Olin avaamassa ketjua nimikkeellä "Arpovat äänestäjät - Eduskuntavaalit 2019 edition", mutta kirjoitukseni edetessä alkoi itseasiassa vain ärsyttää taas kerran koko helvetin vaalit ja tämän ajatuksen eteneminen jonkun verran lie näkyykin tässä tekemättä jääneessä ketjunvavauksessa:
"Itse olen sitä sorttia, joka jättää välillä tietoisesti äänestämättä, koska en pidä yhdestäkään puolueesta ja puoluekuria pidän ongelmallisena, jos/kun jonkun mieleisen ehdokkaan löydän. Tästä syystä Liike Nyt on ilmiönä minulle kiinnostava, jota tulee tutkia tarkemmin (en ole vielä syvemmin tutustunut). Ongelmana tietysti on ääniharava-malli, sillä "omannäköiseni" ehdokkaan noista riveistä tulisi olla myös mahdollisimman suosittu, jotta hän pääsisi eduskuntaan. Samalla dilemmana on myös muut suositut Liike Nyt -ehdokkaat, sillä äänestämällä heitä saattaa raivata tietä myös muille itselleen epämiellyttäville ehdokkaille. Kuitenkin tällaisena puoluejärjestelmästä irti haluavana ja nykyistä demokraattista järjestelmää tehottomana ja osin typeränä pitävänä, on Liike Nyt omalla tavallaan houkutteleva tuulahdus Suomen politiikassa.
Eniten puolueissa ärsyttää kuitenkin se, että tuntuu siltä ettei mitään järkeviä kompromisseja ole tarjolla puoluekannoissa. Jokaisella on jotain ominaisuuksia miksi äänestää, mutta vastapainoksi jokaisella on tarjota kilo paskaa, mitä ei haluaisi missään nimessä tukea. Odotan sitä kaunista päivää, kun puoluekartalle ilmaantuu ns. "tolkun vihreät". Ilmastonmuutos on yksi tärkeimmistä asioista minun nähdäkseni ja uusiutuviin energianlähteisiin panostamalla Suomi voisi myös viedä osaamistaan olleessaan itse aallonharjalla. Kannabiksenkin depenalisaatio käy vallan mainiosti, joskaan se ei omassa valinnassani niinkään paina, vaan on ns. kiva lisä.
Vihreissä kuitenkin kanittaa se, että järjenvastaisesti ydinvoima on joku ylitsepääsemätön mörkö. Minä taas näen, että ydinvoimaa voisi tuottaa jopa yli omien tarpeiden ja energiaviennillä jopa tuottaa valtion kassaan rahaa. Se olisi myös lähes päästötöntä. Silti joku sokeus tuossa kohtaa on, jonka vuoksi en mielelläni äänestäisi vihreitä. Toki jos tuo olisi ainut ongelma, niin ei siinä mitään, vastaan voisin tulla. Poissaolollaan loistava objektiivisuus maahanmuuttopolitiikkaa koskien on myös yksi iso kynnyskysymys, joka sinetöi oikeastaan sen, miksen ääntäni haluaisi vihreille antaa. SJW-meininki, maailmaa halaava ideologia ja ajoittainen silkka realiteettien kieltäminen tai sokeus niille ovat merkittäviä puutteita, jotka näen haittaaviksi tekijöiksi politiikkaa tehdessä.
Toisaalta myös "tolkun kokoomus" voisi olla puolueeni. Mikäli löytyisi Kokoomuksen kaltainen puolue, joka ajaisi nimenomaan markkinoiden etua ja kilpailukyvyn kasvattamista suomalaisille yrityksille hyvinvointivaltion perusperiaatteita unohtamatta, voisin mielelläni äänestää. Sen sijaan nuo yritykset piilottaa osakeomistuksia, tarpeettomat yksityistämiset yms. seikat, jotka enemmänkin heikentävät tasa-arvoa ja ajavat Suomea kohti "dog-eat-dog"-mallia ovat minulle suomalaisen tasa-arvoisen hyvinvointivaltio-mallin kannattajana vastenmielisiä.
Itseasiassa mitä enemmän näitä asioita tässä kirjoittaessa pohtii, sitä enemmän alkaa taas vaalit ja politiikka vituttaa, sekä äänestämismielenkiinto laskea. Tähän kun lisätään päälle kaikki jeesustelevat vaalilupaukset ja niiden jälkeiset takinkäännöt, ihmettelen miksei suurempi määrä suomalaisia äänestä vain jaloillaan ole menemättä vaaliuurnille. Kun äänestysprosentti laskee huolestuttavan alhaiseksi, ehkä jollekin reformillekin alkaisi syntyä tilausta."
Ihmettelyketjuun siirsinkin tuon viestin siitä syystä, että miten ihmiset jaksavat vielä äänestää, kun vaihtoehtoina ovat South Parkista tutut Giant Douche ja Turd Sandwich. Ja miksi minä vaivautuisin äänestämään (varsinkin, kun pitää vielä nähdä vaiva käydä kotikaupungistani naapurikaupungin suurlähetystössä äänestämässä). Ei tuossa vain ole mitään helvetin järkeä. Jos järjestelmä olisi henkilö-, eikä puolue-edustuksellinen, näkisin ääneni merkittäväksi ja kokisin saavani vaikuttaa enemmän. Toki se olisikin sitten oma keissinsä, että olisiko yksittäinen henkilö alttiimpi korruptiolle ja syntyisikö silti jotain rintamasuhmurointeja, joissa kaksi tai useampi edustaja sopisivat keskenään linjoja ja tekisivät toisilleen myönnytyksiä.