Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Parhaita konserttikokemuksia onkin täällä muisteltu jo ansiokkaasti. On hienoa saada lippurahoille vastinetta, jopa niin että koettu keikka tuottaa hyvää mieltä muistojen muodossa vielä vuosien ja vuosikymmenten jälkeen.
Aina ei valitettavasti käy näin hyvin. Joskus artisti on vaan kerta kaikkiaan aivan paska tai kehnossa vedossa, tai konserttikokemus epäonnistuu jostakin muusta syystä. Toisinaan vika voi olla aivan muualla kuin artistissa. Järjestelyt voivat pettää monin eri tavoin; narikka ei pelaa, ruoka- ja juomamyynti epäonnistuu, vessajonot venyvät, järjestysmiehet unohtavat olevansa asiakaspalvelutyössä, ilmastointi tai sähköt pettävät, sää pilaa koko homman, järjestäjä ei ole osannut varautua väenpaljouteen, jne. Vika voi löytyä myös yleisön seasta, jengi saattaa käyttäytyä huonosti toisiaan tai artistia kohtaan, tai aiheuttaa muuta häiriötä liikaa. Aikataulut voivat niin ikään pettää, jolloin lipun ostaneille saattaa syntyä vähintään logistisia ongelmia. Ja jos homma kusee oikein kunnolla, niin sopasta löytyy useampia edellä mainittuja pulmia, ja mahdollisesti vielä muutakin pientä ja isoa murhetta.
Laitetaan listan aluksi yksi kokemus, jossa koin artistin töpänneen. Kyseessä oli Pearl Jam, ja Helsingin keikka vuodelta 1993, jossa yhtye esiintyi Neil Youngin lämmittelijänä. Vedder oli ainakin minun silmääni tukevassa jurrissa, eikä touhusta meinannut paikka paikoin tulla oikein mitään. Muu yhtye suoriutui osuudestaan laulusolistia paremmin, mutta Vedderin vire taisi vähän vaikuttaa toistenkin motivaatioon. Muistaakseni Pearl Jamin osuus jäi melkoisen lyhyeksi, lyhyemmäksi kuin jäähallikonserttien lämmittelyakteilla tavallisesti. No, lyhyestä virsi kaunis, tällä kertaa ainakin.
Niilo hoiti sentään hommansa mallikkaasti, ja häntä katsomaan tulleet olivat isolla prosentilla tyytyväisiä.
Aina ei valitettavasti käy näin hyvin. Joskus artisti on vaan kerta kaikkiaan aivan paska tai kehnossa vedossa, tai konserttikokemus epäonnistuu jostakin muusta syystä. Toisinaan vika voi olla aivan muualla kuin artistissa. Järjestelyt voivat pettää monin eri tavoin; narikka ei pelaa, ruoka- ja juomamyynti epäonnistuu, vessajonot venyvät, järjestysmiehet unohtavat olevansa asiakaspalvelutyössä, ilmastointi tai sähköt pettävät, sää pilaa koko homman, järjestäjä ei ole osannut varautua väenpaljouteen, jne. Vika voi löytyä myös yleisön seasta, jengi saattaa käyttäytyä huonosti toisiaan tai artistia kohtaan, tai aiheuttaa muuta häiriötä liikaa. Aikataulut voivat niin ikään pettää, jolloin lipun ostaneille saattaa syntyä vähintään logistisia ongelmia. Ja jos homma kusee oikein kunnolla, niin sopasta löytyy useampia edellä mainittuja pulmia, ja mahdollisesti vielä muutakin pientä ja isoa murhetta.
Laitetaan listan aluksi yksi kokemus, jossa koin artistin töpänneen. Kyseessä oli Pearl Jam, ja Helsingin keikka vuodelta 1993, jossa yhtye esiintyi Neil Youngin lämmittelijänä. Vedder oli ainakin minun silmääni tukevassa jurrissa, eikä touhusta meinannut paikka paikoin tulla oikein mitään. Muu yhtye suoriutui osuudestaan laulusolistia paremmin, mutta Vedderin vire taisi vähän vaikuttaa toistenkin motivaatioon. Muistaakseni Pearl Jamin osuus jäi melkoisen lyhyeksi, lyhyemmäksi kuin jäähallikonserttien lämmittelyakteilla tavallisesti. No, lyhyestä virsi kaunis, tällä kertaa ainakin.
Niilo hoiti sentään hommansa mallikkaasti, ja häntä katsomaan tulleet olivat isolla prosentilla tyytyväisiä.