Black Adder
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, The Original Six
Jouni kirjoitti uusimmassa kolumnissaan (22.5.):
"Nuoremmilla ja halvemmilla pelaajilla menestyminen ei oikeastaan ole reilu tapa kuvata esimerkiksi Minnesota Wildin hyvää kevättä. 21 miljoonan taalan pelaajabudjetilla toimivan Wildin menestyksen takana oli toimiva systeemi ja hyvä valmentaja. Hyvän valmentajan palkkaaminen on siis menestyksen ensimmäinen askel. Joukkuehenki ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat asioita, joilla jääkiekossa menestytään."
Onpa asia käynyt omassakin mielessä, mutta mikä teki Carolinasta tällä kaudella heikon? Sama valmentaja, lähes samat pelaajat ja tulos oli ulos pleijareista. Menestyksen tuomaa krapulaa? -Ehkä. Tai sitten tässä pikkuseurojen menestyksessä on yksinkertaisesti kyse kurinalaisesta systeemistä ja nöyrästä asenteesta. Paineetonta peliä isoja vastaan on helppo pelata, kun kukaan ei ole odottanut mitään. Sitten, kun menestystä tulee paineettomuus häviää ja systeemin alla pelaaminen ei tunnukaan niin hyvältä idealta joidenkin pelaajien mielestä. Luullaan itsestä liikoja yhden menestyskauden jälkeen ja konsepti leviää käsiin.
Jos ensi kaudelle pitäisi veikata yllättäjää, olisi se Atlanta Trashers. Valmennus on nyt kuosissa ja uuden valmennuksen systeemi alkoi tuottamaan jo tänä keväänä tulosta Atlantan pelissä. Kavereilla on varmasti kova luottamus valmentajaan ja hänen systeemeihinsä, joten auktoriteettiongelmia ei pitäisi olla, paitsi Iljalla *hymiö* Rasittavinta tässä on tietenkin se, että liian moni joukkue alkaa ymmärtämään, että kurinalainen, puolustusvoittoinen pelityyli on lähes ainoa tie Stanley Cupiin ja toinen "ikävä" puoli on, että tämän kautta joukkueen rakentamisella ei ole paljoakaan väliä, kunhan se osaa puolustaa. Näistä asioista voi jatkaa vääntöä onko nhl-lätkä tylsää ketjussa.
Mutta mutta... Onko käymässä niin, että jokainen "huono" joukkue vuorollaan valuu puolustusvoittoiseen pelityyliin, napsaisee itselleen cupin ja vaipuu tasolleen. Onko dynastiat mennyttä maailmaa?
"Nuoremmilla ja halvemmilla pelaajilla menestyminen ei oikeastaan ole reilu tapa kuvata esimerkiksi Minnesota Wildin hyvää kevättä. 21 miljoonan taalan pelaajabudjetilla toimivan Wildin menestyksen takana oli toimiva systeemi ja hyvä valmentaja. Hyvän valmentajan palkkaaminen on siis menestyksen ensimmäinen askel. Joukkuehenki ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat asioita, joilla jääkiekossa menestytään."
Onpa asia käynyt omassakin mielessä, mutta mikä teki Carolinasta tällä kaudella heikon? Sama valmentaja, lähes samat pelaajat ja tulos oli ulos pleijareista. Menestyksen tuomaa krapulaa? -Ehkä. Tai sitten tässä pikkuseurojen menestyksessä on yksinkertaisesti kyse kurinalaisesta systeemistä ja nöyrästä asenteesta. Paineetonta peliä isoja vastaan on helppo pelata, kun kukaan ei ole odottanut mitään. Sitten, kun menestystä tulee paineettomuus häviää ja systeemin alla pelaaminen ei tunnukaan niin hyvältä idealta joidenkin pelaajien mielestä. Luullaan itsestä liikoja yhden menestyskauden jälkeen ja konsepti leviää käsiin.
Jos ensi kaudelle pitäisi veikata yllättäjää, olisi se Atlanta Trashers. Valmennus on nyt kuosissa ja uuden valmennuksen systeemi alkoi tuottamaan jo tänä keväänä tulosta Atlantan pelissä. Kavereilla on varmasti kova luottamus valmentajaan ja hänen systeemeihinsä, joten auktoriteettiongelmia ei pitäisi olla, paitsi Iljalla *hymiö* Rasittavinta tässä on tietenkin se, että liian moni joukkue alkaa ymmärtämään, että kurinalainen, puolustusvoittoinen pelityyli on lähes ainoa tie Stanley Cupiin ja toinen "ikävä" puoli on, että tämän kautta joukkueen rakentamisella ei ole paljoakaan väliä, kunhan se osaa puolustaa. Näistä asioista voi jatkaa vääntöä onko nhl-lätkä tylsää ketjussa.
Mutta mutta... Onko käymässä niin, että jokainen "huono" joukkue vuorollaan valuu puolustusvoittoiseen pelityyliin, napsaisee itselleen cupin ja vaipuu tasolleen. Onko dynastiat mennyttä maailmaa?
Viimeksi muokattu: