Hasse kirjoitti:
Silti olisi suotavaa seuloa kuka lähtee ja kuka ei tarkemmin.
Ajatellaan menneitä EM-kisoja. Oli sovittu, että kaikki kisarajan ylittäneet pääsevät kisoihin. Tästä oli seurauksena se, että:
a) urheilijat tiesivät pelisäännöt
b) Urheiluliiton oli pidettävä kiinni pelisäännöistä.
Otetaan esimerkiksemme kiekonheitto. Mikko Kyyrö ja Mika Loikkanen edustivat Suomea MM-kisoissa. Molemmat olivat niitä, joita suuri yleisö sanoo turisteiksi.
Loikkanen on yli kolmekymppinen juniorisarjoissa aikanaan kansainvälisesti menestynyt heittäjä.
Kyyrö on hieman yli kaksikymppinen juniorisarjoissa kansianvälisesti menestynyt heittäjä.
Loikkasen ammattia en tiedä. Kyyrö tekee vuorotyötä vanginvartijana. Kumpaakaan urheilu ei elätä. Kyyrö on nuori, ja ehkä vielä haaveilee siitä, että pääsee panostamaan lajiin. Loikkanen alkaa olla uransa ehtoopuolella. Hän rahoittaa urheilunsa omin voimin. En ole miestä haastatellut, mutta uskoisin, että hänen realistiset unelmansa tässä vaiheessa uraa ovat arvokisoihin pääseminen, Kalevan Kisoissa voitto, maaottelumenestys, siis tällaisia pieniä unelmia. Kansan kukkaroa Loikkasen harrastus rasittanee sen verran, että mies saa muutaman vaaterievun edustusmatkoille. Lentolippu Göteborgiin kaupan päälle!
Penkkiurheilija saa vastapainoksi ainakin sen, että Loikkanen jaksaa jatkaa, koska on tavoitteita, ja riuhtoo maaottelussa Syuomen osaltaan kolmosivoittoon.
Voimme kysyä, mitä haittaa Loikkasen kisavalinnasta oli? Höytyäkään siitä ei ollut, se on totta.
Kyyröllä on vielä mahdollisuus kehittyä kiekonheittäjänä. Uskon, että suuri osa vaikkapa jatkoaikalaisista myöntää kisamatkan hyväksyttäväksi, jos tietää faktat, kuten Kyyrön iän ja melko hyvän potentiaalin. Kyyrö on maan ykkösheittäjä, ja esim. Eurocupeissa huipputärkeä. Kehittyminen olisi jopa kullanarvoista.
Tänä suvena Kyyrö ylitti kisarajan hyvissä ajoin, Loikkanen vasta kisojen alla. Aikoja sitten päätettyjen pelisääntöjen mukaan Loikkanen valittiin kisoihin. Jos ei olisi valittu, Loikkasta olisi loukattu/syrjätty ihmisenä ja urheilijana.
Voidaan tietenkin ajatella, että pelissäännöt olivat väärät. Pitää käyttää harkintaa, ja niin yleensä tehdään. Mutta subjektiivisuus on vaarallista. Keihäänheittäjä Paula Tarvainen ja korkeushyppääjä Oskari Frösén esimerkiksi ovat urheilijoita, joita ennen Helsingin MM-kisoja moni piti varmoina turisteina, sillä näytöt nimenomaan arvokisoista olivat heikot.
Tarvainen venyi pistesijoille, Frösén finaaliin. Mielestäni molemmat täyttivät paikkansa. Loikkanen ei venynyt finaaliin, joka oli mahdollisuuksien rajoissa, vaan heitti kesän ehkä heikoimman kisansa. Kyyröllä sama juttu. Kyyrö olisi voinut heittää 62+, ja hänestä voi tulla kv. tason heittäjä. Loikkanenkin olisi voinut heittää 62+, olihan kunto nousussa. Molemmat epäonnistuivat. Todennäköisyys onnistumiselle oli pieni. Molempien kohdalla on jos-sanoja.
Olisiko valinnoissa syyllistytty ikäsyrjintään, jos Loikkanen olisi tiputettu joukkueesta? Olisiko sillä merkitystä? Miksi kahden jos-sanan Kyyrö menisi yhden josin Loikasen edelle? Kumman kisoihin valitseminen oli suomalaisen yleisurheilun kannalta järkevämpää (ehkä jopa Loikkasen, koska maajoukkue tarvitsee leveyttä maaotteluiissa ja Cupeissa)?
Tämä ei ole helppoa. Ei ole.
scholl kirjoitti:
Amerikkalaisilla on tapana se, että joukkueen halutaan olevan mahdollisimman suuri, jolloin maan värit näkyvät hyvin kilpailuissa ja siellä iloitaan mitalisaaliista, eikä sen enempää syyllistetä sitä suurta massaa, jotka eivät ko. kisoissa vielä mitaleille yltäneet.
Tämän viikon Veikkaajassa suuresti arvostamani Matti Hannus kertoi, kuinka Ruotsissa urheilijana oleminen on positiivinen juttu, ja se kannustaa menestymään. Suomessa urheilija on syöpäkasvain ja rikollinen, kunnes tulee menestystä. Sitten hän on koko kansan Matti/Heli/Marko/Jukka.
