bobby_halkidis
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Philadelphia Flyers
Mainio - kiitokset tästä. Niin osuva!
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Atte Tolvanen saavutti triplan − Salzburg juhli jälleen mestaruuttaLue lisää »
-
Oksanen piiskasi Leijonat jatkoajalla voittoonLue lisää »
-
Leijonien MM-leiritykseen kuusi uutta pelaajaa, Konsta Helenius Pikkuleijonien mukaanLue lisää »
-
Liiga-pudotuspelit: Kärppien vuoristoratamaiselle kaudelle pronssinen päätös tasaisessa ottelussaLue lisää »
-
Hermekselle uusi päävalmentaja Lappeenrannasta – Simo Liukka kokkolalaisten käskyttäjäksiLue lisää »
-
SS: Juuso Mäenpää jatkaa KalPassaLue lisää »
IFK:n paskat ajat -ketju
- Viestiketjun aloittaja JHag
- Alkaa
- 118 154
- 342
Mainio - kiitokset tästä. Niin osuva!
Siis onko nyt taas ollut ilo ja kunnia saada toivottaa poliisimme tervemenneeksi Siperiaan? Mietin yksi päivä sitä, että vieläkös Petu kelpaa johonkin Jyppiin tai johonkin Saksan kakkosliigaan vai pitääkö alkaa showmieheksi. Petu voisi kyllä YouTubessa menestyä. Hän voisi onnistua motivaatiopuhujana, jos moottorisaha olisi joka keikalla mukana. Esim. Gary Vaynerchuk käyttää Petu-ilmauksia sanoen "I'm eating shit right now". Petu voisi mennä jonnekin Nokiaan, jos siellä on ollut huono vuosi ja pörräyttää moottorisahaa lavalla ja "huutaa syödään se paska nyt ja mennään eteenpäin". 10 minuutin esiintyminen ja aina kymppitonnin shekki plus kaikki rahat YouTubesta.
Alkaa olla taas aika pintauttaa tämä ketju. Jotenkin heikkojen suoritusten jatkumo piinaa tätä seuraa kaudesta toiseen. Valmentajan fudujen jälkeinen tarmonpuuska on ohi ja flegu arki on tosiaiasia. Kuinka pitkään tätä jatkuu? Alan olla henkilökohtaisesti yhtä syvissä vesissä kun sir Penan aikana.
Viimeksi muokattu:
Sanoisin nuorekkaasti, että "ihan perus".
HIFK ei muutu hetkessä menestyväksi seuraksi, vaan muutokseen vaaditaan valtava määrä ylhäältä alaspäin johdettua visiota, duunia ja ammattitaitoa, tuuria unohtamatta. HIFK:n menestys ei ole niinkään pelaajista kiinni, vaan se on ennen kaikkea johdosta ja omistuksesta riippuvainen asia. Jos seuraa johdetaan kehnosti, johdon pillin mukaan pomppivat muurahaiset pomppivat myös kehnosti. Kyseessä ei ole irralliset asiat, vaan kyse on symbioosista.
Kun asioita hoidetaan puolivillaisesti, mielestäni on ihan turha odottaa mitään muuta kuin keskinkertaisuutta.
Täysin samaa mieltä. Mutta kun IFK on rekisteröity yhdistys, eli toselta nimeltään PPP (Piiri Pieni Pyörii), niin uskoisin että jatko tulee olemaan samanlainen kuin edelliset 30 vuotta: Yhdeksän kautta kymmenestä kaikki menee perseelleen ja sitten kymmenentenä kautena tulee seuraan vierailevaksi tähdeksi joku Lätkäjumalien lähettämä Messias, joka tuo seuralle random-mestaruuden, jolloin syntyy illuusio siltä että seura olisi löytänyt Viisasten Kiven. No, sitten koittaa seuraava kausi, jolloin huomaa että tuo Viisasten kivi heitettiin samaan aikaan Kolera-altaaseen kun Messias poistui talosta. Ja kaikki alkaa taas alusta.
Ja pahinta kaikessa on ainakin itselleni tuo keskinkertaisuus. Jos ei olla hyviä, oltaisiin edes helvetin huonoja. Toisaalta IFK:ssa on kyllä hienoa, että kun uskoo, että pohjakosketus on saatu, niin 1/2-1 vuoden kuluttua huomaa, että tuo vuoden takainen pohjakosketus-aikahan oli hienoa aikaa, nyt on taas vajottu 30 metriä syvemmälle. Kannattaa esim. tsekata tämä viestiketju vuoden kuluttua ja muistella miten hyvin kaikki olikaan viime kaudella.
Sanotaan, että ihminen etsii puolisokseen/kumppanikseen alitajuisesti aina tietyntyyppistä henkilöä. Uskon, että tuo sama pätee urheiluseuraan. Joku ihmeen alitajuinen masokismi meitä kaikkia yhdistää, ei tätä muuten voi selittää. Jotain outoa meille on tapahtunut varhaislapsuudessamme. Pitäisikö lähteä miettimään, mikä tuo jokin traumaattinen kokemus on voinut olla?
Listaan nyt muutamia traumaattisia kokemuksia, joita itselleni on tapahtunut lapsena. Huutakaa hep tai pistäkää yv:tä jos teille on sattunut samanlaisia asioita.
- 4-vuotiaana tajusin, että sisareni ja jopa koiramme Dixie ovat minua paljon fiksumpia
- 6-vuotiaana olin tarpeeksi vanha ymmärtämään, että olin ei-toivottu lapsi
- en ikinä kokenut vanhempieni hyväksyvän minua. Vaikka he viimeisiksi sanoikseen huusivat että Stigu kyllä me hyväksymme sinut, silloin kun upotin heidät mökkimme kaivoon
- minulla oli tapana syödä koiramme Dixien ulostetta ja sen jälkeen ruoskia itseäni Dixien ulkoilutusnarulla
- koin jo pienenä jatkuvasti riittämättömyyden tunnetta ja sitä, etten ole missään hyvä. Paitsi paskan syönnissä ja itseni ruoskimisessa koin olevani keskivertoa parempi.
Eikö olisikin outoa ja samalla helpottavaa, jos kävisi ilmi, että kaikki IFK-fanit ovat pienenä esim. ruoskineet itseään Dixien (tai Rekun, Rexin, Hupun tai jonkun muun nimisen koiran) ulkoilutusnarulla? Tuo selittäisi jo paljon.
pernaveikko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Crusaders, Lechia
Ei minullakaan. Tästäkö se tosiaan on ollut kiinni.
Välähdys paskoista ajoista KalPaa vastaan ysärin puolesta välistä:
www.hs.fi
Jääkiekko | HIFK sukelsi taas syvälle KalPan taktinen täysosumapeli aivan liikaa turhautuneille helsinkiläisille
Viime viikolla näytti siltä, että jääkiekkoliigan alempaan kastiin juuttunut Helsingin IFK olisi toipumassa lamastaan. Mutta torstaina IFK sukelsi taas. Kuopion KalPa tuli kaukaa Savosta pääkaupunkiin ja paukutteli taululle murskaavat lukemat 1-10.
www.hs.fi
Pakko sanoa, @McBean, että kun vilkaisin noita linkkejä, tulvahtivat ummehtuneet ja kamalat muistot 90-luvun puolivälin tienoilta mieleen. Vaikkei kaikki mitään juhlaa ole nytkään, niin onhan tämä nyt kuitenkin hitosti parempaa kuin mitä meno tuolloin oli. Ei ole ikävä.
Juuri näin. Tuonaikainen taaperrus tiivistyy mielestäni hienosti tähän kappaleeseen HS:n otteluraportista:
Joukkueenjohtaja Moberg joutui taas vastaamaan tuttuun kysymykseen joukkueen vahvistamisesta. Moberg sanoi, ettei mitään ole näköpiirissä.
Kaamea ajanjakso eikä kyllä edes ohimennen käynyt tuolloin mielessä, että vajaan kolmen vuoden kuluttua IFK nostelisi kanisteria Nordiksella.
Tuosta minulle tulee elävästi mieleen kyseistä ottelua edeltäneen kevään päättänyt puolivälieräottelu Ässiä vastaan. Peli päättyi jotain 01 tai 0-2 ja siten Kari Takon nollapeliin (päästi muistaakseni yhden maalin kolmessa ottelussa). Viimeisellä minuutilla hallissa kaikui raivokkaan rytmikäs "Kiitos Moberg"-huuto, jota Frank tuolloinkin kivikasvoisena kuunteli silloisessa mieliasennossaan seisten ja samalla nojaten vaihtopenkin päälle nostamaansa jalkaan.
Hallista ulos kävellessä joku vanhempi herra totesi turhautuneena, että sen on taas se vantaan jokerit joka voittaa mestaruuden. No ei sentään onneksi voittanut sillä kertaa.
Joku Tappara-henkinen on tyhjentänyt arkistoaan YouTubeen ja sieltä löytyy nyt lukuisia kokonaisia matseja Tapparaa vastaan vuosien varrelta.
Päädyin tähän ketjuun, koska IFK ottaa dunkkuun noissa matseissa, mutta sentään jotain näin nostalgian nälkään ja/tai masokisteille:
Päädyin tähän ketjuun, koska IFK ottaa dunkkuun noissa matseissa, mutta sentään jotain näin nostalgian nälkään ja/tai masokisteille:
TheSirPena
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pentti Matikainen
Tuo 2005-2006 oli muuten aivan loistava kausi! Shedden sai HIFK:n melko vaatimattoman jengin pelaamaan ihan loistokiekkoa ja rapatessa roiskui. Ketju Luttinen-Hauhtonen-Salmelainen osoittautui kunnon jackpotiksi. Välierissä valitettavasti niukasti HPK:lta takkiin..
edit: Toki väärä ketju tällaiselle positiiviselle muistelulle.
Samaa mieltä tuosta Sheddenin kaudesta, viihdettä riitti. Alku oli kiekollisesti kaameaa, ennen kuin palaset alkoivat loksahtamaan kohdalleen.
Kun vain kauden aikana tehdyt hankinnat olisivat natsanneet paremmin kuin Jonathan Zion (taisi lopulta olla semi-ok-pakki?), Brad Parsons ja Peter White. Käytännössä maalin päähän jäätiin finaaleista ja todennäköisestä kannusta, joten kyllä tämän muiston voi kääntää ketjun otsikkoon sopivaksi.
TheSirPena
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pentti Matikainen
Peter White sopii tosiaan tähän ketjuun! :D Olinkin unohtanut koko kaverin. Hitain jätkä jonka olen HIFK:ssa nähnyt pelaavan. Aivan kaamea tapaus. Yksi Penan lukuisista hudeista. Mut hei, Peter oli hyvä pukukoppipelaaja!
Siitä välieräsarjasta HPK:ta vastaan olisi ollut kiva nähdä joku matsi, mutta ei taida lukeutua noihin TeliaTV:llä näytettäviin klassikko-otteluihin.
Urheilumössö on taas lisännyt arkistoaan YouTubeen:
Vähän mietin meneekö tämä wanhoihin, hyviin aikoihin, mutta kyllä nuo suht sekavat vuosituhannen alun kaudet kuulunee paremmin tänne.
Vähän mietin meneekö tämä wanhoihin, hyviin aikoihin, mutta kyllä nuo suht sekavat vuosituhannen alun kaudet kuulunee paremmin tänne.
TheSirPena
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pentti Matikainen
Vähän niin ja näin, että oliko tämä parempaa vai paskempaa aikaa kuin nykyhetki. Silloin pelissä oli kunnolla tunnetta ja peleissä sattui ja tapahtui, etenkin narreja vastaan. Pelillisesti ei toki pärjätty.
Nykyään ”vaan” pelataan.
Purkan Jauhaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK
En tiedä miten tähän ketjuun eksyin, mutta tuon sarjan toinen peli löytyy kokonaisuudessaan Kerhon youtubesta.
Surkeita matseja tuloksellisesti, mutta pakko tunnustaa että paikallispelin intensiteettiä muistelee kaipauksella. Nykymeno tuntuu siihen nähden hajuttomalta ja mauttomalta. Toki on hienoa, että ollaan helsinkiläisen jääkiekkoilun selkeä ykkönen kun vanhasta vihulaisesta on tullut epärelevantti Venäjän sarjassa pelaava joukkue, mutta tunnetta kaipaa, voiton riemua ja tappion ahdistusta. No ne ajat ovat historiaa joka ei enää palaa.
Helsingforce
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK ilman Ville Peltosta ja Tobias Salmelaista
Ei lumipallo nyt sentään vielä niin pitkälle ole pyörinyt, jotta tätä ketjua tarvitsisi aktuaalisten tapahtumien osalta aktivoida. Ei ennen Kerhopeliäkään.
Vähän nyt peräänkuuluttaisin kärsivällisyyttä. Toki YV on lastenkengissä (jos sitäkään), etäisyydet retuperällä ja oikeaoppiset fiksut ratkaisut eivät tule selkärangasta, mutta kyllä meillä tulisi olla hieman enemmän kärsivällisyyttä. Yksittäisellä pelillä ei ole mitään merkitystä suuntaan tai toiseen, aivan täysin se ja sama kirjoittaisinko tämän niin että edellinen peli oli HPK:ta, Ässiä tai Jukureita vastaan.
Nämä eivät ole paskoja aikoja, ketju pelkkiä nostalgioita varten kiitos.
Vähän nyt peräänkuuluttaisin kärsivällisyyttä. Toki YV on lastenkengissä (jos sitäkään), etäisyydet retuperällä ja oikeaoppiset fiksut ratkaisut eivät tule selkärangasta, mutta kyllä meillä tulisi olla hieman enemmän kärsivällisyyttä. Yksittäisellä pelillä ei ole mitään merkitystä suuntaan tai toiseen, aivan täysin se ja sama kirjoittaisinko tämän niin että edellinen peli oli HPK:ta, Ässiä tai Jukureita vastaan.
Nämä eivät ole paskoja aikoja, ketju pelkkiä nostalgioita varten kiitos.
Tokihan tuollainen ketju löytyy!
Mulla on hatara muistikuva jostain tuollaisesti ryöpytyksestä Pelsuilta kotona vuosituhannen alussa, mutta nyt en onnistunut paikallistamaan matsia.
10-1 tuli dunkkuun ainakin kerran Lah(d)essa:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy