Tämä kuvastaa omia fiiliksiä 110%:sesti. Se lainahan on suorastaan ilmaista rahaa, jos yhtään on rahaymmärrystä. Valmistu ajallaan (5v. tai vastaava) ja lainasta leikataan 40% pois. *PUFF*. Viiden vuoden lainoilla olet saanut nostettua valtion takaamaa lainaa pankista n. 18000 euroa. Siitä katoaa hetkessä n. 8000 pois. Itse olen käyttänyt omat lainani siten, että ~50/50 menee sijoitusportfoliooni ja kulutukseen. Kun se laina kasvaa korkoa sijoituksissa niin eihän tuosta voi kuin hyötyä. Hyvä hajautettu portfolio tuottaa keskipitkällä 5 vuoden aikavälillä sellaisen 7-10% per vuosi niin loppujen lopuksi opintojen jälkeen siellä salkussa onkin yllättäen päälle kymppitonni rahaa. Lainat on kuitattu ja rikastuttukin siinä samassa. Ja se sijoittaminen ei todellakaan vaadi suurta aikapanosta.
Se vaan on valitettavaa, että suomalaisista suurin osa ei vieläkään osaa leikkiä rahoillaan oikein. 60% suomalaisten säästöistä taitaa edelleenkin lojua jossain paikallisosuuspankin tilillä menettämässä arvoaan ja pörssissä kauppaa käy vain n. neljännes. Massa opiskelijoistakin vannoo Leninin nimeen ja leimaa tällaisen pienenkin riskin oton kapitalistisikojen pelleilyksi. Ei näin. Ei todellakaan.
Muutkin opiskelijat voisi pikkasen ottaa itteensä niskasta kiinni eikä aina olla kitisemässä muutoksista. Ei mistään menoerästä valtion budjetissa voida leikata niin paljon, ettei mikään merkittävä kuluerä säästyisi lihakirveeltä. Se oli lähtökohtana, että mahdollisimman moni joutuisi leikkausten piiriin, mutta siten ettei kenenkään asemaa vedetä vessasta alas. Vanhukset, perheelliset, tuilla eleskelijät ja opiskelijat. Noissa luokissa on niin paljon ihmisiä, että pienetkin leikkaukset per naama vaikuttavat rahallisesti aivan vitusti.
"No mut miksei Westendin pohatat joudu maksamaan 70% tuloistaan veroa?" No helvetti siksi, ettei niitä ole kuin kourallinen. Kilo höyheniä on isompi läjä kuin kilo kiviä.
Lainattuna tragikoomisuudessaan vertaansa vailla oleva ulostulo.
Ei pitäisi olla liian ankara, sillä tekstissäsi epäsuorasti kerroit olevasi juuri korkeakouluopinnot aloittanut, koska kuvailemasi opintolainan "katoaminen" koskee vain uusia opiskelijoita.
Suosittelen lämpimästi ensi syksyn ensimmäiseksi kurssiksi Johdatus rahoitukseen, tai jotain vastaavaa kokonaisuutta, niin ainakin tiedät mihin olet ryhtymässä.
Osakemarkkinoiden historiallinen pitkäaikainen tuotto on n.10% ennen kuluja, veroja, inflaatiota ja pääoman vaihtoehtoiskustannuksia. Piensijoittaja, joka opintolainaansa sijoittava henkilö epäilemättä on, kärsii suhteessa huomattavasti enemmän osakekauppaan liittyvistä kuluista. Pitääkseen portfolionsa plussan puolella piensijoittaja ei voi käydä aktiivista kauppaa, eikä tule todennäköisesti saavuttamaan tuota 10% edes vaikka jättäisi verot, inflaation ja vaihtoehtoiskustannukset pois laskuista.
Tästä huolimatta lasket saavasi tulevien vuosien aikana 7-10% vuosittaista tuottoa, joka ei kyllä minun korvaani kuulosta kovin realistiselta hajautetulla passiivisella sijoitusstrategialla. Lisäksi on otettava huomioon, että kaikki opiskelijat eivät opiskele kauppakorkeakoulussa ja hyvä niin.
Mikäli osakesijoittaminen on oikeasti noin helppoa, varmaa ja yksinkertaista, niin miksi tässä mitään leikataan? Valtio ottakoon jumalattomasti vipuvelkaa ja sijoittakoon Migufutuurin neuvojen mukaisesti, niin Suomi on parissa vuodessa maailman rikkain valtio.
Loppuun vielä kysymys: Kerta sijoitat opintolainasi ja valmistut ajallaan (eli et käy töissä), niin millä elät? 470€:sta kun vähentää Espoon asumiskulut, niin vähillä tulet toimeen, vai tuletko sittenkään?
----
Ketjussa on muutenkin ollut paljon puhetta opiskelusta ja hyvä niin, onhan se suurin yksittäinen leikkauskohde.
Monet ihmettelevät opiskelijoiden "kitinää" tukien leikkaamisesta. Mielestäni tämä pieni rahallinen muutos kuukausittaiseen tukeen ei muuta yhtään mitään ainakaan niin kauan kuin keskuspankin rahapainoelvytykset eivät iske silmille jyrkän inflaation muodossa, mutta silloin ollaan niin kuseen hukkuvia jo muutenkin, että se on silloinkin aika yhdentekevää.
Henkilökohtaisesti pidän erittäin ongelmallisena tukikuukausien vähentämistä entisestään. Opintotuki on jo nyt niin alhainen, että sillä yksissään ei voi Suomessa elää. On siis otettava lainaa tai tehtävä töitä, monessa tapauksessa molempia elämäntilanteesta riippuen. Kesäkuukausina kun ei tukia saa, niin kesällä on tehtävä töitä tai elettävä lainalla. Mikäli elää lainalla, niin se laina on pois muun lukukauden aikana nostettavissa olevasta lainasta. Ongelmaa ei sinänsä olisi, jos töitä riittäisi. Työttömyysaste on kuitenkin korkea ja nuorisotyöttömyys on vielä korkeampaa, joten ei yksinkertaisesti ole mahdollista että kaikki opiskelijat pystyisivät rahoittamaan opintonsa töitä tekemällä. Tähän liittyen toinen kirjoitus, jota en ymmärrä alkuunkaan:
Uskallan väittää että isoissa yliopistokaupungeissa riittää opiskelijoille töitä, joista saa elämiseen riittävän rahamäärän.
Elimiseen riittävä rahamäärä on kuukausitasolla 500-600€ tukien päälle. Tuon summan saamiseksi täytyy tehdä kuukausitasolla töitä esimerkiksi Hesburgerissa noin 50-80h. Hyvien lisien tunneilla jopa vähemmän. Tuohon tuntimäärään ei vielä tarvitse varsinaisesti kenenkään raataa tai pidentään opintojensa kestoa.
Ihme nillitystä koko keskustelu, eikö kyseessä kuitenkin ole tulevien indeksien jäädytys ja mahdollisesti senttien tai eurojen leikkaus, ei mikään 20% leikkaus? Ko. rahamäärällä ei ole pitäisi olla mitään vaikutusta kenenkään talouteen.
Millä perusteella yliopistokaupungeissa riittää enemmän opiskelijoille töitä, jos kerran opiskelijoita on enemmän kuin muualla ja nuorisotyöttömyys jyllää? Millä logiikalla asukaslukuun suhtettuna eniten opiskelijoita asuttavassa Jyväkylässä "riittää opiskelijoille töitä"? Pitäisikö opiskelijoiden pestä toistensa paitoja korvausta vastaan? Ainakin saataisiin talouskasvua..
Olen samaa mieltä kanssasi elämiseen riittävästä rahamäärästä, tosin pitkiä aikoja on selvitty pienemmälläkin.
Minua kuitenkin kiinnostaa, että miten voit tehdä 50-80h kuukaudessa töitä opiskeluiden ohessa raatamatta saati pidentämättä opintojen kestoa. Kouluissa on luonnollisesti eroa, mutta ainakin omalla pääaineellani yliopistossa on kursseilla läsnäolopakko, joka tarkoittaa, että kolmannesta poissaolosta tulee hylätty, oli syynä sitten työ/sairaus tai mikä vain. Ammattikorkeakouluissa on sama juttu. "Opiskelu on teidän työ", sanoo opettajat ja koulu. Toisin kuin palstalla monet tuntuu luulevan, niin opintotuen saamiseksi on tehtävä 60 opintopistettä lukukaudessa. Yksi opintopiste vastaa laskennallisesti 26.7 tuntia työtä, mikä tarkoittaa 44.5h / vko yhdeksän kuukautta kestävän lukuvuoden aikana. Mikäli tarkoituksena on valmistua ajallaan, niin työt on tehtävä viikonloppuna tai iltaisin/öisin koulun jälkeen. Mainitsemillasi palkkatyötuntimäärillä kokonaistyömäärän haitari asettuu lukemiin 57-64.5h / vko. Missä menee mielestäsi raatamisen raja?
Lienee sanomattakin selvää, että harva ihminen moista kestää montaa vuotta putkeen. On siis pidennettävä opintoja kuorman tasaamiseksi. Koko esimerkki perustuu kaiken lisäksi siihen, että on saanut työpaikan, jossa voi itse määrittää työaikansa, tai ne muuten osuvat yksiin koko vuoden vaihtelevien lukujärjestysten kanssa. Kukin miettiköön, kuinka todennäköistä on, että suuri joukko opiskelijoita saa näillä ehdoilla tässä taloustilanteessa töitä.
Palaan vielä siihen, miksi tukikuukausimäärän leikkaaminen on väärin. Tällä hetkellä ja itseasiassa jo pitkän aikaa tässä maassa on koulutettu aivan liikaa väkeä ja paljon vieläpä aloille, joilla ei käytännössä ole työllistymismahdollisuutta. On siis uudelleenkouluttauduttava, eikä siihen tule enää saamaan tukia, jos on yhden tutkinnon jo suorittanut. Ei lukiosta juuri valmistuneen voi olettaa olevan niin perillä koulutus- ja työmarkkinoista, että voisi täysin hänen vastuulleen jättää tehdä juuri oikea kouluttautumispäätös siinä hetkessä. Lisäksi on yhteiskunnalle ja liike-elämällekin tärkeitä ammatteja, joiden elinkaari on kuitenkin lyhyt. Konekirjoittaja lienee ymmärrettävä esimerkki.
Teknologian kehitys on suurin yksittäinen talouskasvun veturi läpi historian. Jotta Suomi voi jatkossakin tuottaa korkean teknologian tuotteita kansainvälisille markkinoille ja pysyä kilpailukykyisenä ns. henkisen pääoman osalta, niin etenkin näin pienen väestömäärän valtion on käytettävä henkilöstöresurssinsa mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkiksi Thomas Piketty käsittelee tutkimuksessaan (Capital in the Twenty-First Century) koulutusta ja sen merkitystä talouskasvulle ja tuloeroille painottaen erityisesti Pohjoismaisen ilmaisen koulutuksen mallia parhaana mahdollisena. Suosittelen tutustumaan.
