Hermeksen kausihan päättyi jo keskiviikkona, vaikka ulkona lumihanget ovat vielä puolenmetrin korkuisia. Tähän ei olla Kokkolassa totuttu. Runkosarjan sijoitus (8), oli alhaisin Hermeksen kohta kymmenenvuotiaalla divaritaipaleella.
Vaikka seuran virallinen tavoite (pudotuspelipaikka) täyttyikin, en usko että Hermeksen organisaatiossa on yksikään henkilö joka olisi tyytyväinen kauteen, maksavasta yleisöstä puhumattakaan.
Mikä meni sitten pieleen?
Alkukausihan oli yhtä voittokulkua, mutta väitän silti että ensimmäinen suuri virhe tehtiin jo viime keväänä. Entisen NHL-puolustajan Jari Grönstrandin palkkaaminen valmentajaksi osoittautui lievästi sanottuna huonoksi vedoksi. Kakkosvalmentajan pesti annettiin Hermeksessä iät ja ajat pelanneelle entiselle luottopuolustajalle Jouni Vuoriselle. Ei tämäkään ollut mikään onnistunut ratkaisu. Sekä Grönstrand että Vuorinen olivat hyvin saman tyyppisiä. Seisottiin ottelujen aikana hiljaa kädet taskussa, eikä harjoituksissakaan ollut kuulemani perusteella minkäänlainen dialogi pelaajien kanssa.
Mahtava alkukausi hämäsi. Joukkueen materiaali ei ollut niin hyvä kuin tulokset näytti. Grönstrandille ja Vuoriselle täydet pisteet siitä, että saivat viritettyä joukkueen häikäisevään vireeseen heti syksystä. Ennen marraskuuta nähtiin parasta jääkiekkoa Kokkolassa sitten Ismo Lehkosen ajan.
Mutta on helppo olla valmentaja silloin kuin peli kulkee. Sitten kun tappioita alkoi väkisin tulla, valmentajat eivät kyennet oikealla tavalla reagoimaan tilanteeseen. Maalivahti Tommi Hietala pelasi elämänsä syksyn, mutta kaikki Kokkolalaista jääkiekkoa vähänkään seuranneet, tiesivät että Hietalan ote herpaantuisi enemmin tai myöhemmin. Hietala pelasi miltei kaikki pelit syksyllä. Ari Vapola olisi ollut kelpo tuuraaja, mutta hän ei saanut koskaan mahdollisuutta näyttää taitonsa. Ei saanut edes joulukuussa, jolloin Hietalan alamäki alkoi, vaan joukkueeseen hankittiin Sasu Hovi Tapparasta torjumaan muutaman helpon voiton peräpään joukkueista.
Kun Hietalan vire ei parantunut joulutauon jälkeenkään, ja oli tullut selväksi ettei Vapola ollut oikein valmennusjohdon suosiossa, odotettiin että joukkueeseen olisi hankittu loppukaudeksi voittava maalivahti. Hädän ollessa pahimmillaan, päätettiin jopa antaa mahdollisuus nuorelle omalle kasvatille Mikko Hankaniemelle.
Ja kuinka ollakaan, Hankaniemi pelasti heti debyyttissään Hermekselle upean voiton Kouvolasta. Tämä taisikin olla Hankaniemen ainoa hyvä peli koko kaudella, ja loppukausi Hietala ja Hankaniemi jakoivatkin vastuun aika lailla tasan. Eikä tulos ollut mitenkään vakuuttavaa.
Toinen emämunaus tehtiin joulukuussa. Voittavasta joukkueesta alettiin potkia miehiä pois. Tuomas Tikkanen ja Topi Riutta löysivät uuden osoitteen Jääkotkista, Petri Laitinen naapurikaupungin Jeppis HT:stä. En tiedä potkujen taustat, mutta ainakin tasaisen varmasti pelanneen Riutan poispotkiminen oli paha virhe. Kun joulutauolla poistui vielä kaiken hyvän lisäksi joukkueen henkinen johtaja Kalle Mattila, ruvettiin jo monessa paikassa maalailemaan piruja seinille.
Ja en edes maininnut Juho Luoman loukkaantuminen, joka vei parhaan terän Jani Uskin johtamasta ykköskentästä.
Vaikka kiitettävästi pisteitä syksyllä tekikin, ei Mattila pelaajana ole mitenkään erikoinen. Mutta en usko että kukaan olisi pystynyt aavistamaan, kuinka ison aukon Mattila tulisi jättämään joukkueeseen. Jani Uski ei ole niitä maailman parhaita kapteeneja silloin kun joukkueen peli ei kulje, ja Mattilan henkistä johtamista olisi ehdottomasti tarvittu.
Jos epäonnistuivat valmentajat, niin ei ollut manageri Jouni Kalliokoskenkaan esitys kovin vakuuttava. ”Moppe” hankki joukkueeseen pitkin talvea lisää miehiä, mutta siirtoajan umpeutuessa jäljelle jäi ainoastaan Raahe-Kiekosta tullut Tatu Backman, ja KJT:n Jani Honkanen. Myönnettäköön, etten tiedä mitään Hermeksen taloudellisesta tilanteesta, joten en viitsi Moppea tämän enempää syyttää.
Ainoastaan kaksi peliä ennen runkosarjan päättymistä, puheenjohtaja Juha Ritamäki oli vihdoinkin saanut tarpeekseen Grönstrandista. Vaativa kotiyleisö oli jo vaatinut Grönstrandin erottamista joulutauolla, vaikka joukkue majailikin sarjassa toisena. Aivan liian myöhäänhän se erottamispäätös tuli, ja Vuorisen nostaminen vastuuvalmentajaksi ei myöskään ollut niitä fiksuimpia vetoja. IK Kronanista hankitut meriitit eivät paljon painaneet, ja lopputulos on nähtävissä teksti-tv:n sivulta 242.
Ei juuri muuta tällä kertaa. Toivottavasti joku jaksoi lukea saarnaani loppuun asti. Olisi myös kiva tietää mitä mieltä muut Jatkoajan Hermesläiset ovat menneestä kaudesta. :)
Vaikka seuran virallinen tavoite (pudotuspelipaikka) täyttyikin, en usko että Hermeksen organisaatiossa on yksikään henkilö joka olisi tyytyväinen kauteen, maksavasta yleisöstä puhumattakaan.
Mikä meni sitten pieleen?
Alkukausihan oli yhtä voittokulkua, mutta väitän silti että ensimmäinen suuri virhe tehtiin jo viime keväänä. Entisen NHL-puolustajan Jari Grönstrandin palkkaaminen valmentajaksi osoittautui lievästi sanottuna huonoksi vedoksi. Kakkosvalmentajan pesti annettiin Hermeksessä iät ja ajat pelanneelle entiselle luottopuolustajalle Jouni Vuoriselle. Ei tämäkään ollut mikään onnistunut ratkaisu. Sekä Grönstrand että Vuorinen olivat hyvin saman tyyppisiä. Seisottiin ottelujen aikana hiljaa kädet taskussa, eikä harjoituksissakaan ollut kuulemani perusteella minkäänlainen dialogi pelaajien kanssa.
Mahtava alkukausi hämäsi. Joukkueen materiaali ei ollut niin hyvä kuin tulokset näytti. Grönstrandille ja Vuoriselle täydet pisteet siitä, että saivat viritettyä joukkueen häikäisevään vireeseen heti syksystä. Ennen marraskuuta nähtiin parasta jääkiekkoa Kokkolassa sitten Ismo Lehkosen ajan.
Mutta on helppo olla valmentaja silloin kuin peli kulkee. Sitten kun tappioita alkoi väkisin tulla, valmentajat eivät kyennet oikealla tavalla reagoimaan tilanteeseen. Maalivahti Tommi Hietala pelasi elämänsä syksyn, mutta kaikki Kokkolalaista jääkiekkoa vähänkään seuranneet, tiesivät että Hietalan ote herpaantuisi enemmin tai myöhemmin. Hietala pelasi miltei kaikki pelit syksyllä. Ari Vapola olisi ollut kelpo tuuraaja, mutta hän ei saanut koskaan mahdollisuutta näyttää taitonsa. Ei saanut edes joulukuussa, jolloin Hietalan alamäki alkoi, vaan joukkueeseen hankittiin Sasu Hovi Tapparasta torjumaan muutaman helpon voiton peräpään joukkueista.
Kun Hietalan vire ei parantunut joulutauon jälkeenkään, ja oli tullut selväksi ettei Vapola ollut oikein valmennusjohdon suosiossa, odotettiin että joukkueeseen olisi hankittu loppukaudeksi voittava maalivahti. Hädän ollessa pahimmillaan, päätettiin jopa antaa mahdollisuus nuorelle omalle kasvatille Mikko Hankaniemelle.
Ja kuinka ollakaan, Hankaniemi pelasti heti debyyttissään Hermekselle upean voiton Kouvolasta. Tämä taisikin olla Hankaniemen ainoa hyvä peli koko kaudella, ja loppukausi Hietala ja Hankaniemi jakoivatkin vastuun aika lailla tasan. Eikä tulos ollut mitenkään vakuuttavaa.
Toinen emämunaus tehtiin joulukuussa. Voittavasta joukkueesta alettiin potkia miehiä pois. Tuomas Tikkanen ja Topi Riutta löysivät uuden osoitteen Jääkotkista, Petri Laitinen naapurikaupungin Jeppis HT:stä. En tiedä potkujen taustat, mutta ainakin tasaisen varmasti pelanneen Riutan poispotkiminen oli paha virhe. Kun joulutauolla poistui vielä kaiken hyvän lisäksi joukkueen henkinen johtaja Kalle Mattila, ruvettiin jo monessa paikassa maalailemaan piruja seinille.
Ja en edes maininnut Juho Luoman loukkaantuminen, joka vei parhaan terän Jani Uskin johtamasta ykköskentästä.
Vaikka kiitettävästi pisteitä syksyllä tekikin, ei Mattila pelaajana ole mitenkään erikoinen. Mutta en usko että kukaan olisi pystynyt aavistamaan, kuinka ison aukon Mattila tulisi jättämään joukkueeseen. Jani Uski ei ole niitä maailman parhaita kapteeneja silloin kun joukkueen peli ei kulje, ja Mattilan henkistä johtamista olisi ehdottomasti tarvittu.
Jos epäonnistuivat valmentajat, niin ei ollut manageri Jouni Kalliokoskenkaan esitys kovin vakuuttava. ”Moppe” hankki joukkueeseen pitkin talvea lisää miehiä, mutta siirtoajan umpeutuessa jäljelle jäi ainoastaan Raahe-Kiekosta tullut Tatu Backman, ja KJT:n Jani Honkanen. Myönnettäköön, etten tiedä mitään Hermeksen taloudellisesta tilanteesta, joten en viitsi Moppea tämän enempää syyttää.
Ainoastaan kaksi peliä ennen runkosarjan päättymistä, puheenjohtaja Juha Ritamäki oli vihdoinkin saanut tarpeekseen Grönstrandista. Vaativa kotiyleisö oli jo vaatinut Grönstrandin erottamista joulutauolla, vaikka joukkue majailikin sarjassa toisena. Aivan liian myöhäänhän se erottamispäätös tuli, ja Vuorisen nostaminen vastuuvalmentajaksi ei myöskään ollut niitä fiksuimpia vetoja. IK Kronanista hankitut meriitit eivät paljon painaneet, ja lopputulos on nähtävissä teksti-tv:n sivulta 242.
Ei juuri muuta tällä kertaa. Toivottavasti joku jaksoi lukea saarnaani loppuun asti. Olisi myös kiva tietää mitä mieltä muut Jatkoajan Hermesläiset ovat menneestä kaudesta. :)