Hyvät, pahat ja rumat: maajoukkueiden pelitavat vertailussa

  • 3 255
  • 4

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
MM- ja maajoukkuealueella käydään paikoin tulikivenkatkuista keskustelua eri jääkiekkomaiden maajoukkueiden pelitavoista, tyylistä ja pelikulttuurista. Toiset tykkäävät äidistä, toiset tyttärestä - toisille Kanadan suoraviivainen ja aggressiivinen kiekko on parasta, toisille Venäjän taitokiekko on tyylikkäintä mitä on. Toisille sikapelaajat ja niskankatkaisijat ovat sankareita, toisille pettureita.

Ehkä on siis aika perustaa uusi ketju, jossa voi rauhassa perustella, märehtiä ja liputtaa omien kiekollisten intressien ja esteettisten arvojen puolesta. Tässä ketjussa on kuitenkin syytä pitää mielessä, että nyt on puhe urheilusta ja jääkiekosta, ei politiikasta: vaikka esim. Venäjän tai Yhdysvaltojen valtiojohto olisi kuinka ihmiskunnalle vaarallista, häikäilemätöntä tai vaarallista tahansa, se ei vaikuta tässä yhteydessä siihen, minkälaista jääkiekkoa maat pelaavat, eikä siihen voiko kyseistä pelityyliä arvostaa.

Totta kai valtaosa Jatkoaikaan kirjoittava kannattaa Suomea ja toivoo Suomen sekä päihittävän vastustajansa että voittavan mitaleita, ja niinhän sen pitää ollakin. kukapa Suomea tukisi ja kannattaisi, elleivät suomalaiset itse. Mutta nyt on kyse pelityylistä, ei isänmaallisuudesta. Eli Suomen pelityyliä ja -kulttuuria voi nyt arvostella mahdollisimman ulkopuolisin silmin ja pohtia, mitä mieltä olisi maajoukkueen esityksistä, jos se ei edustaisi kotimaata.

Ohessa suht mutu-pohjainen oma listani jääkiekon suurmaiden pelityylien ja -kulttuurin henkilökohtaisesta arvostuksesta ja miellyttävyydestä. Lista ei ole kiveen kirjoitettu vaan tämänhetkinen näkemys, koska on hölmöä olla tarpeen tullen ja ajan kuluessa muuttamatta mielipiteitään.

1. Ruotsi
+Tasaisuus, taktiikka, joukkuepelaaminen, taitotaso, voittamisen kulttuuri ja kyky kaivaa voitto viime hetkillä => "tuuri". Resursseihin nähden maailman paras kiekkomaa, joka hallitsee joka osa-alueen
-Toisinaan liiankin taktista johtoasemassa, jolloin näyttävyys kärsii

2. Slovakia, tuo on/off-maa
+Parhaimmillaan maaleja, maaleja, taidokkaita kuvioita, lättysyöttöjä ja taidokkaita maaleja - se on maalintekopelin idea.
-Ilman asennetta ja moraalia pelaavana Slovakiaa on kauhea katsella - nihkeää tuittuilua ja velttoa lepsuilua

3. Venäjä
+Järisyttävä henk.koht.taso, taitokiekkoa parhaimmillaan, yksilöt ovat osa suurempaa kokonaisuutta
-Joukkuehengen unohtuminen ja egoistinen yksityisyrittäjyys, ylimielisyys, rottamaiset tempaukset

4. Suomi
+Parhaimmillaan sulavaa ja kontrolloidun hyökkäävää, huippumaalivahtipelin säestämää huippukiekkoa (Torinon välieräpeli Suomi-Venäjä, parasta likipitäen koskaan)
-Pahimmillaan tuskaista ja monotonista taaperrusta ristodufva-tyyppisen koppipuolustuksen takaa, surkeat kuvionrakentelut, kehnot laukaukset, erikoistilannepelaaminen heikkoa ja virkamiesmäistä, luovuus kaukana, ketjujen peluutus Nuori Suomi -henkistä

5. USA
+Suoraviivaista, mahtipontista ja fyysisyydessään yksinkertaisen funktionaalista - tahdonvoiman voitto materiasta, kuten 1980 olympialaisissa
-Yli-innokasta, liiankin yksinkertaista, testosteronitaso aikaansaa ylilyöntejä

6. Kanada
+Parhaimmillaan hienoa, fyysistä ja taidokasta, suoraviivaisuudessaan ja dynaamisuudessaan maailman parasta jääkiekkoa: Gretzky ja Lemioux omalta planeetaltaan
-Valitettavasti parhaimmillaan vain harvoin ja väläyksittäin, muuten sijoitus olisi paljon korkeampi. Pahimmillaan jatkuvaa sikapelaamista, toisten vahingoittamisia toddbertuzzi-hengessä, typerän lapsellisia turhautumisia ja tympeää koulukiusaaja-asennetta esim. b-maita kohtaan. On se hienoa jakaa kovuutta pienemmilleen ja käyttää MM-sääntöjen porsaanreikiä sellaisten tempausten tekemiseen, joista NHL-kaukaloissa tulisi noutaja.

7. Tsekki
+Osaavat hyökätä sulavasti ja taidolla, jos asenne on kohdallaan
-Johtoasemassa peli hyydytetään tylsemmäksi kuin suomalainen jalkapallo,
taipumus Oscar-tason heittäytymisiin ja jatkuvaan pikkusikaan mailan kanssa, usein asennevika ja taiteilijaluonne iskee

Pikkumaista yksikään itäblokin maa ei juuri sympatioita kerää. Halonhakkuu on pääasia, samoin lihamuuri-puolustus joista Dufva olisi ylpeä. Sveitsin yritteliäs joukkuepeli, Tanskan ajoittaiset taidonväläytykset, Saksan täsmällinen teutoninen pelitapa... puolensa näilläkin.
 

Rocco

Jäsen
Musta Nuoli kirjoitti:
MM- ja maajoukkuealueella käydään paikoin tulikivenkatkuista keskustelua eri jääkiekkomaiden maajoukkueiden pelitavoista, tyylistä ja pelikulttuurista.

Pahimmillaan jatkuvaa sikapelaamista, toisten vahingoittamisia toddbertuzzi-hengessä, typerän lapsellisia turhautumisia ja tympeää koulukiusaaja-asennetta esim. b-maita kohtaan. On se hienoa jakaa kovuutta pienemmilleen ja käyttää MM-sääntöjen porsaanreikiä sellaisten tempausten tekemiseen, joista NHL-kaukaloissa tulisi noutaja.
Tämähän on piirre mitä näkee vain MM-kaukaloissa, jos enää sielläkään. Ennen Kanadalle oli ihan sama miten näissä kisoissa pärjättiin, ja sitten krapulassa tultiin pelaamaan tai muuten vaan höntsäilemään kun ei muutakaan tekemistä ollut. Kisoihinkin tuli ne keitä ylipäätään huvitti ja tulokset olivat usein sen mukaisia. Tosin noissa alkusarjan mitättömissä peleissä Kanada pelaa aivan hällä väliä-asenteella usein, koska Kanada usein aloittaa pelaamisen vasta ns. tärkeissä peleissä.

Nykyisin kun Olympialaisissa on NHL-pelaajat mukana, Kanadan otteet ovat muuttuneet täysin, koska MM-kisat on nuoremmille pelaajille erinomainen näyttöpaikka Olympialaisia ajatellen.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Rocco kirjoitti:
Tämähän on piirre mitä näkee vain MM-kaukaloissa, jos enää sielläkään.

Noh noh... ei tästä kovin kauaa ole, kuin Foppa telottiin MM finaalissa ihan tarkoituksellisesti. Ja muutamaa vuotta aiemmin sikailtiin tsekit kumoon...

Ihailtavana piirteenä tietty voi pitää, että kaikki keinot käytetään, mitkä sallitaan käytettäväksi. Se on pohjoisamerikkalainen kulttuuriin kuuluva piirre ylipäätänkin (”vain voitto merkitsee”/”tarkoitus pyhittää keinot jne.”).

Toisaalta seiskyluvun summit tapaisia systemaattisia käskytyksiä ei enää onneksi nähdä (ka on Kanukkienkin taidot jos sitä luokkaa ettei tartte ”harlamoveja” teloa)
 

kovalev

Jäsen
Rocco kirjoitti:
Tämähän on piirre mitä näkee vain MM-kaukaloissa, jos enää sielläkään. Ennen Kanadalle oli ihan sama miten näissä kisoissa pärjättiin, ja sitten krapulassa tultiin pelaamaan tai muuten vaan höntsäilemään kun ei muutakaan tekemistä ollut. Kisoihinkin tuli ne keitä ylipäätään huvitti ja tulokset olivat usein sen mukaisia. Tosin noissa alkusarjan mitättömissä peleissä Kanada pelaa aivan hällä väliä-asenteella usein, koska Kanada usein aloittaa pelaamisen vasta ns. tärkeissä peleissä.

Nykyisin kun Olympialaisissa on NHL-pelaajat mukana, Kanadan otteet ovat muuttuneet täysin, koska MM-kisat on nuoremmille pelaajille erinomainen näyttöpaikka Olympialaisia ajatellen.
Asia ei ole kyllä ihan noin yksiselitteinen. Kyllä silloin ennenkin kanadalaiset tulivat aivan tosimielellä mukaan kisoihin, siis ne jotka ylipäätään tulivat. Itse olen ainakin sellaisessa uskossa etteivät kanukit lähde mihinkään turnauksiin hälläväliä-asenteella. Kyseessä on kuitenkin heille eräänlainen kunnia-asia.

Se on sitten aivan eri asia, että kuinka moni ymmärsi mihin he olivat lähteneet mukaan. 70-80 luvun Kanada vs. NL-peleissä mm-tasolla oli tyypillistä se, että niin kauan kun ottelu oli siedettävissä luvuissa niin peli oli kaikin puolin hyvää, yritteliästä ja suhteellisen rehtiä molemmin puolin. Sitten kun neukut alkoivat pistää rumia lukuja taululle, niin alkoi Kanadalaisilta se helvetillinen hakkaaminen ja sikailu millä purettiin sitä turhautumista ettei ollut yksinkertaisesti mitään jakoa.

Näin kävi mm. 77 mm-kisoissa jossa Kanadalla oli mm. Espositon veljekset. Ottelut päättyivät kai 9 -1 ja 11 - 1 neukuille ja joku Kanadan pelaaja jonka nimeä en valitettavasti muista, otti ilmeisesti edelleen voimassa olevan jäähyennätyksen mm-kisoissa.

Sitten kun oltiin pudottu niin sanottiin, että eihän näillä pilipaliturnauksilla ole meille mitään arvoa. Eli tulivat siis tahallaan häviämään nöyryyttävillä luvuilla. Kyllä minä olisin mielummin jäänyt perheeni pariin.

Nyt 90-luvun puolella, kun Kanada on taas alkanut menestymään kisoissa on niiden arvostuskin yllättäen ollut hienoisessa nousussa koko ajan.
 

Rocco

Jäsen
kovalev kirjoitti:
Asia ei ole kyllä ihan noin yksiselitteinen. Kyllä silloin ennenkin kanadalaiset tulivat aivan tosimielellä mukaan kisoihin, siis ne jotka ylipäätään tulivat. Itse olen ainakin sellaisessa uskossa etteivät kanukit lähde mihinkään turnauksiin hälläväliä-asenteella. Kyseessä on kuitenkin heille eräänlainen kunnia-asia.

Se on sitten aivan eri asia, että kuinka moni ymmärsi mihin he olivat lähteneet mukaan. 70-80 luvun Kanada vs. NL-peleissä mm-tasolla oli tyypillistä se, että niin kauan kun ottelu oli siedettävissä luvuissa niin peli oli kaikin puolin hyvää, yritteliästä ja suhteellisen rehtiä molemmin puolin. Sitten kun neukut alkoivat pistää rumia lukuja taululle, niin alkoi Kanadalaisilta se helvetillinen hakkaaminen ja sikailu millä purettiin sitä turhautumista ettei ollut yksinkertaisesti mitään jakoa.

Näin kävi mm. 77 mm-kisoissa jossa Kanadalla oli mm. Espositon veljekset. Ottelut päättyivät kai 9 -1 ja 11 - 1 neukuille ja joku Kanadan pelaaja jonka nimeä en valitettavasti muista, otti ilmeisesti edelleen voimassa olevan jäähyennätyksen mm-kisoissa.

Sitten kun oltiin pudottu niin sanottiin, että eihän näillä pilipaliturnauksilla ole meille mitään arvoa. Eli tulivat siis tahallaan häviämään nöyryyttävillä luvuilla. Kyllä minä olisin mielummin jäänyt perheeni pariin.

Nyt 90-luvun puolella, kun Kanada on taas alkanut menestymään kisoissa on niiden arvostuskin yllättäen ollut hienoisessa nousussa koko ajan.

Niin, ettei koko ketju mene siihen että avaudutaan meikäläiselle tästä, niin sanotaan tämä:

Ennenhän NL:n joukkue oli ylivoimainen. Ne treenasi ammattimaisemmin kuin kukaan, tosin keinot olivat sitten eri juttu. Kanadalaiset tulivat kisoihin voittamaan. Eli siis siten että he pärjäävät vaikka missä kunnossa tulivat, millaisella joukkueella tms. vain sen takia koska he ovat Kanada. Ja juuri NL:ää vastaan sitten kävi usein näin että tukkaan tuli kun asenne oli mitä oli.

Ja se miksi arvostus on nousussa? Ei se ole se että Kanada menestyy, vaan se että NHL-pelaajat tulivat mukaan -98 Olympialaisiin ja kun tämä varmistui, Kanadassa aloitettiin pelaajien valmennus kisoihin MM-kisoista. Mukaan saatiin pelaajia jotka olivat motivoituneita, nuoria, nälkäisiä. Ei mitään kehäraakkeja jotka tulevat Eurooppaan juomaan bisseä.

Kanadalaiset eivät halua hävitä, mutta kun voitto on mennyt ohi, sitten heille on oikeastaan ihan sama miten loput pelit pelataan. Kanadassa kun mitään pronssipelejä tai sijoituspelejä 7-8 ei tunneta lainkaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös