Inttiin lähdössä?

[Ölppä]

Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä? Kun kuitenkin siviilityössäni näen, kuinka "tärkeä" kapistus nuorille älypuhelin nykypäivänä on, niin vaikea kuvitella, etteikö sitä otettaisi mukaan ja lähes joka mahdollisessa välissä kaivettaisi myös esille.

Kiellettyjähän nuo ovat mutta jos on järkyttävän kova tarve käyttää puhelinta noissa metsäleireillä ja haluaa sen myös olevan latingissa suurimman osan ajasta niin vastaus on helppo - Viestikomppania! 1/13 saapumiserä ja 16pv rova eikä puhelimesta loppunut akku kertaakaan kun aina 5h viestipäivystyksissä latasin. Tuohon latausmahdollisuuteen vaikuttaa kuitenkin aika paljon se kuka on viestiaseman varusmiesjohtaja ja ennen kaikkea kouluttaja. Johtajana oli sitten helpompaa vaikka en viestiaseman johtajana toiminutkaan vaan kelaperseenä. Rakennustehtävän ajaksi puhelin latautumaan ja illalla oli taas latingissa. Lämpimässä VIPAssa oli myös kiva lämmitellä sateisin tehtävän jälkeen kun mortit kasasivat telttaa, aina oli jotain "suunnitelmia" joita piti käydä läpi.

Viesti - laiskan ja mukavuudenhaluisen valinta! Kuitenkin kun koko AUK tuli vietettyä viestiasemalla niin kaipasin vähän fyysisempää hommaa johon tuo TELE oli oikein sopiva homma. Ei siinä, aamuja aamuja.

 

[kake619]

Rova nyt oli sinällään aika huono esimerkki, koska tuo on viestimiehen kannalta kaikista leppoisin ja hidas tempoisin harjoitus.

Tuokin on vähän komsii-komsaa, riippuu hyvin paljon siitä mihin tehtäviin siellä viestissä päätyy. Jos nyt esimerkiksi olet viestimiehenä tele-ryhmässä, se on aivan varma, että puhelinta et kyllä juurikaan lataile. Sama homma alvi-miehillä ja kohun porukalla, eli oikeastaan (puolen vuoden miehenä jos syynä viestiin menoon on ollut laiskuus) viestimiehen näkökulmasta viestiasemajoukkue on ainoa paikka missä pääset leireillä sitä puhelinta lataamaan.

Johtajilla toki asemansa johdosta mahdollisuus tuohon puhelimen lataamiseen on (kohun ja valvomon kohdalla tämäkin toki riippuu hyvin paljon siitä minkä sorttista komentopaikalla majaileva kantahenkilökunta on). Se onkin sitten taas paljon johtajan tehtävistä ja ihmisestä kiinni, että kuinka paljon sitä aikaa jää, eli haluaako käyttää esimerkiksi sen 3h mitä unille jää siihen puhelimen latailuun ja näpyttämiseen vai meneekö ennemmin hetkeksi nukkumaan.

Menin itse inttiin 1/09 ja vuoden päivät tuolla pööpöilin. Puhelimena oli sellainen liukukantinen nokialainen (tässä oli vielä ihan kohtuu hyvä akun kesto) jota latasin tasan yhden kerran metsässä tuon vuoden aikana. Tämäkin vain koska tupakaveri oli päättänyt illalla tökätä oman puhelimensa laturiin ja pistokkeiden ollessa varattuja jokuhan sieltä piti poiskin ottaa. Sinällään tuokin oli ihan turhaa, koska koko viikon aikana sai nukkua ruhtinaalliset 4h eikä tuota aikaa hirveästi edes ajattelut puhelimen parissa viettävänsä. Ylipäätään en itse ymmärrä miten jotkut eivät pärjää ilman sitä puhelinta, itsellä tuli metsässä soiteltua lähinnä niissä tapauksissa kun oli jotain ihan oikeasti tärkeetä asiaa toiselle joukkueen johtajalle ja tämä ei syystä taikka toisesta ollut kääntänyt radiota oikeille taajuuksille.

 

[Hippi Hiiri]

II/09 siellä metsässä kukaan mitään kännyköitä räplännyt.

 

[Kulpertto]

Itselläni oli puhelin aina pakin sisällä ja hyvät kuoret phonessa. Ei hajonnut ja yleensä pakki oli vielä repussa, joten ei oikein mahdollisuuttakaan rikkoutumiselle.
Meillä oli ainakin mahdollisuus latailla autoissa puhelmia, ei ollut rovan loppusodassa (eikä muillakaan leireillä) kertaakaan akun loppuminen edes lähellä.

 

[JeiJeieL]

Kuukauden vemppaaminen riitti minulle, ja kaksi viikkoa sitten lähdin sivaripapereilla pois. Poskiontelotulehdus lähti punkteerauksen avulla pois, mutta alkoi tulemaan takaisin jo seuraavalla viikolla. Lisäksi vasen silmä oli tulehtunut, eikä lääkärin mielestä siinäkään ollut mitään ihmeellistä. E-papereita hän ei minulle kirjoittanut, ja koin sivarin olevan ainoa keino päästä pois. Kaikki oireet katosivat jo bussissa matkalla kotiin eikä niitä ole näkynyt. Silmätulehdus parani itsestään eikä nuhaakaan ole näkynyt.

Allergiatesteissä kävin maanantaina, ja tänään tuli tulokset. Koivun siitepöly (72.5) ja pöly (27.9) olivat pahimmat, allergiarajahan on siis 0.35. Nyt odotellaan lääkärin soittoa ja sitten täytyy kysellä saako näillä perusteilla c-papereita, vai täytyykö käydä tutkituttamassa vielä polvet. Niistäkin jotain rustovaurioita löytyy varmasti.

 

[Kalalokki]

Kyllä ainakin viisi vuotta sitten noilla samaisilla testauskohteilla, eikä edes noin korkeilla tuloksilla, lähdin kävelemään kutsunnoista c-paperit mukanani.

 

[KuumaaKamaa]

Kauan on kulunut siitä kun allekirjoittanut avasi paljon valittavan suunsa tässä ketjussa. Paljon on myös ehtinyt tapahtua.

J-kausi pyörähti viime viikon alusta käyntiin ja se tarkoittaa sitä, että metsä tulee todella tutuksi seuraavien viikkojen aikana. Hajotus ei ole sinänsä kasvanut juuri lainkaan, mutta silti se vain on ja pysyy, teet sitten mitä tahansa porttien sisäpuolella. Viime viikot ovat olleet henkisesti helpompia kuin mitä aiemmin ja aikakin on ehkä mennyt hiukkasen nopeammin mitä palveluksen alussa.

Mutta silti olen jyrkästi eri mieltä TosiFanin sanomisiin, mielestäni siviilipuolen ongelmat tuntuvat ajoittain jopa lapsellisen olemattomilta verrattuna esimerkiksi metsäleireihin. Okei, en tiedä mistä saan opiskelupaikan, mutta sen hommaaminen ei tule tämän jälkeen jäämään ainakaan motivaatiosta kiinni, kun aina vain muistaa, että mitä paskaa tämä onkaan.

Eniten vituttaa metsäleirit tällä hetkellä. Seuraavan neljän viikon aikana tulee metsässä oleiltua kolme viikkoa, tosin lomille pääsee viikonloppuisin. Eikä sekään vielä, mutta movettajat ottaa aivan tolkuttomasti päähän täällä metsässä. Viime leirillä saimme paahtaa aivan tolkuttomasti kun meidän ryhmästä lähti vain minun lisäkseni yksi miehistön jäsen leirille kahdeksan hengen tykkiryhmästä. Nyt sama homma, tälläkin hetkellä movettajat makaavat punkassansa onnellisesti lämpimässä pleikkaria pelaten. Valitettavasti itse olen erittäin huono jäämään paitsi näistä leireistä jos en oikeasti ole sairas. Aamuvastaanottoaamujakin on edelleen sarakkeessa nolla.

Eli siis olen tälläkin hetkellä Pahkajärvellä tykinampumaleirillä maanantaista perjantaihin. Vaikka ei edes ole kylmä, niin silti tämä pimeys ja työn määrä saavat pinnan aivan tajuttoman kireälle. Teemmehän me siis samat hommat vaikka olemme vain vajailla tykkiryhmillä liikenteessä kuin olisimme täysillä tykkiryhmillä.

Tj on 38, reservin aurinko ei vielä ainakaan tänne paista tai lämmitä yhtään. Sen verran synkkää täällä juuri nyt on. Tuntuu kuin täällä olisi ikuisena vankina vaikka tietää, että kyllä tämä vielä joku kaunis päivä loppuu.

Vastauksena ylempiin viesteihin, kyllä kannan kännykkää ja laturia mukana leireillä. Mukava kuunnella makuipussin sisällä musiikkia tai vaikka soittaa tyttöystävälle ennen nukkumaanmenoa. Tällä hetkellä pidän viestipäivystystä yllä. Tämäkin kieltämättä tuntuu todella turhalta.

Epäselvä viesti varmasti täältä metsän keskeltä, mutta kunhan vain aikani kuluksi päivittelen kuulumisia. Edelleen tämä intti on aivan perseestä, vaikka kuinka on yrittänyt tsempata.

 

[TosiFani]

...Mutta silti olen jyrkästi eri mieltä TosiFanin sanomisiin, mielestäni siviilipuolen ongelmat tuntuvat ajoittain jopa lapsellisen olemattomilta verrattuna esimerkiksi metsäleireihin. Okei, en tiedä mistä saan opiskelupaikan, mutta sen hommaaminen ei tule tämän jälkeen jäämään ainakaan motivaatiosta kiinni, kun aina vain muistaa, että mitä paskaa tämä onkaan...

...Vaikka ei edes ole kylmä, niin silti tämä pimeys ja työn määrä saavat pinnan aivan tajuttoman kireälle...

...Edelleen tämä intti on aivan perseestä, vaikka kuinka on yrittänyt tsempata.

Voi, voi pientä... Mahtaa se olla raskasta, kun saa sen opiskelupaikan ja joutuu tekemään töitä opiskelujen ohessa. Se työn määrä saa varmasti pinnan aivan tajuttoman kireälle. Tai jos vaikka joskus tulee niitä lapsia, jotka valvottavat yökaudet... Voi lapsi parkoja.

 

[Varis]

Voi, voi pientä... Mahtaa se olla raskasta, kun saa sen opiskelupaikan ja joutuu tekemään töitä opiskelujen ohessa. Se työn määrä saa varmasti pinnan aivan tajuttoman kireälle. Tai jos vaikka joskus tulee niitä lapsia, jotka valvottavat yökaudet... Voi lapsi parkoja.

Ärsyttävä asenne arvon herra TF:llä. Kun on siellä kasarmilla jumissa viikosta toiseen, niin asiat tuppaavat vituttamaan vielä enemmän kuin normaalisti. Omasta kotiutumisesta on vasta pari vuotta, joten muistan tasan tarkkaan tunteneeni ihan samoja juttuja kuin KuumaaKamaa nyt, enkä kyllä suostu sen takia itseäni pitämään minään vinkujana.

Mietin itsekin, että opiskelupaikan hommaaminen intin jälkeen on helppoa ja se oli. Mietin, etten tule valittamaan hankalista tehtävistä/tiukoista deadlineista, koska se on aina helpompaa kuin yksikään viikko intissä ja niin on ollutkin. Se on ihan eri asia tehdä jotain järkevää, kuten opiskella tai työskennellä, kuin neppailla kiviä/suorittaa järjettömiä tehtäviä kasarmilla tai metsässä. Armeijassa mun elämä ei edennyt mihinkään, mutta nyt jokainen suoritettu kurssi on askel kohti valmistumista ja työelämää. Sen lisäksi voin arjessani viettää aikaa omassa rauhassa tai valitsemassani miellyttävässä seurassa niiden 11 äänekkään ja rasittavan tupakaverin sijaan. Se on psyykelle todella paljon kevyempää.

Ei mun 9kk palvelus täysin hyödytön ollut, sillä opin aika paljon itsestäni. Silti ne on päiviä jotka voisin ihan mielelläni vaihtaa pois, koska nämä reilut kaksi vuotta eivät ainakaan vielä ole kullanneet muistoja. Hyvin vahvasti hukkaan heitetyltä ajalta tuntuu edelleen, mutta tulipahan käytyä, koska koti, kirkko ja isänmaa.

 

[Trenchtown]

Ärsyttävä asenne arvon herra TF:llä. Kun on siellä kasarmilla jumissa viikosta toiseen, niin asiat tuppaavat vituttamaan vielä enemmän kuin normaalisti.

Ja lisäksi jokainen kokee asiat omalla laillaan. Toiselle intti on siviilielämään verrattuna ruusuilla tanssimista, kun toinen taas kokee armeijassa vastaan tulevat ongelmat ja "ongelmat" huomattavasti siviilielämän vastaavia vaikeammiksi. Ei tuon pitäisi kenellekään olla mikään yllätys, ellei sitten omassa oikeassaolemisessaan piehtaroiminen sumenna näkemystä. Mene ja tiedä.

 

[Tähtipakki]

Ja lisäksi jokainen kokee asiat omalla laillaan. Toiselle intti on siviilielämään verrattuna ruusuilla tanssimista, kun toinen taas kokee armeijassa vastaan tulevat ongelmat ja "ongelmat" huomattavasti siviilielämän vastaavia vaikeammiksi. Ei tuon pitäisi kenellekään olla mikään yllätys, ellei sitten omassa oikeassaolemisessaan piehtaroiminen sumenna näkemystä. Mene ja tiedä.

Nimenomaan näin. Aika ristiriitaista oli itsellä "aikanaan" (1/13) inttiin lähtiessä viestit. Jotkut sanoivat, että nyt kannattaa nauttia. Aivot narikkaan ja ei tarvitse stressata mistään siviilielämän jutuista. Toiset taas kertoivat intin olevan ihmisen pahinta aikaa ja sieltä kannattaa päästä pois mahdollisimman pikaisesti.

Itsellä oli palvelukseen lähtiessä ajatus, että intti voisi jopa sopia minulle. Ennakkokyselyihinkin taisin laittaa 12kk palvelusajan mahdolliseksi. 7.1.2013 ja sitä seuranneen viikon aikana avatui aika nopeasti, että tämä paikka ei tosiaan ole minulle. Liikaa typeriä sääntöjä, liikaa "koska näin on aina ollut"-ajattelua. Lomille kaipuu oli aina kova ja onneksi sain itseni juonittua kuuden kuukauden palvelukseen, kapteenin erittäin vahvasti eriävästä mielipiteestä huolimatta. Koko 6kk (tai no oikeastaan 5,5kk, onneksi!) kului ainoastaan tj:tä laskellen ja seuraavia lomia odotellen. Kun sitten tuolta Keuruun homeiselta kasarmilta viimeisen kerran astelin ulos, niin en ole sen jälkeen kaivannut kertaakaan takaisin. Opiskelut alkoivat elokuussa ja nyt opiskeluja on takana reilu vuosi. Stressitaso verrattuna inttiin on nolla, koska nyt saa itse huolehtia kaikki tekemisensä. Kaikille tämä ei sovi, mutta itse hoidan omat hommani mielummin itse, kuin häsellän jossain metsässä muun joukkion kanssa. Viimeksi viime viikolla yhtä tehtävää tehdessä ajattelin, että väsäisin mielummin vaikka sata vastaavanlaista tehtävää kuin viettäisin yhden päivän armeijassa.

Jälkeenpäin on vielä kiroillut sitä, miten jäi hyvät rahatkin tienaamatta tuona aikana, jonka armeijassa tuhlasi. Sen tammi-kesäkuu-välisen ajan kun olisi saanut olla töissä (tai edes puolet siitä), niin mutsin helmoissa vielä asustellessa sillä olisi tienannut varsin hyvän pesämunan tulevia opiskeluja ajatellen.

Eipä siinä, jaksamisia @KuumaaKamaa'lle ja muille kurkkusalaateissa hajoaville.

 

[Dev]

Mulla oli tilanne taas juuri toistapäin mitä edeltäjillä. Sillon kun yli kolme vuotta sitten inttiin lähdin, niin stressasi koko touhu ihan helvetisti, mutta vietettyäni siellä muutaman viikon, tajusin että eihän tässä tarvitse mennä kuin jonon mukana ja siviilissäkin on asiat hoidossa/hoidettu. 2012 tammikuussa kun pääsi Vekaralta veks, niin siitä lähtien onkin sitten taas ollut koko ajan pieni stressi päällä oikeastaan kaikkien asioiden suhteen.

Meitä on moneen junaan ja se on helvetin hieno asia. Itse kuitenkin muistelen kaiholla noita aikoja ja kuinka ei tarvinnut stressata mistään ja koko ajan oli tietty rutiini päivästä toiseen.

Tsemppiä muuten KK:lle!

 

[Rautapohkeet]

Itse olen varsin innoissani tällä hetkellä, sillä muutama viikko sitten kolahti kertauskutsu postilaatikosta. Tammikuussa pääsee taas kolmen päivän ajaksi fiilistelemään armeijan harmaisiin. Odotan oikeasti innoissani kertauksia, sillä mukava nähdä taas vanhat inttikaverit. Silloin kun intistä kotiuduin toivoin ettei ainakaan kymmeneen vuoteen tulisi kertauskutsua, mutta nyt lähes kolme vuotta myöhemmin ei tuo nyt niin katastrofilta tunnukaan kuin silloin ajatteli. Päinvastoin. Olisipa jo tammikuu.

 

[MustatKortit]

Itse olen varsin innoissani tällä hetkellä, sillä muutama viikko sitten kolahti kertauskutsu postilaatikosta. Tammikuussa pääsee taas kolmen päivän ajaksi fiilistelemään armeijan harmaisiin. Odotan oikeasti innoissani kertauksia, sillä mukava nähdä taas vanhat inttikaverit. Silloin kun intistä kotiuduin toivoin ettei ainakaan kymmeneen vuoteen tulisi kertauskutsua, mutta nyt lähes kolme vuotta myöhemmin ei tuo nyt niin katastrofilta tunnukaan kuin silloin ajatteli. Päinvastoin. Olisipa jo tammikuu.

Kertauksissa pari kertaa olleena voin todeta, että ihan hemmetin mukavaa puuhaa!

Kuten totesit, niin pääsee tapaamaan vanhoja kavereita ja kyllä minulle maistui myös nuo erilaiset ammunnat, kertseissä pääsee kuitenkin tekemään vaikka mitä. Meilläkin ylimääräisenä ohjelmanumerona oli viimeksi joku parin ammuslaatikon tyhjennys, niin vedettiin sitten ex tempore-hengessä 50 metristä seisaaltaan sarjatulella maalitauluihin, ihan hauskaa hommaa, joskaan ei kovin hyödyllistä :)

Kertsien tylsä osuus oli alun hengailu kasarmilla, pari päivää tehtiin kuntotestejä jne. Leirille pääseminen oli sitten mukavaa, viimeksi suoritettiin myös pataljoonatason hyökkäys, joka oli oikein kiinnostavaa hommaa massiivisuutensa takia.

 

[Karpalovodka]

Nyt palstaveljet vinkkejä miten tätä laitosta lykätään kun olisi kesällä muutto Australiaan ja olisi 2 vuodeksi duunia luvassa ja hyvin todennäköisesti vietän loppuelämäni siellä. Minulla on 9000e opintolainaa maksettevana ja tulotason avulla onnistuu kivuttomin tuolla 15 000 kilometrin päässä. Itselle sekä valtiolle on parempi näin. Onko esim; Suomella ja Australialla mitään tietojen luovutus juttuja jos käyn juttelemassa lekurille ja sanon vaikka, että pössyttelen ja en sovellu näin armeijaan?

Vai onko jotain muita verukkeita jolla saisin vapautuksen joka ei vaikuta tietoihin?

 

[TosiFani]

Nyt palstaveljet vinkkejä miten tätä laitosta lykätään kun olisi kesällä muutto Australiaan ja olisi 2 vuodeksi duunia luvassa ja hyvin todennäköisesti vietän loppuelämäni siellä. Minulla on 9000e opintolainaa maksettevana ja tulotason avulla onnistuu kivuttomin tuolla 15 000 kilometrin päässä. Itselle sekä valtiolle on parempi näin. Onko esim; Suomella ja Australialla mitään tietojen luovutus juttuja jos käyn juttelemassa lekurille ja sanon vaikka, että pössyttelen ja en sovellu näin armeijaan?

Vai onko jotain muita verukkeita jolla saisin vapautuksen joka ei vaikuta tietoihin?

Mitä jos nyt vaan kertoisit tilanteesi rehellisesti ja hakisit alkuun pari vuotta lykkäystä?

 

[MustatKortit]

Nyt palstaveljet vinkkejä miten tätä laitosta lykätään kun olisi kesällä muutto Australiaan ja olisi 2 vuodeksi duunia luvassa ja hyvin todennäköisesti vietän loppuelämäni siellä. Minulla on 9000e opintolainaa maksettevana ja tulotason avulla onnistuu kivuttomin tuolla 15 000 kilometrin päässä. Itselle sekä valtiolle on parempi näin. Onko esim; Suomella ja Australialla mitään tietojen luovutus juttuja jos käyn juttelemassa lekurille ja sanon vaikka, että pössyttelen ja en sovellu näin armeijaan?

Vai onko jotain muita verukkeita jolla saisin vapautuksen joka ei vaikuta tietoihin?

TosiFani tuossa yllä jo sen sanoikin. Uskoakseni saat ihan helposti lykkäystä, kun rehellisesti kerrot muuttuneesta elämäntilanteestasi.

 

[Syöttöpiste]

Nyt palstaveljet vinkkejä miten tätä laitosta lykätään kun olisi kesällä muutto Australiaan ja olisi 2 vuodeksi duunia luvassa ja hyvin todennäköisesti vietän loppuelämäni siellä. Minulla on 9000e opintolainaa maksettevana ja tulotason avulla onnistuu kivuttomin tuolla 15 000 kilometrin päässä. Itselle sekä valtiolle on parempi näin. Onko esim; Suomella ja Australialla mitään tietojen luovutus juttuja jos käyn juttelemassa lekurille ja sanon vaikka, että pössyttelen ja en sovellu näin armeijaan?

Vai onko jotain muita verukkeita jolla saisin vapautuksen joka ei vaikuta tietoihin?

Suositus täältä myös avoimelle rehellisyydelle.

Vaihtoehtona kannattaa myös miettiä mahdollista saapumiserän siirtoa nyt tammikuulle. Sitä voit hyvien perustelujen kera hakea lähimmältä aluetoimistolta. Suurella todennäköisyydellä sopivasti perusteltuna saat puolen vuoden palvelusajan, jonka jälkeen ei tarvitse enää Australiasta käsin tulla Suomeen suorittamaan asevelvollisuuttaan. Suomella ei kuitenkaan ole yhtään varuskuntaa Australiassa, joten jossain välissä olisi takaisin tultava. Kannattaa myös miettiä onko muutaman vuoden päästä helpompaa tulla Suomeen palvelukseen jos on oman elämänsä vakiinnuttanut jo pallon toiselle puolelle? Lisäksi lykkäystä pitää myös muistaa hakea aina uudelleen, ettei vahingossa tule etsintäkuulutetuksi sotilaskarkurina, kun olet unohtanut hakea ja saada uudelleen lykkäystä. Olen itse törmännyt muutaman kerran tällaiseen tapaukseen, jossa ulkosuomalainen ei saapunut ajoissa palvelukseen ja hän jossain vaiheessa tuli sitten jälkijunassa karkurina paikalle. Silloin oli myöhäistä enää selitellä ja sakkojahan siitä joutuu sitten makselemaan.

"Mutku mä luulin että asia on kunnossa kun laitoin ne paperit menemään"

Pelkkä lykkäyshakemus ei riitä, vaan aina on saatava myös lykkäyspäätös viranomaiselta, jolta sitä on hakenut. Hakemus kannattaa jättää hyvissä ajoin ennen palvelukseen astumista koska lykkäyspäätös pitää olla kädessäsi ennen palvelukseenastumispäivää.

 

[LOFIN]

Ja jos ennen suorittamista Australiaan lähtee niin takaisin tuleminen voi olla vaikeampaa myöhemmin, en tiedä kuinka herkästi mahtavat sielläpäin passeja myöntää. Ennen inttiä ei Suomen poliisi myönnä passia kuin vuodeksi kerrallaan.

 

[Virveliä kainaloon]

. Ennen inttiä ei Suomen poliisi myönnä passia kuin vuodeksi kerrallaan.

Tarkennatko vähän tätä. Siis 18-30 - vuotiaille myönnetään vain vuodeksi, vai? Itse sain ainakin kesällä viideksi vuodeksi ja viime viikolla oli kutsunnat...

 

[Sonny Burnett]

Tarkennatko vähän tätä. Siis 18-30 - vuotiaille myönnetään vain vuodeksi, vai? Itse sain ainakin kesällä viideksi vuodeksi ja viime viikolla oli kutsunnat...

En ole nimim Lofin mutta vastaan omasta kokemuksestani: Hain passia kutsuntavuonna ja vain vuoden passi oli mahdollinen juuri tästä syystä.

Tästä on tosin aikaa vuosia, joten nykykäytäntö lienee ehkä muuttunut vapaampaan suuntaan?

 

[LOFIN]

Poliisin sivuilta lainattua passin vaatimuksista:

• 18 -30-vuotiaalla miehellä: sotilaspassi, siviilipalvelustodistus tai kutsuntatodistus. (Jos asevelvollinen ei osoita että maanpuolustusvelvollisuus ei ole esteenä passin antamiselle, hänelle voidaan myöntää passi enintään sen vuoden loppuun, jolloin hän täyttää 28 vuotta.)

Eli jos nimimerkki Virveliä kainaloon on ollut passia hakiessaan vielä alaikäinen niin on saanut normaalin 5 vuoden passin.

 

[Virveliä kainaloon]

Poliisin sivuilta lainattua passin vaatimuksista:

• 18 -30-vuotiaalla miehellä: sotilaspassi, siviilipalvelustodistus tai kutsuntatodistus. (Jos asevelvollinen ei osoita että maanpuolustusvelvollisuus ei ole esteenä passin antamiselle, hänelle voidaan myöntää passi enintään sen vuoden loppuun, jolloin hän täyttää 28 vuotta.)

Eli jos nimimerkki Virveliä kainaloon on ollut passia hakiessaan vielä alaikäinen niin on saanut normaalin 5 vuoden passin.

Näin juuri oli, kiitokset selvennyksestä (tai siis Poliisille kiitos selvennyksestä, nimimerkille kiitos tiedon jakamisesta). No, hyvä että oli edellinen (kymmenen vuoden) passi hankittu lokakuussa, eikä joulukuussa (joulukuussa, koska piti olla 6 kk voimassa oleva passi), koska sitten olisi jäänyt kesällä uusimatta ja olisi saattanut joutua pariin kertaan uusimaan (ensin joulukuussa 2014 ja sitten joulukuussa 2015). Vaikka ei se miltään huippujutulta silloin kesäkuussa tuntunut se passiruljanssi, josta olen jo aiemmin palstalla tarinoinut.

 

[Eskelarit]

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Olisikohan tällä hetkellä TJ28, kun päiväkin on jo vaihtunut. Paikkanahan on Säkylä ja yksikkönä "konna kolmonen" eli 3.Jääkärikomppania, joka on tornareiden mukaan viimeistä kertaa pystyssä. 3.JK muuttaisi Niinisaloon ja Säkylässä alkaisi jälleen toimimaan 2.JK.

J-kauden kolmas viikko menossa ja toiseksi viimeinen harjoitus menossa, loppuu perjantaina. Ensi viikolla lomien käyttöä yms ja sen jälkeen olisikin kaikkeen huipentuva loppusota. Reservin aurinko pilkahtelee välillä jo pilviseltä taivaalta.

Jatkan kipinän vartiointia! Lepo vaan..

 

[Manazeri]

Olisikohan tällä hetkellä TJ28, kun päiväkin on jo vaihtunut.

Ei. TJ kertoo jäljellä olevat aamut, ei palveluspäivät. Joten ei se luku vähene puolen yön aikaan. Mitä siä intissä nykyään oikein opetetaan..