Viestin lähetti msg
Jussi77: Halusin kysyä, että etkö todellakaan nähnyt mitään muuta keinoa ratkoa tätä yksittäiseen kurittamiseen johtanutta tapausta?
Kyllä itseasiassa näin, kyse ei suinkaan (huolimatta joidenkin kirjoittajien kuvitelmista) ole siitä ettei olisi ollut vaihtoehtoja. Kuitenkin punnittuani erilaisia toimintamalleja tilanteessa, päädyin siihen että "ruumiillinen kuritus" toisi todennäköisesti myös lapsen kannalta parhaan ratkaisun, tärkeän opin. Kuten todettua, tämä on ollut yksittäistapaus - ei silti kannata kuvitella että se olisi ainoa konfliktitilanne joita lasten kanssa olisi tullut eteen. Buccaneer esim. ei kykene ymmärtämään sitä, että jopa yhdellä tapauksella n. sadasta pystytään kertomaan eroa erilaisten rangaistusten tehosta, ja siitä mitä siitä seuraa. Samainen nimimerkki todennäköisesti kuvittelee, että hän pystyy "selittämään" lapselle vastaavat asiat vastaavanlaisella tehokkuudella. Epäilen, hyvin vahvasti. En kuitenkaan kiistä, etteikö muillakin tavoilla saataisi tuloksia aikaiseksi, vaan pyrin kritisoimaan nimenomaan sitä että ruumiillista kuritusta halutaan pitää automaattisesti pahoinpitelynä - mitä se ei ole, vaan voi joissakin tilanteissa tuoda jopa "parhaan" ratkaisun.
Viestin lähetti msg
Toki myös edelleen ihmettelen tapaasi normittaa kuusivuotiaan osaamistaso. Itse miellän jokaisen lapsen yksilölliseksi persoonaksi, jonka osaamistasoa on tarkasteltava tapauskohtaisesti.
Ei suinkaan normittaa, vaan esittää jonkinlaisia perus-odotuksia. Laajaa hajontaa kehityksessä on, mutta tiettyjä odotuksia voidaan vanhempien kasvatukselle asettaa; eikö olisi Sinunkin mielestäsi loogista että mm. koulumatka-aihetta oltaisiin käyty läpi kotona ennen matkojen aloittamista? Ei kukaan voi turvautua siihen, että "meidän lapsi ei osaa vielä..." jos lapsi kuitenkin on lähetetty tilanteeseen jossa on mahdollista sattua jotain tavallisuudesta poikkeavaa. On varmasti helppoa huikata puusilmäisesti että "kuskilla on 100% vastuu", mutta kuka todella haluaa ottaa riskejä sen suhteen, ettei opeta lapselleen edes perus-asioita (kuten ongelmatilanteessa ihan mikä tahansa reagointi)? Koska ketjussa on jossiteltu huomattavasti ennekin, niin entä jos kuljettaja olisi saanut sairaskohtauksen heti koululta lähdettyään ja pysäyttänyt auton jonkin pikkutien pieleen? Olisiko lasten voinut olettaa vain istuvan hiljaa autossa odottaen että jotain tapahtuu? Eikö ole huomattavasti järkevämpää käydä lapsen kanssa läpi edes se perusasia että ilmoittaa itsestään, jos havaitsee ongelmia?
Lapsi on myös todettu riittävän kyvykkääksi aloittamaan koulutyönsä. Eikö tämä myös viesti siitä, että lapsi ei ole ollut esim. henkisesti niin jälkeenjäänyt etteikö olisi voinut oppia tällaista opetusta?
Vaikka Buccaneer ei halua jatkaa enää saman jankuttamista (jollaiseksi kyllä on mennyt), niin kommentoin silti muutamia kohtia. Vastaa itse niihin, jos näet tarpeelliseksi.
Viestin lähetti Buccaneer
En näe mitään todellisuudesta vieraantunutta siinä, että olettaa taksikuskin jaksavan vaivautua tarkistamaan...
Eli siis tarkistat mm. autosi ennen liikkeellelähtöä? Jos itsekään et "tarkista" asioita, joita jopa laki velvoittaa Sinut tarkistamaan (toisin kuin taksinkuljettajan, viitaten työministeriön sivuilla olevaan ammatinkuvaukseen) niin miksi oletat muiden toimivan "yli-varovaisesti"? Hyvä ja hieno juttuhan se olisi, jos jokainen kansalainen toimisi aina niin huolella että mitään vahinkoja ei pystyisi sattumaan - mutta onko se realistista ollenkaan? Juuri mm. vahingon mahdollisuuden vuoksi on oleellista opettaa lapsi toimimaan edes jollain tavalla yllättävissä tilanteissa.
Koska tämä sinällään harmillinen tapahtuma kuitenkin on miellettävä "vahingoksi" eikä suinkaan kuljettajan tahalliseksi lapsen kidnappaus-tapaukseksi, niin mikä muu kuin kuljettajan "tavanomainen toiminta" saisi eräät tyytyväisiksi? Pitäisikö kuljettajan toimia niin, että hän ehkäisisi kaikki mahdolliset "vahingot"? Täytyykö pitää nimenhuuto jokaisella pysäkillä - vaikkei epäilisi minkään olevan pielessä? Täytyykö auton kunto tarkistaa jokaisen pysähdyksen yhteydessä - vaikkei epäilisi minkään olevan pielessä? Täytyykö lasten turvavyöt pysähtyä tarkistamaan kilometrin välein - vaikkei epäilisi minkään olevan pielessä? Olisiko kuljettajan ajattaa toista autoa edellä "tunnustelemassa" mahdollisia humalakuskeja tai muita vastaantulevia riskitekijöitä - vaikkei epäilisi minkään olevan pielessä? Täytyisikö kuljettajan järjestää kyytiinotettaville lapsille jonkinlainen pikainen terveystarkastus kyytiinoton yhteydessä - vaikkei epäilisi minkään olevan pielessä? Täytyisikö kuljettajan opetella kuljetettavien lasten mahdolliset oikut, jotka saattaisivat aiheuttaa vaaratilanteita hänen kuljettaessaan ajoneuvoa - vaikkei epäilisi minkään olevan pielessä? Pitääkö kuljettajan tuoda mukanaan pika-verikokeeseen tarvittavat välineet joiden avulla voidaan todeta ettei tämä ole humalassa - vaikkei kukaan epäilisi minkään olevan pielessä? Yhtä järjetöntä on kysyä, pitäisikö kuljettajan neuroottisena pomppia kattoon jokaisessa tilanteessa jossa vain on pienikin mahdollisuus olemassa, että jonkin menee pieleen - vaikka mikään ei viittaisi minkään olevan pielessä? Ei tällaine ihminen kykene työelämään, eikä ainakaan kovin tulokselliseen sellaiseen. Yö on jo myöhä, kun tällainen kuljettaja saa "huipputurvallisesti" viimeisenkin lapsen kotiin. Kuinka isolla fontilla iltapäivälehtiin kirjoitetaan se, että aikaa on kulunut hieman enemmän kuin tuo pari tuntia, uhreja on useampia ja kaikilla taatusti nälkä - kuljettaja hoiti homman "vastuullisesti". Eli joku raja on tässä oltava, jonkinlainen järki mielekkään tekemisen ja "vahingon mahdollisuuden" välillä. Voit alkaa vaatia yhden vahingon perusteella suuria muutoksia, mutta mitä teet kun seuraava vahinko tapahtuu? Niin, mistä sitä ikinä tietää tulevia, mitä seuraavalla kerralla tapahtuu? Mitä sitten tehdään? Nuo luettelemani täysin järkevän toiminnan ulkopuolella olevat asiat?
Viestin lähetti Buccaneer
Tuon vastauksesi perusteella, et tunnu odottavan ihmisiltä juurikaan vastuuntuntoa työstään...
Turhaa yleistää; odotan "normaalia" vastuuntuntoa, kuten myös taksinkuljettajalle. Odotan (kuten olen usein todennutkin), että jos taksinkuljettaja olisi havainnut jotain epänormaalia tilanteessa, hän olisi toiminut toisella tavalla. Odotan, että jos taksinkuljettaja ei havaitse mitään epänormaalia, hän toimii normaalin rutiinin mukaan. Erittäin yksinkertaista, ja jopa realistista.
Viestin lähetti Buccaneer
Annokset eivät ole joka käynnillä yhtä suuria, ja eri käynneillä annetaan eri rokotuksia (siis saman lapsen eri käynneillä).
Sosiaali- ja terveysministeriö olisi varmaan kiinnostunut näistä "tiedoistasi"? Meillä on käynyt kyllä sitten hyvä säkä, kun kaikki rokotukset vaikuttavat menneen oikein, ja oikeille lapsille, oikeilla etukäteen sovituilla käynneillä... Ja ei, se että viittaan siihen ettei Sinulla mahdollisesti vielä ole lapsia, ei tarkoita sitä ettet voisi ottaa osaa keskusteluun asiasta. Toki se asettaa uskottavuutesi mm. kasvatuksellisissa asioissa epäilyksen alaiseksi - mutta toisaalta, saatathan olla vaikka kasvatustieteiden prodessori.
Viestin lähetti Buccaneer
Sinulla ei ole mitään tietoa siitä, mitä vanhemmat ovat ko. lapselle opettaneet ja mitä eivät, jollet henkilökohtaisesti tunne näitä vanhempia (etkä ole ainakaan antanut ymmärtää, että tuntisit).
Ei - en tosiaan tunne näitä tapauksia, mutta toki voin tehdä päätelmiä ihan logiikkaan perustuen; jos lapsi ei osaa toimia tilanteessa mitenkään, voidaan olettaa ettei häntä ole opetettu asiassa toimimaan mitenkään. Uskotko, että ihan vaikka jo yksikin keskustelu mahdollisista ongelmatilanteista etukäteen vanhempien kanssa olisi saattanut antaa sen riittävän pienen rohkeuden lapselle edes nousta esiin taksissa, tämäkin olisi saattanut estää sen että tilanne oli lapselle täysin vieras.
Viestin lähetti Buccaneer
Ei, yhdestä yksittäistapauksesta et todellakaan pysty mitään kaikkia lapsia koskevaa yleistä sääntöä vielä vetämään.
Eli en pysty päättelemään mitään siitä, että 101 konfliktitilanteesta 1 on ratkaistu tavalla a ja 100 on ratkaistu tavalla b. Tämän tavalla a ratkaistu tilanne ei ole toistunut ikinä, mutta nämä tavalla b ratkaistut tilanteet ovat toistuneet vaihtelevasti, jopa useasti? Enkö voi oikeasti päätellä tästä mitään? Olenko ihan tyhmä? Kaikkia lapsia koskevia sääntöjä en luonnollisesti pystykään vetämään - enkä kyllä sellaista yritäkään. Myöskään sääntö "ruumiillinen kuritus ei ole käypä kasvatuskeino" ei siis todennäköisesti päde kaikkiin lapsiin? Tai mistä ihmeestä tiedät, soveltuuko se edes suurimpaan osaan?