No ei ole osattu sitten Göran Stubbin, Rekomaan, Liitsolan ja Rikalan. Paria suonenvetoa lukuunottamatta.
Nämä suonenvetojen jälkeiset orastavat dynastian siemenet on kyllä osattu perseillä sitten todella lahjakkaasti kuten myös pk-seudun vuosia kestäneen yksinvaltiuden suomat mahdollisuudet.
Tähän osaamattomuuteen (lue: Ylimielisyyteen) ja välinpitämättömyyteen on jo niin tottunut ettei valitettavasti jaksa enää edes vituttaa.
Samaa paskaa meille syötetään vuosikymmenestä toiseen ilman kultaa ja kunniaa tai meidän ansaitsemaa organisaation kilpaurheiluun kokonaisvaltaisesti sitoutumista resurssien ja potentiaalin edellyttämällä tasolla.
Joten voisi melkein kysyä Pikku-Pedron sanoin: ”Isä, Miksi me kannatamme HIFK:ta?”.
Mutta näin se elämän ja faniuden kiertokulku vaan menee. Jatkuu aina vaan. Isältä pojalle. Äidiltä tyttärelle. Elinkautisesti. Amen.