Näinhän se kai on. Olin itse joskus naiivi kun laskin leffat taiteen piiriin. Mutta ei kai tässä ketjussa näistä enempää, toki mielelläni juttelisin jossain osuvammassa ketjussa näistä.
Voihan elokuva toki olla myös taidettakin.
Tai taidetta kuvaavaa.
Itse vanhemmasta Angus Juniorista, mutta useimmiten ihan vain MacGyverista puhuttaessa kun ukiltaan perimäänsä etunimeä ei herra ymmärrettävästi sarjan aikana kovinkaan monta kertaa käytä voisi laittaa mielipidettä ja muistoja.
Itse asiaan:
Hyviä tai erityisen mahtavia jaksoja tai kausia on noin pitkästä sarjasta hankalaa sinänsä nimetä.
Macin kolmas kausi on tai oli erittäin hyvä, ehkä oma suosikkini noista.
Monta mieleistä jaksokokonaisuutta.
Kukapa voisi unohtaa mahtavan tunnelmallista Aavelaiva/Kummituslaiva-jaksoa?
Ehkä mieleenpainuvin MacGyver-jakso, ainakin omalla kohdallani.
Oli jossain määrin lapsena nauhalta tai telkasta uusintana tulevana suosikkini ja on sitä edelleen.
Tykkäsin kyllä muutenkin ja välillä jopa enemmänkin eniten noista metsikköihin, erämaihin ja lintujen kuvailemiseen sijoittuneista jaksoista, joissa etevä Mac pääsee näyttämään osaamistaan myös luonnon helmoissa.
Toki ilman muuta sarjassa kuvattiin myös muitakin eläimiä ongelmineen tai ihmisten toimien provosoitumisen takia myös niiden hyökkäyksiäkin jossain määrin.
Kolmannen kauden Tappovyöhykkeellä/Kuolemanvyöhykkeellä-jakso oli aika hyytävä, melkein jopa pelottava.
Etenkin kun muistaa sarjan painotuksen ja jopa konnienkin eräänlaisen nk. Kunniakäytöksen sarjassa sinänsä yleensä kun tuossa jaksossa se tunnuttiin kerrankin ihan kunnolla heitettävän romukoppaan tai vähintään siihen suuntaan vihjataan ja käytös on armotonta rikollisten osalta.
Joskus nämä irtiotot kaikkein totutuimmasta MacGyver-kaavasta kannattivat ainakin sarjan maineen kannalta mielestäni.
Voi tietysti kyllä olla, että erehdynkin.
Tosiaan joskus viime vuonna aloin jälleen katsella tätä yhtä lapsuuden tai kasvavan nuoruuden ajan suosikkia uudestaan monen monen vuoden tauon jälkeen (En ollut näitä television uusintakierroksia niin älyttömän monta kertaa katsonut ja vielä vähemmän ainakaan ihan koko sarjaa alusta loppuun ymmärrettävästi sen laajuuden takia. Osin jäi tämä sarja nuorempana vähän tauolle muiden sarjojen tai muun muassa vanhempien aikojen jääkiekkolähetystenkin katsomisen takia.) ja parhaimmillaan yllättävänkin toimivaa tavaraa edelleen, oikeanlaista lapsenmielistä ja vakavan aikuismielistä näppärää seikkailua.
Toki tässä selvät heikkoudetkin on, rasitti suunnattomasti nk. Kunniakäytöksestään huolimatta aina nämä alaansa ja omaan konniainkokemukseensa nähden tyhmät ja stereotyyppiset pahikset.
Ei, en tarkoita elämää suurempaa Murdocia tai hänelle läheisiä rikollisuuden kakkosmiehiä tai kolmosmiehiä puhumattakaan periaatteessa sitten Murdocin omista pomoista sarjassa, vaan näitä yllättävän yksinkertaistettuja rivikonnia jotka olivat oman aikakautensa tv-viihteelle liiankin tyypillisiä.
Ja eivät ihan yltäneet moniulotteisenakaan välttämättä Ritari Ässän tai sitten Miami Vicen vastaavien tasolle.
Myöhemmin Macin hahmoakin osittain vesitettiin, kun jaksoista alkoi pikkuhiljaa hävitä tunnistettavimmat macgyverismit sekä vetävät juonet ja tilalle tuli jotain yleistävää ja saarnaavaa MacGyver Moralistina -paatosta edes vaikkapa sen myötätunteisemman MacGyver Ymmärtäjän tai MacGyver Sosiaalityöntekijän-paatoksen sijaan, jonka varjolla aina alleviivattiin katsojalle milloin mitäkin, vaikkapa Macin pelastaessa mierontielle eksyneitä teinejä.
Tosin välillä ongelmakohdista päästiin yli eikä sorruttu tosiaan nyt ihan liikaa oikeudellisiin saleihin, (Se puoli jäi Matlockiin.) vähän liian koviin määriin silloista teinikiukun hoitamista ja ihan liian liioittelevuuksiin menevää suojeluarvoa toisia arvoja polkien.
Vähän sarjan edetessä loppua kohti nyt tuntui MacGyverin toimenkuva muuttuvan siitä, mitä sen pitäisi Phoenix-säätiössä olla.
Nimenomaan macgyverismit ja etevät ratkaisut mitä moninaisimmissa ongelmatilanteissa olivat oleellisin osa sarjan ja MacGyverin hahmon persoonallisuutta ja kun niitä vähennettiin, niin hetkittäin koko sarja tuntui muuttuvan ihan toisenlaiseksi, valjummaksi ja persoonattomammaksi.
Viidennen kauden jälkeen oli pakko laittaa vähäksi aikaa paussille tämä sarja... pitkälti kun oli aika tykittävää menoa ajoittain sarjassa ja välillä juonenkäänteet tuntuivat olevan aika vauhdikkaita. Ja osin niin kovin perustelemattomia.
Kaksi viimeistä kautta täytyy vielä tarpoa läpi jossain vaiheessa, kunhan taas saan kipinän. Saa nyt nähdä, miten taso niissä sitten heittelee.
Huonoimmillaan muistikuvissa niissä tavallaan sarjan lopuksi nähtiin kaikki hyvät ja huonot asiat parhaimmassa ja huonoimmassa valossaan, mutta toisenlainenkin totuus oli viime kerran pitkä aika sitten olleen katsonnan muistikuvien pohjalta varovaisen hyvä ja toiveikas.
Ja ongelmatkin selittyivät erinäisin seikoin:
Mitä taas tasonlaskuun (Joka ei muuten ole onneksi ihan suora alamäki henkiseen TV-sarjojen vessanpyttyyn sillä loppukausillakin on ikimuistoisia jaksoja.) tulee niin se selittyy mielestäni aika pitkälti ihan vain tekijätiimin energian ehtymisellä.
Niin ovat tekijätkin todenneet jälkikäteen eikä ihme, sillä onhan noita jaksoja todellakin suunniteltu ja usein toteutettu viimeisen päälle.
Loppua kohti kun ihan kaikki mahdolliset oikeat maat tai kuvitteelliset, oikeita sen hetken maita mukailleet sortohallintomaat oli tunnuttu kolutun läpi hyvienkin ideoiden käydessä vähiin niin ei se voinut olla näkymättä.
Pelkästään käsikirjoitustyö ennakkoon ja jälkitöineen, hurjan moneen eri miljööseen ja vuodenaikaan sijoittunut tuotanto TV-yhtiön viiveidenkin takia tai päälle kun jaksoajastus aikatauluun ei aina sopinut pomoportaassa ja jaksoissa esiintyvä yksityiskohtaisten asioiden ja aiemmin tiedossa olleiden sarjan historian tärkeidenkin piirteiden "pudotusten" ja ''unohdusten'' määrä ovat asioita joita ei voi välttämättä nykyään kuvitellakaan tehtävän.
Tähän päälle vielä hieno ohjaustyyli joka peittoaa suuren määrän elokuviakin varsinkin sieltä huonomman pään puolelta, niin ei ihme että MacGyverissa on sitä jotain.
Parhaiten tuo tulee esille niissä huippujaksoissa, joita olen jo luetellutkin.
Murdoc on omaperäinen lukunsa jota voisi analysoida enemmänkin (Macille selvästi tarvittiin ja haettiin vastakohta), mutta noita erilaisia teemajaksojahan riittää.
Vankilapakoa, ryöstöhuijauskeikkaa, timanttikeikkaa muistaakseni sisältäen yhden melkoisen näyttävän MacGyverin 'kullanmurun' tai jaksoon kuuluvasti 'timantin' ellen ole sekoittanut sitä johonkin toiseen jaksoon aikansa näyttävistä naisista puhuen siinä sarjassa, viidakko/erämaaseikkailua, agenttikamaa jne. jne.
Mikä merkittävää, nuo teemat on toteutettu usein niin hyvin että vastaava-aiheisista leffoistakin saa etsiä parempia!
Tähän liittyen monet elokuvat ovatkin toisaalta selvästi toimineet esikuvina sarjalle, joten tässä yleismielessäkin tämä on aina ollut hauskaa katseltavaa, ja sen arvon on ymmärtänyt myöhemmin vain paremmin.
Mielestäni MacGyver onnistui koskettamaan länsimaisen viihdemielen ytimiä ja toisaalta kuvaamaan monin eri tavoin saman mielen ja koko maailman hienouksia, kauneuksia ja hirvityksiä.
Omia muita ehdottomia, ainakin jollakin tapaa erikoisen kiinnostavia tai muistikuvieni mukaan suosikkijaksoja mainittujenkin ohella:
Trumbon Maailma: Termiitit haettiin jo kuudennessa jaksossa sarjakautta vihuiksi kuin poikkeuksellisesti ei ihmisistä ollut vastusta. Tai niitä ei poikkeuksena edes haluttu jaksoon konniksi. Tunnelma tihenee hienosti loppuun asti. Ahdistavimpia lapsuusmuistoja tai sellaisia se voisi varmasti aiheuttaa mikäli tämän jakson on nähnyt aikakauteen nähden liian pienenä tai myöhemminkin. Ellen erehdy muistoissani niin tässä jaksossa siitä yhestä ukosta jää vaan rillit jäljelle ja MacGyver sitten myrkyntorjunta/asbestipuvussa pelastaa ainakin oman lähialueensa termiittien hävitykseltä.
Salamurhaaja: MacGyver haetaan apuun kun ammattitappajan suunnitelmia ei pysäytä mikään eikä kukaan. Monesti ei Mac olekaan sanonut tai tulisi sanomaan tuon jakson jälkeen edes heikoimmillaan ollessaan "Luovutan/I give up." Lopun vaivainen vanhus ja hymyilevä nunna-kohtauksessa on sitä jotakin.
Hiljainen Maailma: MacGyver kohtaa unien tulkinnan armeijatunnelmissa, ja painajainenhan siitä tulee kun roistotiimi terrorisoi ja on ryöstämässä amerikkalaisuuden ydintä ja unelmaa juurimultia myöten. Nerokasta.
Muina muistikuvina ellen ihan väärin erehdy niin tämä oli tämä mysteerijakso missä on eräässä kohtaa omituinen järvi, jugurttimieheltä jostain syystä näyttävä mies ratsastamassa hevosella, kieltämättä varmasti ainakin perheen pienimpiä pelottava luuranko kuopassa ja kaikkein omituisempana muistonani se erikoinen vesikello?
Muuna erikoisuutena jaksossa MacGyver näkee jossain kohtaa ilmeisesti enneunta, jossa salama iskee häntä. Oikeasti sitten meinaa jäädä konnien tai mahdollisesti konnaoletukseni ollessa väärin muistettu lopulta oikeastaan melko syyttömän paikallisen työmiehen tai työnaisen kuljettaman pakettiauton alle jossa on salamateippaus kyljessä.
Viimeinen Taistelu: MacGyver pysähtyy huoltoasemalle juomaan kahvia ja kupin sisällä on sitten avunpyyntöteksti.
Lähtölaskenta: Laivassa on Lemmenlaiva-tunnelman pilaava pommi lasikaapissa joka MacGyverin pitää purkaa.
Perhearvot: Amerikkalaiset perhearvot pahasti uhattuina ja Mac pelastaa tilanteen suurin piirtein huvittuneesti sanottuna maastopyöräilemällä ja bambuilla.
Huom. Tämän jakson perusteella uppiniskainenkin kalamieskin voi olla paha kun asenne ei anna myöten omien isiensä ammattivirheiden pohjalta itse pojallekaan tunnustaa uutta oppia sen hetken ympäröivässä maailmassa. Ja mistä puhuttaessa kaikki voisi päättyä pahoin. Etenkin kun asian pohjalta muutokset saa tulla, mutta ei juuri itse kalamiehen työuralla.
Halloweenin Ritarit: Voiko Hyvä ja Paha toimia yhdessä? Voiko Pahalla olla hyviä aikomuksia? Voiko Paha muuttua? Tässä yhteydessä puhutaan varsin syvällisistä asiayhteyksistä! Hieno idea tekijöiltä.
Pahuuden Oppitunti: Tohtori Zito muistuttaa kovasti erästä muuta tunnettua pahaa leffaikonia tosin ajalleen vähän etuajassa. Toki ilman muuta muistuttaa myös ajaltaan jäljessä olevaa aikakautta ajatellen erään toisen elokuvahaaran kädetöntä proteesikumihanska-tohtoria ja sitten hänen pomoaankin, mutta siitä sitten lisää sillä toisella puolella joskus toiste.
Sankari tarvitseekin Pahuuden voittaakseen kaikki keinonsa salakirjoitusten tulkinnasta lähtien, jotta jakson nk. Prinsessa/Kullanmuru voi pelastua.
Sellaisia muistoja nyt ainakin tällä kertaa näyttävään sarjaan.
