Helsingin Jokerit – tunteiden vuoristorata

[Ann Arbor]

Vaikka edari kesälomalla valitettavasti onkin ollut jo tovin, niin vain Suomen suurinta ja kauneinta tulee ajateltua ihan jatkuvasti. Tulevan kauden jengi, liiganousun kuviot jne. Vaikka arki melkoista pyöritystä onkin, niin vain "ai niin mites Jokereilla" on se pieni väliekskursio muualle.

Jokereiden paluun merkityksestä olen kirjoittanut jo muutaman esseen, mutta on tämä jotain niin huikeaa, vaikka kausi ennenaikaisesti päättyikin. Tulee jo maaliskuussa fiilisteltyä etukäteen tulevaa syksyä, kun saa taas hypittyä "Oi Jokerit"-chanttia matsin alussa. Tää tuntuu taas oikeelta.

 

[Jara76]

Puhelimen kuvia selatessa osui silmään kuvia syyskuun lopun Nordiksen avauspelistä Ketterää vastaan.

Kylmät väreet tulee kun miettii sitä hetkeä kun ysäripaitainen Jokerit luistelee ensimmäistä kertaa jäälle Pretenderin tahtiin. Jotenkin täysin spontaanisti ja itselleni epätyypillisesti sitä pomppasi ylös taputtamaan Jokerit takaisin kotimaan kentille ja taisi siinä pari kyyneltäkin tulla. Kyseessä oli siis itselleni eka livepeli tältä kaudelta.

Ei ne silmät pysyneet ihan kuivina Pave Maijasen tai -94 sankareiden himapeleissäkään. Puhumattamaan siitä syöpäpelistä.

Kiitos Jokerit.