Vielä HPK-Jyp -pelistä
Ensinnäkin niille, joita ei kiinnosta lätkä, vaan tappelut. Yli-Junnilan ja Nikolovin matsi oli turhanaikaista huitomista, joka sai alkunsa siitä, kun Nikolov suivaantui Yli-Junnilan puhtaasta, mutta harjoituspeliin tarpeettoman rankasta taklauksesta. Kumpikin löi puolentusinaa kertaa, ei merkittäviä osumia, ratkaisematon ja suihkuun.
Sitten illan jääkiekkoilulliseen antiin. Kerhon joukkueesta positiivisen vaikutuksen tekivät Kuharchik (kentän paras pelaaja), jolla kädet kävivät ja syötöt olivat hyviä, Antti Miettinen (voi sitä taitoa ja nopeutta), Yli-Junnila (hyvää ennakkoluulotonta peliä ulosajoon asti), Tuomas Immonen (ei erottunut negatiivisessa mielessä Kerhon pakistosta, aina Prinziä parempi), Max Kenig (mukavaa peliä ja hieno maali).
Pettymyksen puolelle painuivat: Pardavy (paria väläytystä lukuunottamatta saamatonta, ellei kyseessä ollut off-ilta, kannattaa vertailu Vujtekiin lopettaa ja todeta miehen korvaavan Zdenek Nedvedin), Jyrki Louhi (tuli toki maali, mutta myös normaalikiintiö tyhmiä jäähyjä), Erkki Rajamäki (off-ilta), ylivoimapeli (voi Jeesus), Prinz (pelaaja ei voi olla noin huono, eihän?), Laakkonen (ei pettänyt, mutta ei vastannut allekirjoittaneen huikeita odotuksiakaan, potentiaalia kuitenkin VALTAVASTI).
Jypiä tuli seurattua ymmärrettävästi vähemmän, mutta niin hyvässä kuin pahassakin mieleen jäi erityisesti Korhonen (istui jäähyllä tiuhaan, mutta kieputti todella hienosti Puurulan Gevalialle Jypin toisessa maalissa). Myös Perrin väläytti pari kertaa pelintekotaidoillaan.