Pitkä ja puuduttava runkosarja on viimeinkin takanapäin ja on aika aloittaa tosipelit.
Tuttu keväinen kutina päällä;
Aurinko paistaa ja ajatukset pyörivät tulevissa ratkaisuhetkissä lähes tauotta. Ihanaa! Lätkäfriikille tämä vajaa kuukauden mittainen intensiivinen rupeama on kuin kerma kakun päälle. Tähän huipentuu kausi ja sitten on kesän vuoro, akkujen lataamisen aika. Jotkut MM- höntsythän tuossa vielä iltapalana pelaillaan toukokuussa, mutta ne eivät ole mitään verrattuna suosikkijoukkueen edesottamuksien seuraamiseen playoffissa.
Nyt alkaa itselläni se aika vuodesta jolloin syödään, juodaan ja hengitetään Jokereita. Niin kauan kuin henki joukkueessa sekä itsessä pihisee, ja pelit jatkuvat. Tappiin asti. Mikään ei voita voittoisia playoffeja jotka olet elänyt mukana yhdessä kanssaeläjien kanssa, niin kotona kuin vieraissakin. Näistä riittää puhetta ja kuolemattomia muistoja vuosiksi eteenpäin, niin kaukalosta, kuin sen ulkopuoleltakin. Suuria tunteita? –Kirjaimellisesti.
Tätä on vuosi odotettu ja nälkä on kova. Nyt on revanssin paikka, ja se on pakko saada. Mitään muuta vaihtoehtoa en suostu edes ajattelemaan. Kaikki muut paitsi Kanada –malja on täydellinen katastrofi. Nyt on meidän vuoro ja nyt sen on pakko tulla.
Jokereilla näyttää palaset loksahtaneen paikalleen oikeaan aikaan. Koko kauden ja ennenkaikkea syystalvella todella vahvasti esiintynyt ryhmä oli Ruotsin -turnauksen jälkeen vähän aikaa hukassa, mutta viime viikko osoitti, että tatsi on taas löytymässä. Moni puhuu ja joku ehkä uskookin, että kyse oli pelityylin vaihdoksesta. Minä en usko. Tämä on täyttä soopaa, jolla psyykataan median kautta tuomareita ratkaisupelien lähestyessä. Tietysti kaikki pyrkivät välttämään jäähyjä kuin ruttoa tärkeissä peleissä, mutta hyvin toiminutta pelityyliään ei kukaan sen vuoksi uhraa enää playoffin kynnyksellä. ’Jäähyttömän’ joukkueen maineessa on huomattavasti helpompi elää, kuin siinä maineessa mikä Jokereilla on tässä paikoin ollut. Kaikki keinot käytetään, ja jos nuo puheet vaikuttavat edes pikkiriikkisen jonkun tajunnassa, niin asiassa onnistuttiin.
Todellinen syy oli uskoakseni, ja puhtaasti silmin perustelemalla huomattavasti arkisempi. Tauolla ja vähän sen jälkeenkin oli menty todella kovaa. Koko joukkueelta hävisi jalat samaan aikaan ja semmoinen tuskin johtuu pelityylin muuttamisesta, vaan ennemminkin siitä, että paikat olivat totaalisen jumissa kovan rääkin jäljiltä.
Pelko siitä, että peli ei aukene ajoissa kerkesi jo fanin mieltä nakertaa, mutta onneksi viime viikko palautti luottamuksen. Nurminen palasi viimeisessä kolmessa ottelussa sille tasolle millä olemme hänet tottunet näkemään, viisikkopeli oli todella tiivistä ja kiekko, sekä miehet liikkuivat taas entiseen malliin.
Pieni huolenaihe on pari loukkaantumista, mutta nekään tuskin vielä Kärppiä vastaan hommaa kaatavat.
Koiviston paluu viivalle olisi kuitenkin erittäin toivottava asia jo pelituntuman saamiseksi jatkopelejä varten ja ikitaistelija Saarikoskikin on näissä peleissä omimmillaan ja saattaa vielä nousta arvoon arvaamattomaan, mikäli toipuu loukkaantumisestaan ajoissa.
Nytkin palaset isoonkin menestykseen ovat silti kasassa. Puolustus on Sorochanin poissaolosta huolimatta liigan eliittiä. Löytyy kovuutta ja näköä omassa päässä Haakanan, Alangon ja Saarisen muodossa. Kiekollinen osaaminenkin on riittävää ja etenkin Girouxin ja Koiviston? ylösnousut tulevat aiheuttamaan paljon päänvaivaa vastustajille. Ei hätää tällä osastolla ainakaan vielä tässä vaiheessa. Täysin vertailukelpoinen kalusto ihan mihin joukkueeseen verrattuna hyvänsä jollei päitä ala putoamaan lisää. Girouxin, Haakanan, Koiviston, Saarisen ja Alangon harteilla tulee lepäämään päävastuu siitä, että Nurminen saa ottaa helppoja koppeja ja hyökkääjät saavat kiekkoja liikkeeseen.
Mielenkiintoista on nähdä kuka ottaa kuudennen puolustajan paikan olettaen, että Koikka pelaa.
Kauppinen on kiekollisena erittäin potentiaalinen, mutta vastaavasti oman pään pelissä on niin paljon parannettavaa, että hän on aina jonkunlainen riskitekijä ollessaan jäällä. Etenkin, jos homma jatkuu puolivälieriä pidemmälle ja vastaan alkaa tulla isokokoisempaa ja rutinoituneempaa hyökkäyskalustoa. Hulkkonen ja Heiskanen ovat muut vaihtoehdot.
Hulkkonen pystyy pelaamaan kovassakin paikassa, mutta ailahtelevaisuus on ongelma. Heiskanen on rutinoituneempi ja pelaa tasaisemmin, mutta hänen ongelmansa pakkina pelatessa on turhan pieni koko. Itse uskoisin, että Kauppinen ainakin aloittaa kutosena, Hulkkonen on varalla ja Heiskanen ottaa ylimääräisen hyökkääjän paikan Sainomaalta, tai Laineelta.
Hyökkäyksenkin pitäisi pystyä aiheuttamaan vastustajille harmaita hiuksia roppakaupalla. Ratkaisuihin pystyvää materiaalia riittää hyvin kolmeen kenttään, jopa neljään, jos Sape saadaan mukaan vielä tällä kaudella. Petri Variksen tämän kauden peliä ei voi liikaa kehua, ja odotukset ovat hänen suhteensa kovat myöskin huomisesta eteenpäin kun tosikoitokset alkavat. Pete on ollut liigan dominoivin pelaaja tällä kaudella ja kun ketjuaan säestävät Hentunen ja Benda, niin kokolailla vakuuttavanoloinen ykkösnyrkki on kasassa. Kakkosessa pelannevat ainakin Sapen paluuseen? asti Törmänen, Cipruss ja Mikkola. Tämä on suoraviivaisempi kenttä, jossa Cipruss pistää kiekkoa liikkeelle ja laiturit pyrkivät hanakasti maalille. Mikkolalta on lupa odottaa myöskin vastustajan pehmittämistä, joka oli paikoin hiukan hukassa. On ollut ongelmaa käden kanssa jne., mutta enää ei tarvitse säästellä? Törmäsellä on takana vaikea jakso, mutta hänenkin otteissaan oli viimeisissä peleissä havaittavissa taas vanhaa meininkiä. Lupaa hyvää. Törmänen on ollut aina hyvä pudotuspelipelaaja, ja miksi mikään olisi muuttunut. Cipruss on kelpoinen pelintekijä ja pystyy iskemään myöskin maaleja. Kun paikka tulee, niin 'Aikka' tekee maalin. En muista kovin montaa tilannetta hänen tuhrineen tällä kaudella. Heikkoudet tulevat esiin kun tila käy vähiin, mutta ketjunsa laiturit pystynevät Ciprussille sitä tilaa tekemään.
Kolmosessa pelaavat nuoret Rita ja T.Ruutu, sekä uransa tähän kauteen lopettava Virtanen.
Kenttä, joka pelaa hyvin omiin päin, mutta pystyy myöskin ratkaisuihin. Seuratkaa T.Ruutua vielä kun kerkeätte. En olisi lainkaan yllättynyt, vaikka nousisi vielä aivan eturiviin pudotuspelien aikana. Taso nousee koko ajan ja ei voi kuin ihmetellä kaverin kehitystä. Itseluottamusta on vaikka muille jakaa, peräänantamaton, taitava ja todellinen voittajatyyppi. Rita on myöskin ollut junnukisojen jälkeen kuin eri mies. Itseluottamus on noussut, uskaltaa pitää kiekkoa ja haastaa pakkeja. Jani on alkanut väläyttelemään parhaita ominaisuksiaan jatkuvasti, eikä ole viime peleissä ollut lainkaan ihmeellinen tilanne, että nämä nuoret sankarit ovat pyyhkäisseet 2-1, 2-0 tilanteisiin pakkien keskeltä Ritan saadessa keskialueella kiekon vauhtiin. Vielä sihti kunnolla kohdalleen, niin hyvä tulee.
Virtanen tasapainottaa kokonaisuutta kokemuksellaan ja tullee saamaan suuren roolin myöskin alivoimapeleissä. Talvella näytti jo siltä, että ’Ruuna’ ei mahdu enää kokoonpanoon, mutta ilmeisesti kyse oli vanhojen jäsenten säästelystä uran viimeiseen koitokseen. Näiden pelien takia hänelle on sopimus tehty ja nyt pitää näyttää, että se kannatti ja hän pystyy auttamaan joukkuetta.
Nelosen koostumusta on vaikea sanoa. M.Ruutu on varma tapaus, mutta laiturinsa varmasti vaihtelevat jatkuvasti akselilla Laine, Valtonen, Heiskanen, Sainomaa. Työtä, työtä ja työtä. 0-0 peliä ja siinä sivussa vastustaja jatkuvasti varpaillaan taklauksilla. Mikko on ulottuvana erinomainen karvaaja ja pelaa paljon silloin kun pidetään johtoasemasta kiinni. Joukkueen ehdottomasti parhaita jäähyntappajia, ja ehkä Haakanan ohella odotuksiin nähden positiivisin yllätys tällä kaudella ainakin tähän asti.
Kärppäsarjassa suurin ja oikeastaan ainoa huolenaihe on Jokerit itse. Kaikki paineet ovat täällä, ja ne on kestettävä. Uskon, että kokemusta on sen verran, että homma hoituu tiukassakin paikassa, mutta onhan niitä paukkuja sattunut ennenkin, joten vannomatta paras…
Tuttu keväinen kutina päällä;
Aurinko paistaa ja ajatukset pyörivät tulevissa ratkaisuhetkissä lähes tauotta. Ihanaa! Lätkäfriikille tämä vajaa kuukauden mittainen intensiivinen rupeama on kuin kerma kakun päälle. Tähän huipentuu kausi ja sitten on kesän vuoro, akkujen lataamisen aika. Jotkut MM- höntsythän tuossa vielä iltapalana pelaillaan toukokuussa, mutta ne eivät ole mitään verrattuna suosikkijoukkueen edesottamuksien seuraamiseen playoffissa.
Nyt alkaa itselläni se aika vuodesta jolloin syödään, juodaan ja hengitetään Jokereita. Niin kauan kuin henki joukkueessa sekä itsessä pihisee, ja pelit jatkuvat. Tappiin asti. Mikään ei voita voittoisia playoffeja jotka olet elänyt mukana yhdessä kanssaeläjien kanssa, niin kotona kuin vieraissakin. Näistä riittää puhetta ja kuolemattomia muistoja vuosiksi eteenpäin, niin kaukalosta, kuin sen ulkopuoleltakin. Suuria tunteita? –Kirjaimellisesti.
Tätä on vuosi odotettu ja nälkä on kova. Nyt on revanssin paikka, ja se on pakko saada. Mitään muuta vaihtoehtoa en suostu edes ajattelemaan. Kaikki muut paitsi Kanada –malja on täydellinen katastrofi. Nyt on meidän vuoro ja nyt sen on pakko tulla.
Jokereilla näyttää palaset loksahtaneen paikalleen oikeaan aikaan. Koko kauden ja ennenkaikkea syystalvella todella vahvasti esiintynyt ryhmä oli Ruotsin -turnauksen jälkeen vähän aikaa hukassa, mutta viime viikko osoitti, että tatsi on taas löytymässä. Moni puhuu ja joku ehkä uskookin, että kyse oli pelityylin vaihdoksesta. Minä en usko. Tämä on täyttä soopaa, jolla psyykataan median kautta tuomareita ratkaisupelien lähestyessä. Tietysti kaikki pyrkivät välttämään jäähyjä kuin ruttoa tärkeissä peleissä, mutta hyvin toiminutta pelityyliään ei kukaan sen vuoksi uhraa enää playoffin kynnyksellä. ’Jäähyttömän’ joukkueen maineessa on huomattavasti helpompi elää, kuin siinä maineessa mikä Jokereilla on tässä paikoin ollut. Kaikki keinot käytetään, ja jos nuo puheet vaikuttavat edes pikkiriikkisen jonkun tajunnassa, niin asiassa onnistuttiin.
Todellinen syy oli uskoakseni, ja puhtaasti silmin perustelemalla huomattavasti arkisempi. Tauolla ja vähän sen jälkeenkin oli menty todella kovaa. Koko joukkueelta hävisi jalat samaan aikaan ja semmoinen tuskin johtuu pelityylin muuttamisesta, vaan ennemminkin siitä, että paikat olivat totaalisen jumissa kovan rääkin jäljiltä.
Pelko siitä, että peli ei aukene ajoissa kerkesi jo fanin mieltä nakertaa, mutta onneksi viime viikko palautti luottamuksen. Nurminen palasi viimeisessä kolmessa ottelussa sille tasolle millä olemme hänet tottunet näkemään, viisikkopeli oli todella tiivistä ja kiekko, sekä miehet liikkuivat taas entiseen malliin.
Pieni huolenaihe on pari loukkaantumista, mutta nekään tuskin vielä Kärppiä vastaan hommaa kaatavat.
Koiviston paluu viivalle olisi kuitenkin erittäin toivottava asia jo pelituntuman saamiseksi jatkopelejä varten ja ikitaistelija Saarikoskikin on näissä peleissä omimmillaan ja saattaa vielä nousta arvoon arvaamattomaan, mikäli toipuu loukkaantumisestaan ajoissa.
Nytkin palaset isoonkin menestykseen ovat silti kasassa. Puolustus on Sorochanin poissaolosta huolimatta liigan eliittiä. Löytyy kovuutta ja näköä omassa päässä Haakanan, Alangon ja Saarisen muodossa. Kiekollinen osaaminenkin on riittävää ja etenkin Girouxin ja Koiviston? ylösnousut tulevat aiheuttamaan paljon päänvaivaa vastustajille. Ei hätää tällä osastolla ainakaan vielä tässä vaiheessa. Täysin vertailukelpoinen kalusto ihan mihin joukkueeseen verrattuna hyvänsä jollei päitä ala putoamaan lisää. Girouxin, Haakanan, Koiviston, Saarisen ja Alangon harteilla tulee lepäämään päävastuu siitä, että Nurminen saa ottaa helppoja koppeja ja hyökkääjät saavat kiekkoja liikkeeseen.
Mielenkiintoista on nähdä kuka ottaa kuudennen puolustajan paikan olettaen, että Koikka pelaa.
Kauppinen on kiekollisena erittäin potentiaalinen, mutta vastaavasti oman pään pelissä on niin paljon parannettavaa, että hän on aina jonkunlainen riskitekijä ollessaan jäällä. Etenkin, jos homma jatkuu puolivälieriä pidemmälle ja vastaan alkaa tulla isokokoisempaa ja rutinoituneempaa hyökkäyskalustoa. Hulkkonen ja Heiskanen ovat muut vaihtoehdot.
Hulkkonen pystyy pelaamaan kovassakin paikassa, mutta ailahtelevaisuus on ongelma. Heiskanen on rutinoituneempi ja pelaa tasaisemmin, mutta hänen ongelmansa pakkina pelatessa on turhan pieni koko. Itse uskoisin, että Kauppinen ainakin aloittaa kutosena, Hulkkonen on varalla ja Heiskanen ottaa ylimääräisen hyökkääjän paikan Sainomaalta, tai Laineelta.
Hyökkäyksenkin pitäisi pystyä aiheuttamaan vastustajille harmaita hiuksia roppakaupalla. Ratkaisuihin pystyvää materiaalia riittää hyvin kolmeen kenttään, jopa neljään, jos Sape saadaan mukaan vielä tällä kaudella. Petri Variksen tämän kauden peliä ei voi liikaa kehua, ja odotukset ovat hänen suhteensa kovat myöskin huomisesta eteenpäin kun tosikoitokset alkavat. Pete on ollut liigan dominoivin pelaaja tällä kaudella ja kun ketjuaan säestävät Hentunen ja Benda, niin kokolailla vakuuttavanoloinen ykkösnyrkki on kasassa. Kakkosessa pelannevat ainakin Sapen paluuseen? asti Törmänen, Cipruss ja Mikkola. Tämä on suoraviivaisempi kenttä, jossa Cipruss pistää kiekkoa liikkeelle ja laiturit pyrkivät hanakasti maalille. Mikkolalta on lupa odottaa myöskin vastustajan pehmittämistä, joka oli paikoin hiukan hukassa. On ollut ongelmaa käden kanssa jne., mutta enää ei tarvitse säästellä? Törmäsellä on takana vaikea jakso, mutta hänenkin otteissaan oli viimeisissä peleissä havaittavissa taas vanhaa meininkiä. Lupaa hyvää. Törmänen on ollut aina hyvä pudotuspelipelaaja, ja miksi mikään olisi muuttunut. Cipruss on kelpoinen pelintekijä ja pystyy iskemään myöskin maaleja. Kun paikka tulee, niin 'Aikka' tekee maalin. En muista kovin montaa tilannetta hänen tuhrineen tällä kaudella. Heikkoudet tulevat esiin kun tila käy vähiin, mutta ketjunsa laiturit pystynevät Ciprussille sitä tilaa tekemään.
Kolmosessa pelaavat nuoret Rita ja T.Ruutu, sekä uransa tähän kauteen lopettava Virtanen.
Kenttä, joka pelaa hyvin omiin päin, mutta pystyy myöskin ratkaisuihin. Seuratkaa T.Ruutua vielä kun kerkeätte. En olisi lainkaan yllättynyt, vaikka nousisi vielä aivan eturiviin pudotuspelien aikana. Taso nousee koko ajan ja ei voi kuin ihmetellä kaverin kehitystä. Itseluottamusta on vaikka muille jakaa, peräänantamaton, taitava ja todellinen voittajatyyppi. Rita on myöskin ollut junnukisojen jälkeen kuin eri mies. Itseluottamus on noussut, uskaltaa pitää kiekkoa ja haastaa pakkeja. Jani on alkanut väläyttelemään parhaita ominaisuksiaan jatkuvasti, eikä ole viime peleissä ollut lainkaan ihmeellinen tilanne, että nämä nuoret sankarit ovat pyyhkäisseet 2-1, 2-0 tilanteisiin pakkien keskeltä Ritan saadessa keskialueella kiekon vauhtiin. Vielä sihti kunnolla kohdalleen, niin hyvä tulee.
Virtanen tasapainottaa kokonaisuutta kokemuksellaan ja tullee saamaan suuren roolin myöskin alivoimapeleissä. Talvella näytti jo siltä, että ’Ruuna’ ei mahdu enää kokoonpanoon, mutta ilmeisesti kyse oli vanhojen jäsenten säästelystä uran viimeiseen koitokseen. Näiden pelien takia hänelle on sopimus tehty ja nyt pitää näyttää, että se kannatti ja hän pystyy auttamaan joukkuetta.
Nelosen koostumusta on vaikea sanoa. M.Ruutu on varma tapaus, mutta laiturinsa varmasti vaihtelevat jatkuvasti akselilla Laine, Valtonen, Heiskanen, Sainomaa. Työtä, työtä ja työtä. 0-0 peliä ja siinä sivussa vastustaja jatkuvasti varpaillaan taklauksilla. Mikko on ulottuvana erinomainen karvaaja ja pelaa paljon silloin kun pidetään johtoasemasta kiinni. Joukkueen ehdottomasti parhaita jäähyntappajia, ja ehkä Haakanan ohella odotuksiin nähden positiivisin yllätys tällä kaudella ainakin tähän asti.
Kärppäsarjassa suurin ja oikeastaan ainoa huolenaihe on Jokerit itse. Kaikki paineet ovat täällä, ja ne on kestettävä. Uskon, että kokemusta on sen verran, että homma hoituu tiukassakin paikassa, mutta onhan niitä paukkuja sattunut ennenkin, joten vannomatta paras…