Joo, sä nyt selvästi yleistät kaikkiin DJ:hin tämän. Kyllä kai DJ musantekijänä voi olla siinä missä muutkin siellä elektropuolella, se ei ole nyt se juttu tässä. Mutta itse en vain oikein pystyisi ottamaan itseäni minään kovin kummoisena artistina, jos soittaisin vain muiden tekemää musaa ilman mitään omaa siinä. Mikään musiikin etsiminen ja ohjelman kulku nyt ei vielä ihan riitä.
Aika monessa tapauksessa toi lihavoitu kohta riittää kun sen tekee tarpeeksi hyvin, ja se on juurikin sitä omaa, vaikka äänimateriaali olisi toisen tuottamaa.
Niin, oman musan tuottaminen ja julkaiseminen on toki yksi iso edellytys Suomen, Euroopan, tai maailmanmaineeseen pääsemiseksi, mutta on myös tiskijukkia joilla ei ole mainittavaa diskografiaa ja silti ne on a) helvetin kovia ja b) erittäin tunnettuja ja haluttuja. Ehkä yhtenä esimerkkinä voisi mainita James Zabielan (tai Suomesta Rico Tubbsin aka. Dj Infekton). Hänellä on aivan jäätävät skilssit ja siinä vaiheessa on yksi vatun sama, että onko hänellä jotain tekijäsuhdetta soittamaansa musiikkiin, kun sitä näkemystä ilmaistaan muilla tavoin. Olet myös oikeassa siinä, että ei sen biitin matchaaminen ja levyjen peräkkäin laittaminen ole mitään rakettitiedettä, siis perustasoltaan, mutta itsestä riippuu kuinka pitkälle sitä haluaa kehittää ja miten paljon nähdä vaivaa sen eteen, että kuinka hyvä levystö sinulla on, tai kuinka tunnistettava ominaissoundi. Aivan kuin monella muullakin elämän osa-alueella. Vaikka Parta-Matti ei olekaan tehnyt niitä soittamiaan ysäriklassikoita, niin jotain sekin kaveri tekee oikein, kun rafloissa on aina ihan hurjat bileet. Se on se hänen juttunsa, saada katto ilmaan ja bileet käyntiin.
Tässä muutes yksi lempisettini ikinä. Englantilainen dj ja tuottaja Fatboy Slim soittaa sadoille tuhansille ihmisille Brightonin rannoilla. Muistaakseni tuossa setissä ei ole kuin 1-2 hänen omaa biisiään, joita hän muuten on julkaissut paljon, mutta homma vain toimii kuin metrinen halko. Ei ole lasereita, ei pommeja, tai muita pyroja. Vain kaksi levaria, mikseri, vodkapullo ja kasa vinyyliä, ja Helsingin väkiluku syö kädestä. Jälleen tehdään jotain oikein.
Fatboy Slim-Big beach boutique II [COMPLET VIDEO + Free DOWLOAD) - YouTube
Itsekin tulee tuota house/ tekno-osastoa soiteltua. Tää on minulle rakas harrastus ja helvetin hauska sellainen, mutta en pidä itseäni minään taiteilijana. Enemmän se on teknokulttuurin ilmentämistä ja siinä toimimista. Edelleen kuitenkin väitän, että vaativan klubiyleisön edessä soittaminen ja siihen hetkeen juuri oikean soundin tarjoileminen sisältää sudenkuoppia ja vaatii myös tiskijukalta herkkyyttä aistia sitä tunnelmaa. Toki on slotteja, jossa voi mennä full on ja all in, mutta jos tosiaan puuttuu a) taju sen paikan linjasta, tai b) käsitys siitä minkälainen yleisö sinulla on, niin metsähallitus kutsuu nopeasti. Eli yhteenvetona tiskijukkailu turntablismista puhumattakaan on
parhaimmillaan taidetta ja parhaimmillaan aivan hiton pitkän ja perusteellisen kehitystyön (taidot) tulos, vaikkei tuota omaa musiikkia. Sellainen ihan ok perustyöskentely siihen artistin arvonimeen ei vielä oikeuta ja ainakin ennen näin uskovia tiputettiin vanhemman ja osaavamman dj-kaartin toimesta maanpinnalle, olen huomannut. Mutta kuten aiemmin todettua, niin yhä enenevissä määrin dj-laitteiston kehittymisen johdosta homma menee dj-keikoilla ns. live-soittamisen, tai koostamisen suuntaan.
Public Enemyn Chuck D YLE Teemalla: "Kaikki tässä bändissä osaa soittaa jotain instrumenttia. Mä en osaa muuta kuin repiä suutani, mutta mä olen aika saamarin hyvä siinä."
Ja otetaan vielä toinen lainaus John Digweediltä, jota on ehkä hieman arvosteltu siitä, että hän ei juurikaan ota kontaktia yleisöön muuta kuin soittamansa musiikin kautta, ja keikoilla mm. on ohjeistus valomiehelle, että häneen, tai soittopisteeseensä ei sitten osoiteta valoja. "Homma vaatii niin paljon keskittymistä, että en juurikaan pompi, tai ota kontaktia yleisöön. Kun soittaa 10 tunnin keikkoja niin pitää viiden-kuuden levyn sisällä tietää mihin suuntaan sitä settiä on viemässä."
edit: tarkennuksia