No, mikä on sinun arviosi tällä hetkellä Hamasin mistä tahansa tulevasta maksimista? Mihin perustuisi, että se olisi jotain suurempaa kuin mitä 7. lokakuuta nähtiin?
Pahoittelut pitkästä viiveestä vastauksessa. Haluan kuitenkin ottaa tästä kiinni. Jos kuolonuhrien määrässä puhutaan ja todella tarkoitetaan jonkinlaista
maksimia, vaikka sellaista lieneekin lähes mahdoton määritellä, olisi oma arvioni jotain 10-100-kertaista 7.lokakuuta verrattuna. Mutta oikeasti tällaista pitäisi arvioida ääriarvoteorian viitekehyksessä.
On kuitenkin hyvä muistaa, että menneisyydessä havaittuihin maksimeihin hirttäytyminen tuolla "tämä on absoluuttinen maksimi" on vähän hölmöä ja siltä myös näyttää uuden maksimin ilmaannuttua. En ihan kykene ymmärtämään kuinka fiksut ihmiset vielä ensimmäisen kerran haksahdettuaan kykenevät tuohon "no NYT tämä on se oikea maksimi" -itsepetokseen.
Hyvä esimerkki on terrori-iskun uhrien määrä Yhdysvalloissa. Ennen WTC-iskuja Oklahoma oli täysin ylivoimainen outlier ja varmaan sekin monen mielestä oli uhrimäärältään aiempaan nähden aivan ennenkuulumattoman ja odottamattoman iso, eikä tämä porukka varmaankaan pitänyt mahdollisena tulevana "maksimina" 20-kertaisen uhrimäärän vaatinutta 9/11-kokonaisuutta.
Varmasti tuhoa tuollainen "axis of evil" voisi kylvää moninkertaisesti. Ei kuitenkaan mitään edes etäisesti sillä Israelin olemassaolon uhkaamisen skaalalla, pikemminkin 7. lokakuuta x 2,5.
Tämä on mielestäni jo hieman todellisuudesta vieraantunutta puhetta. Iranin sota-ajan vahvuus on pyöreästi miljoona miestä. On täysin mieletön väite, ettei Iran yhdessä Hisbollahin ja Hamasin kanssa saisi aikaan kuin pari tuhatta kuollutta Israelilaista jos oikein yrittäisivät.
Jos/kun Iran saa aikaan ydinaseen tulevien vuosikymmenten aikana, on aivan mieletöntä väittää ettei maa liittolaisineen muodostaisi piskuiselle joskin erittäin vahvat sotavoimat omaavalle Israelille eksistentiaalista uhkaa. Tietenkin Israel joutuu ottamaan huomioon tilanteet joissa länsimaiden tuki ja huomio on muualla ja Lähi-itä kokonaisuudessaan muuttuu sille avoimen vihamieliseksi.
Ja jos mikään tuon tyyppinen skenaario toteutuisi, Israelilla olisi tukenaan erityisesti koko Yhdysvaltojen arsenaali - mahdollisesti monien muidenkin maiden (esim. UK).
Sen tuen toki Israel voi menettää, omilla toimillaan, ja joka hetki juuri nyt rapistaa sitä tukea merkittävästi. Mistään Yhdysvaltojen hallinnosta ei vuosikymmenten aikana (varmaan 50 vuoden aikana) ole kuultu sellaisia lausuntoja kuin nyt tulee lähes päivittäin. Edellisen kerran ehkä kun Kissinger (siinä myös hieno mies) määräsi Golda Meiria, että ette muuten sitten perkele ensi-iske tai kaikki tuki katoaa.
Minusta et nyt aivan ymmärrä Israelinkaan "sielunmaisemaa". Siellä nähdään varmaan, aika perustellustikin, etteivät juutalaiset voi pitkässä juoksussa luottaa kuin itseensä/toisiinsa. Antisemitismi on jälleen nousussa länsimaissa ja jopa siellä USA:ssa saatiin todistaa esim. huippuyliopistojen rehtoreilta aika synkeitä lausuntoja. USA tukee Israelia nyt erittäin vahvasti, mutta tukeeko vielä 10 vuoden, 20 vuoden tai 50 vuoden päästä? Entä jos Yhdysvallat joutuu avoimeen konfliktiin Venäjän ja Kiinan kanssa? On paljon erilaisia skenaarioita miten asiat voivat mennä heidän kannaltaan pieleen. Ei Euroopankaan asetuki riitä edes Ukrainalle, saati että muutamaa maata lukuunottamatta olisi kyetty pitämään uskottavasta puolustuksesta huolta. Jos Yhdysvaltojen tuki syystä tai toisesta häviäisi, Israel olisi todella yksin.
Ja tällä hetkellä tarjotaan sen absoluuttinen vastakohta. Ei tarvitse kovin pitkään arvuutella mikä on lopputulos.
No, tällä hetkellä käydään sotaa eikä silloin tietenkään luoda vihollisen siviileille mitään kukoistusta. Sota on julmaa, kuten eräs uskoakseni kovin viisaana pitämäsi nimimerkki taannoin kirjoitteli Ukrainan sotaan liittyen. Osaatko arvata kuka oli kyseessä?
"
Sen sijaan poikkeuksetta kun sotaa käydään, siellä myös laajamittaisesti sotarikoksia tehdään ja tapahtuu kaikkein hirveimpiä julmuuksia. Siltä osin tosin X kanssa näkemykseni eroaa, että ihan jokainen yksilö olisi niihin kykeneväinen. Siihen en usko. Mutta aika moni katselisi kyllä vierestä, kun ne oman yksikön hieman enemmän sadistisia ja psykopaattisia taipumuksia (joita pienessä määrin on yllättävän monella - mitkä normaalisti sivistynyt yhteiskunta pitää kurissa) omaavat kaivavat mattoveitsiään esiin."
Israelin mahdollisia sotarikoksia ja Gazan siviilien hirveää hätää on ehdottomasti paikallaankin nostaa esiin, mutta kovin erilainen ääni sinulla on tässä ketjussa kellossa kuin aikanaan Ukrainan tilannetta "suhteuttaessa".
Jos viesteistäni on jäänyt käsitys, että olisi yhdentekevää tehdäänkö Hamasille mitään, niin ei tietenkään. Jos Hamasin johto olisi jossain bin Laden tyyppisessä luolassa, niin ihan sama vaikka pistäisivät ydinpommin sinne autiomaahan. Enkä oikeasti vastusta edes Hamasin Qatarissa majailevasta johdosta eroon hankkiutumista väkivalloin. Joskin jälkimmäisellä olisi todennäköisesti enemmän ei-toivottuja geopoliittisia vaikutuksia.
Mutta nykyinen niin massiivisessa määrin siviiliväestöön ja siviili-infraan (osittain täysin tarkoituksella) kohdistuva tuho ei palvele juuri ketään. Netanyahua, kyllä, niitä kaikkein sekopäisimpiä sionisteja, kyllä. Mutta ei Israelia, ei luonnollisesti palestiinalaisia, ei ketään naapureita, ei ketään.
Jos hyväksytään Israelin oikeutus käydä sotaa Hamasia vastaan, hyväksytään samalla myös joku määrä sivullisia uhreja, joita sodissa poikkeuksetta tulee (ja varsinkin tiheästi asutulla alueella jossa vihollinen piileksii ja varastoi aseitaan siviilien sekaan). Olen kuitenkin samaa mieltä, että Israel näyttää ylittävän kohtuuden ja tarkoituksenmukaisuuden ja mukana on kieltämättä elementtejä, jotka laittavat miettimään näinköhän gazalaiset ovat enää tuhottuihin koteihinsa tervetulleita sodan tauottua.
Pitkälti samoilla linjoilla tästä kappaleesta, mutta rauhan pitää seurata jollain tasolla ensin, ei Gazan hallinnon moderoituminen. Koska on epärealistista mielestäni ajatella, että jotenkin merkittävissä määrin tähän tuhoon, tuskaan ja tappamiseen kenenkään sen kohteena olevan reaktio olisi, että meidän pitää nyt muuttua.
Olen tästä aivan samaa mieltä. Molempien osapuolien pitää vielä muuttua ja kuten joku viisas on todennut, rauha tehdään vihollisen kanssa. Ei Palestiina muutu rauhan tullen Israelille ystävällismieliseksi mutta jonkinasteista vihanpitoa täytyy sietää kunhan molemmat osapuolet aidosti haluavat rauhaa ja ovat valmiita kompromisseihin sen takia. Ne paremman elämän edellytykset auttavat sitten siihen, ettei ole niin houkuttelevaa värväytyä itsemurhapommittajaksi jonkun sekopään kulttiin.