Ismo Alanko

  • 69 918
  • 432

hihhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Haku ei ainakaan löytänyt ketjua Ismosta, joten sellainen pitää avata. Varmaan ainoa artisti, jonka koko tuotannon voi pistää randomiin ja tietää, että seuraava piisi on hyvä. Eikä niistä osaa edes sanoa, että mikä ihme niissä on niin hyvää tai erikoista. Jos joku osaa sanoa, että mikä se on, mikä Ismolla on ja muilla ei, niin kertokaa. Minä nautin nyt musiikista...
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ismo on jumala. Tai ainakin puolijumala.

Sekoamiseni Ismon musiikkiin alkoi, kun lainasin koulun bändiprojektia varten kaveriltani Hassisen Koneen Historian. Levy kolahti meikäläiseen melkein hetkessä. Lisää vettä myllyyni sain, kun samainen kaverini näytti minulle legendaarisen 'Saimaa-Ilmiö'-elokuvan. Pian tuon jälkeen ostinkin kaikki Koneen levyt itselleni. Erityisesti Rumat Sävelet ja Harsoinen Teräs uppoavat meikäläiseen. Ensiksimainittu on henkilökohtainen suosikkini kotimaisista levyistä. Jälkimmäinen levy on puolestaan se kakkonen. Rumien sävelien soundista suuri kiitos kuuluu myös upeat kitarat soittavalle Reijo Heiskaselle. Harsoinen Teräs taasen oli aikaansa edellä soundiltaan. Safkan, Seppo Antin ja Hannu Porkan hankinta laajensi soundimaailman mahtavan kuuloiseksi. Sinällään erikoista, että Ismo on nykyisin palannut takaisin tuon ajan (1982) soundeja muistuttaviin Säätiön muodossa... Hassisen Koneen ajan suosikeitani ovat mm. Tällä tiellä, Uhrisavua, Odotat?!, Kolumbia Orkesteri, Muoviruusuja omenapuissa, Kuollut eläköön, Kupla kimaltaa... onhan näitä...

Sielun Veljiin tutustuin lainattuani kirjastosta akustisen Suomi-Finland -levyn. Muutama ensimmäinen kuuntelukerta ei aukaissut tuota musiikkia meikäläiselle, joten palautinkin levyn kirjastoon ajatellen samalla, että olipa paskaa! Kesällä 1997 lainasin kuitenkin kokeeksi Siekkareiden kokoelman, josta löytyikin sitten muutama loistava kappale ja pikku hiljaa tämä raskasta, psykedeelistä ja hypnoottista transsi-rockia soittava yhtye alkoi aueta entistä enemmän meikäläiselle. Lainattuani L´Amourha-levyn kolahdin lopullisesti. Tuossa vaiheessa aiemmin mainitsemani Suomi-Finlandkin alkoi kuulostaa loistavalta kokonaisuudelta. Vaikka Siekkarit eivät tehneetkään kokonaisuutena niin loistavia levyjä verrattuna Hassisen Koneeseen, on heidän pidempi uransa syynä siihen, että heidän tuotantonsa menee nykyään kokonaisuutena kärkeen meikäläisen musiikkimakulistalla. Parhaita Siekkarikappaleita ovat mielestäni Laulu, Kaisa & Ben, Totuus vai Tequila?, Rakkaudesta ja Tango Skitsofrenia.

Siekkareista on myös mainittava se, että bändi saavutti ulkomailla melkoisen kulttibändin maineen. Ja muun muassa James Hetfieldillä on legendan mukaan kaikki Siekkareiden levyt.

Sielun Veljien värikkääseen uraan mahtuu myös negatiivistakin. Olen lukenut - en kuollaksenikaan muista, mistä Suomi-Rockia käsittelevästä kirjasta on kyse - että bändiä epäiltiin aikanaan huumeiden käytöstä. Urbaanin legendan mukaan treenikämpälle tehdyssä ratsiassa ei huumeita olisi löytynyt, mutta jääkaappi olisi ollut täynnä myrkkysieniä... tätä epäilen kyllä.

Ismon soolouraan tutustuin sitten myöhemmin. En tarkkaan muista, miten tuo kävi, mutta ainakin yksi tekijä oli jälleen kirjastosta lainaamani Alangolla-boksi. Vaikka Ismon uran mielestäni huonoimmat levyt osuvatkin soolouraan, löytyy sieltä silti monia maininnan arvoisia kokonaisuuksia. Vuonna 1990 ilmestynyt 'Kun Suomi putos puusta' oli melkoinen yllätys Sielun Veljien jälkeen. Levy osoittaa Alangon muuntautumiskyvyn parhaimmillaan. Myös 1993 ilmestynyt, koneita sisältävä 'Jäätyneitä lauluja' oli aikanaan klassikko. Allekirjoittaneeseen kolahtavat eniten seuraavat levyt, Taiteilijaelämää (1995) ja I-R-T-I (1996). Nuo levyt olivat soundeiltaan jo lähellä tämän päivän Ismoa. Soolouran parhaita paloja ovat mielestäni mm. Meidän Isä, Aika Kuolla, Don Quiote, Autolounas huoltamon tapaan, Lasten laulu ja Kurjet.

Soolouran jatkeeksi perustettu Ismo Alanko Säätiö on myös meikäläisen suosikeita. Tämän orkesterin olen jo ehtinyt näkemään livenä neljästi - Heinolassa Jyrää (-99), Tampereen YO-talo (-00), Tullikamari (-00) ja Tampere-talossa Hallanvaara-kiertue (-02). Säätiö muistuttaa soundiltaan - ainakin meikäläisen korvaan - melkoisesti Hassisen Koneen isommalta versiolta. Säätiön musiikki on todella loistavaa, sisältäen erittäin hyytäviä ja hienoja melodioita yhdistettynä tarttuvaan rytmiin ja höystettyinä taiteellisilla sanoituksilla. Lisäksi live-show on aivan mahtavaa. Tuskin koskaan pääsen sellaiseen fiilikseen, kuin YO-talon keikalla elokuussa 2000. Aivan mahtava keikka. Niin, olin selvin päin.

Ismo on sanoittajanakin omaa luokkaansa. Toisten mielestä hän on tekotaiteellista paskaa kirjoittava, mutta kun hänen tekstejään kuuntelee useaan kertaan (poislukien Siekkari-ajan hokemabiisit), niistä löytää useimmiten myös selkeän sanoman.

hihhu: "Jos joku osaa sanoa, että mikä se on, mikä Ismolla on ja muilla ei, niin kertokaa."

Vastaan tähän, että laulutekniikka on melko omaperäinen, sävellykset ovat omaperäisiä - Ismohan ei sävellä millään valmiilla asteikolla, niin kuin suurin osa, vaan aivan oman mielensä mukaan. Lisäksi hänellä on kyky loihtia ympärilleen haluamansa soittajat, jotka osaavat sovittaa Ismon kappaleet juuri sellaisiksi, kuin ne pitääkin.

Myös yksi asia Ismolla on hyvää. Hän muuttaa aina säännöllisin väliajoin omaa tyyliään. Tämän vuoksi hänen musiikkinsa ei olla kyllästytty, vaikka äijä onkin tehnyt levyjä jo 22 vuotta, eli yli puolet elämästään. Toivottavasti hän jaksaa vielä toisen mokoman. =)
 

NIN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fucking Horseshit
Ismo Alanko kolahti allekirjoittaneeseen heti Rumat Sävelet -levyn ilmestyttyä. Siis ihan skidinä. 'Tällä tiellä' sai jollain oudolla tapaa karvat nousemaan pystyyn. Sanojen merkitystä ei välttämättä silloin tajunnut, mutta jotain vaikuttavaa tuskaa kappaleesta huokui. Nyttemmin karvat nousevat edelleen pystyyn ja ehkä ennen kaikke juuri sanoitustensa ansiosta.

Koneen hajottua meni pari vuotta ennen kuin Siekkarit alkoi toden teolla pudota. Äärimmäinen rytmisyys ja energia olivat alussa liian rankkaa, mutta Hei Soturit -LP:llä alkoi vanha tuttu melodisuus jo orastavasti nostaa päätään. L'amourha on nimensä mukaisesti silkkaa murhaa koko levy ja nouseekin mielestäni kepeästi kymmenen kärkeen Suomirockin kautta aikain tärkeimpiä levyjä listattaessa.

Tyylinmuutos juuri siinä vaiheessa, kun kuulijat alkavat päästä jyvälle, odottaa jotain tiettyä, on ollut Alangon tavaramerkki ja pitkän uran ehdoton suola. Kun Suomi putos puusta, en ollut valmis sellaiseen muutokseen ja tovi meni ennen kuin pääsin Jäätyneisiin Lauluihinkaan kiinni, mutta levyt tekivät loistavan alustuksen tappolevyille Taiteilijaelämää ja I-R-T-I. Ja jälleen tyylinmuutos Säätiöön.

Nyt Alanko on muutaman levyn (3) ajan tehnyt akustisvoittoista musiikkia, joten eiköhän parin vuoden päästä jälleen lävähdä sellainen mestariteos ja tyylinnäyttäjä, jotta oksat pois! Muuntautumiskykyinen kameleontti, jolla mieletön melodian- ja ironiantaju. Sanoitukset vetoavat jonnekin tiedostamattoman osaan, missä kuolema ja rakkaus pitävät majaa.
 

TBK

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sydän on KIRVEEN muotoinen!
Olen ollut monien kotimaisten artistien keikalla ja ikinä ei ole ollut samanlaista meininkiä, kun Ismon keikalla.

Loistavaa, kertakaikkiaan.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ismo Alangolle Juha Vainio-palkinto.

Vihdoinkin oikeus on voittanut. Vaikka olenkin kritisoinut jyrkästi Juha Vainio-palkintoa, tällä kertaa palkinto osui todellakin oikeaan osoitteeseen. Ismo, jos kuka ansaitsi palkinnon.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/sahkeet.asp?id=598328

Juha Vainio-palkintoa olen kritisoinnut siitä, että minusta se on annettu yleensä menestyville muusikoille heidän musiikillisen menestyksensä ansiosta, eikä sanoitusten. Vai millä selitetään se, että koululais-runouden tasoisia tekstejä tekevä J.Karjalainen on saanut kyseisen palkinnon?

Tällä kertaa kuitenkin palkinto tuli miehelle, jonka tekstejä voisi julkaista runokirjana.

Onnittelut Ismolle! Onneksi ei toteutunut painajais-scenarioni Anssi Kelan palkitsemisesta.
 

Miguel

Jäsen
Veljeni hurahti aikoinaan Ismo Alankoon. Hän omistaa kaikki soolouran ja Säätiön levyt, Siekkareiden Suomi-Finlandin ja Myytävänä!-kokoelman sekä Hassisen Koneen Tarjolla tänään -kokoelman, joten vuosien varrella olen minäkin paljon 'joutunut' Ismoa kuuntelemaan. Aluksi vain muutamat kappaleet kolahtivat, mutta pikkuisen tarkempi kuuntelu sai minutkin innostumaan enemmän. Vieläkään en ole jaksanut paneutua Ismoon aivan täysillä, vaikka hän aikamoinen taikuri onkin. Uran jokaisesta vaiheesta löytyy upeita teoksia, mutta kylkiäisinä paljon minun ajatusteni yläpuolella liihottavia kummajaisia. Ei suorastaan huonoja, mutta ylimääräiseltä tuntuvia. Mutta jätetään nyt sekavat ajatukseni sikseen ja keskitytään asiaan.

En ihmettele yhtään, että Hassisen kone on aikanaan ollut sensaatio. Kokoelmalle mahtuu muutama tylsähkökin biisi, mutta Odotat!?, Muoviruusuja omenapuissa, Rajat, Kupla kimaltaa... uskomatonta tavaraa. Mutta kuten Ismo on sanonut, ei Hassisen koneen tyylistä mitälie new wave -rockia olisi jaksanut loputtomiin tehdä. Ja olihan (ja lienee edelleen) Ismon pääkopassa paljon hyviä uusia ideoita.

Siekkareiden kuuntelu on jäänyt osaltani aika vähälle. Yksittäisenä huippuna on pakko mainita Rakkaudesta. Eivätkä huonoja ole mm. Peltirumpu ja Totuus vai tequilakaan. Mutta yleisilme on turhan erikoinen meikäläisen makuun.

I-R-T-I on jostain syystä välttänyt korvani aika hyvin (pitänee korjata asia), mutta muut soolouran levyt ovat kaikki loistavia. Säätiöltä Pulu ei vielä tarjonnut mitään suunnattomia uudistuksia, mutta Sisäinen solarium olikin turhan radikaali. Hallanvaara jatkaa Ismon taiteellisia 'kokeiluja', eikä huonolla menestyksellä. Terävin särmä puuttuu, mutta kokonaisuutena uusin levy on mukava kuunnella. Soolouran ja Säätiön ajalta parhaista kappaleista mainittakoon Meidän isä, Extaasiin, Nuorena syntynyt ja Päivän uutinen.

Livenä olen nähnyt Ismon kolme kertaa: viime syksynä Sibeliustalossa ja tänä kesänä Ruisrockissa ja Ilosaarirockissa. Hienoja keikkoja, eivätkä varmasti osaltani viimeisiä.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Ehkäpä voin tarjota jonkin aspektin tuohon mitä Ismolla on...jne kysymykseen.

Ensinnä hieman taustaa: näin äijä ikäisenä kaikenlainen musankuuntelu on vähentynyt, joten Issen sooloajat on allekirjoittaneelle vieraampia.

Hassisen Kone itsellä kyllä toimi heti alusta alkaen, mutta jotenkin siitä silloin aisti, että se jokin ei vielä ole puhjennut kukkaan.

Siekkarit sitten alkoi aika poikkeavalla tavalla huippumuusikoiden bändiksi luomaan saundia ankaralla keikkaamisella ja Emil Zatopekillä oli jo jotain samaa kun MC5:n kick out the jams livellä! Ja hiljalleen kaikki loksahti uomiinsa. Sielun veljet oli ennenkaikkea käsittämätön livebändi, yksikään levy ei ole kuin kalpea aavistus bändin aktista keikalla kun keikalla ja sitä kautta siis vastaus em. kysymykseen: kaiken tarvittavan lahjakkuuden lisäksi miehessä kiteytyi_ karisma_,joka kristalloitui kovan duuninteon ja keikkaamisen avulla sekä musiikilliseksi että visuaaliseksi kokemukseksi. Itse olen soittanut ja nähnyt bändejä keikoilla kohta 30 v:n ajan, enkä missään päin maailmaa ole montaakaan edes verrannollista aktia onnistunut näkemään.

Kuten aiemmin sanoin, en sitten juuri ole tätä sooloaikaa em. syistä niin aktiivisti tullut seuranneeksi, mutta tuntuma on että rauhottunut on Ismo niinkun me kaikki vanhat äijät iän myötä, ja niin olla kuuluukin. Silti musiikin laatu on tuskin taaksepäinkään mennyt.
 

Miguel

Jäsen
Katsastinpa Säätiön livekunnon tänään. Eiliseen Yön vellihousumeininkiin verrattuna ero oli kuin Bluesilla ja liigajoukkueella. Kahteen tuntiin mahtui latteampiakin keikkabiisejä, mutta hyvin nekin istuivat loistavaan kokonaisuuteen. Eikä tietysti tyydytty kolmeen encoreen, vaan lavalta poistumisen jälkeen tulivat vetämään vielä toiset kolme biisiä.

Sen lisäksi että musiikki oli loistavaa, on bändin touhuaminen lavalla nautittavaa katsottavaa. Ismo itse heiluu sinne ja tänne ja keksii milloin mitäkin. Ehdottomasti seuraamisen arvoisia ovat myös toinen kitaristi Riku Mattila sekä basisti Jarno Karjalainen. Kavereiden ilmeskaalat ovat uskomattomia, näyn huvittavuutta ei voi sanoin kuvailla. Samuli Laihokin oli kitaristina melkoinen elehtijä, mutta hänet korvannut Mattila ei ole paljon huonompi.

Tapojensa mukaisesti Ismon poppoo soitti tuoreimmalta levyltään lähes kaikki kappaleet - vain Kaikki raitistuu jäi puuttumaan. (EDIT: No niin se muisti pätkii. Myös Liikaa oli ulkona setistä.) Suurin osa uusista tekeleistä tuli aivan keikan alussa.

Kun yritän palauttaa mieleeni biisit aikakausittain, melkein kaikki saatavat löytyä mielen sopukoista. En kyllä vanno mitään, joku saattaa unohtua.

Hassisen Kone:
Rappiolla
Levottomat jalat
(molemmat encoreja)

Sielun Veljet:
Peltirumpu
Rakkaudesta (encore)

Ismo Alangon Radio:
Lokaa ja kuita

sooloura:
Rakas, rämä elämä (aivan mieletön mättö)
Pornografiaa
Extaasiin (päätti keikan)
Taiteilijaelämää (encore)
Kun rakkaus on rikki
Kurjet (lavalla Ismon lisäksi vain toinen kitaristi)
Piste
Kriisistä kriisiin

Säätiö:
Rakkaus on ruma sana
Pulu
Datsun
Risteys
Paratiisin puu
+ uuden levyn biisit (joista ensimmäisenä encorena Pakko tehdä duunii)

Soittojärjestys on hämärästi hallussa, mutta pinnistelystä huolimatta virheitä tulisi. Jätetään siis väliin, kyllähän nuo encoretkin jo jotain kertovat.
 
Viimeksi muokattu:

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Frendi on kova Ismo-fani. Mikään ei ole pahempi jatkojen pilaaja kuin aamuviideltä hyvään meininkiin laitettu Ismon melankolinen turhuus.

Voi olla, että jotkut niistä biiseistä on ihan hyviäkin, mutta mitään meininkiä niistä ei ainakaan saa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Nyky-Säätiö on lievä pettymys...

Itse katsastin Säätiön nykykunnon reilu kuukausi sitten Pakkahuoneella. Hyvä keikka oli, ei siinä mitään. Kaksi ja puoli tuntia soittivat, ja encoreita tuli peräti kahdeksan. Esimerkiksi 'Rappiolla' toimi helvetin hyvin kitarabändin soittamana. Livenä biisi oli sellainen, että ymmärrän hyvin miten siitä tuli niin suuri hitti aikanaan. Levyltä kuunnellessa en ole siitä koskaan erityisemmin pitänyt. Pakkahuoneella soi myös 'Vittu kun vituttaa!', mikä oli kiva kuulla pitkästä aikaa livenä.

Mutta mutta... pakko se on sanoa, että nykyisellään Säätiö on vain varjo entisestään. Live-kiihko on hyvin minimaalista verrattuna siihen, mitä se on parhaimmillaan ollut. Myöskin Teho Majamäen ja Kimmo Pohjosen jättämä aukko on helvetillinen. Näiden kavereiden kanssa Ismo sai soittoon sellaisia sävyjä, että ei paremmasta väliä. Superlatiiveja on mahdoton löytää.

Nykyisellään Säätiö on perinteinen kitarabändi - joskin helvetin hyvä sellainen. Mutta jää kauas taakse loistonsa päivistä. Nykyään Ismon musiikki on sen verran 'tavanomaista', että jopa Tommy voisi tykätä. ;)
 

costi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, #33 Timo Hirvonen
Pistänpä tähän nyt pienen kysymyksen, vaikka tämä kuuluisi ennemmin "Mikä sen biisin nimi olikaan?" ketjuun, mutta asiaan mikä on se Ismon biisi, jota ainakin tuossa saimaa-Ilmiössä pojat lauleskelivat, meni jotenkin "Syöksylaskijoita kaikki" tjs.

Kiitos ja anteeksi
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Viestin lähetti janki
Pistänpä tähän nyt pienen kysymyksen, vaikka tämä kuuluisi ennemmin "Mikä sen biisin nimi olikaan?" ketjuun, mutta asiaan mikä on se Ismon biisi, jota ainakin tuossa saimaa-Ilmiössä pojat lauleskelivat, meni jotenkin "Syöksylaskijoita kaikki" tjs.

Kiitos ja anteeksi

Syöksylaskijoita kaikki tyynni, levyltä Täältä tullaan Venäjä.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
*BUMP*

Pitihän se tämä ketju kaivaa esiin kun päässä soi TÄÄLTÄ TULLAAN VENÄJÄ-levy. Koitin eilen istua iltaa ja hauskaa oli, tosin puheeaiheesta riippuen päässä rupesi soimaan ROCK EHKÄISYVÄLINEITÄ VASTAAN, TÄÄLTÄ TULLAAN VENÄJÄ tai ÄLÄ SYÖ LIISTERIÄ. Koita siinä nyt sitten olla niin että tytöt ei katso kommenttejasi ihmetellen. Ennustettiinkohan tuossa nimikkokappaleessa jo muuten myös Neuvostoliiton hajoamista?

Hassisen koneen kolme levyä ovat kyllä kansallisaarteita enkä ainakaan minä haluaisi pistää niitä paremmuusjärjestykseen. Sielun Veljien osalta olen edelleeni siinä vaiheessa notta kokoelmalle päätyneiden ulkopuolelta ei montaa suosikkia ei vain löydy, energiaa noissa biiseissä on mutta jotenkin se minimalistinen ilmaisu menee enemmän teatterin puolelle, toimii toisissa biiseissä ja toisissa ei. SÄKENÖIVÄ VOIMA on näistä onnistuneista ehkä kaunein. Erittäin hyviä ovat myös RAKKAUDESTA, HEI VELJET, PELTIRUMPU ja JÄLKEISET jne.

Ismon soololevyjä en kaikkia omista vielä, kaikki ajallaan, mutta sieltä löytyy kyllä iso määrä helmiä...puhumme nyt erittäin lahjakkaasta yksilöstä, joka on varustettu myös harvinaisen hyvällä, tunnistettavalla, tiukalla lauluäänellä. NUORENA SYNTYNYT on eräs elämänasenteeni pyhistä biiseistä...jostain sieltä pojan, pyhänhengen ja stoned hengen välimaastosta.

Ilkka omistaa myös hyvän äänen mutta hänen uraltaan löytyy reilusti enemmän kökköä, keikka hänen englanninkieliseltä ajaltaan oli aika unohtumaton, kukaan ei innostunut niin kauan kun bändi soitti englanninkielistä matskuaan, kaikki innostuivat kun bändi päräytti ENERGIAA tai LUEN.

Otetaas Ismolle...ja pistetään sitten yläkerran tytön kanssa iloisesti hammondilla!

~CHEERS!
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ismolta tulee tänään uusi levy, 'Ruuhkainen Taivas'. Osoitteessa www.ismoalanko.com pystyy kuuntelemaan klippejä kyseisestä lätystä. Ja eilisessä Soundissa olikin pitkä stoori Ismon urasta ja myös tästä lätystä.

Noiden klippien perusteella olen kyllä aika pettynyt. Levy on samanlaista Alanko-mittakaavassa melko mitäänsanomatonta rallattelevaa kitararockia, kuin edellinen 'Minä ja Pojat'. Ihan hyvin soitettua ja ihan hauskoja riffejä pullollaan, mutta... jotain vaan puuttuu. Ehkä syy on siinä, että minä odotan kyseiseltä musiikin puolijumalalta jotain todella suurta. Kylmä fakta on, että tämä nyky-Säätiö ei pääse (ainakaan levyllä) sen legendaarisen alku-Säätiön tasolle. Eikä edes lähelle.

Silti marssin töiden jälkeen kauppaan ostamaan kyseisen lätyn. Pakkohan se on. Ehkäpä tuokin levy paranee kuunteluiden myötä. Ja pakkohan se on mennä Ismon livekunto tarkastamaan Pakkahuoneelle reilun kuukauden kuluttua. Livenä tuokin musiikki toiminee paremmin.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Sistis kirjoitti:
Noiden klippien perusteella olen kyllä aika pettynyt. Levy on samanlaista Alanko-mittakaavassa melko mitäänsanomatonta rallattelevaa kitararockia, kuin edellinen 'Minä ja Pojat'. Ihan hyvin soitettua ja ihan hauskoja riffejä pullollaan, mutta... jotain vaan puuttuu. Ehkä syy on siinä, että minä odotan kyseiseltä musiikin puolijumalalta jotain todella suurta. Kylmä fakta on, että tämä nyky-Säätiö ei pääse (ainakaan levyllä) sen legendaarisen alku-Säätiön tasolle. Eikä edes lähelle.
Kuulostaa hyvältä. Ihan vaan sen takia että omasta mielestäni Hallanvaara ja Minä ja Pojat ovat hyvin lähellä koko Ismon uran parhaita levyjä, ehkä ne pari Veljien parasta menee ohi. Eli jos uusi levy on hitusenkin samanlainen kuin edellinen, olen erittäin tyytyväinen. Ja pätkiä en ole kuunnellut vaan perustin tämän Sistiksen arvioihin.

Täytyy varmaan tänään käydä levy poimimassa talteen. Samalla voisi harkita ostaa lipun Säätiön keikalle maaliskuun lopulle. Katselin tuossa vähän aikaa sitten Säätiön live-DVD:tä ja alkoi sellaiset täpinät että pakko päästä keikalle heti kun seuraavan kerran tulevat Tampereelle.

Porukan olen kerran aikaisemmin nähnyt livenä mutta se oli Sisäisen Solariumin aikaa ja kokoonpano aika vahvasti erilainen. Päällimmäisenä silloisesta keikasta jäi mieleen Kimmo Pohjonen huutamassa naama punaisena "Voi herra Jumala, oh my Buddha!" Tyhmää-biisin lopussa.

Ai että olin muuten onnellinen kun tässä joku päivä sattui silmään paikallisessa Anttilassa Sielun Veljien Onnenpyörä-levy, jota en tiennyt edes CD:llä julkaistun. Nyt puuttuu vielä Koneen High Tension Wire ja L'amourderin eka levy (ja pari Säätiön sinkkua) niin alkaa Ismo-kokoelma olla kohdillaan.

Hassisen Kone: Täältä Tullaan Venäjä (1980)
Hassisen Kone: Rumat Sävelet (1981)
Hassisen Kone: Harsoinen Teräs (1982)
Sielun Veljet: Sielun Veljet (1983)
Sielun Veljet: Hei Soturit/Lapset (1984)
Sielun Veljet: L'amourha (1985)
Sielun Veljet: Kuka Teki Huorin (1986)
L'amourder: Shit-Hot (1987)
Sielun Veljet: Suomi-Finland (1988)
Sielun Veljet: Onnenpyörä (1988)
Sielun Veljet: Softwood Music Under Slow Pillars (1989)
Sielun Veljet: Musta Laatikko (1991)
Ismo Alanko: Kun Suomi Putos Puusta (1990)
Ismo Alanko: Jäätyneitä Lauluja (1993)
Ismo Alanko: Taiteilijaelämää (1995)
Ismo Alanko: Irti (1996)
Ismo Alanko: Alangolla (1997)
Ismo Alanko Säätiö: Pulu (1998)
Ismo Alanko Säätiö: Luonnossa (1999)
Ismo Alanko Säätiö: Sisäinen Solarium (2000)
Ismo Alanko Säätiö: Hallanvaara (2002)
Ismo Alanko Säätiö: Elävää Musiikkia (2004)
Ismo Alanko Säätiö: Minä ja Pojat (2004)
Ismo Alanko Säätiö: Ruuvaa, Väännä, Säädä, Hinkkaa single (2004)
Säkenöivää Voimaa - Tribuutti Sielun Veljille (2002)

Hassisen Kone: 20 Vuotta Myöhemmin DVD
Sielun Veljet DVD
Ismo Alanko Säätiö: Tuulipuvun Tällä Puolen VHS
Ismo Alanko Säätiö: Live DVD
 
Viimeksi muokattu:

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
vintsukka kirjoitti:
Ai että olin muuten onnellinen kun tässä joku päivä sattui silmään paikallisessa Anttilassa Sielun Veljien Onnenpyörä-levy, jota en tiennyt edes CD:llä julkaistun. Nyt puuttuu vielä Koneen High Tension Wire ja L'amourderin eka levy (ja pari Säätiön sinkkua) niin alkaa Ismo-kokoelma olla kohdillaan.

Joo, se tosiaan julkaistiin CD:llä joku aika sitten. Pitää katsoa, jos se löytyisi itsellekin tänään. En edes muistanut moista...

Olen kyllä aidosti kade tuosta L'Amourderin levystä. Sitä ei taida enää oikein saadakaan mistään. En ainakaan ole kuullut, että sitä olisi CD:nä julkaistu.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Hmmm...hieman mitäänsanomaton olo tuli levystä ainakin noitten klippien perusteella. Ainoastaan savolainen tiibetissä- kappale sai mielenkiinnon heräämään. Toki klippien perusteella ei saisi levyä arvostella, mutta en tiedä vaivaako Alankoa jonkinlainen Kauko Röyhkä- syndrooma, että pikkukivoja levyjä putkahtelee ulos, mutta mitään niistä ei jää mieleen. Mutta livenähän Ismo kuten koko Säätiönsä on aivan murhaa, mutta sääli jos levytykset eivät enää kulje samalla tasolla, kun kuitenkin muistaa mitä kaikkea mies on saanut urallaan sävellys ja sanoituskynästään aikaiseksi.

Pieni levyjen sisäinen epätasaisuus on IMO leimannut koko herran uraa, että levyillä on aivan huikeita sävellyksiä ja sanoituksia, mutta joukkoon on mahtunut myös kappaleita joiden olemassaoloa en ole ymmärtänyt niillä levyillä.

Oliskohan Alangolla taas musiikillisen nahanluonnin paikka?
 

pygmalion

Jäsen
Sistis kirjoitti:
Joo, se tosiaan julkaistiin CD:llä joku aika sitten. Pitää katsoa, jos se löytyisi itsellekin tänään. En edes muistanut moista...

Ainakin Turussa tuon sai Anttilasta himpun verran alta kympillä, joka on jo rehti hinta, vaikka tuota muualtakin saa n. 12 eurolla. Hieno levy tuo Onnenpyörä, ja hieno teko Pokolta julkaista se uudelleen.

L'Amourderin levyjä en muista nähneeni missään cd:nä. Mutta kivahan tuota Shit-hotia on kuunnella vinyyliltäkin...

Uutta levyä kohtaan on tuttuun tapaan kohtalaiset odotukset, kuten aina Ismon kohdalla. Saas nährä kui käy tällä kertaa.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
L'amourderin Shit-Hot on hyllyssä kyllä CD:llä, käytettyjen levyjen liikkeestä Tampereelta tarttui mukaan jokunen vuosi sitten. Ja kyllä Ismon nettisivujen mukaan se toinenkin levy, nimeltään Ritual, on CD:llä julkaistu. Hassisen Koneen englanninkielistä High Tension Wire-levyä taas ei.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Onnenpyörää ei löytynyt Free Record Shopista. Enkä jaksanut Anttilaan asti tallustaa tällä kertaa. Ruuhkainen taivas tarttui mukaan. Ehdin kuuntelemaan puoleen väliin, kunnes kaveri paukkasi kylään ja kisastudio kutsui.

Alkupuolesta olen samaa mieltä, kuin aiemminkin sanoin clippien perusteella. Alangoksi tylsää. Oikeastaan vielä tylsempää, kuin mitä odotin. Selkeä pettymys näin pikakuuntelun perusteella. Jää selkeästi jopa Minä ja Pojat -lätylle jälkeen.

Tuollaista leppoisaa rokkailu-rallattelua, mutta... ei toimi. Ismo ei ole kuitenkaan mikään maata mullistava laulaja jos lauletaan ns. normaalilla tavalla. Edukseen hän erottuu vasta, kun musiikista alkaa tulemaan kokeellista ja hypnoottista. Ja sävellykset... ne ovat tylsiä tällä kertaa.

Ei olisi uskonut, että dissaan Ismoa, mutta tämäkin päivä näemmä tuli. Toivotaan, että levy parantuu kuunteluiden myötä.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Nyt levy on ehtinyt pyöriä jo kolme kertaa ympäri ja neljättä kierrosta mennään.

Pysyn kyllä kannassani edelleen. Tämä on Ismon selkeästi heikoimpia levyjä. Täältä tullaan Venäjä taitaa mennä vain edelle, mutta sekin saa paljon anteeksi legendaarisuudestaan ja merkityksestään tienraivaajana.

Kappaleista parhaiksi nousevat ainakin tällä hetkellä Liitto, Rakkauden saituri sekä intrumentaali Ruuhkainen Taivas. Mutta näistä yksikään ei yllä lähellekään Ismon terävintä kärkeä.

Noh, toivon yhä, että levy avautuisi paremmin kuunteluiden myötä. Kovin... kovin vaisulta vaan vaikuttaa.

Arvosanaksi: **+
 
Viimeksi muokattu:

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Radio Rex kirjoitti:
Jaakko Teppo -DVD:lle haetaan materiaalia. Ruikonperän multakurkusta koostetaan loppukesästä julkaistava DVD, johon kaivataan videoita, valokuvia ja ääninäytteitä Jaakko Teposta vuosien varrelta. Mukana DVD:llä on myös Sössölandian kultakurkut -yhtye, eli Ismo Alanko, Ilkka Alanko ja Cyde Hyttinen.
(LINKKI)

Enpä ollut Sössölandian kultakurkut-yhtyeestä ennen kuullut, mutta googlettamalla sain selville että kyseessä on pääasiassa Jaakko Teppo-coverbändi, mutta olivat myös jossain Göstan muistokonsertissa tulkinneet Leevejäkin. DVD:tä odotellessa.
 

Miguel

Jäsen
Jestas Ismo minkä teit

Säätiö keikkailee taas konserttisalien puolella ja pitää jopa väliajan esityksessä. Onko Ismo tullut vanhaksi?

Ensimmäisen puolituntisen aikana Sibeliustalossa olisi vielä voinut kuvitella näin, mutta mitä vielä. Keikan ensimmäisellä puoliskolla kuultiin enimmäkseen uuden levyn materiaalia. Pikku hiljaa alkoi lämmittelyn jälkeen tulla helmiä, joista erikoisin ja piristävin oli Ismon täysin yksin akustisena esittämä Siekkari-kappale Ihminen. Ennen taukoa kuultiin myös mm. Rakkaudesta, Rakkaus on ruma sana ja Kun rakkaus on rikki. Ei tosin peräkkäin näitä kaikkia rakkauslauluja, heh.

Toisella jaksolla tulikin sellainen sikermä omia suosikkejani, etten vastaavaa ole ennen kokenut. Pulu ja Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa alkoivat sytyttää yleisöä henkiin, kunnes Siekkari-putki räjäytti pankin. Raivokkaita klassikoita Ikävä ja On mulla unelma seurasi hillitön Säkenöivä voima -show, eikä perässä tullut uuden levyn Rakkauden saituri ollut hulvattomuudessan ollenkaan väärässä seurassa. Sitten meno rauhoittui, kun Suomi putos puusta Jarno Karjalaisen hanurisoolojen säestämänä. Päälle vielä Tällä tiellä ja Odotat!, niin luulenpa, että normaalilla klubikeikalla olisi ollut järjenlähtö lähellä.

Kuten jo edellisessä keikkaselostuksessani kerroin, Säätön live-esiintymisissä basisti Karjalainen ja kitaristi Mattila ovat jo näkemisen arvoisia ilmestyksiä. Hulvatonta elehdintää.

Monia kappaleita jäi vielä mainitsematta. Ismon laajasta tuotannosta osasi kaivat vielä vaikka mitä, mutta ainoa, jonka puuttuminen jäi ihmetyttämään, oli Ruuhkaisen taivaan menevin rockralli Savolainen Tiibetissä.


Tästä päästäänkin kommentoimaan tuoreinta levyä. En ole vielä ehtinyt kovin syvästi tutustua Ruuhkaiseen taivaaseen, koska levy on ollut minulla vain lainassa, mutta hyvältähän tuo kuulostaa. En malta olla vertaamatta suomirockin toiseen dinosaurukseen CMX:ään, jonka tuorein pitkäsoitto myös oli hyvää kokeellista rockia erikoisilla (osittain hyvinkin poppaavilla) vivahteilla.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Nyt kun jäi sattuneista syistä tämä helmi-maaliskuun kiertue Säätiöltä näkemättä, niin pitää luottaa siihen, että 23.6. tanssittaisiin Tavastialla perinteisiä Säätiön juhannustansseja. Kaksi kertaa olen siellä ollut ja tunnelma varsinkin ensimmäisellä kerralla hakee vertaistaan. Se oli kyllä yksi uskomattomampia keikkakokemuksiani ikinä. Oli juhannuskoivuja sisällä ja ulkona ja orkka veivaamassa vanhoja Iskelmiä sen pyöreän baaritiskin luona. Silloinhan Säätiö oli ehkä siinä klassisemmassa kokoonpanossaan Tehojen, Kimmo Pohjosten ja kumppaneiden kanssa. Itse keikka sitten oli täyttä murhaa alusta loppuun, joka huipentui yleisön lavalta hyppimisiin joihin liittyi myös itse Ismokin. Taisin häntä hieman kaulallakin hänen hypättyään suoraan eteen. :) Viime kesän keikalta jäi eritoten mieleen On mulla unelma- kappaleen esittäminen, joka kuuluu omiin siekkarisuosikkeihini.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Torstaille on Pakkahuoneelle lippu hankittuna ja Miguelin raportti lisäsi innostusta entisestään. Ikävä ja On mulla unelma ovat kyllä sellaisia ralleja että ne jos Säätiö soittaa torstainakin niin siinä kyllä tanner tömisee ja aitaa kaatuu.

On se Ismo äijä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös