Asuin lapsuuteni Oulun läänissä, mutta kuitenkin aika kaukana Oulusta, joten ura alkoi - kuten on jatkunutkin - etäfaniudella ja Raksilasta ensimmäiset kokemukset tulivat vasta aikuisiällä. 2004 ja 2005 menivät vielä Megan ja satunnaisen teeveelähetyksen kautta, mutta v. 2006 löysin EtäKärpät, ja sen myötä loput mestaruudet on koettu paikan päällä ja kannattajaryhmien keskellä. Osa näistä muistoistani onkin ehkä enemmän kärppäkannattajakulttuurin hetkiä.
2007 pudotuspelit olivat hienoa aikaa. Olikohan se 1. finaali vai 1. välierä, kun Maamme-laulua varten tuotua mikrofonia ei saatukaan toimimaan, joten päätimme laulaa laulun itse koko hallin voimin. Hieman pelisilmän puutetta järjestäjiltä, että se laulettiin sitten hetken päästä uudestaan kun mikrofoni saatiin toimimaan, mutta ainahan Pohjoista on mukava huutaa!
3. välierässä Bluesia vastaan 2007 tehtiin tasoitusmaali alivoimalla ilman maalivahtia (Viuhkola? Hyvönen?), ja tekikö Bros sitten voittomaalin jatkoilla. Villisiassa tansittiin pöydillä pelin jälkeen.
Super Sixissä tammikuussa 2008 Kärpät ja Davos sössivät jo ennen keskinäistä peliään mahdollisuutensa finaalipeliin, ja pelasivat siis merkityksettömän keskinäisen pelin. Muutoin tyhjässä hallissa suuret faniryhmät pitivät hauskaa yhdessä mm. vuorohuudoin ja viimeistään letkajenkan kohdalla venäläisillä miliiseillä oli vaikeuksia käsittää tilannetta.
Kutsuimme vielä Davosin fanit illanviettoon hotellillemme, jonne he tulivatkin illalla suurella joukolla. Yhteinen hauskanpito ja lauleskelu hotellin aulassa meinasi vielä keskeytyä, kun bussilastillinen miliisejä täydessä mellakkavarustuksessa juoksi paikalle erottamaan "faniryhmien joukkotappelun". Faniryhmät vetivät juuri ns. istumabiisiä yhdessä, ja miliisit katsoivat hetken touhua ihmeissään ja antoivat sitten juhlien jatkua.
Muistaako joku tarkemmin Pelicans-runkosarjapelin ajankohdan n. 10 vuoden takaa, kun voitettiin viimeisen sekunnin maalilla? Se jäi mieleen konkreettisimpana esimerkkinä siitä, miten ajantaju on adrenaliinihuuruissa niin valtavasti erilainen. Vielä tuota loppua ennen kolmannessa erässä oltiin kavennettu kai parikin kertaa, joista toisen Pelicans-pakki löi itse hanskalla sisään jostain kahdesta metristä. Lahden yleisö oli raivoissaan, kun luulivat Humlin lyöneen sen sisään räikeän korkealla mailalla pään yläpuolelta - sitä Huml kyllä yrittikin, muttei osunut!
Pelin lopussa kiekko oli vielä Mikkolalla puolustusalueella jossain ajassa 59:50, ja tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin Ilu sai kiekon yli punaviivan ja lyötyä alueelle sisään. Junttila sai kiekon maalin takana ja laukoi maalivahdin (Hovisen?) selän kautta miinuskulmasta sisään. Muistan, miten kiekko tuntui hitaasti pyörivän pitkin veskarin selkää alas, riittääkö pelikellossa vielä aika... Riittihän se! Myöhemmin tätä samaa kun katsoi videokoosteesta, niin koko tilanne Ilulta Jullelle ja Hovisen selän taakse on ohi yhdessä hujauksessa. Adrenaliini on parasta huumetta!
Moni on luonnollisesti muistellutkin 2014 mestaruusmaalia. Jatkoerää edeltävä erätauko jäi siitä mieleen, että juuri kukaan ei lähtenyt enää katsomosta pois, ja oikeastaan mitään ei puhuttukaan, kun kaikkia jännitti niin paljon; keskustelut olivat tasoa "- Ei perkele. - Niinpä, ei helvetti". Likinäköisenä en G-H:sta maalia suoraan varmaksi nähnyt, mutta kun näki vastapäisen päädyn räjähtävän ilmaan, niin siitähän sen tiesi. Romahdin itkemään jonnekin G-H:n pohjalle.
Kärpillä on mestaruuksien tullessa tapana antaa yhteistyötahoille kunniakirja ja kultamitali kiitoksena. EtäKärppien silloisena puheenjohtajana otin siis vastaan v. 2014 kultamitalin ja kunniakirjan, jotka komeilevat tänäkin päivänä kotini seinällä. Kunniakirjan kuvassa joukkue poseeraa mestaruuspokaalin kanssa fanikatsomon edessä, eli olen itsekin mukana kuvassa. Tavarat eivät yleensä ole minulle kovin tärkeitä, mutta tuo kunniakirjataulu & mitali sitä kyllä on.
2014 tuntui, ettei mikään voi enää olla yhtä hienoa. Tavallaan niin ehkä onkin, huomioiden finaalisarjan nousu 3-1:stä ja 4. finaalin oikeusmurhatuomiot, mutta kyllä 2015 pääsi yllättävän lähelle. Silloinkin 4. finaali ratkesi pöljällä tavalla - oliko se nyt Kukkosen laukaus, josta kiekko kimposi Junttilan luistimesta korkeuksiin ja putosi juuri sopivasti maaliin, ja Kärpät voitti 4. matsin pelitapahtumien vastaisesti, aivan kuten Tappara vuotta aiemmin.
7. finaalissa Ahon maali oli edelleen likinäköiselle minulle siitä mukavampi, että 2. jatkoerän maalina se tehtiin oikeaan päätyyn, ja se yksi ohimenevä onnen hetki, kun näet kiekon lipuvan maaliviivan yli, oli kyllä huumaava.
Syksyllä 2019 EtäKärpät juhli 15-vuotista taivaltaan Hämeenlinnassa. HPK ehti johtaa jo 3-0 toisen erän alussa, mutta Kärpät päätti pelastaa juhlat ja noustiin lopulta 3-4 voittoon Pyörälän, Mikko Niemelän(!), Lammikon ja Junttilan maaleilla. Good times!
