En oikein tiedä, että kumpi on huonompi. Nämä 15-20 asteet pakkaset vai tuollainen nollakelin kurapaska sateineen.
Molemmissa on joitakin hyviä puolia, mutta enimmäkseen huonoja.
Noh, onneksi ei mene enää kauaa, niin ollaan jo tammikuussa. Se on aina jotenkin sellainen henkinen kynnys minulle, että siitä eteenpäin tämä ikävin aika vuodesta alkaa hiljalleen helpottaa, kun voi alkaa odottamaan kevättä.
15 astetta alkaa olla jo liikaa. Tällainen reilu kymmenen, mitä täällä meillä nyt on, on vielä kohtuullinen, ja pukeutumalla oikein pärjää hyvin. Kelikin oli kivan aurinkoinen. Mutta ei mielellään enempää pakkasta. Ilmankosteus alkaa olla myös ikävissä lukemissa. Nenä kuivuu ja veristä räkää tulee välillä. Ja atoopikon iho on kovilla.
Lumi ei ole suosikkielementtini. Mutta en minä kyllä loskastakaan pidä. Melkeinpä maltillinen määrä lunta kuin loskaa. Tai sitten ei lunta ollenkaan.
Joulukuun ainoa hyvä puoli on, että marraskuuhun on todella pitkä aika. Tammikuu on vielä kärvistelyä, mutta helmikuu kääntää fiiliksen jo voiton puolelle. Runebergin tortut ja laskiaispullat ovat yleensä ne, jotka avaavat tämän kevään odotuksen (toki niitäkin löytää nykyään jo tammikuun puolivälissä).
Ja mainittakoon loppuun, että en edelleenkään pidä niistä 30 asteen seksihelteistä.