Joten minun puolestani vaan Harris ja kumppanit voisivat pitää saman tyylisuunnan, niitä 3 minuutin trooppereita en minä niin paljoa kaipaa, vaikka kyseinen aikakausi onkin Maidenin hienoa kulta-aikaa.
Kyseiseltä aikakaudelta 1982-1988 löytyy mm. seuraavia mestarillisia sävellyksiä:
Children of the Damned (4.35)
Hallowed Be Thy Name (7.11)
Revelations (6.48)
To Tame a Land (7.27)
2 Minutes to Midnight (6.04)
Powerslave (7.11)
Rime of the Ancient Mariner (13.39)
Caught Somewhere in Time (7.26)
Sea of Madness (5.42)
The Loneliness of the Long Distance Runner (6.31)
Stranger in a Strange Land (5.44)
Alexander the Great (8.36)
Moonchild (5.39)
Infinite Dreams (6.09)
The Evil That Men Do (4.34)
Seventh Son of a Seventh Son (9.53)
Only the Good Die Young (4.42)
Suurimmassa osassa näistä kappaleista on enemmän vaihtelua ja osia kuin koko A Matter of Life of Deathin kaikissa kolmen pennin näitä-kolmea-sointua-32-tahtia-tähän-väliin-ja-sitten-kertsi-neljään-kertaan -virityksissä yhteenlaskien. Minun mielestäni Iron Maiden on degeneroitunut puurokorvaisten ja tissiposkisten nykylapsien helposti lähestyttäväksi muinaisikoniksi, jolta on kadonnut musiikillinen kunnianhimo lähes tykkänään. No Prayer for the Dyingista laskien todellisten ässäbiisien määrän pystyy laskemaan yhteen vähän tyhmempikin. Ei ole minkäänlaista pelkoa, että Maidenin livekeikalle enää AMOLAD-kiertueen pohjanoteerauksen myötä tarvitsisi ainakaan uuden studiorieskan promoamisen nimissä eksyä. Ja tässä puhutaan sentään lempibändistäni jo vuodesta ~1981.