HIFK:n juniorijoukkueet 2015–2016

Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Missä menee IFK:n juniorilätkä tällä hetkellä? Asia kiinnostaa ja huolettaa mua sekä `en gång, alltid `elinkautisvankina, että myös kiekkojuniorin faijana.

Asia nousi taas framille kun juttelin frendini kanssa, joka skulasi IFK:n liigajengissä vuosituhannen vaihteessa, hänen erittäin lahjakkaan poikansa tulevasta seurasta. Poikansa on ensi vuonna C-ikäinen ja on aika valita se seura, josta ponnistetaan kohti kirkkaimpia valoja jos rahkeet riittää. Jokerit on tehnyt frendin skloddille "tarjouksen" edustusjoukkuepaikasta vuotta vanhempien ykkösjoukkueessa ja luvanneet paikan ylemmissä ketjuissa. Lisäksi kaverilla takataskussa mm. ison (64 huippujoukkuetta) kansainvälisen turnauksen parhaan pelaajan palkinto päättyneeltä kaudelta jne. Todella lahjakkaasta junnusta siis on kyse.

Pojan isä tosiaan pelasi itse IFK:ssa C-ikäisestä eteenpäin nousten lopulta liigaan IFK:n riveissä, eli on IFK, henkeen ja vereen. Tästä luonnollisesti lähdin kysymään, eikö IFK olisi myös yksi vaihtoehto kolmen muun ehdokkaan lisäksi? Vastaus sai kyllä mietteliääksi: "Tällä hetkellä IFK:n junioriorganisaatio (sis. valmentajat, joukkueenjohtajat jne.) on täynnä vanhoja, IFK:ssa todella kauan vaikuttaneita, kaavoihinsa kangistuneita ukkoja, vanhoine pölyttyneine ajatuksineen ja valmennusmetodeineen. Valmennusmetodit ovat 80-luvulta ja koko organisaatio tulisi tuulettaa ylhäältä alas asti, jotta takavuosien kaltainen imu pääkaupunkiseudun tavoitelluimpana junioriseurana voisi palata".

Kysyin miten hän näkee Peltosen, Lydmanin ja Kuhdan merkityksen ja mahdollisuuteen vaikuttaa sekä uudistaa koko junnutoimintaa. Sanoi, että imagomielessä näiden kavereiden palkkaaminen on huikean fiksu veto. Näkemystä pelaajauralta on todella paljon ja ko. herrat henkilökohtaisesti hyvin tuntevana pitää kaikkia kolmea todella fiksuina kavereina. Silti kaverini epäilee näiden muutaman huippunimen resursseja uudistaa toimintaa perinpohjaisesti, kohtuullisessa aikaikkunassa. Pelkona on, että muutos keskittyy vain A - C junnuihin kun monesti joukkuevalinta tehdään jo paljon aikaisemmin. Lisäksi muistutti, että nimekkäillä uudistajilla ei ole valmennuskokemusta takataskussa ja pohdiskeli kuinka tämä hidastaa oikeiden peliliikkeiden tekemistä kun uutta perustusta rakennetaan.

Kaveri tuntee todella hyvin edelleen IFK:n organisaation avainhenkilöitä pelattuaan useiden kanssa samaan aikaan, samoissa joukkueissa vuosia. Siksi kyseisiin kommentteihin ei kannata välttämättä suhtautua pelkästään ylimielisesti naureskellen. Kun tähän lisätään se, että frendi on erään pks:llä vaikuttavan, resursseihin nähden erittäin hyvin menestyneen kasvattajaseuran valmennuspäällikkö ja käytynä on kaikki jääkiekkoliiton järjestämät valmennustasot, niin näkemystä hänellä on.

Loppuun totesi, että Blues ja Jokerit ovat tällä hetkellä huikeasti edellä juniorityön tasossaan ja mm. Kiekko-Vantaatakin pidetään lajipiireissä paremmin ohjattuna organisaationa, kuin IFK:ta.

Töitä olis ja ehkä snadisti kiirekin.

Ps. itsehän en asioista mitään tiedä, mutta oma poika pelaa Bluesissa ja olen erittäin tyytyväinen valmennukseen ja toimintaan kokonaisuudessaan. Poika käy treeneissä IFK:n lippis päässä ja ottaa vittuilut vastaan kuin mies. Ei oo helppoo olla IFK :-)
 

F#21

Jäsen
^ Nopeasti katsoin HIFK:n valmentajia, niin ei siellä hirveästi enää noita vanhempia koutseja ole. Sanoisin että tilanne on muuttunut parempaan suuntaan viimeisen viiden vuoden aikana. Joukkueenjohtajatkin mielestäni vaihtuvat, sillä lähes kaikissa ikäryhmissä ne ovat poikien vanhempia.

Muuten olen samaa mieltä, että molemmat Blues sekä Jokerit ovat HIFK:ta edellä junioritoiminnassa. Tosin olen kuullut, että Jokereissa on Kekäläisen lähdön jälkeen lähtenyt tilanne menemään loivaa alamäkeä takaisin vanhaan.
 

JK43

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Boston
Pelkona on, että muutos keskittyy vain A - C junnuihin kun monesti joukkuevalinta tehdään jo paljon aikaisemmin.
Todella hyvä teksti josta lainasin vain sen omasta mielestäni olennaisimman. Noissa ikäluokissa IFK:ssa tehdään tällä hetkellä mielestäni oikeita asioita mutta ongelmana on se että pahimmat pääkaupunkiseudun kilpailijat tekevät niitä aikaisemmin. Ja nyt en tarkoita sitä että F-junnujen pitäisi vetää kaksi kertaa päivässä vaan melko pitkään juniorikiekkoilua läheltä seuranneena on ollut havaittavissa että IFK:ssa tietynlainen Country Club-asenne omaksutaan jo pikkujunnuissa.

Ja C-ikäluokassa sellaiset pelaajat joilla on varaa valita mihin seuraan menevät valitsevat usein Bluesin koska siellä joukkueen runko pysyy paljon paremmin kasassa ja joukkueena menestyminen on todennäköisempää kun IFK:ssa joukkueessa tapahtuu isoja muutoksia ja päätöksenteon vaiheessa ei ole tarkkaa tietoa millaisen joukkueen IFK saa ikäluokassa kasaan.

Sama vaivasi Jokereita ennen Kekäläistä ja nyt vaikuttaa siltä että touhu on sielläkin pikkuhiljaa luisumassa samaan suuntaan.
 

Larhii

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jäähonka
Tuli eksyttyä Jokerien keskustelun puolella linkin kautta heidän A-junioreiden kesärinkiin. Juho Rautanen siirtynyt näköjään sinne ja HIFK:n brändin kokoinen oma kasvatti Roope Kuhakoski palannut Sportista pääkaupunkiin, mutta myös siellä. Onko kellään näistä sisäpiirin tietoa, koska itseäni ihmetyttää varsinkin Vantaan siirrettyä yhteistyön HIFK:n puolelle?
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat

MJ64

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Pari kautta Kolleissa ja sitten edariin?
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Luin samankaltaisilla ajatuksilla. Ei ole mikään ihme, että Ville laittaa näitä epäkohtia kuntoon nyt. Faneilta kysytään kärsivällisyyttä, mutta kyllä ne tulokset sieltä alkaa pikkuhiljaa tulemaan.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Tuo on se tapa, millä kasvatetaan omista junnuista pelimiehiä. Odotan suuresti tätä muutosta. Se on sitten eri asia, löytyykö suomesta samalla tavalla lahjakkuuksia kuin länsinaapurista. Enemmän täällä syntyy kuitenkin perus sarjajyriä. Mutta ehkä HIFK:ssa pystytään tulevaisuudessa jalostamaan pelaajia enemmän?
 

Stigu

Jäsen
Faneilta kysytään kärsivällisyyttä, mutta kyllä ne tulokset sieltä alkaa pikkuhiljaa tulemaan.
Kyllä, ja siksi ainakin itselläni on kaksi toivetta junnutoiminnan suhteen:

1. Ville Peltonen hoitaa nykyistä pestiään (Kolleja) vähintään 3 vuotta, jotta hommaan saadaan jotain pitkäjänteisyyttä.Eli itse en ainakaan toivo, että Ville vielä vähään aikaan hypää esim. edareihin.

2. Junnujen pelisapluunaan otetaan mausteita Stögön AirHockeystä, ja koko valmennusfilosfiassa aletaan (esim. Ruotsin mallin mukaan) painottaa enemmän yksilön osaamista ja taitoja. Stögö näyttää olevan ajan hermolla siitä, mihin esim. kv-lätkä on menossa. Nyt tätä momentumia pitäisi käyttää hyväksi myös junnutasolla. Uskon, että parin vuoden kuluttua Liigajengitkin pelaavat samantapaista lätkää, kuin mitä Kanada esitti MM-kisoissa, tietysti liigapelaajien yksilöiden taitotasoon suhteuttaen.
 

Seesam

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hyvältä kuulostaa ja vaikuttaa. Jonkun viiden vuoden päästä aikaisintaan nähdään ollaanko onnistuttu tavoitteissa.
 

Ishmael

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Vancouver Canucks
Tuo on se tapa, millä kasvatetaan omista junnuista pelimiehiä. Odotan suuresti tätä muutosta. Se on sitten eri asia, löytyykö suomesta samalla tavalla lahjakkuuksia kuin länsinaapurista. Enemmän täällä syntyy kuitenkin perus sarjajyriä. Mutta ehkä HIFK:ssa pystytään tulevaisuudessa jalostamaan pelaajia enemmän?
Tässä oikeastaan tulee mieleeni vain kysymys, että onko kyse kuitenkaan ns. absoluuttisesta lahjakkuudesta (vs. länsinaapuri) vai siitä, miten suomalainen kiekkokoulu toimii? Mulla ei viime vuosilta ole kokemusta siitä, miten Suomessa junnuja valmennetaan eikä Ruotsista miltään aikakaudelta. Mutta mulla on silti vahva fiilis, että täällä meillä toimitaan vähän kuin peruskoulussakin: mennään heikoimman ehdoilla eteenpäin. Eli kun nuoria lapsia valmennetaan ja peluutetaan, niin ei pyritä tuomaan yksilöiden lahjoja esiin, vaan kaikkien pitää saada osallistua ja kaikilla pitää olla kivaa.
Jotain meillä kuitenkin tehdään jatkuvasti huonommin kuin Ruotsissa, jos mietitään urheilua. Meitä kuitenkin on vain neljä miljoonaa vähemmän.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Tässä oikeastaan tulee mieleeni vain kysymys, että onko kyse kuitenkaan ns. absoluuttisesta lahjakkuudesta (vs. länsinaapuri) vai siitä, miten suomalainen kiekkokoulu toimii? Mulla ei viime vuosilta ole kokemusta siitä, miten Suomessa junnuja valmennetaan eikä Ruotsista miltään aikakaudelta. Mutta mulla on silti vahva fiilis, että täällä meillä toimitaan vähän kuin peruskoulussakin: mennään heikoimman ehdoilla eteenpäin. Eli kun nuoria lapsia valmennetaan ja peluutetaan, niin ei pyritä tuomaan yksilöiden lahjoja esiin, vaan kaikkien pitää saada osallistua ja kaikilla pitää olla kivaa.
Jotain meillä kuitenkin tehdään jatkuvasti huonommin kuin Ruotsissa, jos mietitään urheilua. Meitä kuitenkin on vain neljä miljoonaa vähemmän.
Olet hyvin pitkälti oikeassa, Ruotsissa on jo pidemmän aikaa nähty vaivaa junnupuolella yksilöharjoitteissa. Suomessahan on vallalla tapana, että joukkueena tehdään kaikki, ei yksilöille poikkeuksia. Eihän tätä yksilöharjoittelua ole kovin pitkään harrastettu edes miehissä... Olen kuitenkin sitä mieltä, että Ruotsissa on myös peruslahjakkuus korkeammalla tasolla, koska sieltä on aina tullut enemmän tähtipelaajia vs Suomi. Kertoohan NHL:ssä pelaavien pelaajien määrä jo aika karusti missä mennään. Verrokkina voidaan pitää vaikka sitä, kummalla maalla on ollut yhden kauden aikana enemmän tähtipelaajia? Kokonaismäärissä Ruotsi on tainnut aina pyyhkiä Suomella lattia? Omakohtaista kokemustakin on: esim. silloin kun itse pelasin lätkää, niin yksilöharjoittelusta ei ollut tietoakaan (paitsi maalivahdeilla). Sedinin veljekset olivat jo aivan maagisia 11 vuotiaina ja viisi vuotta myöhemmin pitelemättömiä. Olen pelannut heitä vastaan veskarina neljä kertaa ja voin sanoa, että heitä taitavampia pelaajia ei Suomesta omasta ikäluokastani löytynyt yhtään (edes lähellä).
 

C.Orr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Liigassa
Tässä oikeastaan tulee mieleeni vain kysymys, että onko kyse kuitenkaan ns. absoluuttisesta lahjakkuudesta (vs. länsinaapuri) vai siitä, miten suomalainen kiekkokoulu toimii?
Jotain meillä kuitenkin tehdään jatkuvasti huonommin kuin Ruotsissa, jos mietitään urheilua. Meitä kuitenkin on vain neljä miljoonaa vähemmän.
Mulla on ollut etuoikeus päästä seuraamaan sekä suomalaista että ruotsalaista juniorikiekkoilua suhteellisen läheltä jo vuosia ja junioripelaajamateriaalissa ei ole merkittäviä eroja, kulttuurissa sitäkin enemmän. Ruotsissa junioripelaajia rohkaistaan ottamaan pelaamisessa riskejä eikä epäonnistumisesta joudu automaattisesti penkin päähän puremaan tuppea. Keskeisenä tekijänä tässä on se, että valmentajilta Ruotsissa ei edellytetä joukkueen menestymistä samalla tavalla kuin Suomessa ja sen sivutuotteena ruotsalaiset junioreiden koutsit voivat monipuolistaa harjoittelumetodeja enemmän lajitaidon kuin pelitapaharjoittelun suuntaan. Suomessa tilanne on päinvastainen, junioripelaajien on noudatettava pelitapaa säntillisesti jo suhteellisen nuorena ja erottuakseen millä tahansa lajitaidon alueella on taidot opeteltava omatoimiharjoittelun kautta itse. Suomessa valmentajan urapolku on sidoksissa joukkueen menestykseen, Ruotsissa siis enemmän yksilöiden kehittämisen tehokkuuteen. Suomessa opitaan perusteet, pelitapa, trapit ja papp:it sekä luistellaan -kauniisti sanottuna- niin vitusti, Ruotsissa mennään lajitaidon osalta paljon syvemmälle ja paljon nuorempana kuin Suomessa.

Ruotsissa on hiffattu jo aikoja sitten se, että ei ole olemassa vain yhtä tapaa mitata juniorikiekon onnistumista eli sitä joka näkyy valotaululla matsin jälkeen vaan koutseja arvostetaan sen mukaan kuinka hyvin onnistunut kehittämään yksilöitä. Kuten alussa sanoin potentiaalisten lahjakkuuksien määrässä ei ole lähimainkaan yhtä suurta eroa kuin siinä kuinka paljon enemmän Ruotsi tuottaa huippupelaajia suhteessa Suomeen. Yksinkertaistetusti: Ruotsissa lahjakkaan juniorin on helpompi raivata tiensä ammattikiekkoilijaksi kuin Suomessa lajikulttuurierojen vuoksi, tehohävikki on merkittävästi pienempi ja siksi Ruotsi tuottaa jatkuvalla syötöllä huippuyksilöitä. Yksi konkreettinen esimerkki ihan läheltä. Meillä pelasi pari kautta sitten ruotsalainen junnutähti nimeltään Johan Klingberg. Klingberg oli tyypillinen ruotsalaisen kiekkokoulun kasvatti, joka uskalsi ottaa riskejä pelissä. Välillä ne kannatti toisinaan ei. Suomalaiseen lajikulttuuriin perustuen Klingberg sai sapiskaa riskien otoista ja epäonnistumisista menettäen itseluottamuksen kokonaan ja lähetettiin maitojunalla takaisin kasvattajaseuraansa ja palasi ruotsalaisen valmennuskulttuurin pariin. Jokunen kuukausi sitten Klingberg solmi Dallas Starsin kanssa 5 vuoden jatkosopimuksen.

On aivan helvetin hieno juttu, että nyt HIFK on lähtenyt polulle joka tulee tuottamaan huippupelaajia vuosi toisensa jälkeen. Tulevaisuudessa häämöttää mahdollisuus, jolloin HIFK:ssa pelaa puolet oman juniorimyllyn pelaajia Skellefteån tavoin.

Vaikka lainaankin omia kirjoituksiani aiheesta lähes parin vuoden takaa, en tee sitä siksi että haluaisin nostaa omaa häntääni vaan siksi, että ne edelleen ovat ajankohtaisia

On lähes yksistään seuran tavoitteista kiinni millaisia pelaajia juniorimylly tuottaa. Osa seuroista painottaa enemmän tai vähemmän yksilön kehittämistä ja toinen joukkuepeliä. Kun seuralla on tavoitteenaan juniorijoukkueiden menestys (kuten lähes poikkeuksetta on) sitoo se samalla koutsien käsiä erityisesti siinä minkätyyppisiä harjoitteita tehdään. Harjoitteet tähtäävät tällöin joukkuepelaamiseen, jolloin yksilötaitoharjoitteet jäävät pienemmälle huomiolle. Samalla se yksipuolistaa sekä valmentajia että pelaajia ja Suomen juniorituotanto takoo karrikoiden samasta muotista olevia polkukoneita vuodesta toiseen. Ero esimerkiksi Ruotsiin on konkreettinen, siellä juniorivalmennus keskittyy enemmän yksilöharjoitteisiin ja joukkuepelaaminen ja erityisesti pelin taktinen puoli jätetään vähemmälle huomiolle. Ruotsissa uskotaan enemmän siihen, että pelitapa ja viisikkopelaaminen kehittyy myöhemmällä iällä vaivattomammin eikä siihen kannata tuhlata kehittymisen kannalta kallisarvoista aikaa juniorina. Henkilökohtaisesti pidän Ruotsin mallia järkevämpänä, koska sen seurauksena juniorituotannosta seuloituu lahjakkuuksia läpi tehokkaammin.
Junioritoiminnan kehittämisessä HIFK:n tulisi mielestäni tehdä pieni mutta sitäkin tärkeämpi muutos, jossa pääpaino tulisi olla yksilönkehittämisessä ja lisätä resursseja huippulahjakkuuksien kehittämiselle vaikka sitten joukkueen menestyksen kustannuksella.
 

Red Label

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Jonathan Drouin, Seinen Rakastaja
http://www.jatkoaika.com/Uutiset/hifk-nappasi-kookkaan-puolustajalupauksen-hämeenlinnasta/167659?utm_source=keskustelu&utm_medium=nosto&utm_campaign=keskustelu_ros_nosto

HIFK naarannut Hämeenlinnasta jonkun kookkaan 16-vuotiaan (kiekollisen?) puolustajan, Markus Niemeläisen, 3-vuotisella kontrahdilla. Hyvät raamit 16-kesäiseksi, 193/83. Mitään käryä ei meikäläisellä ole tästä pelaajasta, vaikka oli mukana jonkin verran seuraamissani U18-kisoissa.

E: Ainakin HPK-puolella tämä siirto näyttäisi vituttavan, vaikuttaa hyvältä!
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vakuutuin hankinnasta jo kohdassa "193-senttinen puolustaja".

Mielenkiintoinen junnuhaku. Toivottavasti hänestä saadaan joku kaunis päivä hyötyä edustusjoukkueessakin.
 

Stigu

Jäsen
Mulla on ollut etuoikeus päästä seuraamaan sekä suomalaista että ruotsalaista juniorikiekkoilua suhteellisen läheltä jo vuosia ja junioripelaajamateriaalissa ei ole merkittäviä eroja, kulttuurissa sitäkin enemmän. Ruotsissa junioripelaajia rohkaistaan ottamaan pelaamisessa riskejä eikä epäonnistumisesta joudu automaattisesti penkin päähän puremaan tuppea. Keskeisenä tekijänä tässä on se, että valmentajilta Ruotsissa ei edellytetä joukkueen menestymistä samalla tavalla kuin Suomessa ja sen sivutuotteena ruotsalaiset junioreiden koutsit voivat monipuolistaa harjoittelumetodeja enemmän lajitaidon kuin pelitapaharjoittelun suuntaan.
Kiitos taas C.Orrille asiantuntevista kommenteista.

Tuntuu, että Svedut ovat taas kerran tässäkin asiassa edellä meitä. MM-kisathan eivät heilläkään menneet nappiin, mutta esim seuratasolla he menestyivät CHL:ssä ihan mukavasti: Neljän parhaan joukossa 3 ruotsalaista jengiä.

Tuo kulttuurimuutos on todella iso askel, mutta toivon, että IFK:ssa uskalletaan ottaa se. 3-5 vuotta niin IFK voisi olla ihan kärkipäätä niin edareissa kuin juniorityössäkin ja silloin näiden niemeläisten ja karjalaisten naaraaminen olisi vielä helpompaa.
 

C.Orr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Liigassa
Tuo kulttuurimuutos on todella iso askel, mutta toivon, että IFK:ssa uskalletaan ottaa se. 3-5 vuotta niin IFK voisi olla ihan kärkipäätä niin edareissa kuin juniorityössäkin ja silloin näiden niemeläisten ja karjalaisten naaraaminen olisi vielä helpompaa.
Ehdottomasti näin. Ainakin siellä on oikeat jätkät käynnistämässä tuota prosessia. Tommi Hämäläinen (junnujen tuleva taitovalmentaja) on huikea värväys HIFK:lta ja tuo mukanaan junioritoiminnan kehittämiseksi toivottavasti saman panoksen, minkä Kekäläisen alullepanema tahdon taitajaksi-projekti toi Jokereihin. Tuon projektin helmiä ovat mm. Lindell, Rantakari, Teräväinen ja Hännikäinen. Hämäläinen tuo mukanaan tiedon ja taidon lisäksi mukanaan sellaista syvempää ymmärrystä yksilön kehittämisestä, mitä Suomessa on harvoin nähty. Yhdessä Peltosen kanssa tulevat muodostamaan tiimin, josta ei pätevyyttä ja intohimoa tekemiseen puutu. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä HIFK:n lanseeraama voittava mieli hanke -joka keskittyy henkisten ominaisuuksien ja taitojen kehittämiseen junioreilla- on paketti niin kokonaisvaltainen, että sen seurauksena alkaa jyviä löytymään.
 

Dev

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onkos IFK edes tiedottanut tästä Hämäläisen hankinnasta? Ruotsin lehdille on ainakin ilmoittanut tehneensä jo diilin IFK:hon. Kovia värväyksiä tehdään kyllä koko ajan junioripuolelle, valmennukseen ja pelaajistoon.
 

C.Orr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Liigassa
Onkos IFK edes tiedottanut tästä Hämäläisen hankinnasta? Ruotsin lehdille on ainakin ilmoittanut tehneensä jo diilin IFK:hon. Kovia värväyksiä tehdään kyllä koko ajan junioripuolelle, valmennukseen ja pelaajistoon.
Tässä Yle:n eilen tekemässä jutussa avataan lisää HIFK:n juniorivalmennuksen uutta suuntaa.

Tuloksia tulee näkymään nopeasti.
 
Hämäläinen tuo mukanaan tiedon ja taidon lisäksi mukanaan sellaista syvempää ymmärrystä yksilön kehittämisestä, mitä Suomessa on harvoin nähty. Yhdessä Peltosen kanssa tulevat muodostamaan tiimin, josta ei pätevyyttä ja intohimoa tekemiseen puutu. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä HIFK:n lanseeraama voittava mieli hanke - joka keskittyy henkisten ominaisuuksien ja taitojen kehittämiseen junioreilla - on paketti niin kokonaisvaltainen, että sen seurauksena alkaa jyviä löytymään.
Sori huutelu vieraisiin pöytiin, mutta jos ja kun tämä projekti saadaan hienojen periaatteiden lisäksi oikeasti vietyä käytäntöön (rauhassa, asia kerrallaan ja aikaa sekä vetäjille että junnuikäluokille antaen), se on hyväksi koko suomalaiselle kiekolle. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, vrt. 90-luvun lopulta alkanut väärät asiat edellä ihan väärään aikaan -spedeily junnujen kanssa.
 

Zborik_

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekko
HIFK-juniorit

Siinä A-nuorten eli Kollien rosteri. Kirjoittelen hieman lisää kunhan ehdin, mutta seuraamisen arvoisia kavereita ovat erityisesti Heljanko, Felixson, Heiskanen, Jääskä, Hämäläinen, Kangas ja Vesalainen. Suurin osa näistä pelasi B:ssä menneellä kaudella. Erityisesti Heiskanen on loistava, sulavasti liikkuva hyökkäävä pakki. Hämäläinen on yksi niitä pelaajia, joiden uskon kehittyvän merkittäväksi pelaajaksi A:ssa, ennemmin tai myöhemmin.
 

Larhii

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jäähonka
HIFK-juniorit

Siinä A-nuorten eli Kollien rosteri. Kirjoittelen hieman lisää kunhan ehdin, mutta seuraamisen arvoisia kavereita ovat erityisesti Heljanko, Felixson, Heiskanen, Jääskä, Hämäläinen, Kangas ja Vesalainen.
Hyvältä näyttää HIFK:n tulevaisuus. Heljanko on isokokoinen liikkuva nykyaikaiset kriteerit täyttävä maalivahti. Felixson ja Vesalainen kenttäpelaajista oman ikäisten maajoukkueen kärkeä ja ison kokonsakin puolesta voi olettaa olevan brandin mukaisia liigan kantavia pelaajia tulevaisuudessa.
 

Gilmore

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Heljanko on isokokoinen liikkuva nykyaikaiset kriteerit täyttävä maalivahti.
Vaikka hyvä maalivahtilupaus onkin, niin Heljanko on kyllä kaikkea muuta kuin isokokoinen. Viralliset mitat taitavat olla luokkaa 180/74 ja siinäkin on senttien kohdalla varmasti pari senttiä hyvää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös Pohja