen suihkuun itkemään. Vanhat demonit mitä vastaan olen tapellut monta vuotta. Ovat saaneet taas otteen minusta. Oman sairastumisen ja myöhemmin tulleen avioeron myötä olen jäänyt vaille ystäviä.En edes muista koska viimeksi joku olisi edes soittanut minulle ja kysellyt kuulumisia, Masentaa nähdä päivityksiä missä vanhat ystäväni iloitsevat yhdessä. Ei ole tullut moneen vuoteen näihin tapahtumiin kutsuja. Serkkuni lupasi isäni hautajaisissa että mun ei tarvi enään soitella hänelle. Vaan on hänen vuoro pitää yhteyttä minuun. No nyt on hautajaisista kulunut 6kk ja odottelen yhä puhelua. Yksinäisyys on välillä oikein kivaa ja rauhoittavaa. En oikein tiedä mitä odotan kesältä? Ehkä sitä että Flow festivaali koittaa. Se on ollut minun turvasatama jo 8vuoden ajan. Siellä pääsen rentoutumaan ja ainakin yhden viikonlopun nauttimaan. Kukaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut lähtemään mukaan tuonne. Joten olen tavallaan nauttinut tuolla kun olen saanut viikonlopun yksin vaellella Suvilahdessa.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Tänään iski kovaa masennus päälle aamulla. Siinä minä seisoin kylpyhuoneessa partaveitsi valtimon päällä. Katsoin vielä kerran peiliin ja suljin silmäni. Vielä viimeinen henkäys ennen kuin kaikki on ohi. Siihen pisteen loppui minun rohkeus tänään. Menin lämpöiseen suihkuun itkemään. Vanhat demonit mitä vastaan olen tapellut monta vuotta. Ovat saaneet taas otteen minusta. Oman sairastumisen ja myöhemmin tulleen avioeron myötä olen jäänyt vaille ystäviä.En edes muista koska viimeksi joku olisi edes soittanut minulle ja kysellyt kuulumisia, Masentaa nähdä päivityksiä missä vanhat ystäväni iloitsevat yhdessä. Ei ole tullut moneen vuoteen näihin tapahtumiin kutsuja. Serkkuni lupasi isäni hautajaisissa että mun ei tarvi enään soitella hänelle. Vaan on hänen vuoro pitää yhteyttä minuun. No nyt on hautajaisista kulunut 6kk ja odottelen yhä puhelua. Yksinäisyys on välillä oikein kivaa ja rauhoittavaa. En oikein tiedä mitä odotan kesältä? Ehkä sitä että Flow festivaali koittaa. Se on ollut minun turvasatama jo 8vuoden ajan. Siellä pääsen rentoutumaan ja ainakin yhden viikonlopun nauttimaan. Kukaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut lähtemään mukaan tuonne. Joten olen tavallaan nauttinut tuolla kun olen saanut viikonlopun yksin vaellella Suvilahdessa.
Hyvä ettet tehnyt ja en tiedä kaverisuhteistasi, mutta täältä saa aina vertaistukea tai voi muillekin käyttäjille lähettää viestiä jos haluaa jutella.
Etsä täällä ole ikinä yksin!!
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Tänään ollut (ainakin tähän asti) suht paska päivä. Ei mitään pahaa tapahtunut ole mutta vaan masentaa ja vituttaa.
Tsemppiä ja jaksamista. Koeta jaksaa käydä välillä ihmisten ilmoilla ja vaikka säbäilemässä. Siitä nyt saa ainakin hetkeksi ajatuksia pois kun keskittyy vaan reikäpalloon.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Tänään iski kovaa masennus päälle aamulla. Siinä minä seisoin kylpyhuoneessa partaveitsi valtimon päällä. Katsoin vielä kerran peiliin ja suljin silmäni. Vielä viimeinen henkäys ennen kuin kaikki on ohi. Siihen pisteen loppui minun rohkeus tänään. Menin lämpöiseen suihkuun itkemään. Vanhat demonit mitä vastaan olen tapellut monta vuotta. Ovat saaneet taas otteen minusta. Oman sairastumisen ja myöhemmin tulleen avioeron myötä olen jäänyt vaille ystäviä.En edes muista koska viimeksi joku olisi edes soittanut minulle ja kysellyt kuulumisia, Masentaa nähdä päivityksiä missä vanhat ystäväni iloitsevat yhdessä. Ei ole tullut moneen vuoteen näihin tapahtumiin kutsuja. Serkkuni lupasi isäni hautajaisissa että mun ei tarvi enään soitella hänelle. Vaan on hänen vuoro pitää yhteyttä minuun. No nyt on hautajaisista kulunut 6kk ja odottelen yhä puhelua. Yksinäisyys on välillä oikein kivaa ja rauhoittavaa. En oikein tiedä mitä odotan kesältä? Ehkä sitä että Flow festivaali koittaa. Se on ollut minun turvasatama jo 8vuoden ajan. Siellä pääsen rentoutumaan ja ainakin yhden viikonlopun nauttimaan. Kukaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut lähtemään mukaan tuonne. Joten olen tavallaan nauttinut tuolla kun olen saanut viikonlopun yksin vaellella Suvilahdessa.
No niin sulla on selvästi jokin kiintopiste elämässä joka saa sut jaksamaan. Stemppiä ja voimia. Kerro ihmeessä kuulumisia meille täällä.
Yritämme porukalla auttaa jos ei muuta niin lukemalla ja vastailemalla. Toivottavasti se antaa edes vähän voimia kun tiedät että joku oikeasti lukee ajatuksella sinun viestejäsi .
Hyvä että päätynyt aamulla mihinkään lopulliseen ratkaisuun.
 

iibor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Jokerit
Voiskohan näille perustaa oman ketjun? Kaikki tän ketjun viestit ei välttämättä suoraan liity itsemurhaan. Joku ketju jossa saisi jutella omasta tilanteestaan muiden kanssa voisi olla ihan jees, jos sellasta ei vielä ole.

Tällainen on joskus perustettu:


Ehdottomasti tuota enemmän käyttöön, jos siltä tuntuu!
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, Eddie Howe, Sir Bobby, Rock of Gibraltar
Tänään iski kovaa masennus päälle aamulla. Siinä minä seisoin kylpyhuoneessa partaveitsi valtimon päällä. Katsoin vielä kerran peiliin ja suljin silmäni. Vielä viimeinen henkäys ennen kuin kaikki on ohi. Siihen pisteen loppui minun rohkeus tänään. Menin lämpöiseen suihkuun itkemään. Vanhat demonit mitä vastaan olen tapellut monta vuotta. Ovat saaneet taas otteen minusta. Oman sairastumisen ja myöhemmin tulleen avioeron myötä olen jäänyt vaille ystäviä.En edes muista koska viimeksi joku olisi edes soittanut minulle ja kysellyt kuulumisia, Masentaa nähdä päivityksiä missä vanhat ystäväni iloitsevat yhdessä. Ei ole tullut moneen vuoteen näihin tapahtumiin kutsuja. Serkkuni lupasi isäni hautajaisissa että mun ei tarvi enään soitella hänelle. Vaan on hänen vuoro pitää yhteyttä minuun. No nyt on hautajaisista kulunut 6kk ja odottelen yhä puhelua. Yksinäisyys on välillä oikein kivaa ja rauhoittavaa. En oikein tiedä mitä odotan kesältä? Ehkä sitä että Flow festivaali koittaa. Se on ollut minun turvasatama jo 8vuoden ajan. Siellä pääsen rentoutumaan ja ainakin yhden viikonlopun nauttimaan. Kukaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut lähtemään mukaan tuonne. Joten olen tavallaan nauttinut tuolla kun olen saanut viikonlopun yksin vaellella Suvilahdessa.

Mä olen noiden asioiden kanssa kipuillut koko elämäni. Joskus se auttaa eniten että saa vaan suustaan ja päästään ulos ne ajatukset vaikka kirjoittamalla. Eli saa pistää viestiä jos siltä tuntuu.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös