Sennin Wakizashi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Chisu! (Kesätyttö 2012 -skabassa PMMP:n Mira)
Suomeen nimitettiin tällä päivämäärällä pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtama kuuden puolueen enemmistöhallitus, jonka muodostavat kokoomus, SDP, vihreät, vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit ja RKP. Pitkien hallitusneuvottelujen jälkeen kuusikko puristi valmiiksi vaalikauden 2011-15 hallitusohjelman, joka sai heti kättelyssä osakseen arvostelua eri asiantuntijatahoilta, varsinkin talouspolitiikkaa koskevien päälinjauksiensa osalta (linkki ohjaa HS:n uutiseen).
Erityisesti valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) joutuneekin asemassaan tilanteeseen, joka ei todellakaan ole kadehdittava.
Alustuksenomaisesti kirjoittelin itse hallitusohjelmaketjuun toissapäivänä 20.6. näin:
Myös oppositio on jo ehtinyt - kuten asiaan kuuluu - esittää kriittisiä näkemyksiä hallituksen elinkelpoisuudesta ja hallitusohjelman sisällöstä. Suurimman oppositiopuolueen, perussuomalaisten, puheenjohtaja Timo Soini veikkasikin avoimesti, että Kataisen hallitus kaatuu syksyn 2012 kuntavaalien jälkimainingeissa (linkki ohjaa Uuden Suomen uutiseen). Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi ei ollut tämänpäiväisessä ulostulossaan juurikaan optimistisempi, vaan totesi MTV3:n haastattelussa, että kysymys siitä, istuuko hallitus neljän vuoden ajan "voidaan nyt esittää vakavissaan".
Avataan siis äänestysketju asialle. Pyydän mielipiteitänne seuraavasta asiasta: istuuko Kataisen hallitus täydet neljä vuotta (2011-2015)? Mielelläni kuulisin myös perusteluja.
Oma mielipiteeni on, että istuu - kaikesta huolimatta. Hallitusohjelma kylläkin venyy ja paukkuu tai päätyy saunansytykkeeksi, kun valtiontalouden tasapainottamistoimia, julkisen talouden tervehdyttämistä ja kestävyysvajeen rajua paikkausta tullaan tekemään budjettivuosittain kovenevin keinoin, joita olen kuvannut yllä. Tilannetta ei osaltaan ainakaan helpota euroalueen kriisi eikä käsistä karkaava inflaatio. Hallitus kestää kuitenkin ajoittaisen rivien rakoilun, ja pahimmassa/parhaassa tapauksessa esimerkiksi vasemmistoliiton totaalisen karkumatkan riveistään. Niinistö, Hautala ja Räsänen pitävät - RKP:n kiintiöministereistä puhumattakaan - nimittäin puolueineen salkuistaan niin tiukasti kiinni, ettei todellista uhkaa hallituksen saamalle epäluottamuslauseelle ole.
Ps. Jos oli kokoomuksen huhtikuinen ykkössija eduskuntavaaleissa joidenkin mielestä Pyrrhoksen voitto, niin todellisuudessa äärimmäinen sellainen tuli demareille Urpilaisen saaman valtiovarainministerin salkun muodossa. Neljän vuoden päästä puoluetta tuskin pelastaa enää edes itse don Eero.
Erityisesti valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) joutuneekin asemassaan tilanteeseen, joka ei todellakaan ole kadehdittava.
Alustuksenomaisesti kirjoittelin itse hallitusohjelmaketjuun toissapäivänä 20.6. näin:
Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Tokkopa Rehn muutenkaan Kreikan tukipaketteja ja Suomen EU-politiikkaa kritisoisi, mutta ainakaan talouskomissaarina hän ei voi missään tapauksessa näin tehdä.
Samanlainen ilmiö tullaan näkemään satavarmasti kotimaassa seuraavan neljän vuoden aikana, kun valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) joutuu/pääsee toteuttamaan - ja ennen kaikkea perustelemaan - valtiovarainministeriön johtavien virkamiesten valmistelemia verolinjauksia ja kovan linjan talouspolitiikkaa käytännössä. Kukaan ei tunne esimerkiksi ministeriön alivaltiosihteeriä, mutta jokainen tuntee ministeri Urpilaisen.
Kreikan jälkeen kaatuvat Italia ja Espanja, minkä jälkeen iskee jälleen seuraava konkurssiaalto ja pahimmassa tapauksessa maailmanlaajuinen lama. Hallitusohjelman ulkopuolelta joudutaan tällöin tuomaan käyttöön uusia valtiontalouden vakautus- ja tasapainotuskeinoja, jotka käytännössä tarkoittavat julkisen sektorin ja sosiaalietuuksien budjettikausittain kovenevia leikkauksia sekä alv-kannan toistuvia korotuksia, ja Urpilainen jää väistämättä historiaan niiden toteuttajana.
Vaikka maailmantalouden kehitys olisi silti jonkin ihmeen kautta lähivuosina myönteisempi ja Eurodominonappulat pysähtyisivät Kreikkaan, johtanee valtion velkaantuminen ja julkisen sektorin menojen kasvu joka tapauksessa Suomessa kuvatunkaltaisiin hyvin rankkoihin vuosittaisiin budjettisidonnaisiin leikkaus- ja karsintalistoihin sekä koviin verotustoimiin (pl. ansiotuloverotus). Kerta toisensa jälkeen tullaankin tiedotusvälineistä kuulemaan Urpilaisen perusteluja siitä, miksi "näin ja näin on pakko toimia", vaikka hallitusohjelmassa ei ollut ko. toimenpiteistä mitään suoraa mainintaa.
Veikkaukseni onkin, että Jutalle käy valtiovarainministerinä kuin Iiro Viinaselle aikoinaan; ministerikauden päättyessä kansa on jakautunut kuin veitsellä leikattuna ystäviin ja vihamiehiin - koska jokainen tuntee ministerin.
Myös oppositio on jo ehtinyt - kuten asiaan kuuluu - esittää kriittisiä näkemyksiä hallituksen elinkelpoisuudesta ja hallitusohjelman sisällöstä. Suurimman oppositiopuolueen, perussuomalaisten, puheenjohtaja Timo Soini veikkasikin avoimesti, että Kataisen hallitus kaatuu syksyn 2012 kuntavaalien jälkimainingeissa (linkki ohjaa Uuden Suomen uutiseen). Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi ei ollut tämänpäiväisessä ulostulossaan juurikaan optimistisempi, vaan totesi MTV3:n haastattelussa, että kysymys siitä, istuuko hallitus neljän vuoden ajan "voidaan nyt esittää vakavissaan".
Avataan siis äänestysketju asialle. Pyydän mielipiteitänne seuraavasta asiasta: istuuko Kataisen hallitus täydet neljä vuotta (2011-2015)? Mielelläni kuulisin myös perusteluja.
Oma mielipiteeni on, että istuu - kaikesta huolimatta. Hallitusohjelma kylläkin venyy ja paukkuu tai päätyy saunansytykkeeksi, kun valtiontalouden tasapainottamistoimia, julkisen talouden tervehdyttämistä ja kestävyysvajeen rajua paikkausta tullaan tekemään budjettivuosittain kovenevin keinoin, joita olen kuvannut yllä. Tilannetta ei osaltaan ainakaan helpota euroalueen kriisi eikä käsistä karkaava inflaatio. Hallitus kestää kuitenkin ajoittaisen rivien rakoilun, ja pahimmassa/parhaassa tapauksessa esimerkiksi vasemmistoliiton totaalisen karkumatkan riveistään. Niinistö, Hautala ja Räsänen pitävät - RKP:n kiintiöministereistä puhumattakaan - nimittäin puolueineen salkuistaan niin tiukasti kiinni, ettei todellista uhkaa hallituksen saamalle epäluottamuslauseelle ole.
Ps. Jos oli kokoomuksen huhtikuinen ykkössija eduskuntavaaleissa joidenkin mielestä Pyrrhoksen voitto, niin todellisuudessa äärimmäinen sellainen tuli demareille Urpilaisen saaman valtiovarainministerin salkun muodossa. Neljän vuoden päästä puoluetta tuskin pelastaa enää edes itse don Eero.
Viimeksi muokattu: