Silti media on täynnänsä kaiken maailman hevosihmisiä ja tyhmiä kysymyksiä.
Minulle selvisi tänään, että "näyttää junttia" ei ole joka puolella käytössä. Itseasiassa kukaan keneltä tähän mennessä kysyin ei tiennyt mitä tuolla tarkoitetaan. Sitä tässä nyt ihmettelen. Että :center vaan kaikille.
Uskokaa tai älkää niin olen sen verran vanha että muistan kun keskisormen näyttely Etelä-Hämeessä alkoi. Ainakin silloin sanottiin että "näyttää junttia" tarkoittaen että kohde on juntti. Samalla alkoi myös ko. sanan kylväminen. Olihan se koomista että me taajama-asukkaat haukuimme toisiamme junteiksi. Sama kuin Setan kokouksessa homottelisi.
Myöhemmin keskari muuttui sitten fuck-sormeksi ja maailmasta tuli parempi paikka.
Havahduin jokusia vuosia sitten tähän samaan julmaan faktaan. "Näyttää junttia" on pienellä alueella lyhyen ajan saatossa syntynyt, nyttemmin jo unohdettu ilmaus. Kaikki mikä oli kaunista, totta ja hyvää on poissa.Minulle selvisi tänään, että "näyttää junttia" ei ole joka puolella käytössä. Itseasiassa kukaan keneltä tähän mennessä kysyin ei tiennyt mitä tuolla tarkoitetaan. Sitä tässä nyt ihmettelen. Että :center vaan kaikille.
Minulle selvisi tänään, että "näyttää junttia" ei ole joka puolella käytössä. Itseasiassa kukaan keneltä tähän mennessä kysyin ei tiennyt mitä tuolla tarkoitetaan. Sitä tässä nyt ihmettelen.
Havahduin jokusia vuosia sitten tähän samaan julmaan faktaan. "Näyttää junttia" on pienellä alueella lyhyen ajan saatossa syntynyt, nyttemmin jo unohdettu ilmaus.
Eipäs kun junttisade."Juntti suihkussa"?
Minulle selvisi tänään, että "näyttää junttia" ei ole joka puolella käytössä. Itseasiassa kukaan keneltä tähän mennessä kysyin ei tiennyt mitä tuolla tarkoitetaan. Sitä tässä nyt ihmettelen. Että :center vaan kaikille.
Jotkut eivät vaan kestä että huomautetaan. Sitten mökötetään ja vedetään hernettä nenään: "toi arvostelee mun työtä". Kenkää tollasille pitäis antaa.
Ihmetyttää välillä niinkin laadukkaan lafkan kuin BBC:n dokkarit.
Katsoin vasta nyt tuon Yleltä tulleen dokkarin Freddie Mercurystä ja siinä oli selvästi teemaksi otettu se miten huikea mukamas tuo Barcelona-proggis oli. Aluksi puitiin Mercuryn ensimmäistä soololevyä ja selvä pointti oli miten vaisu ja epäonnistunut se oli jne. Sitten rummutetaan miten paljon menestyneempi Barcelona oli. Erikoista, että tuon tason dokkarissa puhutaan ihan polleasti paskaa. Mercuryn ensimmäinen soololevy oli kuitenkin monissa maissa listoilla, kun taas Barcelona ei oikeastaan saanut mitään aikaan. Se mitä Freddien kuoleman jälkeen tapahtui on taas eri juttu ja sitäkin tuossa sivuttiin.
Henk.koht en pidä kummastakaan levystä yhtään. On aika mielenkiintoista miten noinkin merkittävä artisti sai soolourallaan aikaan pelkkää roskaa.
Barcelona on ns. taiteellisesti eri tasolla kuin Mr. Bad Guy. Viimeksimainitun albumin listasijoitukset perustuivat lähinnä Queenin suosioon ja Mercuryn kuriositeettiarvoon.
Noinhan tuo menee, mutta silti vähän väsynyttä kun nimenomaan tuossakin tykättiin jauhaa myyntiluvuilla ja listamenestyksellä. Onneksi musaguru "Gambo" Gambaccini sanoi tuossa lopussa, että kyllähän Queen oli se mikä Freddien saavutus oli. Tuntui siltä kuin koko pirun Barcelonasta oltiin tuossa dokussa tekemässä jotain ihmiskunnan suurinta saavutusta.
Ehkä on ollut dokumentin ohjaajan Rhys Thomasin tavoitteena korostaa Mercuryn lahjakkuutta muusikkona, eikä vain Queenin johtohahmona? Onko tekijä halunnut häivyttää ns. erheitä eli paskaa - kirjaimellista sellaista?
Kuitenkin oli 80-luvun puolivälin tienoilla alkanut vuosia kestänyt aika, jolloin Freddie-parkaa jahdattiin aiheesta AIDS - nimenomaan isolla kirjoitettuna. Siihen aikaan kun ei aids ollut tarpeeksi arkipäiväinen sairaus kiteytyäkseen pienillä kirjaimilla kirjoitetuksi lyhenteeksi. 80-luvulla AIDS oli homojen syöpä.
Mercury sitten saatiinkiin julkisesti - iltapäivälehtitasolla - hinttaamisesta kiinni, kiitos "parhaan ystävän" Paul Prenterin (pala helevetissä). Joka tapauksessa Barcelona-hanke oli Freddien terveydentila huomioonottaen lähes yli-inhimillinen suoritus ja Montserrat Caballé osasi pitää turpansa kiinni sen lisäksi, että oli Freddielle ystävä, niitä kun ei Freddiellä liiaksi ollut.
Mercury halusi lopulta käyttää viimeiset vuotensa, kuukautensa ja peräti minuuttinsa laulamiseen ja luomiseen. Kukin voi tykönään miettiä, että oliko kyseessä turhamaisuus, halu tulla muistetuksi vai ehta epätoivo jäädä henkiin edes jotenkin.
Tää on tylsä ja liittyy jääkiekkoon, mutta silti.
Minä en käsitä, miten JYP voi olla runkosarjassa toisena, vaikka ainakin minun mielestä JYPin kausi on pelillisesti ollut harvinaisen paska viime kausiin verrattuna.
Ihme kupla, tosin minun puolestani ei tarvitse puhjeta koko keväänä, mutta silti: kuinka paskoja ne muut joukkueet oikein voivat olla?
Lätkäpelaajien urista ja niiden pituuksista tosiaan saa ihmettelyjä aikaiseksi. Esim. Teemu Selänne varattiin NHL:ään kolme kuukautta ennen kuin olen itse syntynyt. Pelaa kuitenkin edelleen NHL:ssä ja varsin hyvin pelaakin. Sen sijaan Aleksander Barkov jr. on syntynyt samaan aikaan kun olen ollut koulussa ekalla luokalla muutaman viikon.Lapsuudenkaverini kanssa tässä eilen (tai toissapäivänä) muistelimme, että silloin vuonna 1995, kun seitsemänvuotiaina pelailimme Segalla ensimmäisiä NHL-pelisarjan pelejämme, NJ Devilsin maalilla pelasi Martin Brodeur. Nyt reilut 17 vuotta myöhemmin pelasimme PS3:lla saman sarjan peliä ja edelleen siellä pirulaisten maalilla seisoo sama ukko.
On se jännä.
Jep, on hauska vertailla vanhoihin partoihin esim. näitä uraansa vasta aloittavia Barkovia, Lehkosta ja Saarelaa ja muita vastaavia, eli ammattilaiskaukaloissa itsekin pyöriviä kundeja ikäluokasta 1995-97.Lätkäpelaajien urista ja niiden pituuksista tosiaan saa ihmettelyjä aikaiseksi. Esim. Teemu Selänne varattiin NHL:ään kolme kuukautta ennen kuin olen itse syntynyt. Pelaa kuitenkin edelleen NHL:ssä ja varsin hyvin pelaakin. Sen sijaan Aleksander Barkov jr. on syntynyt samaan aikaan kun olen ollut koulussa ekalla luokalla muutaman viikon.
Mutta joo, hurjaa että jos nyt 9-vuotias ts. vuonna 2004 syntynyt junnu pelaa pleikkarilla NHL:ää, on siellä samat starat Selänne, Jagr ja Brodeur jolla minä pelasin kun ensimmäisiä kertoja kaverin SEGA:lla jotain alkeellista NHL-peliä hakattiin joskus yläasteikäisinä vuonna 1994 tai 95. Ja tätä menoa, siellä ne papat jyrää vielä kun omat lapseni joskus pleikkariin käsiksi pääsevät.