Kipeäksihän sitä tuli ja ei siis paikan päälle Ylitorniolle tullut lähdettyä. Joten siitä pelistä ei ole nyt sanottavaa muuta kuin, että pisteet jäi kotiin ja ensimmäinen tappio Laserille. Loppua ehdin katsoa.
Kemijärvellä oli mielenkiinto tänään yhden pelaajan vuoksi ja sitä tuli katsottua sitten Leijonat.tv:n välityksellä.
Ensimmäinen erä alkoi KeKillä nihkeästi ja PaKa oli aktiivinen sekä näytti, että tiukka peli voisi kehkeytyä. Puolustuspäässä oli aikaslailla heikohkoa suorittamista molemmilla joukkueilla. Nostettakoon tässä ylös KeKiltä Valtteri Kostamovaara, sillä siinä on todellinen kahdensuunnanpelaaja ja erottui työmäärällä edukseen selvästi koko muusta joukkueesta. Tämän tekemisen määrän, kun saisi valmentaja kaivettua koko joukkueelle, niin uskoisin tulostakin tulevan.
KeKillä on tolppien välissä kyllä hiomaton timantti. Harmi, että peliaikaa ei tunnu tulevan hyvistä otteista huolimatta. Liekö ikä painavana tekijänä vai mikä, mutta ihmettelen jos ei edusta toista seuraa seuraavalla kaudella (yksi lapsus kyllä kolmanteen erään sattui, mutta se sallittakoon perusvarmalla tekemisellä ja näin penkkiurheilijan sanomana).
Kyllä KeKi hyvällä prosentilla kiekkoa pömpeliin laittaa, kun paikka on, mutta ehkä tässä hämäävää oli, että PaKalta sitä aikaa saa. Voi olla, että vähän karskistikin sanottu, mutta PaKa on kyllä tällä hetkellä aivan väärässä sarjassa kokonaisuutta katsoen. PaKa kyllä nosti hyökkäyksiä, muttei saanut pidettyä painetta hyökkäyspäässä, vaikka KeKi olikin hyvin flegmaattinen omassa päässään. Kovin useasti ei päästy huippupaikoille kahdessa ensimmäisessä erässä, kolmannessa varmaan jo löysäiltiinkin vähän.
PaKalle silti pisteet siitä, että yritystä oli aivan loppusummeriin asti, eikä todellakaan kolmannessa päästänyt kotijoukkuetta helpolla. Hieman myös lämpöinen peli oli, mailat korkealla ja vähän päätäkin kolattiin. Nahinoitakin muutama. Kakkosia taisi tulla yhteensä ainakin 30 minuutin edestä.
Lopputulos: KeKi 7 – 3 Paka