Suoritin maakuntamatkailua Kainuun suunnalla ja samalla tuli käytyä katsastamassa mestiskiekkoilun taso Hokki-Ujk-matsissa. Tai paremminkin mestiksen peräpään taso. Pelistä ei kyllä jää paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta Ujk ansaitsi voittonsa paremman taistelutahtonsa ja terävämmän viimeistelyn takia. Maalivahtien torjunnat ja jäähyt kertovat pelin kulusta melkeinpä kaiken oleellisen, mutta tässäpä jotain hieman tarkemmin.
Ensimmäinen erä oli Hokin aika selvää pyöritystä. Vierasjoukkueella oli noin kolme paikkaa, josta saldona siis kolme maalia. Hokilla oli alussa muutama selkeä avopaikka, mutta kiekko poltti lavassa kummallisesti. Suurin osa erästä oli Hokin näennäistä painostusta, ja välillä Ujk kävi rokottamassa Hokin karmeiden puolustuspään virheiden johdosta kolme maalia.
Toinen erä oli sitten ehkä hieman tasaisempi, mutta kuitenkin selkeästi kajaanilaisten. Paikkoja oli vaikka kuinka moneen maaliin, mutta sisään limppua ei vaan saatu. Ujk:lla oli muutama terävä vastahyökkäys, mutta Kitinprami torjui tällä erässä avauserää terävämmin.
Kolmas erä oli sitten Hokin suvereenia pyöritystä, mutta hyökkäysinto kostautui lopussa ja kotijoukkueelle tuli taas turpaan. Kolmannessa erässä Hokki oli huomattavasti terävämpi, mutta vieraiden maalivahti tuntui olevan liki elävä muuri.
Jotain yleisiä huomioita pelistä. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että enpä ihmettele yhtään, että vierasjoukkue oli ennen tätä peliä ilman voittoa. En muista näin äkkiseltään nähneeni yhtä montaa pitkää kiekkoa yhdessä kiekkopelissä. Varsinkin kolmannessa erässä Ujk:n taktiikkana tuntui olevan pitkä kiekko päätyyn, eikä mitään hyökkäyksiä edes suunniteltu. No maalit erässä 1-2, joten taktiikka oli ilmeisesti varsin onnistunut. En ole katsonut tilastoja tarkemmin, mutta vierasjoukkue tuntui kuluttavan jäähypenkkiä varsin tiheään tahtiin. Ja täysin aiheesta. Ujk ei pysynyt hokkilaisten perässä muuten kuin roikkumalla, joten jäähyjä tuli melko runsaasti. Hokkilaisten kädettömyys ja kokovartalokipsi kuitenkin kostautui, eikä lukuisista yv-tilanteista saatu kuin yksi maali.
Itse seurailin näin jyppiläisenä tarkemmin Tuukka Liimataista ja Sami Siltavirtaa. Liimataista ei paljon kaukalossa näkynyt, mikä oli tietenkin melkoinen pettymys. Nuorukainen ei saanut juurikaan peliaikaa ylivoimalla ja paikka kokoonpanosta löytyi kolmosesta. Siltavirta on myös ilmeisemmin hurmannut myös kajaanilaisyleisön samalla tavalla kuin viime kaudella jyväskyläläiset. Ainakin muutaman paikallisen kiekkofanin kanssa keskusteltuani sain sellaisen käsityksen, että Siltavirta ei liene niitä kaikista varmimpia kiekollisia pakkeja myöskään mestistasolla.
Juri Kuznetsovia seurailin myös hieman tarkemmin ja täytyy kyllä sanoa, että tämän pelin perusteella en suosittelisi jatkopahvin sorvaamista. Aivan käsittämättömiä kikkailuja ja hasardeja omalla alueella ja alimpanana miehenä sekä muutenkin aivan päätöntä surffailua ympäri kaukaloa. Kyllähän miehellä taitoa tuntuu olevan, mutta tuolla asenteella hänestä on lähinnä haittaa. Ei pidä tosin vetää liian suuria johtopäätöksiä yhden pelin perusteella.
Vieraista ei oikein jäänyt mieleen Kempin lisäksi kuin Maksim Ivanov, joka tuntui olevan varsin tehokkaalla pelipäällä. Kotijoukkue oli myös aika lailla harmaata massaa, tosin oma mestiksen tuntemuksen puute voi vaikuttaa asiaan. Lahesalu oli mielestäni positiivisin pelaaja, mutta hänenkin pelinsä pilasi käsittämätön pelinluku ja löysäily, jonka seurauksena Ujk pääsi tekemään ratkaisevan 1-4-osuman 1vs1-tilanteessa.
Kaiken kaikkiaan pelistä jäi varsin sekava kuva. Ujk taisteli sen minkä jaksoi ja ansaitsi voittonsa nimenomaan asenteensa takia. Kotijoukkue löysäili pari erää ja kolmannessa ei enää rahkeet riittäneet nousuun. En kyllä millään jaksa uskoa, että Ujk voittaa enää kovinkaan monta peliä, vaikka taistelutahdosta saisi moni joukkue Hokin johdolla ottaa mallia. Kaiken kaikkiaan ansaitut pisteet vieraille Hokin löysäilystä johtuen. Näin siis ulkopuolisen silmin.
Ps. Häkkisellä oli muistaakseni lievä jalkavamma, jonka takia hätä lepuutettiin.