Voi vaan kuvitella mikä Tami-show olisi syntynyt jos se narsisti jumalan armosta olisi tullut
meidän penkin taakse. Siinä olisi ainakin ollut viihteelistä arvoa, mutta tuloksista en olisi
ollut niinkään varma.
Muistan lukeneeni että Eaves karsi pois sellaisen vanhan edari-meiningin ja vaati ammattimaisempaa
meininkiä tilalle, siitä oli varmaan helpompi ponnistaa ylöspäin.
Itse asiassa Tami oli 1997 hyvä koutsi. Nosti Ässät tappioputkesta pudotuspeleihin, ja vei heikentyneen Ässä-lauman pudotuspeleihin myös 1998. Todennäköisesti IFK:ssa Tamin käytös olisi ollut hieman toisenlaista. Tiedän, että hän suhtautuu nöyrästi ja kunnioittavasti IFK:hon. Hän pitää pelivuosiaan IFK:ssa uransa parhaimpina.
HIFK:n valmentajavalinnat 1990-luvulla menivät monena kautena poskelleen. Matikaisen jälkeen Kari Malinen tuli kauden ajaksi, välieräpaikka jäi yhden erän päähän. Katkopelissä 3-1 -johto suli viimeisessä erässä HPK:ta vastaan. Malisella oli kova oppositio joukkueen sisällä.
Harri Rindell oli alkuun hyvä, kaudella 1991-1992 tosin peliotteissa oli rajua vaihtelua. Ensin viisi voitto-ottelua putkeen, seitsemästä pelistä saaliina kuusi voittoa. Lopulta nippanappa pudotuspeleihin, joissa TPS lauluun ja välierissä viisi matsia Jyppiä vastaan. Lopulta pronssia.
Kahdella seuraavalla kaudella Rindellin osaaminen ei riittänyt. Jotain oli pahasti pielessä, kun hän penkitti Jukka Seppoa ja Teppo Kivelää, Kivelä istui penkillä seuraavallakin kaudella. Menestystä ei tullut. Varsinkin 1992-1993 joukkueella olisi pitänyt menestyä, materiaali oli hyvä. Osaavampi, ja erityisesti vaativampi valmentaja, olisi taatusti vienyt tuon nipun vähintään välieriin, todennäköisesti finaaliin saakka. Tepsi oli silloin niin kova, että mestaruuteen tuskin olisi ollut mitään saumoja.
Hannu Kapanen...hmmm. Ehkä suurin juttu oli, että Hanneksen mukana tulivat Sami ja Kimmo, vaikka väittivätkin kukin tehneen yksikseen siirtopäätöksen. 1994-1995 hyvä runkosarja päättyi rajuun pudotuspelisukellukseen, kolmessa matsissa Ässiä vastaan yksi maali.
Kaudelle 1995-1996 Kapanen sai käsiinsä materiaaliltaan ala-arvoisen joukkueen, sen hinaaminen pudotuspeleihin oli kyllä jonkinlainen suoritus.
Mutta Kapasenkin aikana valmennuksessa HIFK antoi pelaajamateriaalin lisäksi liikaa tasoitusta Tepsille ja Jokereille.
Eaves oli periaatteessa hyvä haku, mutta pelitapa ja pelaajamateriaali eivät kohdanneet.
1997-1999 elettiinkin upeita aikoja, Erkka ja Rami loivat voittavan ja viihdyttävät IFK:n. Pidän näitä kahta kautta parhaimpina, mitä olen koskaan omin silmin päässyt todistamaan.
Ja sitten taas....1999 oli kasassa NHL-lähdöistä huolimatta hyvä joukkue, mutta Moberg keksi valmentajaksi Ika Lehkosen. Väärä mies väärässä paikassa, vaikka ekalla kaudella välieriin mentiinkin. Taas annettiin valmennuksessa tasoitusta.
2000-luvulla huonot valmentajarekryt jatkuivat....Heikki Mälkiä ja Alpo Suhonen heti alkuun.
Ja sitten kun IFK:ssa oli kerrankin huippuvalmentaja, Hannu Aravirta, hänelle keksittiin antaa fudut kesken pudotuspelien. Aran toinen kausi oli hänestä riippumattomista syistä täyttä härdelliä, siksi tilanteen rauhoittamiseksi olisi pitänyt tehdä jatkosopimus ja laittaa mielummin pari pelaajaa pihalle.
