Rantasen Vesku maalailee tänä päivänä vanhemman valtiomiehen positiostaan mitä erikoisempia keloja, mutta tais todeta eilen THF, kuinka kulttuuri muuttuu hitaimmin.
En oo varma mitä tarkoitti, mutta lähdetään siitä, että ihmiset/nuoret ovat 2010-luvulla valveutuneempia, kantaaottavampia, on tietoa ja että tuota globalisaatiota. Kansanliikkeitä kuten Tahdon. Näillä on kaikilla iso merkitys.
Samalla silti mutuilen, että vaikka julkisesti ja kirkkaassa päivänvalossa ollaan niin saatanan edistyneitä, siellä pinnan alla ja ruohonjuuritasolla ei välttämättä kaikki ole ihanaa ja auvoista. Suhtautuminen mieheen, joka on julkisesti homoseksuaali saattaa olla erilaista mitä ns. normiväkeen. Työyhteisöissä jne. Ihan ilman sen kummempaa syytä. Ei tartte olla kiusaamista tai vittuilua, mutta voin kuvitella joutuvansa ainakin jossain määrin kokemaan olevansa erilainen. Tapaus, numero.
Ehkä olen liian pessimistinen mutuiluissani, mutta ei kulttuuri noin vain sormia napsauttamlla muutu. Ajan kanssa kyllä. Ja ohan tässä aikaa kulunutkin. Ja voi riippua toimialasta, maantieteellisestä sijainnista jne. Mitä enempi erilaisia ja eri taustan omaavia ihmisiä on toimivassa yhteisössä, sitä vähempi erilaisuus pistää silmään. Kun kaikilla on kuitenkin oma tekeminen, arki, ilot ja surut, joihin keskittyä. Valkoista heteromiestä myöten.