Huikeita asioita

[Ikävänkantaja]

Koska asia kuin asia tuntuu olevan nykyisin huikea, usein jopa rasittavuuksiin asti, lienee perusteltua avata näille lukemattomille huikeuksille myös oma ketjunsa. Kukin voi siis listata ja ilmiantaa tänne omantuntonsa mukaan huikeiksi kokemiaan asioita, ilmiöitä, ideoita ja ihmisiä.

Aloitan seuraavalla suoritus-kategorian huikeudella: Sveitsin maajoukkueen suoritus jääkiekon MM-kilpailuissa 2013.

 

[alwahla]

Suomen luonto ja maisemat. Nyt en tarkoita mitään Kontulaa, Merihakaa, Varkautta tai Kouvolaa, vaan ihan luontoa.
Moni haikailee lähtevänsä metsästämään eksoottisia nähtävyyksiä ja maisemia jopa Karibialle, vaikkei välttämättä ole edes käynyt Kainuun metsissä tai järvi-Suomen vaaroilla ihastelemassa laskevassa auringossa välkehteleviä järviä.

 

[Lunatico]

Elämä on aivan huikeaa kun sen oikein oivaltaa. Myös Suomen lopullinen sijoitus tämän kevään mömmö-kisoissa on huikea, koska jalkeilla oli tasoa puulaakijoukkue ja sillä porukalla top-4 sakkiin.

 

[Uleåborgir]

Huikean suivauttavia nuo Ruotsin nussunaamaveljekset. He näyttävät jonkin verran mustekaloilta.

 

[sampio]

Huikeutta on se, kuinka hyvin asiani ovat ja kuinka paljon länsimaisella ihmisellä on mahdollisuuksia elämässään. En nyt halua viedä pienemmiltä huikeuksilta pohjaa pois, mutta mulle on antanut aika paljon voimia kaiken paskan keskellä se, että olen alkanut nauttia elämän pienistä asioista ja tajunnut, ettei mikään täällä lopulta ole itsestäänselvää. Tai ajoittain ainakin tajunnut. Vaimo, lapset, ystävät, duuni, terveys, opinnot, harrastukset, vapaus... ylipäätään se, että mulla on mahdollisuus miettiä, mitä haluan elämälläni tehdä ja pyrkiä sitä kohden. On hienoa suunnitella jossain kaukaisuudessa siintävää omakotitaloa vaimon kanssa, pelata futista lasten kanssa, kahvakuulailla lämpimällä säällä pihalla, opiskella liki ilmaiseksi ja röhnöttää oluen kanssa sohvan pohjalla keskellä yötä NHL:ää seuraten. Ei valittamista.

 

[sampio]

Huikean suivauttavia nuo Ruotsin nussunaamaveljekset. He näyttävät jonkin verran mustekaloilta.

Sedinit ovat raivotuttavia kieltämättä, myös raivostuttavan hyviä, mutta kaiken ruotsalaisen ylimielisen hyvyyden ruumiillistuma on Mats Sundin.

 

[Midnight Rambler]

The Doorsin debyyttialbumi on edelleen huikea juttu.

 

[Urheiluministeri]

Suomen luonto ja maisemat. Nyt en tarkoita mitään Kontulaa, Merihakaa, Varkautta tai Kouvolaa, vaan ihan luontoa.

Kyllä. Tänä aamuna heräsin järven rannalta laavusta klo 04.15 valtaisaan pikkulintujen konserttiin, käen kukuntaan, kurkien huutoon, palokärjen koputukseen ja uskomattomaan aamun sarastukseen. Siitä seuraavat pari tuntia istuin hiljaa nuotiolla kahvia keitellen, katsellen, kuunnellen ja muuten aistien. Huikeaa.

 

[ufon_kaakao]

Kyllä. Tänä aamuna heräsin järven rannalta laavusta klo 04.15 valtaisaan pikkulintujen konserttiin, käen kukuntaan, kurkien huutoon, palokärjen koputukseen ja uskomattomaan aamun sarastukseen. Siitä seuraavat pari tuntia istuin hiljaa nuotiolla kahvia keitellen, katsellen, kuunnellen ja muuten aistien. Huikeaa.

Mielipuolien lintujen kakofoniassa ei ole mitään huikeaa.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Luin "huikeita ansioita" ja näin ketjun aloittajan, joten olin toiveikas. Nyt olen tässä ja pettynyt. Huikeaa, kuinka jotkut kykenevät pettämään kerta toisensa perään. Näkökykyni nyt näin ensimmäiseksi.

 

[Evil]

Huikean suivauttavia nuo Ruotsin nussunaamaveljekset. He näyttävät jonkin verran mustekaloilta.

Onneksi vain jonkin verran, sillä mustekalakin on lähtökohtaisesti sympaattinen olento. Neidit Sedin eivät sitä tiemmä ole.

Eläimistä huikein on ehdottomasti ronsu eli olifantti.

 

[Surukuku]

... On hienoa suunnitella jossain kaukaisuudessa siintävää omakotitaloa vaimon kanssa, pelata futista lasten kanssa, kahvakuulailla lämpimällä säällä pihalla, ... Ei valittamista.

Saatana, kun tuli luettua pahasti väärin! Luin nimittäin, että: "... pelata futista lasten kanssa kahvakuulalla..."

Kerkisin jo mietti, miltä mahtaisi tuntua sellaisen liki kymppikilon kahvakuulan potkiminen - mahtaisi kyllä tuntua aika huikealta?!?

Oman varsinaisen, mutta vaatimattoman kontribuutioni tähän ketjuun tuon ihmettelemällä, kuinka huikealta kevät tuntuu aina uudelleen; luonto herää ja vanhakin tuntuu taas nuortuvan sitä katsellessa - huikeaa...

Huom! Lainauksen lihavointi omaa käsialaani

 

[Urheiluministeri]

Mielipuolien lintujen kakofoniassa ei ole mitään huikeaa.

Moni pitää huikeana jopa kännisten ihmisten ja instrumenttien kakofoniaa rock-konsertissa tai liikenteen kakofoniaa New Yorkissa. Eli kuulijan korvassa..

 

[calvin]

Moni pitää huikeana jopa kännisten ihmisten ja instrumenttien kakofoniaa rock-konsertissa tai liikenteen kakofoniaa New Yorkissa. Eli kuulijan korvassa..

Muutama vuosi takaperin tuli istuttua Salamajärven kansallispuistossa marraskuisena aamuna ensilumen satamisen jälkeen ja ympärillä oli aivan täydellinen hiljaisuus. Mistään ei kuulunut mitään ääntä, ja lumessakaan ei näkynyt muiden kuin omien ja joidenkin eläinten jalanjälkiä.

Se oli huikeaa, täydellinen hiljaisuus on aliarvostettua.

 

[Syöttöpiste]

Muutama vuosi takaperin tuli istuttua Salamajärven kansallispuistossa marraskuisena aamuna ensilumen satamisen jälkeen ja ympärillä oli aivan täydellinen hiljaisuus. Mistään ei kuulunut mitään ääntä, ja lumessakaan ei näkynyt muiden kuin omien ja joidenkin eläinten jalanjälkiä.

Se oli huikeaa, täydellinen hiljaisuus on aliarvostettua.

Tästä tuli mieleeni useat kerrat kun on syksyisenä aamuna herännyt jossain metsän keskellä teltasta ja mennyt ulos katselemaan kun aurinko nousee ja alkaa valaisemaan usvaista metsää. Korkeintaan joku varis on raakkunut puun oksassa ja odotellut jäisikö varusmiehiltä jotain nokittavaa sillekin aamiaiseksi. Hetki ennen kuin teltan lähivartiomies alkaa ohjeistuksesta huolimatta hakkaamaan klapilla kaminan kylkeen herätystä on kaikessa hiljaisuudessaan huikea. Jos siis sattuu itse olemaan hereillä ennen sitä. Yleensä olen.

 

[Urheiluministeri]

Tästä tuli mieleeni useat kerrat kun on syksyisenä aamuna herännyt jossain metsän keskellä teltasta ja mennyt ulos katselemaan kun aurinko nousee ja alkaa valaisemaan usvaista metsää. Korkeintaan joku varis on raakkunut puun oksassa ja odotellut jäisikö varusmiehiltä jotain nokittavaa sillekin aamiaiseksi.

Tämäkin on totta. Keväässä ja syksyssä on se hieno ero, että siinä missä keväällä luonto herää eloon ja on täynnä elämää, on syksy huomattavasti rauhallisempi ja seesteisempi vuodenaika. Juuri tuo hiljainen usvaisuus ja kuulaus on yksi huikeimmista asioista suomalaisessa luonnossa. Kylmät yöt ja kosteus korostavat molempina vuodenaikoina myös luonnon tuoksuja aivan eri tavalla kuin kesähelteellä.

Huikea on myös kolmenkymmenen pakkasasteen jähmettämä suomaisema jylhän Koillismaalaisen vaaran laelta katsottuna. Se on kuin valokuva, pysähtynyt ja steriili.

Mutta muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen on kertakaikkiaan upeaa päästä seuraamaan tulvavesien vapautumista ja muuttoparvien saapumista. Se ensimmäinen kurjen huuto, ai että se tuo iloa.

 

[Ikävänkantaja]

Palstalla on tehty mitä luultavimmin huikea-sanan käyttömäärän uusi, epävirallinen maailmanennätys - ja kerrankin ko. mantraa on hoettu hyvästä syystä;

Suomen nuorten maajoukkueen suoritus U20-maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2014 on ehdottomasti ansainnut paikkansa tässä ketjussa.

 

[Ikävänkantaja]

Iivo Niskanen - Sami Jauhojärvi -parin suoritus miesten parisprintissä Sotshin talviolympialaisissa 2014

Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen suoritus Sotshin olympialaturnauksen 2014 puolivälierässä

Aivan huikea päivä!