Ihmettelyketju

  • 6 327 652
  • 38 716
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Yläasteella yksi luokkakaveri ei osannut ajaa pyörällä. Eli täysin selkeä kiusaamisen kohde. En itse ole koulukiusaaja, mutta olihan tuo kummallinen tilanne.

Jos vanhemmat eivät opeta lastaan ajamaan pyörällä, niin ei pitäisi olla oikeutta hankkia lapsia ollenkaan. Sama päätee uimiseen maassa missä on 187888 järveä.

Kyse ei välttämättä ole aina siitä, etteivätkö vanhemmat opettaisi lapsiaan riittävän hyvin. Kyllähän muakin vietiin uimakouluun vielä vähän yli-ikäisenäkin lapsena mutta kun pelkäät vettä kuollaksesi etkä luota siihen että se kannattelee, niin ethän sä silloin anna itsellesi edes mahdollisuutta oppia uimaan.

Siihen vanhempani kyllä osaltaan syyllistyivät, että ns. tukivat uimapelkoani liikaa eivätkä osanneet rohkaista mua oikeilla keinoilla luottamaan veteen.

Kyllähän uimaan voi silti oppia vielä aikuisenakin. Vaatii vaan pirusti sisua, uskoa kykyihinsä sekä vertaistukea. En ole täysin luovuttanut asian suhteen mutta tarvis kyllä ammattitaitoisen uimaopettajan, joka kykenee myös ymmärtämään taustani.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Miksi Ankkalinnan tyypeistä kaikki (tai ainakin suurin osa) puhuu ihan normaalisti, mutta Aku Ankan puhe on sellaista typerää sössötystä mistä ei saa mitään selvää?
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Kyllähän uimaan voi silti oppia vielä aikuisenakin. Vaatii vaan pirusti sisua, uskoa kykyihinsä sekä vertaistukea. En ole täysin luovuttanut asian suhteen mutta tarvis kyllä ammattitaitoisen uimaopettajan, joka kykenee myös ymmärtämään taustani.

Harmi, että en pysty auttamaan. Tykkään uida matkaa ja joku pari kilometriä menee helposti.

Uinti on mahtavaa, taatusti on jossain apua tarjolla. Ei kai se ole lopulta sen kummempaa kuin vaikka täysin vieraan kielen opettelu nollista aikuisiällä. Olen juurikin kielikurssilla ja sana kerrallaan opitaan. Ja ihmetellään miten tuo nyt noin taipuu, mutta jostain syystä. Poikkeuksen poikkeus.
 

sinikettu

Jäsen
Uinti on mahtavaa, taatusti on jossain apua tarjolla. Ei kai se ole lopulta sen kummempaa kuin vaikka täysin vieraan kielen opettelu nollista aikuisiällä. Olen juurikin kielikurssilla ja sana kerrallaan opitaan. Ja ihmetellään miten tuo nyt noin taipuu, mutta jostain syystä. Poikkeuksen poikkeus.
Kyllä se vaan on. Ihmisellä, joka ei osaa uida on yleensä jonkinlainen fobia vedestä. Uimataidon oppiminen koostuu suurimmalta osin tämän ylisuuren pelon ylipäästystä, ei niinkään motorisesta tai teknisestä oppimisesta. Sitten kun pelko laantuu siedettävälle tasolle, tekninen oppiminen yleensä on varsin helppoa. Kielenopiskelijoilla ei yleensä fobioita aiheen suhteen ole. Ehkä kohtuullinen vertaus olisi, että sosiaalisesta ahdistuneisuushäiriöstä (tai sosiaalisista fobioista) kärsivän ihmisen pitäisi mennä kielikursseille 20 tuntemattoman ihmisen kanssa vaikka muutaman kertaa viikossa. Kunnollinen oppiminen alkaisi vasta siitä, kun henkilö olisi saanut sosiaaliset fobiansa siedettävälle tasolle.

Ps. sekä sosiaaliset fobiat että uintipelko on kohtuu "helppo" selättää erilaisilla siedätys- tai käyttäytymisterapioilla. Yksin on paljon hankalampaa kuin ammattilaisen kanssa.
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Uinti on ihan perseestä. Ei mulla mitään fobiaa vettä kohtaan ole ja osaan kyllä uidakin. Vähän sama kuin koirien kanssa. En niitä pelkää, mutta en vain pidä niistä. Jotkut sanovat että koira aistii ihmisen pelkotilat ym paskaa. Lässyn lää. Viime viikolla törmäsin sattumalta erääseen puolituttuun koirankouluttajaan. Hän oli ulkoiluttamassa yhtä piskiä ja selitti sen olevan joku häiriöyksilö joka alkaa räksyttämään kaikille. No ei se mulle mitään haukkunut. Kouluttaja selitti sen johtuen siitä, että käyttäydyn luontevasti koirien kanssa. Vitut. Jätin vain huomitta koko otuksen, koska turha sellaisen kanssa on jutella joka ei osaa sanoa muuta kuin lääh lääh lääh wuf wuf.
 

sinikettu

Jäsen
Viime viikolla törmäsin sattumalta erääseen puolituttuun koirankouluttajaan. Hän oli ulkoiluttamassa yhtä piskiä ja selitti sen olevan joku häiriöyksilö joka alkaa räksyttämään kaikille. No ei se mulle mitään haukkunut. Kouluttaja selitti sen johtuen siitä, että käyttäydyn luontevasti koirien kanssa. Vitut. Jätin vain huomitta koko otuksen, koska turha sellaisen kanssa on jutella joka ei osaa sanoa muuta kuin lääh lääh lääh wuf wuf.
Koirat on kivoja, koska ne on jalostettu olemaan kivoja. New Scientistin kiva alle minuutin video aiheesta: Survival of the friendliest - YouTube
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
En tykkää haisevista ja kuolaavista piskeistä.

Mutta en myöskään tästä teeveelähetyksestä. Nykyään käsipallossa on valloillaan taktiikka missä pelataan ilman maalivahtia. Se perustuu siihen, että pallon menetyksen jälkeen se veskari pääsääntöisesti ehtii kipittää takaisin työpaikalleen.

Joku insinööri on kehitellyt tähän lähetykseen "empty goal" ja se vilkkuu. Siis vittu se vilkkuu. Häiritsee aika paljon taiston seuraamista, kun silmäkulmassa vilkkuu.

Eikä edes ole ilmaiskanava. Terveisiä vaan sinne Telian poppoolle, älkää tehkö mitään tyhmää sen jääkiekkonne kanssa.
 

holynordic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Україна
Onks toi sponsoriboikotointi pelikieltotapauksissa -ketju joku vitsi, vai miten siihen pitäisi suhtautua?
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Kyllä se vaan on. Ihmisellä, joka ei osaa uida on yleensä jonkinlainen fobia vedestä. Uimataidon oppiminen koostuu suurimmalta osin tämän ylisuuren pelon ylipäästystä, ei niinkään motorisesta tai teknisestä oppimisesta. Sitten kun pelko laantuu siedettävälle tasolle, tekninen oppiminen yleensä on varsin helppoa. Kielenopiskelijoilla ei yleensä fobioita aiheen suhteen ole. Ehkä kohtuullinen vertaus olisi, että sosiaalisesta ahdistuneisuushäiriöstä (tai sosiaalisista fobioista) kärsivän ihmisen pitäisi mennä kielikursseille 20 tuntemattoman ihmisen kanssa vaikka muutaman kertaa viikossa. Kunnollinen oppiminen alkaisi vasta siitä, kun henkilö olisi saanut sosiaaliset fobiansa siedettävälle tasolle.

Ps. sekä sosiaaliset fobiat että uintipelko on kohtuu "helppo" selättää erilaisilla siedätys- tai käyttäytymisterapioilla. Yksin on paljon hankalampaa kuin ammattilaisen kanssa.
Vaikkakin kieliä voi opetella nykyisin mainiosti ilman kurssejakin, niin pointtisi että ylitsepääsemättömältä tuntuva pelko on usein ihmiselle se suurin oppimisen este, pitää täysin paikkaansa. Kun vain uskoo itseensä ja ymmärtää että pelkojaan ei tarvitse selättää yksin, pystyy ihminen oppimaan käytännössä ottaen mitä vaan. Edes huono motoriikka ei ole ylitsepääsemätön este, koska sitäkin voi ihminen kehittää.

Onks toi sponsoriboikotointi pelikieltotapauksissa -ketju joku vitsi, vai miten siihen pitäisi suhtautua?

Tuskin sitä kovin moni vakavissaan ottaa... Taitaa olla käyttäjän Haas oma käynnistämä liike, jota juuri kukaan ei ota oikein tosissaan :/
 
Viimeksi muokattu:

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Onks toi sponsoriboikotointi pelikieltotapauksissa -ketju joku vitsi, vai miten siihen pitäisi suhtautua?

Tämä on jäänyt epäselväksi. Kyseessä voi olla taidokas vedätys tai sitten ihan tosissaan joku on noin sekaisin.

Ei nykymaailmassa voi enää tietää mikä on totta eikä pidä ottaa itseensä, jos menikin ns. helppoon. Ei vain ole mitään mahdollisuuttaa tietää.

Vaikkakin kieliä voi opetella nykyisin mainiosti ilman kurssejakin, niin pointtisi että ylitsepääsemättömältä tuntuva pelko on usein ihmiselle se suurin oppimisen este, pitää täysin paikkaansa.

Oikeasti asiansa osaava ja motivoitunut opettaja on kuitenkin silti se avain onneen. Minua on onni kohdannut tässä suhteessa. Totta kai hänkin joskus miettii ei nyt jaksaisi mennä töihin ja opettaa sitä tyhmää mikä ei muista mitään sanoja.

Sitten kun niitä muistaakin ja tajuaa, niin hänkin tajuaa miksi kannattaa olla kutsumusammatissa. Itse en sellaisessa duunissa jaksaisi olla. Mitä enemmän kutsumusta, sitä pienempi palkka. Onneksi jotkut jaksaa.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Ps. sekä sosiaaliset fobiat että uintipelko on kohtuu "helppo" selättää erilaisilla siedätys- tai käyttäytymisterapioilla. Yksin on paljon hankalampaa kuin ammattilaisen kanssa.
Niin, sosiaalisten tilanteiden pelko on kulkenut mukanani koko elämäni. Olen sosiaalisesti hyvin kömpelö ja välillä jopa tahditon. Vihaan paikkoja jossa on ihmisiä jotka saattavat puhua minulle. Olen jännittänyt tapahtumia niin että menee yöunet ja ruokahalu. Ja kun olen jossain missä on muita usein nyherrän yksin nurkassa jotain ja vältän kontaktia muihin. Aluksi saatan olla innoissani jostain luennosta, kurssista tai tapahtumasta mutta kun pitäisi lähteä alkaa tuntua ettei kiinnostakaan tai ei ole aikaa. Pelko alkaa ottaa tilaa.

Yritän kuitenkin mennä erilaisiin juttuihin jotka jännittää tai jopa pelottaa. Peloistani huolimatta olen osallistunut erilaisille kursseille kuten kynttilän-, saippuan-, nuken-ja korujenteko kursseille. Käyn kuuntelemassa erilaisia luentoja ja vierailen museoissa ja tapahtumissa. Tiedän että pelkoni ei ole rajoittavimmasta päästä mutta tunne joka usein hiipii mieleen kun pitäisi lähteä on rasittava. Tunne siitä ettei enää kiinnosta koko juttu vaikka tietää että kyse on pelosta.

Käyn hoidossa sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Koen että olen saanut jo apua. Pelko ja huoli ja siitä johtuvat reaktiot (ruokahaluttomuus, kuvotus, käsien hikoilu, sydämentykytys ja paha olo) on vähentynyt ja siirtyneet lähemmäs tapahtumaa. Eli ei mene enää koko päivä ja edellinen yö pelätessä. Sosiaalisesta epävarmuudesta ei varmaan koskaan pääse irti.

Sitä ihmettelen että en kammoa esiintymistä. Minulle se ei ole kai sosiaalinen tilanne. Minä en koe joutuvani kommunikoimaan muiden kanssa vaan olen omassa kuplassani ja pidän esitykseni. Ei edes väliä sillä seuraako kukaan vaikka höpiseekö koko yleisö omiaan. Opettajatkin ihmetteli esiintymisvarmuuttani vaikka muuten olin varsin arka.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Niin, sosiaalisten tilanteiden pelko on kulkenut mukanani koko elämäni. Olen sosiaalisesti hyvin kömpelö ja välillä jopa tahditon. Vihaan paikkoja jossa on ihmisiä jotka saattavat puhua minulle. Olen jännittänyt tapahtumia niin että menee yöunet ja ruokahalu. Ja kun olen jossain missä on muita usein nyherrän yksin nurkassa jotain ja vältän kontaktia muihin. Aluksi saatan olla innoissani jostain luennosta, kurssista tai tapahtumasta mutta kun pitäisi lähteä alkaa tuntua ettei kiinnostakaan tai ei ole aikaa. Pelko alkaa ottaa tilaa.

Yritän kuitenkin mennä erilaisiin juttuihin jotka jännittää tai jopa pelottaa. Peloistani huolimatta olen osallistunut erilaisille kursseille kuten kynttilän-, saippuan-, nuken-ja korujenteko kursseille. Käyn kuuntelemassa erilaisia luentoja ja vierailen museoissa ja tapahtumissa. Tiedän että pelkoni ei ole rajoittavimmasta päästä mutta tunne joka usein hiipii mieleen kun pitäisi lähteä on rasittava. Tunne siitä ettei enää kiinnosta koko juttu vaikka tietää että kyse on pelosta.

Käyn hoidossa sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Koen että olen saanut jo apua. Pelko ja huoli ja siitä johtuvat reaktiot (ruokahaluttomuus, kuvotus, käsien hikoilu, sydämentykytys ja paha olo) on vähentynyt ja siirtyneet lähemmäs tapahtumaa. Eli ei mene enää koko päivä ja edellinen yö pelätessä. Sosiaalisesta epävarmuudesta ei varmaan koskaan pääse irti.

Sitä ihmettelen että en kammoa esiintymistä. Minulle se ei ole kai sosiaalinen tilanne. Minä en koe joutuvani kommunikoimaan muiden kanssa vaan olen omassa kuplassani ja pidän esitykseni. Ei edes väliä sillä seuraako kukaan vaikka höpiseekö koko yleisö omiaan. Opettajatkin ihmetteli esiintymisvarmuuttani vaikka muuten olin varsin arka.

Entisenä sosiaalisten tilanteiden fobiasta kärsineenä koen aidosti empatiaa sua kohtaan. Ihan ensinnäkin haluun sanoo, että on loistavaa että työstät pelkojasi etkä jää vaan himaan ihmettelee, että mitä jos oisin mennytkin tonne.

Mä onnistuin selättää oman sosiaalisten tilanteiden pelkoni, joten sinäkin pystyt siihen. Tähän ihan alkuun listaan tärkeimmät vinkit, joita noudattamalla pääset alkuun:

1. Altista itsesi päivittäin sosiaalisille tilanteille, haasta itsesi! Mitä enemmän alat liikkumaan ihmisten ilmoilla, sitä itsevarmemmaksi tulet suurenkin ihmisjoukon ympärillä. Monelle sopii parhaiten aloittaa pienistä sosiaalisista ryhmistä ja hivuttautua siitä hiljalleen kohti isompia ihmismassoja.
2. Älä ikinä mieti, mitä muut susta miettii! Ole vain oma itsesi ja anna persoonallisuutesi loistaa missä ikinä liikutkin.
3. Mieti missä asioissa oot hyvä ja mistä saat nautintoa. Se että rakastat esiintymistä on loistava alku! Oletko hyvä enemmän ideoinnissa vai ongelmanratkonnassa? Oletko hyvä lukemisessa, laskemisessa vai kirjoittamisessa? Nautitko enemmän fyysisistä vai henkisistä haasteista? Mitä enemmän tutustut omaan personaasi, sitä enemmän löydät vastauksia näihin esittämiini kysymyksiin. Ellet vielä tiedä vastauksia, niin kokeile uusia juttuja! Anna itellesi mahdollisuus!
4. Opettele ymmärtämään erilaisia persoonia. Meitä on moneen junaan, eikä maailmassa ole kanssasi täysin identtistä ihmistä. Kun löydät jonkun, yhdenkin joka ajattelee asioista samalla aaltopituudella sun kanssas, pidä näistä ihmisistä tiukasti kii! Noista ihmisistä tulee sun tukiverkostos, kun päätät luottaa heihin.
5. Viimenen ja tärkein kohta, luota itseesi. Älä ikinä epäröi tai pyörrä päätöksiäsi pelon takia. Matkan varrella tuut tekemään vielä vääriäkin valintoja, mutta ne toimii sun opettajina kohti paremaa tulevaisuutta. Kokemukset vahvistaa, muista se!

Näiden viiden vinkin jälkeen olet päässyt jo hyvään alkuun. Nyt alat vaan toteuttaa itseäsi ja jahtaamaan unelmiasi :) Pystyt vaikka ja mihin, kunhan et anna pelollesi valtaa!

Ja muista sekin, että avun pyytämisessä ei oo mitään noloa tai hävettävää! Jos et pysty johonkin yksin, niin uskalla pyytää apua äläkä jää yksin ongelmiesi kanssa! Kertomasi mukaan käyt jo hoidossa sosiaalisten tilanteiden pelkoosi, joten se on jo hyvä alku.

Kyllä sä pystyt siihen! Mä oon sun tukena ja puhutaan lisää vaikka privana, jos et ihan kaikesta kehtaa vielä julkisesti puhuu. Onnea matkaan!
 
Miksi hitossa "ihmis-Kenistä" pitää uutisoida Suomessa lähes joka viikko? Taitaa ihmisiä oikeasti kiinnostaa, kerran niitä uutisia jatkuvasti väsätään, Itse en aio koskaan klikata yhtään Barbie-miehen juttua auki.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Miksi hitossa "ihmis-Kenistä" pitää uutisoida Suomessa lähes joka viikko? Taitaa ihmisiä oikeasti kiinnostaa, kerran niitä uutisia jatkuvasti väsätään, Itse en aio koskaan klikata yhtään Barbie-miehen juttua auki.
>Huomionhakuiset julkkikset kuolaavat huomion perään
>Media antaa sitä

Näin se on valitettavasti mennyt jo pitkään eikä asialle oikein voi mitään. Oikukkaat ihmiset kiinnostavat mediaa, olivat he ulkonäköihanteiltaan kuinka kuistilla tahansa...
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Kiitoksia välittämisestä @Smitty#41 mutta pärjään kyllä. Sinulla on paljon hyviä pointteja. Niitä olen toteuttanut elämässäni. Minulla on osaava terapeutti tukenani. Ja pärjään elämässä ihan hyvin. En ehkä kaipaa neuvoja tyypiltä jonka mielestä on OK pitää hattua sisällä. Ollaan aikalailla eri ikäpolvea. Olen täti tiukkis joidenkin mielestä. Anteeksi, hyvää tarkoitit. Antaa olla... mennään eteenpäin!
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Kiitoksia välittämisestä @Smitty#41 mutta pärjään kyllä. Sinulla on paljon hyviä pointteja. Niitä olen toteuttanut elämässäni. Minulla on osaava terapeutti tukenani. Ja pärjään elämässä ihan hyvin. En ehkä kaipaa neuvoja tyypiltä jonka mielestä on OK pitää hattua sisällä. Ollaan aikalailla eri ikäpolvea. Olen täti tiukkis joidenkin mielestä. Anteeksi, hyvää tarkoitit. Antaa olla... mennään eteenpäin!
Selvä pyy :D Onhan se aina hiukka hankala arvioida henkilön ikää saati sukupuolta nimimerkin takana ilman mitään vihjeitä. No mut jokatapauksessa, tiedän et mistä vaan pelosta voi päästä yli kunhan tarpeeksi sitä itse haluaa. Peloille ittensä altistaminen on kuitenki välttämätöntä, jos ei yksin ni sit vaikka parhaan ystävän seurassa. Ennen pitkää huomaat et "prkl eihän tää jännitä mua enää yhtää nii paljon ku ennen". Toivotan jokatapauksessa onnea matkaan ja hyvä että sulla on osaava terapeutti.

Eikä ollu tarkotus mitenkää ylitulkita tilannetta, mut aina ku joku ilmaisee kärsivänsä samoista ongelmista, joista iteki oon kärsiny nuorempana ja sittemmin päässy onnistuneesti yli, ni tunnen saman tien empatiaa ja haluun saada ne tajuu et pelot, myös sosiaaliset, on tehty voitettaviks :D

Tiedän kans et ihmiset ei yleensä tykkää saada itseään nuoremmilta elämänohjeita, mut en mä pahalla.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
NBA:sta: Miten on mahdollista että New Orleans Pelicans voittaa ensiksi komeasti idän ykkösjengin (Boston Celtics) ja häviää sitten heti seuraavana päivänä samaisen konferenssin peränpitäjälle (Atlanta Hawks) jonka rekordi oli iltaan lähdettäessä 12-31. Miten suuri ero voi olla joukkueen hyvän ja huonon päivän välillä? Mentaalipuolen johtamisessa puutteita?
 

sinikettu

Jäsen
Niin, sosiaalisten tilanteiden pelko on kulkenut mukanani koko elämäni. Olen sosiaalisesti hyvin kömpelö ja välillä jopa tahditon. Vihaan paikkoja jossa on ihmisiä jotka saattavat puhua minulle. Olen jännittänyt tapahtumia niin että menee yöunet ja ruokahalu. Ja kun olen jossain missä on muita usein nyherrän yksin nurkassa jotain ja vältän kontaktia muihin. Aluksi saatan olla innoissani jostain luennosta, kurssista tai tapahtumasta mutta kun pitäisi lähteä alkaa tuntua ettei kiinnostakaan tai ei ole aikaa. Pelko alkaa ottaa tilaa.
Niin. Laadukkaat terapiat, esim 3-5kk CBT auttavat ulkomuistista noin 70-85 prosenttia sosiaalisista fobioista kärsiviä merkittävästi ja jotain 50-60 % saavuttaa remission eli eivät täytä enää diagnostisia kriteereitä. Ihan mielenkiinnosta kysyn, onko sulla mitään oleellisia sivudiagnooseja tämän suhteen. Esimerkiksi estynyt persoonallisuus(häiriö) tai lievä autismi tai vastaava. Kliinistä kokemusta ei itselläni järin paljon ole asiasta, mutta alan kirjallisuuteen olen tutustunut kohtuu hyvin. Saatan toki lähteä piakkoin erikoistumaan psykiatriaan.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Ihan mielenkiinnosta kysyn, onko sulla mitään oleellisia sivudiagnooseja tämän suhteen. Esimerkiksi estynyt persoonallisuus(häiriö) tai lievä autismi tai vastaava. Kliinistä kokemusta ei itselläni järin paljon ole asiasta, mutta alan kirjallisuuteen olen tutustunut kohtuu hyvin. Saatan toki lähteä piakkoin erikoistumaan psykiatriaan.
Aspergerin syndrooma minulla on epäilty mutta en ole nähnyt mitään syytä lähteä hakemaan ns. virallista diagnoosia. Keittiöpsykologit ovat nähneet minussa narsistin piirteitä. Mutta kyllähän multa löytyy noita "nuppi sekaisin"-diagnooseja. Masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelot ja alkoholismi... Oli ne sitten oikeita tai vääriä diagnooseja... Jokainen meistä on erilainen, minä vain olen vähän enemmän erilainen. Eikä se minua erityisesti haittaa. Nykyään pärjään ihan hyvin kun olen pohjalta jaksanut rämpiä ylös. On avomies, työpaikka, kavereita ja mielekkäitä harrastuksia jne.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Jokainen meistä on erilainen, minä vain olen vähän enemmän erilainen. Eikä se minua erityisesti haittaa.
Sori mutta tähän kohtaan oli vielä pakko tarttua koska väittämäsi ei pidä paikkaansa. Kaikki ovat tasan yhtä paljon erilaisia keskenään, olemme vain kaikki eri tavoin erilaisia. Yhteiskunta vaan yrittää ulkoa käsin viestiä millä lailla saat olla erilainen tulematta kohdelluksi outolinnuksi. Mua muiden reaktiot ei enää pelota, sillä oon täysin sinut luonteeni kanssa ja siitähän erilaisuutensa hyväksymisessä on pohjimmiltaan kyse.

Nykyään pärjään ihan hyvin kun olen pohjalta jaksanut rämpiä ylös. On avomies, työpaikka, kavereita ja mielekkäitä harrastuksia jne.
Tää on hiton upeeta. Että on edes ne sosiaalisen elämän perusteet kohillaan.

Btw tuosta aspergerista minuakin epäiltiin nuorempana, mutta lopulta kävikin vain ilmi että olin tuolloin vielä liian pelokas tekemään tuttavuutta "comfort zoneni" ulkopuoliseen.
 

sinikettu

Jäsen
Tuo asperger on vähän niin ja näin. Lievän autismin diagnosointi voi olla hyvin vaikeaa ja kenties melkeinpä mahdotonta, sillä kuten monien muidenkin psykiatristen diagnoosien suhteen, raja on varsin häilyvä. Erään tunnetun autismitutkijan, Simon Baron-Cohenin (kyllä, Boratin veli), systematisointi-empatisointi-malli lienee varsin hyvä tämän asian käsittelyyn. Ihmiset eroavat luonnostaan hyvinkin paljon näiden kahden ominaisuuden suhteen. Autismin voidaan katsoa olevan hyvin alhaisen empatisoinnin ja korkea systematisoinnin yhteistulos. Se, missä raja tulee vastaan, onkin sitten ihan määrittelykysymys. On olemassa paljon ihmisiä, joilla on alhainen empatisointi ja korkea systematisointi, joilla ei ole lievää autismia. On myös sitten niitä, joilla on lievä autismi. Näitä ihmisiä on usein varsin hankala erottaa toisistaan. Erityisesti naisilla lievä autismi ilmenee usein varsin erillä tavalla kuin miehillä ja naiset ovat ilmeisesti keskimäärin parempia "peittämään" autismin tuomia puutteita mm. sosiaalisessa käyttäytymisessä.

Pari miälenkiintoista nettitestiä, joilla voi saada viitteellisiä tuloksia systematisointi/empatisointi-asteikolta: Empathizing-Systemizing Test

Ja

Naamatesti: Can You Read People's Emotions? - The New York Times

Itsekin olen kärsinyt arkuudesta, ujoudesta ja lievistä sosiaalisista fobioista johonkin parikymppiseksi asti. Kuriositeettina mainittakoon sen ohella, että saan todella hyviä pisteitä empatisoinnin ja sosiaalisen älykkyyden testeistä, joten nuo tuskin ovat hirveässä yhteydessä toisiinsa. Sanoisin, että iso osa ujoudesta tai sosiaalisista fobioista kärsivistä ihmisistä ovat varsin hyviä ymmärtämään ja tulkitsemaan nonverbaalista viestintää.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tuo asperger on vähän niin ja näin. Lievän autismin diagnosointi voi olla hyvin vaikeaa ja kenties melkeinpä mahdotonta, sillä kuten monien muidenkin psykiatristen diagnoosien suhteen, raja on varsin häilyvä...

Aspergerhan on poistumassa tautiluokituksesta, uudessa ei enää puhuta erikseen aspergerista.

Itse tajusin olevani introvertti, katsottuani Inhimillisen tekijän, jossa vieraina oli mm. Martti Suosalo ja professori Keltikangas-Järvinen. Olen sosiaalinen tiettyyn määrään asti, sitten pitää erakoitua. Valitettavasti ohjelman katseluaika on Areenassa loppunut, mutta jos jostain löytyy, kannattaa katsoa.

Inhimillinen tekijä: Introvertin maailma | Elämä | yle.fi
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös