Huoh. Vaikeasta kaudesta on tulossa vähän liian vaikea.
Ahmojen pirtein osa oli HIFK-kaksikko Jermu Porthen-Arttu Luttinen. Nuorukaiset pääsivätkin kolmannessa erässä pelaamaan Janne Lehtisen laidoilla, kun Ahmat tiivisti neljästä kolmeen ketjuun. Ahmahyökkäyksessä on sen verran vähän käsiä, että Luttisen näkisin yhtä viikkoa pidempäänkin Ahmoissa. Avauksessa 1+1.
Puolustajista Pasi Tamminen oli taas hyvä.
Tyhmien jäähyjen ottaminen ei ota loppuakseen. Tuomas Tikkanen nappasi 2+10 min selästä taklaamisesta – loppu viltissä. Pasi Reunanen teki avausmaalin, mutta pani myös joukkueensa pelaamaan kahden miehen alivoimalla typerän kakkosensa takia – loppu viltissä. Toivottavasti oppisivat.
Jäähyjä suurempi ongelma on, ettei niiden tappaminen onnistu lainkaan. Ei sitten yhtään. Minun asiantuntemukseni ei riitä kertomaan, missä vika on, mutta jossain on. Jos joka toinen alivoima päättyy takaiskumaaliin, ei pelejä voi voittaa.
Välttämättä vika ei tosin ole niinkään alivoimapelaamisessa, vaan siinä, että omassa päässä ollaan muutenkin hukassa, jos vastustaja saa painetta. Liittynee siihen, ettei maalivahtipeliin ole voinut luottaa. Pekka Tuokkola oli sen verran vaisu Järvenpäässä, että parasta olisi kai jatkaa Tommi Niemelällä ja Aki Kempillä. Tuokkolasta ei sateentekijäksi ole, ja muuntasoista kaveria on turha sopimusvahtien rinnalla peluuttaa.
Pasi Järvinen ei ensimmäisessä pelissään pitkiin aikoihin vielä loistamaan päässyt, mutta kaverista on Ahmoille vielä tosi paljon iloa. Muutenkin pakisto näyttää paperilla jo ihan hyvältä. Järvinen ykkösenä, kokeneet Tamminen ja Sjöblom säestävät, Uitto lahjakkaana ja monipuolisena nuorena, Terranova ruotsalaisena terrierinä ja Tukonenkin jo valmiina miesten peleihin. Siihen vielä Purola jossain välissä lisäksi, niin ihan hyvä tulee.
Timo Korhonen taisi tekaista ensimmäisen Mestis-maalinsa. Onnittelut, jos näin oli.
TuTo olisi vähän pakko voittaa torstaina Hyvinkään jumbofinaalissa. Muuten tulee Ahmoille tosi pitkä reissu Savoon ja Kainuuseen viikonloppuna. Kaikki mahdollisuudet pitäisi kotikentällä voittoon ollakin.
Lupauksia antavaa Järvenpäässä oli ensimmäinen erä. Silloin ei ollut edes alivoimalla vaikeuksia. Kummasti vain lähti Haukkojen toisen erän alun pikaisesta kavennuksesta koko korttitalo sortumaan.
Ei ollut Ahmoilla liiemmin tosin onneakaan. Toisessa erässä löysivät kaikki pomppukiekot maalinedustalta tiensä ahmamaaliin.
Tappio ei harmita. Se harmittaa, että peli oli niin hyvin hallussa ensimmäisen 20-minuuttisen jälkeen, ja sitten homma räjähti käsiin.