Helsingin IFK:n testamentti!

  • 4 158
  • 18

karalahti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
...Todellisuudessa ei ole ihme että kaipaamme vanhoja naamoja, sillä nykyisen joukkueen ilme ei ole sitä mitä kaipaamme. Omassa kategoriassani nautittava kiekkopeli muodostuu ensisijaisesti Calounmaisista oivalluksista, joita Z välillä esittää ja muutenkin taitokiekosta. Mutta huonon pelin voi pelastaa myös kova taistelu, taklaukset ja miksei joskus ylilyönnitkin. Mutta sillon kun ei ole kumpaakaan en voi kuvitella että kyseessä on intohimojeni seura Helsingin IFK.

Mihin me olemme menossa? Voin totisesti kertoa nauttineeni lukiessani sanomalehden jäähytilastoja, jossa on 7 meidän miestä kymmenen joukossa. Ehkä ei ole menestynein tapa pelata, mutta se on tapa, jolla IFK:n tulee pelata

Onko tämä kaikki mennyttä? Ei voi! Voi ei!
 

Punakone

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Yhdyn samaan..

Olen aivan samaamieltä. Ei oo mitään väliä tuleeko se mestaruus kuhan pelataan vaan Hifkin näköstä kiekkoa, mutta suurin syyhän siihen on APE!. Kun tää Pena nyt potkis sen helvettiin ja saatais luotsiks joku Hifkin näkönen koutsi ni maine on taas puhdistettu. Ennen taklattiin,taisteltiin ja tapeltiin. Ei enään..

KIITOS APE
 

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Eiköhän me kaikki olla samaa mieltä, tuskin tätä aihetta muuten käsiteltäisiin 25 eri ketjussa ja 873 sivulla.

Harmi vaan että me fantasiahokimanagerit emme voi tehdä tilanteelle mitään.

Näillä mennään™
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo, ei paloitella liikkiötä vielä kun se on edes lämmin. Oma optimismi on ihan nollan pinnassa, mutta hilaan sen väkisin pari piirua ylöspäin ja lupaan tänään tarkkailla erityisesti Kakea, kun missasin sen tämänvuotisen debyytin punapaidassa. Senior ilmeisesti huolehtii maalinedustat. Haluaako joku syynätä Vihkon liikkeitä? Luulen, että mun 'attention span' kestää vaan yhden tarkkailtavan. Huoh.

Edit: näköjään tarkkailtavat on jo jaossa otteluketjussa. Sorry.
 
Viimeksi muokattu:

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Eikun hyvää päivää vaan tämänkin illan perusteella. Alpon HIFKin otteluiden viihdearvo muodostuu pelkästään yksittäisten henkilöiden yksittäisistä suorituksista. Ennen HIFKissä kokonaisuus -paljon puhuttu henki- oli enemmän kuin osiensa summa. Niinkuin hyvässä bändissäkin. Vai mitä sanotte Beatlesin jäsenien soolohommista itse Beatlesiin verrattuna?

Nyt pienissä osissa on sitä jotain, kokonaisuus on karmiva. Minä tykkään ääripäistä ja nielisin jopa pelkkiä mikkihiiren kokoisia taitokiekkoilijoita vilisevän 90-luvun Tepsi-inkarnaation punaisissa paidoissa paremmin kuin nykyisen hybridin. Nykyinen HIFK on kuin mikä tahansa joukkue 11:sta. Lasken Ässät ja HPK:n ulos tästä, ja hieman Lukonkin. Alpon HIFK on eriskummallinen mutaatio, jossa on jonkun verran kovuutta, hiukan taitoa, vähän liikettä, aavistuksen kömpelyyttä, muutamia kovaluisia taklaajia, jonkun verran neitejä, pikkuisen liidereitä, hiukkasen perässähiihtäjiä, vähän yleisönsuosikkeja, jossain määrin harmaata massaa, vähän sitä sun tätä...Ei jumalauta. Nakit ja muusi on hyvä ruokalaji omassa genressään. Ei se siitä parane, että sekaan heitetään viittätoista erilaista yrttiä. Nyt kun pitää kumartaa vähän joka taholle, niin persekin näkyy aika moneen suuntaan. Saatana. Eihän sitä nyt kaikkia tarvitsisi miellyttää. Kohta meille tulee liigan kameleonttipalkinto.

Vanha haiseva ja arvaamaton HIFK elää vielä, vaikka ei kovin hyvin ja ilman tekohengitystä ei kohta ollenkaan. Se elää Ilkka Pikkaraisen sinnikkäissä ihoille ajeluissa ja maalivahtien päättömässä häirinnässä, se elää Robert Kantorin ja Marek Zidlickyn pommeissa ja huikeassa taidossa jota seuraa käsittämättömät mokat. Se elää nuoren Ville Viitaluoman sisussa ja antaumuksessa, jolla hän on raivannut itsensä puun takaa junnujoukon ykkössentteriksi, se elää Dave Stathosin haamutorjunnoissa, se elää Roman Vopatin järjettömässä kouhotuksessa, se elää Toni Söderholmin itseluottamuksessa ja tinkimättömyydessä, se elää A-junnujen Samuli Kaikkosen kaikenkattavassa kohelluksessa.

Annetaan sille mahdollisuus. Pistetään Ape jonnekin muualle toteuttamaan unelmaansa.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Viestin lähetti JHag
Se elää Ilkka Pikkaraisen sinnikkäissä ihoille ajeluissa ja maalivahtien päättömässä häirinnässä, se elää Robert Kantorin ja Marek Zidlickyn pommeissa ja huikeassa taidossa jota seuraa käsittämättömät mokat. Se elää nuoren Ville Viitaluoman sisussa ja antaumuksessa, jolla hän on raivannut itsensä puun takaa junnujoukon ykkössentteriksi, se elää Dave Stathosin haamutorjunnoissa, se elää Roman Vopatin järjettömässä kouhotuksessa, se elää Toni Söderholmin itseluottamuksessa ja tinkimättömyydessä...

Annetaan sille mahdollisuus. Pistetään Ape jonnekin muualle toteuttamaan unelmaansa.

Just. Suhonenhan kielsi Pikkaraiselta, Kantorilta, Zidlickylta, Viitaluomalta, Stathosilta, Vopatilta ja Söderholmilta tänäänkin kaiken yllämainitun.
 

pepito

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen aivan samaa mieltä!!
Parasta oli silloin mestaruus- ja sitä seuraavana vuonna jolloin IFK johti tai oli kärjessä melkein kaikissa tilastoissa. Maaleja tehtiin, syöttöjä annettiin, jäähyjä saatin - ja paljon. Ja samalla saatiin myös niitä tärkeimpiä, eli pisteitä. Nyt taas tulee pisteitä vähemmän, kuten myös maaleja, syöttöjä ja jäähyjä. Enää ei tapella, taklataankin vähemmän.
MIKSI NÄIN?
Yksi parhaista matseista (viihteellisesti) mun mielestä oli parin vuoden takainen IFK-jokerit joka hävittiin 0-4, siis maaleissa. Mutta oikeestihan pelistä tuli tasuri koska IFK voitti myllyt 4-0...

Voin kuitenkin ymmärtää että tässä vaiheessa kautta pelataan varovaisesti, jäähyjä välttäen. Nyt ne kaikki mahdolliset ( ja mahdottomatkin ) pisteet pitäisi ottaa. Silloin ennen vanhaan meillä vaan oli niin törkeän hyvä jengi että vaikka istuikin jäähyllä ja jätkiä lensi suihkuun, riitti kuitenkin ratkaisuvoimaa. Sitten pleijareissa jätkät pelas kovaa mutta äärimmäisen tarkasti sääntöjä noudattaen. Hyvä esimerkki tästä oli muuan Bob Halkidis Jarkko Ruutua unohtamatta.
 

karalahti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Viestin lähetti JHag
Eikun hyvää päivää vaan tämänkin illan perusteella. Alpon HIFKin otteluiden viihdearvo muodostuu pelkästään yksittäisten henkilöiden yksittäisistä suorituksista. Ennen HIFKissä kokonaisuus -paljon puhuttu henki- oli enemmän kuin osiensa summa. Niinkuin hyvässä bändissäkin. Vai mitä sanotte Beatlesin jäsenien soolohommista itse Beatlesiin verrattuna?

Nyt pienissä osissa on sitä jotain, kokonaisuus on karmiva. Minä tykkään ääripäistä ja nielisin jopa pelkkiä mikkihiiren kokoisia taitokiekkoilijoita vilisevän 90-luvun Tepsi-inkarnaation punaisissa paidoissa paremmin kuin nykyisen hybridin. Nykyinen HIFK on kuin mikä tahansa joukkue 11:sta. Lasken Ässät ja HPK:n ulos tästä, ja hieman Lukonkin. Alpon HIFK on eriskummallinen mutaatio, jossa on jonkun verran kovuutta, hiukan taitoa, vähän liikettä, aavistuksen kömpelyyttä, muutamia kovaluisia taklaajia, jonkun verran neitejä, pikkuisen liidereitä, hiukkasen perässähiihtäjiä, vähän yleisönsuosikkeja, jossain määrin harmaata massaa, vähän sitä sun tätä...Ei jumalauta. Nakit ja muusi on hyvä ruokalaji omassa genressään. Ei se siitä parane, että sekaan heitetään viittätoista erilaista yrttiä. Nyt kun pitää kumartaa vähän joka taholle, niin persekin näkyy aika moneen suuntaan. Saatana. Eihän sitä nyt kaikkia tarvitsisi miellyttää. Kohta meille tulee liigan kameleonttipalkinto.

Vanha haiseva ja arvaamaton HIFK elää vielä, vaikka ei kovin hyvin ja ilman tekohengitystä ei kohta ollenkaan. Se elää Ilkka Pikkaraisen sinnikkäissä ihoille ajeluissa ja maalivahtien päättömässä häirinnässä, se elää Robert Kantorin ja Marek Zidlickyn pommeissa ja huikeassa taidossa jota seuraa käsittämättömät mokat. Se elää nuoren Ville Viitaluoman sisussa ja antaumuksessa, jolla hän on raivannut itsensä puun takaa junnujoukon ykkössentteriksi, se elää Dave Stathosin haamutorjunnoissa, se elää Roman Vopatin järjettömässä kouhotuksessa, se elää Toni Söderholmin itseluottamuksessa ja tinkimättömyydessä, se elää A-junnujen Samuli Kaikkosen kaikenkattavassa kohelluksessa.

Ja mikä pahinta, entisen IFK:n hukkuessa on tullut tilalle vielä käsittämättömiä asioita. Aina kun näkee Alpon tv:ssä saa odottaa pelon sekaisin tuntein mitä se nyt suustansa päästää. Miksi se haluaa valmentaa Suomen suosituinta joukkuetta, jos sillä ei ole mitään positiivista sanottavaa omista, eikä koko maan kiekkoilusta.

Haluan nautinnon vuodet takaisin! Fyysisyys=HIFK.


Annetaan sille mahdollisuus. Pistetään Ape jonnekin muualle toteuttamaan unelmaansa.
 

werther

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
HIFK-fanien Testamentti

Tämä on testamentti, jota emme koskaan uskoneet joutuvamme kirjoittamaan. Meidät on kohdannut syvä suru. Sydämemme on murtunut, emmekä tuskamme määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmastamme mureni 14.1.2003, kun saimme suureksi järkytykseksemme havaita, että HIFK:ssa ei ole enää kanttia vastata puhelimeen sen soidessa. Elämämme pahin painajainen oli alkanut.
Olemme elämässämme aina pyrkineet itse vastaamaan Joukkueemme teoista ja Joukkuettamme koskevista asioista, ja niin teemme myös nytkin. HIFK-faneina meidän olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen Alpo Suhosen palkkaamisen johtavan puiden halailuun ja toisenkin posken kääntämiseen. Nyt saamme tästä valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessämme pyörii monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritämme kapinoida vastaan, emme voi tapahtumia muuttaa.
Uskomme, että Iltapäivälehdistö, Hockey Night, Urpo Helkovaara, Suvi Linden ja Hjallis Harkimo tahtoivat näin kohdallamme käyvän. Sydämemme pohjasta haluamme pyytää Penan virhettä valmentajavalinnassa anteeksi Jatkoajan lukijoilta ja koko kiekkoilevalta maailmalta. Samalla esitämme nöyrät kiitoksemme kaikille ex-pelaajille vuosien varrelta. Te olette perinteikkään mallasjuoman ohella auttaneet meitä jaksamaan. Nyt jos koskaan tuki on tarpeen.
HIFK antoi meille paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana Jäähalliin ensimmäisen kerran jalkamme astuivat, alkoi elämässämme suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosimme ja nousimme, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat Koffia ja kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensimme myös vahvuuden, jonka avulla selviämme tästäkin vastoinkäymisestä.
Vielä kerran korviimme kantautuu tuon meluisan B2:n mystinen kutsu. Nöyrinä, kiitollisina ja yksinäisinä vaellamme sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistumme, myönnämme tappiomme ja pyydämme sieluillemme rauhaa.
 

Svante

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, FC Bayern
Kuten kaudella 1989-90

Ote "Mobergin testamentista":

1989-90

Pentti "Räkä" Matikainen aloittelee kolmatta kauttaan IFK:n peräsimessä. Matti Hagman passitetaan Lahden Reippaaseen I divariin. Tilalle tulevat sellaiset suurudet kuin Niklas "Speedy" Hede ja Ville "Solarium" Kentala. Vesa "Vasara" Surenkin saa jatkosopimuksen... Kalpa lähettää IFK:n kesälaitumille suoraan kahdessa pelissä.

Huuto katsomosta Matikaiselle: "Ensin lähtee pelaajat, sitten lähtee yleisö ja sitten lähdet sinä. Vai mitä, Moberg?"
Kaksi ensimmäistä toteutuu, mutta kolmas ei. Kauden aikana kentälle lentää lippalakkien sijasta mm. kanoja.



Toistaako historia itsensä jää nähtäväksi, mutta aika osuva kirjoitus ThePenan edellisestä kaudesta.

Pentti tvistaa - eihän siitä nauti
Pentti tvistaa - Pentissä on tauti.....
 

bambamcam

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Boston Bruins
Re: HIFK-fanien Testamentti

Viestin lähetti werther
Nöyrinä, kiitollisina ja yksinäisinä vaellamme sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistumme, myönnämme tappiomme ja pyydämme sieluillemme rauhaa.

Tämä viimeinen lause herkisti meikäläisen. Muistakaamme nöyryys ja pelaajahankintojen tutkimattomat tiet. Pukeudumme säkkiin, heittelemme päällemme tuhkaa ja heittäydymme Vantaanjokeen.

Kukin staaplaa omalla tyylillään. Taidan ottaa röbarit.
 

Q

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, ULUVFC (kutsuttu kunniajäsen)
Nämä testamentit määräajoin, kun muutama peli hävitty, ovat suoraan sieltä.
Huomionkipeyttä.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Viestin lähetti Q
Huomionkipeyttä.

Tähän voisi joku jopa sanoa, että "look who's talking". Mutta koska en ole joku, en sano.
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Viestin lähetti Juhaht
"look who's talking

Ecce, quis dicit.

Omasta puolestani haluan sanoa, että vaikka olenkin äärimmäisen pettynyt tähän kauteen ja sen lopputulokseen, en aio haudata uskoani paremmasta huomisesta. Luottoa ensi kaudelle on olemassa. Toivotaan(epäilyttävä sanavalinta..), että Pena lunastaa lupauksensa ja tuo JRuudun, Kultasen ja Jeren kotiin. Ja heivaa Apen pihalle.

Tässä vaiheessa pyydän mitä nöyrimmin anteeksi optimistisuuttani ja myönnän sen johtuvan puhtaasti siitä, että olen ollut IFK:n kannattaja vasta kymmenisen vuotta ja aktiivinen sellainen ainoastaan muutaman vuoden.

Pena, opeta mulle nöyryyttä.
 

bambamcam

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Boston Bruins
LISÄÄ LATINAA LÄTINÄÄ

Viestin lähetti Pärde
Ecce, quis dicit.

Pena, opeta mulle nöyryyttä.

Dictum factum. Rauhaa sureville. Rupeaa vain tulemaan hiukan vainoharhaiseksi tämän mestaruusjengin kokoonpanon suhteen.

Miksiköhän?
 

Ck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, NHL suomalaiset
Re: HIFK-fanien Testamentti

Viestin lähetti werther
[BVielä kerran korviimme kantautuu tuon meluisan B2:n mystinen kutsu. Nöyrinä, kiitollisina ja yksinäisinä vaellamme sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistumme, myönnämme tappiomme ja pyydämme sieluillemme rauhaa. [/B]

Ja Penan radiosta kaikuu loppumattomat Maija Vilkkumaan sanat. Ja joka yö soitan satumaa tangon ja joskus tuntuu kuin joku huutais... apua mereltä päin mä panen stereot lujempaa... MULLA ON VALTAA MÄ KOULUTAN MUITA...!!!
 

karalahti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Re: Re: HIFK-fanien Testamentti

Viestin lähetti Ck
Ja Penan radiosta kaikuu loppumattomat Maija Vilkkumaan sanat. Ja joka yö soitan satumaa tangon ja joskus tuntuu kuin joku huutais... apua mereltä päin mä panen stereot lujempaa... MULLA ON VALTAA MÄ KOULUTAN MUITA...!!!

Mulla taas tuli jossain vaiheessa mieleen, että Pentistä kertovat laulun sanat: "toiset tulee, toiset menee, mutta minä jään".

Tosin tällä tulopuolella on ollut saamattoman hiljasta.

Huominen on toki toivoa täynnä, mutta kyllä ne jotka kyseenalaistavat testamentin saavat kysyä itseltään: Taklaako IFK? Milloin olen viimeksi nähnyt tappelun IFK:n peleissä? Onko IFK liigan fyysisin joukkue?

Mielestäni kaikkiin on sellainen vastaus, joka ei minua tyydytä. Perus eselletys pitäisi olla, että pisteitä ei anneta ainakaan ilman kunnon rähinää, sillä uskokaa tai älkää rähinätkin nostattava joukkueen henkeä!
 

Zeppo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
HIFK antoi meille paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana Jäähalliin ensimmäisen kerran jalkamme astuivat, alkoi elämässämme suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosimme ja nousimme, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat Koffia ja kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensimme myös vahvuuden, jonka avulla selviämme tästäkin vastoinkäymisestä.


Hyvä Werther!

Tämä teksti osui suoraan sydämeen. Siitä IFK:sta jota
itse aloitin pikkupoikana kannustamaan ei ole jäljellä
kuin hienoja muistoja. Kovaa ja loppuun asti pelaavat punaiset paholaiset saivat 9-vuotiaan skloddin myymään sydämensä
Nyt yli 20 vuotta myöhemiin täytyy todeta että miksi näin voi käydä???? On seurannut läpi vittumaisten tappioiden, mahtavien
voittojen ja silti aina tappioista ja rämpimisistäkin huolimatta seisonut oman jenginsä takana. On juonut litrakaupoittain
Koffia niin jälkipeleissä kuin ennenkin matseja ja uskonut koko
ajan valoisampaan tulevaisuuteen. Hienoa on että IFK-sydämiset nuoret jätkät tsemppaa koko sydämellään mutta sillä tavalla
ei mestaruuksia voiteta kuitenkaan. Ja Setä Alpo kieltää
kaiken pahan. Miettikää jos vanhoina aikoina olisi lyöty meidän
ykkössentterin polvi paskaksi.....Tehkää jotain ja sanon niin kun
tuhat kertaa aikaisemmin näissä ketjuissamme on sanottu

Häivy Alpo!!!

Mutta silti En gång IFK alltid IFK!!!!!!!
 

karalahti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Viestin lähetti Zeppo
HIFK antoi meille paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana Jäähalliin ensimmäisen kerran jalkamme astuivat, alkoi elämässämme suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosimme ja nousimme, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat Koffia ja kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensimme myös vahvuuden, jonka avulla selviämme tästäkin vastoinkäymisestä.


Hyvä Werther!

Tämä teksti osui suoraan sydämeen. Siitä IFK:sta jota
itse aloitin pikkupoikana kannustamaan ei ole jäljellä
kuin hienoja muistoja. Kovaa ja loppuun asti pelaavat punaiset paholaiset saivat 9-vuotiaan skloddin myymään sydämensä
Nyt yli 20 vuotta myöhemiin täytyy todeta että miksi näin voi käydä???? On seurannut läpi vittumaisten tappioiden, mahtavien
voittojen ja silti aina tappioista ja rämpimisistäkin huolimatta seisonut oman jenginsä takana. On juonut litrakaupoittain
Koffia niin jälkipeleissä kuin ennenkin matseja ja uskonut koko
ajan valoisampaan tulevaisuuteen. Hienoa on että IFK-sydämiset nuoret jätkät tsemppaa koko sydämellään mutta sillä tavalla
ei mestaruuksia voiteta kuitenkaan. Ja Setä Alpo kieltää
kaiken pahan. Miettikää jos vanhoina aikoina olisi lyöty meidän
ykkössentterin polvi paskaksi.....Tehkää jotain ja sanon niin kun
tuhat kertaa aikaisemmin näissä ketjuissamme on sanottu

Häivy Alpo!!!

Mutta silti En gång IFK alltid IFK!!!!!!!

Aivan! IFK:ta ei jätetä ikinä, mutta millaisen IFK:n sinätahtoisit jäällä näkevän. Toki minäkin toivon ja olen innoissani ennen jokaista peliä, mutta en muista milloin olisin ollut yhtä innoissani pelin jälkeen. Jotain siitä puuttuu. Jotain mitä IFK:lla on ollut vuosia ja taas vuosia. Osittain tähän on vaikuttanut koko liigan pelin suuntaus, mutta kyllä se on Alpokin tuonut lato kaupalla paskaa mukanaan. EROA ALPO!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös