Hurrikaani Cup oli mielestäni hyvä lisä syksyn harjoitusturnausohjelmaan ja toivottavasti turnaus järjestetään myös tulevina vuosina. Kokonaisuutena ajatellen järjestelyt pelasivat ihan ok pienistä epäkohdista huolimatta. Vaikka ralliviikonloppu toikin mahdollisesti myös katsojia, joita tuskin muuten peleissä olisi nähty niin turnauksen järjestämisajankohtaa voisi ehkä miettiä tulevaisuudessa uudelleen.
Pelien taso ei ymmärrettävästi aina päätä huimannut, mutta erityismiinus täytyy antaa IFK:n esitykselle pronssiottelussa JYP:iä vastaan. Ei ihan heti tule mieleen pelillisesti yhtä onnetonta suoritusta kuin Kari Jalosen suojatit lauantain ottelussa esittivät. Hyökkäyksiinlähdöt olivat todella surkuhupaisaa katsottavaa ja kohdistaisin puolustajien sijaan suurimman kritiikin IFK:n hyökkääjiin. Pelin avaaminen on täysin mahdotonta kun hitaissakin hyökkäyksiinlähdöissä kukaan hyökkääjistä ei tee itseään pelattavaksi vaan hieman kärjistetysti sanottuna kaikki surffailevat maila metrin korkeudessa JYP-pelaajien takana. Poikkeuksena puhtaat paperit tästä voisin antaa Hirsolle, joka kiitettävästi teki itseään pelattavaksi ja ainoana IFK:n senttereistä kykeni jollain tasolla rakentamaan peliä.
Dale Clarken otteita on tullut varsinkin parin viime kauden ajan seurattua erittäin tarkkaan ja taitoihin nähden äärimmäisen vaisu esitys häneltä. Hyvänä luistelijana Clarke todella usein pystyy luistelemalla ohittamaan kärkikarvaajan ja nostamaan hyökkäystä jalalla, mutta Jyväskylässä miehen peli-ilme oli todella laiskan näköistä. Mahdollisesti pelikunto ei loukkaantumisista johtuen ole vielä ihan parhaalla tasolla?
Minkääntasoisia maalipaikkoja IFK taisi luoda maksimissaan 2-3 tasakentällisin koko ottelussa. Voittomaaliksi jääneessä Pihlmanin osumassa toisen syöttöpisteen olisi voinut pöytäkirjoihinkin merkitä Ilari Melartille, joka turhaan panikoi maalin takana lyöden onnettoman rännipurun suoraan Virtasen lapaan. Jokerit-ottelussa peli toimi ehkä astetta paremmin, mutta eipä sekään IFK-näkökulmasta kovinkaan vakuuttava esitys ollut. Ongelmat hyökkäyksiinlähdöissä olivat sen verran vakavat, että ei voi kun ihmetellä miten hyökkääjien liikkuminen kiekottomana voi olla ammattilaisjoukkueella noin hakusessa oli kauden alkuun aikaa kuinka paljon tahansa.
JYP:in pelaajista tuli ensimmäisen ottelun jälkeen hieman toppuuteltua Vataseen kohdistunutta hehkutusta, mutta IFK-ottelussa mies ansaitsi kyllä kaikki saamansa kehut. Liiallisesta hyökkäysinnosta voisi ehkä kritisoida ja maalineduspelaamisessakin on vielä kehitettävää, mutta muuten vääriä ratkaisuja sai etsiä mikroskoopin kanssa. Varsinkin kiekollisena Vatasen ratkaisut olivat lähes poikkeuksetta erinomaisia. Odotan mielenkiinnolla Samin edesottamuksia seuraavissa harjoitusotteluissa. D Teamin sopimuspelaajana testissä ollut Petteri Muotka todennäköisesti varmisti otteillaan sen, ettei peliaikaa liigassa ole juurikaan ensi kaudella tulossa. 90% viivalaukauksista ylivoimalla napsahti kärkiblokkaajan polvisuojiin ja muutenkin helpot syötöt menivät minne sattuu. Ei ainakaan allekirjoittanutta vakuuttanut missään mielessä. Yhden ottelun perusteella on toki vaikea antaa lopullisia tuomioita, mutta sen verran heikko esitys oli jopa surkeata IFK:ta vastaan ettei kovin hyvää menestystä liigatasolla voi povata kohta jo 28-vuotiaalle pelaajalle.
Jokereiden tilanne vaikuttaa mielenkiintoiselta, sillä ihan hyvä nippu liigakautta ajatellen Ilmalassa on kasassa. Nimekäs Pirnes & Hentunen -kaksikko ei toki ollut parhaimmillaan, mutta nämä herrat tulevat varmasti tekemään kovaa jälkeä ensi kauden SM-liigassa. Ossi Saarinen sai Aravirralta näytönpaikan kakkosketjussa ja uskoisin hänen vihdoinkin saavan vastuuta reilusti myös liigassa. Teemu Pulkkinen teki maalit molempiin peleihin ja esityskin oli ihan lupauksia antava. Tomek Valtosen ulosajon jälkeen pelipaikka oli ykkösketjun laidalla ja mielenkiintoista onkin nähdä pystyykö superlupaus vakiinnuttamaan paikkansa hyökkäävistä ketjuista liigan alkuun mennessä. Jokereiden kohdalla suurin epävarmuustekijä tuntuisi olevan sentteritilanne. Hauhtonen ei vieläkään vakuuttanut kakkossentterin roolissa ja Mäki ihan hyvästä viime kaudesta huolimatta ei mielestäni ole mikään optimaalinen vaihtoehto kolmossentteriksi. Nuori JP Helenius pystynee hoitamaan nelosen sentterin roolin kunnialla kun taas JM Juutilaisen liigavalmius on ainakin itselleni täysi kysymysmerkki mitä roolia tahansa ajatellen. Puolustuksessa nuoret Kivistö, Manelius ja Eronen pysyivät vauhdissa ainakin toistaiseksi hyvin mukana. Sen sijaan SaiPasta hankittu Simo Mälkiä haiskahtaa pahasti flopilta. Hävisi kaksinkamppailut lähes poikkeuksetta ja kiekollisenakaan ei häikäissyt. Parannettavaa riittää kaikilla osa-alueilla, mutta jos ei kiekollisena pysty ottamaan vastuuta jokerimiehistössä niin Mälkiä joutuu tekemään kovasti hommia peliaikansa eteen.
KalPasta suurin mielenkiinto kohdistui ruotsalaispuolustaja Adam Anderssoniin. Hänen pelistään huokui jollain tavalla kokemus, mutta silti miehen todellinen taso jäi itselleni täysin arvoitukseksi. Liike ei mitenkään häikäissyt ja ylivoimalla ainoat mainittavat saavutukset olivat useat heikkotasoiset laukaukset. Vastuuta varsinkin ylivoimilla Andersson sai paljon ja pelasikin varmaan keskimäärin 3/4 ylivoima-ajasta. Potentiaalia ottaa iso rooli kuopiolaisten puolustuksesta löytyy, mutta vielä näillä näytöillä en uskaltaisi hehkuttaa millään tavalla. KalPan johtotähti Sami Kapanen pelasi ammattimiehen otteella jo tässä vaiheessa harjoituskautta ja olikin KalPan parhaita. Myös Kalle Kerman onnistui hyvin ja omissa papereissani ennen B-luokan maalintekijäksi merkitty Kerman saattaa hyvinkin onnistuneen viime kauden lopun aiheuttaman itseluottamuksen nousun myötä nousta liigan kirkkaimpiin tähtiin maalintekijäosastolla. Pieni kysymysmerkki on myös ykkösmaalivahdiksi hankittu Ari Ahonen. Näennäisesti hyvästä pelistä huolimatta nähtävissä oli näitä samoja puutteita, jotka estivät Ahosen nousun liigaeliittiin pari vuotta sitten Bluesissa ja Jokereissa. Rebound controlissa on huomattavasti parannettavaa ja KalPan ehkä jokseenkin heiveröisellä puolustuksella on kova homma siivota maalinedusta tiukoissa peleissä.
Kokonaisuutena KalPa vaikutti hyvältä sekoitukselta kokemusta ja nuoruutta. Kun vielä Sahlstedtit, Miettiset ja kumppanit saadaan mukaan niin äärimmäisen kova paketti kuopiolaisilla on kasassa. Kiekollista taitoa ja rauhallisuutta puolustukseen joukkue kaipaa ja tästä syystä Anderssonin onnistuminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Strömbergin loukkaantuminen oli myös kuopiolaisittain harmillinen asia. Loukkaantumisen vakavuudesta ei ole korviini mitään tietoa kantautunut, mutta toivottavasti Rölli on mukana viimeistään kauden alussa.